Lue keskustelun säännöt.
Nyt taisi olla vika kerta kun järkkään mitään illanistujaisia!!
24.08.2011 |
Miksi ihmiset on sellaisia, että aina vingutaan että koskaan ei nähdä ja sitten kun jotain yrität järkätä, niin ei päästäkään tulemaan? Tai vastakutsua ei tule koskaan, eli me ollaan ainoat, jotka jotain yritetään järkätä?
Enpä taida enää vaivautua, ei maksa vaivaa.
Kommentit (62)
Ei mitään, minusta on paljon mukavampi jutella ja syödä ja maistella viiniä tms muutaman ystävän kanssa eli tuollaiset 4-6 hengen illanistujaiset ovat mukavia. Johtuisiko siitä ettei juhliin väkeä tule?
Tuollaisissa rennoissa istujaisissa ei ole väliä jos joku nukuttaa lasta tms, ainakin meidän kavereiden+ meidän lapset voivat nukahtaa vaikka pöydän alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ystävien kanssa ei skulaa.
Pienentäkää ystäväpiiriä. Onko pakko kutsua ne tutun tutut, jotka eivät ole ns. oikeita ystäviä.
Oikea ystävä kyllä soittaa ja pahoittelee jos ei pääse jostain kunnon syystä paikalle.
meillekkin aina valitetaan ettei ikinä viikonloppuna lähdetä kavareiden kanssa juhlimaan. Meillä on puolitoista vuotias tyttö.
Mentiin kihloihin ja ajateltiin kutsua kaverit juhlimaan iloista tapahtumaa meidän kanssa. Lähetettiin hyvissä ajoin kutsut kahdelletoista ystävälle ja kävikin niin ettei yksikään vaivautunut paikalle!! kyllä harmitti kun kerrankin onnistui järjestää juhlat. Onko se sitten niin ettei kukaan sen takia tullut kun mekään ei muuten vaan ikinä lähdetä juopottelemaan. Mutta aina osallistutaan jos on häät, synttärit, tuparit ym.
Siis kakkonen jatkaa. Järkyttävän yleistä näkyy olevan, että siellä sun täällä ihmiset pakertavat järjestääkseen juhlia, ja sitten ystäviksi luokitellut ihmiset ilmoittavat tekstarilla, että eipä sovikaan ja tulikin muuta menoa jne.
Kännykkää on lopulta musta turhaa syyttää, vaikka se näyttäisi tämän mahdollistavan. Ilmeisesti kyse saattaisi olla myös siitä, että muutama vuosikymmen sitten ihmisillä oli kaiken kaikkiaan vähemmän menoja, niin lapsilla kuin aikuisillakin, ja jokainen kutsu juhliin oli tervtullut iloinen asia?
Mäkin olin pitkään sinkku, ja en kyllä kieltäytynyt yksistäkään juhlista siksi, että siellä oli muiden lapsia. Eihän niitä itse tarvitse hoitaa tai niille läärytellä, jos ei kiinnosta. Kamalaa se musta olisi rajat absoluuttisesti pikkuvauvan saaneetkin pois edes alkuillan bileistä.
Viime aikoina olemmekin tavanneet vain muita lapsiperheitä, joille sitten sopii, että meidän kaikkien lapset ovat meiningissä mukana, tai joiden pitää myös järjestää lastenhoito juhlien tai ravintolaan menon ajaksi.
Hassua sekin tavallaan on, ei nyt melkein nelikymppisten elämässä pitäisi olla niin suurta railoa vanhempien ja lapsettomien välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllästynyt ihmisiin, jotka aina hihkuvat innoissaan, että kiva, kun järkkäät. Sitten he eivät kuitenkaan vaivaudu paikalla. Miksi pitää olla innoissaan tupareista, jos sitten viikkoa aiemmin alkaa keksiä tekosyitä, ettei tarvitsekaan tulla?
Olen kyllästynyt ihmisiin, joiden mielestä bileisiin tullaa aikaisintaan tuntia juhlien alkamisen jälkeen. Eli jos pyydät ihmisiä tulemaan kuudeksi, niin voit alkaa itse vasta pukeutumaan silloin. Ensimmäisiä vieraita alkaa valumaan vasta seitsemältä ja ne ensimmäiset ovat jo lähdössä ennen kuin viimeiset vaivaantuvat paikalle.
Olen kyllästynyt ihmisiin, jotka ovat sitä mieltä, että illanviettoon pitäisi kutsua heidän ystäviään. Vaikka se Liisa on hänelle tärkeä opiskelu/työkaveri, niin minä en ole jutellut hänelle ikinä vapaa-ajalla tai tauolla.
Olen kyllästynyt ihmisiin, jotka alkavat samantien arvostelemaan kotiani, miestäni tai ruokaa. Jos mieheni on pukeutunut essuun, kun vieraat saapuvat, niin sopiva reaktio ei ole räkänauru ja vittuilu koko illan.
Olen kyllästynyt ihmisiin joiden kyllä on ehkä, ehkä on varma ei, ellei nyt satu tosi tylsä ilta eteen. Kukaan ei vastaa suoraan, että nyt ei käy, koska se on noloa. Jos teet eventin facebookissa, niin se, ettet vastaa mitään on yhtä kuin ei kiinnosta. Koska on noloa sanoa, ettei pääse.
Olen kyllästynyt ihmisiin, jotka ehdottelevat, että voisin pitää heille bileet tuolloin. Jos minulle ei sovi, he ehdottavat samaa päivää toiselle kaverille ja sitten itkevät, kun minä en pääse. Mikäli minulla on sinä iltana jotain menoa, niin ei se meno mihinkään häviä vaikka niiden juhlien järkkääminen ei olisikaan minun vastuullani.
Mielummin näen niitä ystäviä pienessä porukassa ilman mitään stressiä ja pahaa mieltä. Harmittaa kyllä, koska tykkään järjestää juhlia ja illanistujasia, mutta sitten kaverit ovat tuommoisia.
paikalle tai eivät itse koskaan kutsu edes kahville, osaavat kyllä pyytää remonttiavuksi tai muuttoavuksi...Jumankekka kun alkaa sapettaa kun miettii.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän jos on oikeesti vaikka kipeenä tms.
Kun mulla oli kolkytvuotispäivät niin eräs kaveri oli kovasti tulossa. Kun päivä koitti niin ei edes ilmoittanut että ei tulekaan. Soitin sitten perään siinä vaiheessa kun ruvettiin miettimään ravintolaan lähtöä. Ei kuulema jaksanut tulla kun oli siivonnut koko päivän. Juu, kiitos vaan!
Tää samainen kaveri jätti tulematta myös mun esikoisen yksvuotispäiville sen takia kun sen oma lapsi ei halunnut lähteä ja ikää sillä lapsella oli silloin kolme vuotta. Silloinkin oli kovasti ensin tulossa mutta antoi sitten päätäntävallan lapselleen.
Mua oikeastaan enemmän loukkaa kuin ärsyttää tollaiset jutut.
jos soitatte jokaiselle kutsun lähettämisen sijaan ja juttelette pitempään aiheesta juhlat ja muusta siinä samalla ja pyydätte soittamaan kun tietävät pääsevätkö paikalle esim. johonkin pvä mennessä.
Miksi laitatte paperi kutsun aivan kuin häihin ja isoihin juhliin??
Soittakaa, ne on teidän ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paikalle tai eivät itse koskaan kutsu edes kahville, osaavat kyllä pyytää remonttiavuksi tai muuttoavuksi...Jumankekka kun alkaa sapettaa kun miettii. t.ap
Ei vika ole kysyjässä vaan sinussa.
myönnän itsekin että olen jättänyt menemättä ainakin yhtiin 'pippaloihin' ensiksi ilmoittaneena että tulen ja sitten kun olisi pitänyt olla jo paikalla niin ilmoittanut etten tulekaan. luotin siihen että siellä on niin paljon muitakin että tämä pippaloiden pitäjä ei pahemmin ehdi edes kaipaa minun seuraani pahemmin.
onneksi oli hyvä ystäväni ja tajusi että olin ns. masentunut. (piti viettää mieheni kanssa tämä ilta kotona kahdestaan mutta viinan peräänhän mieheni meni sitten.. itse olin raskaana) ja siitä vttuuntuneena että olin yksin uuden vuoden elämäni ensimmäisen kerran! en edes jaksanut mennä ystäväni luokse katsomaan kun muut juovat.
mutta toisaalta nytkin selittelen jo teille miksi tein niin joten ehkä tiedän jo itsekin että tein väärin.
mutta juu, ehkä osa juurikin luottaa siihen että niin moni muukin tulee ettei häntä edes ehditä kaivata..? ps. olen itsekin pitänyt pippaloita, kutsutut ovat kyllä tulleet mutta niin paljon myöhemmin kuin alkuperäisessä suunnitelmassa ilman mitään ilmoittamista. toisaalta meille on oviaina avoinna kaikille, että ei se nyt haitannutkaan että tulivatkin ilta kymmeneltä vaikka sovittu olikin että tulevat päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järjestää laskiaisriehaa. Mäenlaskua lähipuistossa, hiihtokisat. Laskiaispullaa, kahvia, mehua ulkoilun jälkeen meillä kotona. Sain soitella eräälle ystävälleni moneen kertaan, että oletteko tulossa. Ehkä- oli vastaus. Ärsyttää tollanen. En ole järkännyt kuin lasten synttäreitä viime aikoina. Ei huvita. Kalsarikännejä vedän kotona iha ite.
Itse vastaan AINA kutsuihin, päästäänkö vai ei. Se on kohteliasta. Ei tarvi turhaan odotella ketään.
paikalle tai eivät itse koskaan kutsu edes kahville, osaavat kyllä pyytää remonttiavuksi tai muuttoavuksi...Jumankekka kun alkaa sapettaa kun miettii. t.ap
Ei vika ole kysyjässä vaan sinussa.
on pokkaa edes kysellä työavuksi, kun itse toimii noin.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos soitatte jokaiselle kutsun lähettämisen sijaan ja juttelette pitempään aiheesta juhlat ja muusta siinä samalla ja pyydätte soittamaan kun tietävät pääsevätkö paikalle esim. johonkin pvä mennessä.
Miksi laitatte paperi kutsun aivan kuin häihin ja isoihin juhliin??
Soittakaa, ne on teidän ystäviä.
Toisaalta, minusta olisi itsestä kiva saada paperinen kutsu juhliin, onhan se nykypäivänä harvinaista.
t.ap
paikalle tai eivät itse koskaan kutsu edes kahville, osaavat kyllä pyytää remonttiavuksi tai muuttoavuksi...Jumankekka kun alkaa sapettaa kun miettii. t.ap
Ei vika ole kysyjässä vaan sinussa.
on pokkaa edes kysellä työavuksi, kun itse toimii noin. t.ap
Ei vika ole kysyjässä vaan sinussa.
niin jos sulla kuitenkin on ongelma niiden henkilöiden paikalle saamisessa, niin miksi et kokeilisi soittamista. Soitathan sinä muutoinkin heille, ystäviä kun ovat.
Ainakin meillä aika on niin kortilla, että jotkut "istutaan alas ja rupatellaan" -juhlat vain aikuisille on kiitos ei. Siis jotain patonkia, salaattia, viiniä ja "aikuisten leikkimistä" ja sitten myöhemmin lisää viinaa ja örvellystä. Kamalinta on, jos vielä odotellaan vastakutsua!
niin jos sulla kuitenkin on ongelma niiden henkilöiden paikalle saamisessa, niin miksi et kokeilisi soittamista. Soitathan sinä muutoinkin heille, ystäviä kun ovat.
en kuulu itse tuollaisiin perujiin, mutta ilmiä on tuttu. Nyt kun luin teidän valitusta, niin mieleeni tuli tällainen syy. Periaatteessa kaikki haikailevat siihen nuoruuden aikaan, jolloin istuttiin iltaa kavereiden kanssa. Olihan se mukavaa. Siksi sanotaan, että voikun ehdittäisiin tapaamaan useammin. Mutta käytännössä elämme elämän ruuhkavuosia. Työpäivän jälkeen täytyy ehtiä jalkapallotreeneihin ja ruoanlaittoon jne. ja sitten ei vaan jaksa enää liikahtaa sohvalta. Ja sitten onkin ihan kiva viettää rauhallista koti-iltaa. Vaikka sosiaalisesti hyväksyttävämpää onkin sanoa ääneen, että "voikun ehdittäisiin näkemään naisporukalla...".
Onko niitä ilman-lapsia-bileitä pakko järjestää, jos se on käytännössä pakkopullaa vieraillekin (=kohteliaisuuskäynnit)?
Aika aikaa kutakin.
kesken manguttu, että ihan liian vähän kunnon aikuisten juhlia. Järjestin sitten synttärijuhlat vuosi sitten viineineen ja herkullisine tarjoiluineen ja kaksi (!) vanhoista kavereista vaivautui paikalle pari tuntia myöhässä ja kyse ei edes lastenhoito-ongelmista (kaikilla miehet), vaan ihan siitä, ettei sit jaksettukaan lähtee ajamaan, kun matkaa peräti 10 kilsaa tms. Sohva vaan vetikin sitten enemmän puoleensa. Kutsuin sitten samana päivänä naapureita, joita sitten tulikin aika monta, joten ihan pieleen ei sitten juhlat menny. Mutta kyllä vitutti. Enää en järjestä kuin lapsille synttäreitä, enkä enää piittaa paskaakaan ko. ihmisten kohdalla, mitä olen tullut luvanneeksi. Jätän menemättä, jos "ei satukaan huvittamaan". Tähän asti olen pyrkinyt pitämään lupauksistani kiinni.