Miksi pidät kt-asumisesta? verrattuna okt

Kyyliä ei tässä talossa onneksi ole vaan erittäin mukavia ihmisiä, jotka tykkäävät "lahjoa" lapsiani aina välillä =)

Kerrostaloissa tuppaavat asukkaat vaihtumaan ja äkkiä siinä teidänkin talossa kyylä asuu ja sitten on elämänne helvettiä. Äläkä erehdy ajattelemaan, että ette sellaisesta välittäisi. Se on uskomatonta, miten helppoa toisten elämä onkaan sotkea valituksilla ja ilmoituksilla. Eikä elämänlaadun pitäisi olla niin huteran kortin varassa, kuin millaisen naapurin sattuu saamaan. Siki kt ON lapsiperheelle helvetti.

Nämä ovat nimittäin kaikki kahta lukuunottamatta omistusasuntoja. Esim.seinänaapurimme on asunut tuossa likimain 30 vuotta, yläkerran mies 25 vuotta. Muuttoliikenne tällä alueella ei siis ole järin suuri johtuen aika pitkälti välimatkoista.

Voihan se paska mäihä käydä, mutta en tosiaan mieti moista. Ei koskaan tiedä, asummeko täällä edes tyyliin vuoden päästä.

...lapset kasvavat onnellisempana kun on oma piha. ... Sitten kun olin vihdoin työstänyt asian mielessäni niin olo helpottui.

Itse koen edellenkin joka ikinen päivä huonoa omatuntoa siitä, että kolme lastani kasvavat kerrostalossa. Olen toki itsekin lähes koko ikäni kt:ssa asunut enkä tämän pöljempi ole, mutta kyllä ne lapset nauttivat siitä (muualla kuin kt:ssä asumiseen liittyvästä) suuremmasta vapaudesta mm. sen pihalla olon suhteen. Kerrostalossa asuessa ei tule käytyä yhtä paljon ulkona ja siellä ollessakin ympristö monesti ällöttää. Maakosketuksen saa lähinnä hiekkalaatikon epäilyttävästä hiekasta tai koirankakkaisista puistikoista. :/ Lisäksi ympäristö on aivan liian moniärsykkeinen kaikkine ihmisine ja autoineen.

Voihan se paska mäihä käydä, mutta en tosiaan mieti moista. Ei koskaan tiedä, asummeko täällä edes tyyliin vuoden päästä.

Arvaamattomuus ja juurettomuus.

Ja muuten, meidän taloyhtiö oli samanlainen ja meilläkin omistusasunto. Sitten joku vanhus potkaisi tyhjää ja toinen asunto päätettiin laittaa vuokralle. Kaikki muuttui että hups vaan.

No me ollaan sen verran rikkaita että on varaa asua hienoss akerrostalossa aivan keskustassa. Jos olisimme köyhiä,muttaisimme johonkin omk:hon kauemmas. Oma kun tulee halvemmaksi aina...

Kerrostaloissa tuppaavat asukkaat vaihtumaan ja äkkiä siinä teidänkin talossa kyylä asuu ja sitten on elämänne helvettiä. Äläkä erehdy ajattelemaan, että ette sellaisesta välittäisi. Se on uskomatonta, miten helppoa toisten elämä onkaan sotkea valituksilla ja ilmoituksilla. Eikä elämänlaadun pitäisi olla niin huteran kortin varassa, kuin millaisen naapurin sattuu saamaan. Siki kt ON lapsiperheelle helvetti.

jos kerran kerrostalossa asukkaat vaihtuvat, niin hyvässä lykyssä se kyylä muuttaa joskus pois. Sen sijaan jos omakotitalossa asuu kyylä, juoppo, vapaana juoksenteleva aggressiivinen koira tai joku häiriintynyt, se todennäköisesti pysyy siellä ikuisuuden. Kyllä niitä naapuriongelmia voi olla missä tahansa asumismuodossa - lapsuudessani oli myös omakotitaloalueella.

Tuskinpa kenenkään elämä sentään naapurin varassa on, se nyt vasta olisikin sairasta. Eli ei kannata myöskään MISSÄÄN asumismuodossa nojautua siihen naapureiden mukavuuteen, vaan elää vain sitä omaa elämäänsä.

...lapset kasvavat onnellisempana kun on oma piha. ... Sitten kun olin vihdoin työstänyt asian mielessäni niin olo helpottui.

Itse koen edellenkin joka ikinen päivä huonoa omatuntoa siitä, että kolme lastani kasvavat kerrostalossa. Olen toki itsekin lähes koko ikäni kt:ssa asunut enkä tämän pöljempi ole, mutta kyllä ne lapset nauttivat siitä (muualla kuin kt:ssä asumiseen liittyvästä) suuremmasta vapaudesta mm. sen pihalla olon suhteen. Kerrostalossa asuessa ei tule käytyä yhtä paljon ulkona ja siellä ollessakin ympristö monesti ällöttää. Maakosketuksen saa lähinnä hiekkalaatikon epäilyttävästä hiekasta tai koirankakkaisista puistikoista. :/ Lisäksi ympäristö on aivan liian moniärsykkeinen kaikkine ihmisine ja autoineen.

että jos lapset tai me vanhemmat aletaan joskus ihan tosissaan kaivata "väljemmille vesille" niin silloin hankitaan kesämökki. En tiedä, auttaisiko se siinä vaiheessa jos kaupunkiympäristössä asuminen rupeaisi ahdistamaan.

Omakotitalosta muutimme tilapäisesti muutamaksi kuukaudeksi hissittömään kerrostalokolmioon, ilman parveketta. Aivan kamalaa.Ei ikinä enää kuin pakon edessä. Mielummin vaikka makaronivelliä syöden joka päivä omakotitalossa kuin kerrostalossa. Täytyy myöntää, että muutos oli melko iso. Vaunujen rahaaminen rappusissa ja ainoa pyykinpesu ja kuivatus mahdollisuus pyykkihuoneessa, talon kellarikerroksessa olivat jo ensimmäinen hidaste. Puhumattakaan kaikuvat rappukäytävät ja niissä meukkaavat lapsemme. Riipivä hiljaisuus kaikkialla, kuin huopatossutehtaassa, asukkaat omissa huoneistoissaan kuin hunajakennoissa..lukuunottamatta meidän perhettä, jossa ääntä piisaa. Aina piti myös olla tarkkana hiljaisuusajoista. Suihkuunkaan ei viitsinyt enää myöhään mennä, ettei kuulu muihin huoneistoihin häiritsevää ääntä. Minusta ei vaan kertakaikkiaan tulisi enää kerrostaloasukasta tämän lapsikatraan kanssa muuten kuin pakkotilanteessa.

Yhdessä kerrostalossa oli aivan ihanat naapurit, mutta siltikin mä haaveilin omakotitalosta. Seuraavassa kerrostalossa oli monta ongelma naapuria ja se oli ihan helvettiä välillä.



Nyt asutaan omakotitalossa ja tää on paras vaihtoehto meille. Nytkin on pesukone päällä, ei tartte miettiä häiritseekö se naapuria. On piha minkä saa laittaa sellaiseksi kuin haluaa.

Ainoa miinus mikä tulee niin se tulee lumitöistä, varsinkin 2 viimeistä talvea on ollut kauheita, mutta niistäkin selviää. Mä tilasin traktorin käymään meidän pihalla pari kertaa viikossa ja ei edes maksanut maltaita.

Remontti tehtii muutama vuosi sitten ja ei täällä rikki paikat mene sen herkemmin kuin kerrostalossakaan.



Lähellä on kaikki tarpeellinen ja en edes autoa välttämättä tarvitsisi, mutta kun se on mulla ollut siitä lähtien kun kortin sain, niin en osaa olla ilmankaan.

Arvaamattomuus ja juurettomuus.

Varsinkin mitä toi juurettomuus tässä tarkoittaa??

No me ollaan sen verran rikkaita että on varaa asua hienoss akerrostalossa aivan keskustassa. Jos olisimme köyhiä,muttaisimme johonkin omk:hon kauemmas. Oma kun tulee halvemmaksi aina...

Kerrostalo ja vielä keskustassa. Jos olisi pakko asua kerrostalossa niin mieluiten asuisin jossain rauhallisessa lähiössä, missä olisi lastenkin kivempi liikkua.

Meillä on asuinpaikan ratkaissut ensikädessä sijainti, ei raha. Mitään tarvetta ei ole rahalla retostella vaan asua mukavasti, niin että se on meille vanhemmille mieleen ja lapsille myös.

Omakotitalosta muutimme tilapäisesti muutamaksi kuukaudeksi hissittömään kerrostalokolmioon, ilman parveketta. Aivan kamalaa.Ei ikinä enää kuin pakon edessä. Mielummin vaikka makaronivelliä syöden joka päivä omakotitalossa kuin kerrostalossa. Täytyy myöntää, että muutos oli melko iso. Vaunujen rahaaminen rappusissa ja ainoa pyykinpesu ja kuivatus mahdollisuus pyykkihuoneessa, talon kellarikerroksessa olivat jo ensimmäinen hidaste. Puhumattakaan kaikuvat rappukäytävät ja niissä meukkaavat lapsemme. Riipivä hiljaisuus kaikkialla, kuin huopatossutehtaassa, asukkaat omissa huoneistoissaan kuin hunajakennoissa..lukuunottamatta meidän perhettä, jossa ääntä piisaa. Aina piti myös olla tarkkana hiljaisuusajoista. Suihkuunkaan ei viitsinyt enää myöhään mennä, ettei kuulu muihin huoneistoihin häiritsevää ääntä. Minusta ei vaan kertakaikkiaan tulisi enää kerrostaloasukasta tämän lapsikatraan kanssa muuten kuin pakkotilanteessa.

itse muutin aikoinaan ensimmäiseen omaan asuntoon kerrostaloon (koko ikäni omakotitalossa kasvaneena) olin minäkin aluksi ihan hirveän tarkka, etten vain häiritse ketään ja mietin, miten voin käydä suihkussa ja kuuluukohan tämä nyt naapuriin jne... Mutta jo vähän ajan kuluttua olin tottunut, enkä enää kiinnittänyt mitään huomiota - elin elämääni ihan normaalisti kelloa vilkuilematta. Koskaan eivt naapurit valittaneet, edes opiskelijabileistä.

Mutta kyllä lapsiperheelle hissitön talo ilman pesukoneliitäntää ja parveketta kuulostaakin aika hurjalta, jos on tottunut omakotitaloon. Kyllä minäkin ehdottomasti haluan asua hissitalossa ja haluan pitää omaa pesukonetta. Tässäkin tulee nyt se, että jonkun yhden hankalan talon perusteella ei kannata yleistää - ihan sama kuin kaikki omakotitalot miellettäisiin puolilahoiksi mummonmökeiksi, joissa vetää seinistä ja lattiasta ja on joku räksyttävä koirafarmi naapurissa.

Asumme 10-15 minuutin kävelymatkan päässä molempien työpaikoista, 10 minuuttia torille, 5 minuuttia Stockmannille. Taloyhtiön oma, suojaisa piha on keittiön ikkunan alla. Olohuoneen ikkunasta on näköala, jollaista ei ikinä voisi saada omakotitalossa. Ei yhtään hankalaa naapuria, täydellinen äänieristys ja huoleton asuminen ilman lumen luontia. Autoton elämäntapa.

Lapsuuden ja nuoruuden vietin omakotitalossa ja kun omille lähdin niin muutin kerrostaloon keskustaan. Olin niin satavarma että se on just mulle sopivin asuinmuoto. Juu, aika nopeesti tuli ilmi että ei ollut. Vaikka oli vanha kerrostalo niin silti siellä kuuli jos mitä kolinaa, jos ei muuta niin hissi kolisi kun sitä käytettiin.



Nykyään asun taas omakotitalossa ja kyllä tää on se ainut ja oikea tapa asua ja elää meille.

Kerrostalossa ei tarvitse huolehtia pihatöistä (lumen luonti jne.). Meidän tapauksessa se on myös halvempaa. Jälkimmäisen syyn takia meillä on varaa esim. veneeseen, joka on koko perheen silmäterä.

Naapureista ei ole haittaa, tämä talo on ainakin hiljainen.

itse asiassa en kyllä löydä mitään negatiivista sanottavaa kerrostalossa asumisesta. Tykkään!

Hyvän sisäilmanlaadun saamiseksi ihmisen ei oikeastaan kannata asua kuin puu tai tarkemmin hirsitalossa, talon pitää hengittää. Mulla toi vaikutti selvästi ihoon, erityisesti talvella.

Lisäksi jos asuu jossain 70-luvun elemementti hirviössä niin naapurin hengityksen voi kuulla, kesällä on kuuma ja talvella kylmä. Tietysti onhan niitä monenlaisia kerrostalokämppiäkin, että noistakin haittapuolista on mahdollista päästä eroon. Ja myöskin monissa ok-taloissa on ominaishaittapuolensa, jotka riippuu aika paljon materiaaleista ja rakennusvuodesta.

En ikinä ostaisi kerrostaloasuntoa ja vuokralle en mene.

mutta unohdin yhden. Palelen helposti, ja olen aina lokakuusta toukokuun loppuun ihan JÄÄSSÄ kaikissa omakoti- ja rivitaloissa. Hassua, etten muistanut tätä aiemmin tässä ketjussa, koska itselleni tämä on tärkein syy asua kerrostalossa. Joku toinen oli sitä mieltä, että kerrostaloissa on talvella kylmä, mutta oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Olen asunut yhteensä seitsemässä eri kerrostalossa, ja jokaisessa on ollut talvella sopiva lämpötila. Sen sijaan omakotitaloissa palelen AINA.



Ja niin, saahan sielläkin lämmitettyä, mutta se sitten taas maksaakin enemmän...

ja vähemmän hommia...



Naapureista ei ole ollut mitään haittaa, enkä tietääkseni itsekään ole naapureiden hermoja kiristellyt.