Miksi pidät kt-asumisesta? verrattuna okt

Huvittavaa kun valitti jostain asiasta mikä oli rikki, niin kyllä sillä huoltoyhtiön huoltomiehellä saattoi kestää kauankin ennenkuin tuli paikalle, joskus sai soittaa useamman kerran perään. Toisekseen ei ne mitä vaan korjaa ja uusi. Meilläkin oli uuni ihan paskana, silti ne oli sitä mieltä että hyvin pelaa.

Mä muutin kerran asuntoon jonka seinät oli aivan kauheessa kunnossa, huoltomies oli sitä mieltä että ne on ihan hyvät, pistä vaan tauluja seinälle jos joku reikä häiritsee ja onhan toi vessanovi kitattu, siihen voi laittaa julisteen päälle jos häiritsee.

Jos asuu omassa kerrostaloasunnossa tai vuokralla yksityisellä vuokranantajalla, niin vastuu uunista, vesihanasta, sisäovista, seinistä jne. kuuluu asunnon omistajalle, ei siis todellakaan ole taloyhtiön tai huoltomiesten päänvaiva. Kyllä ne vuokrakasarmit aika hirveitä voivat olla, mutta hyvässä taloyhtiössä ja omistusasunnossa on yleensä vähän eri meininki.

vaan helsingin kaupungin vuokralaisena.

Tämä on meille loistava asumismuoto, kaikki palvelut on kävelymatkan etäisyydellä.



Parasta tässä on ettei ole mitään omia kiinteistöön liittyviä remonttihommia, vaan taloyhtiö hoitaa ne keskitetysti.



Asunnossa on hyvä pohja ja se on valoisa, huonekorkeus on 3,4 metriä. Ei ääniongelmia naapureista, koska äänieristystä on parannettu joskus 80-luvulla.

Ensimmäinen on, ainakin meidän kohdalla, sijainti. Emme tarvitse autoa, koska asumme helposti ja kätevästi kulkevien julkisten välineiden ulottuvilla. Toisekseen rakastan huoltoyhtiötä, joka tulee "kaupan päällisinä". Saisihan sen omakotitaloonkin, jos velottaa ison summan rahaa. Nyt se iso summa jakaantuu tasaisesti kaikkien talon 23 asunnon kesken. Myös lumityöt, nurmikon leikkuu ja roskien pihasta vienti hoituu ilman, että mun tarvitsee pistää tikkua ristiin tai edes ajatella koko asiaa. Lisäksi on kätevää, kun on muutamien askelten päässä monta ovea, johon voi koputtaa, kun sokeri on loppu tai vastaavaa. Lapsilla on leikkikavereita omassa pihassa, kun okt-alueilla vaikuttaisi kaikilla on omat hiekkalaatikot ja keinut kotipihassa, eikä lapsilla ole luontevaa paikkaa leikkiä yhdessä. Paitsi autoteillä. Meillä on myös kätevästi syntynyt yhteistyötä naapureiden kesken esim. lasten kerho-, harrastus- yms. kuljetusten kohdalla.

Siis kerrostalossa. Halutaan asua pk-seudulla palvelujen ja monipuolisten palvelujen ääressä, ei tykätä autolla lasten kuljettelusta. Olen riittävästi kuullut kauhujuttuja okt:ssa postimerkin kokoisella tontilla asuvilta kavereilta naapuririidoista okt-alueilla.

Kerrostalossa ei tarvitse huolehtia pihatöistä (lumen luonti jne.). Meidän tapauksessa se on myös halvempaa. Jälkimmäisen syyn takia meillä on varaa esim. veneeseen, joka on koko perheen silmäterä.



Naapureista ei ole haittaa, tämä talo on ainakin hiljainen.



itse asiassa en kyllä löydä mitään negatiivista sanottavaa kerrostalossa asumisesta. Tykkään!

on monenlaisia. Itse asun pienkerrostalossa enkä haluaisi omakotitaloon. Koen jotenkin hirveän turhauttavana ne lumityöt ja ruohonleikkuut, ne vie kuitenkin aikaa. Kivempi että joku muu tekee ne. :) Jos asuisin omakotitalossa enkä viitsisi tehdä noita ulkotöitä, olisin epäsiisti ja moraalisesti epäilyttävä ihminen. Nyt olen ihan kunnon kansalainen vaikken pistä tikkua ristiin piha-alueen vuoksi. ;)

passeli ratkaisu. Voi keskittyä muuhunkin kuin lumien luontiin ja muihin loputtomiin huoltotöihin. Ihanaa varsinkin, jos ei tarvitse edes autoa.



Lapsiperheelle kt on helvetti.

why?

Ei tarvitse huolehtia remonteista.

Ei pihahommia,jotka ovat kamalinta mitä tiedän.

Viihdyn pienessä tilassa, sopivan pientä taloa olisi vaikea löytää.



Sijainti; haluan asua palvelujen ja yhteyksien välittömässä läheisyydessä. Kaupunkialueiden ja lähiympäistöjen omakotitalot varmaan sopisivat tähän, mutta niissä taas on liian lähellä naapurit. Kerrostalossa naapurit ei minua haittaa, mutta jos omakotitalossa asuisin, ei saisi olla ihmisiä näkö- eikä kuuloetäisyydellä. Tämä taas ei täsmää noihin palveluiden välittömyyteen yms.

passeli ratkaisu. Voi keskittyä muuhunkin kuin lumien luontiin ja muihin loputtomiin huoltotöihin. Ihanaa varsinkin, jos ei tarvitse edes autoa.

Lapsiperheelle kt on helvetti.

Minä olen asunut melkein koko ikäni kerrostalossa, nytkin asutaan ja lapsia on. En ole koskaan kyllä tätä helvetiksi kokenut ja tuskin on naapuritkaan vaikka välillä noista muksuista vähän ääntä lähteekin.

why?

Siis miksikö lapsiperheelle kt on helvetti?

Siksi:

- Tilat onnettomat (yleensä etenkin eteinen)

- Ulkona käynti hankalaa

- Kt-ympäristön leikkipuistot monesti ennemminkin teinien puuhamaita ja se näkyy

Jne. jne.

Mutta ennen kaikkea siksi, että lasta ei voi pakottaa elämään naapurien mukaan!!! Heillä tulee olla oikeus leikkiä vapaasti, näyttää tunteensa tai antaa niiden siis kuulua. Kt-yhteisössä on aina vähintään yksi kyylä, joka valittaa lapsista.

- ei pihatöitä

- ei korjaustöitä

- ei tarvitse asua "maan tasalla"

- hyvä sijainti (omakotitalot ovat yleensä kauempana keskustasta, varsinkin täällä Helsingissä)

- lapselle pihassa leikkivälineitä -> ei tarvitse aina raahautua puistoon eikä tarvitse ostaa ja huoltaa omia

- samassa pihassa muita lapsia



Itse koen asumisen helpommaksi kerrostalossa. Jonkun muun kohdalla voi olla päinvastoin. Ymmärrän, että joku muu tykkää tehdä pihatöitä ja voi taas kokea jonkin asia kerrostalossa hankalana. Mutta meille tämä sopii.

why?

Siis miksikö lapsiperheelle kt on helvetti?

Siksi:

- Tilat onnettomat (yleensä etenkin eteinen)

- Ulkona käynti hankalaa

- Kt-ympäristön leikkipuistot monesti ennemminkin teinien puuhamaita ja se näkyy

Jne. jne.

Mutta ennen kaikkea siksi, että lasta ei voi pakottaa elämään naapurien mukaan!!! Heillä tulee olla oikeus leikkiä vapaasti, näyttää tunteensa tai antaa niiden siis kuulua. Kt-yhteisössä on aina vähintään yksi kyylä, joka valittaa lapsista.

-No tilat eivät ole päätä huimaavat mutta riittävät.

-Tähän mennessä en ole kokenut ulkona käymistä hankalaksi edes kahden alle kouluikäisen kanssa. Vaatteet päälle ja menoksi!

-Me taidamme olla siitä onnekkaita, että tällä alueella ei pahemmin teinejä ole. Muutoinkaan lapsia ei montaa ole ja heistäkin suurin osa on alakouluikäisiä. Eli rauhallista menoa.

Kyllä meillä lapset saavat leikkiä vapaasti ja osoittaa tunteitaankin. Vaikka ok-talossa asuttaisiin, eivät lapset saisi sen enempää meluta ja riehua kuin nytkään.

Kyyliä ei tässä talossa onneksi ole vaan erittäin mukavia ihmisiä, jotka tykkäävät "lahjoa" lapsiani aina välillä =)

vastailen omia kokemuksiani ja ajatuksiani. Tästä(kin) ketjusta tulee varmaan kauhea taistelutanner mutta pistänpä oman lusikkani soppaan.



Olen asunut maalla omakotitalossa, kaupungissa rivitalossa sekä kerrostalossa. Näistä ehdottomasti mukavin tapa asua on kerrostalo.



En oikein keksi huonoja puolia kerrostaloasumisesta noin yleensä. On tietenkin olemassa huonoja ja hyviä taloyhtiöitä.



Ostettiin tuossa puoli vuotta sitten unelmiemme koti kaupungin keskustan liepeiltä vanhasta 1950-luvun kerrostalosta. Meillä on puistomainen, mutta silti urbaani asuinympäristö, joka on rauhallinen ja taloyhtiössämme on aivan ihanat naapurit.



Ei tarvita autoa, koska työpaikat, kaupat, posti, apteekki, lääkärit, lasten harrastukset, päiväkoti jne. ovat kaikki lyhyen kävelymatkan säteellä. Erinomaiset bussiyhteydet kaupungin keskustaan ja miehen työpaikalle ovat myös iso plussa.



Meille riittää pieni pintaremontti, ei kaivata isompaa projektia tai jatkuvaa panostamista pihatöihin tms. Jos halutaan piha, niin hankitaan kesämökki tai siirtolapuutarhapalsta. Tällä hetkellä pärjätään hyvin ilmankin.



Asumiskustannukset ovat kohtuulliset ja autottomana säästämme todella pitkän sentin elämän peruskuluista.



Meillä on tässä taloyhtiön pihassa lasten leikkipaikka, kaupunginosamme leikkipuistoverkosto (ja puistoverkosto yleensäkin) erinomainen eli viihdytään perheen kanssa paljon ulkona. Yleensä on leikkikavereitakin.



Pähkinänkuoressa, erinomainen sijainti ja sen tuoma elämän helppous ja edullisuus, hyvä ja viihtyisä naapurusto ja tämä ihana asuntomme ovat niitä syitä, minkä vuoksi nautimme kerrostaloasumisesta.



Rivarissakin oli aikanaan ihan kivaa, mutta en tykännyt liian intiimistä tunnelmasta kun tyyliin naapurin ukko kyttäsi terassillaan päivät pitkät menojani. Haja-asutusalueella omakotitalossa asumisesta en oikein keksi mitään hyvää sanottavaa, ei vain ole mun juttu. Ahdistun.

- ei pihatöitä muuten kuin silloin, jos joutuu talvella lähtemään töihin ennen aurausta

- julkinen liikenne

- saa katsella ihmisiä ylhäältäpäin, alhaalta ylös ei samanlaista näköyhteyttä kuin katotasolla on

- rappukäytävän ovi aina lukossa, kukaan ei sattumalta onnistu hiippailemaan ovelle ja yllättämään



ja miinuksina tosiaan

-naapurit

-oman pihan puute

Siis miksikö lapsiperheelle kt on helvetti?

Siksi:

- Tilat onnettomat (yleensä etenkin eteinen)

- Ulkona käynti hankalaa

- Kt-ympäristön leikkipuistot monesti ennemminkin teinien puuhamaita ja se näkyy

Jne. jne.

Olen itse kasvanut omakotitaloalueella, ja kyllä sielläkin teinit notkuivat iltaisin leikkipuistossa. En ole huomannut mitään eroa nyt, kun asun kerrostaloalueella. Mutta voi olla aluekohtaistakin, tai kaupunkikohtaista.

Sama juttu tietenkin tilojen suhteen - kaikissa asunnoissa on erilaiset tilaratkaisut, oli sitten omakotitalo tai kerrostalo. Itse olen nähnyt kerrostaloissa tosi isojakin eteisiä, mutta olen nähnyt myös noita onnettomia ratkaisuja.

Mutta ennen kaikkea siksi, että lasta ei voi pakottaa elämään naapurien mukaan!!! Heillä tulee olla oikeus leikkiä vapaasti, näyttää tunteensa tai antaa niiden siis kuulua. Kt-yhteisössä on aina vähintään yksi kyylä, joka valittaa lapsista.

Jaa. Itse en ole huomannut kyyläämistä. Mutta jos se kyylä muuttaa teidän naapuriin omakotitaloalueelle, keksii hän kyllä sielläkin valittamista. Ei kerrostalossa suinkaan tarvitse elää naapureiden mukaan, mutta toki yleensä kaupunkialueella on otettava muut huomioon. Ei omakotitalossakaan ole soveliasta leikata ruohoa, huudattaa musiikkia tai muuten metelöidä keskellä yötä pihassa.

Itse olen kyllä kerrostalossakin kuunnellut musiikkia öisin. On ollut hyvät äänieristeet, naapureiden äänet eivät kuulu. Ainoa, mitä en tee, on pyykinpesu öisin, mutta en kyllä pesisi yöllä pyykkiä omakotitalossakaan.

- Ulkona käynti hankalaa

Tästä olen samaa mieltä. Esim. vanhempieni luona omakotitalossa ulkoilu ON paljon helpompaa. Mutta tässäkin tulee se, että vaikka näin onkin, koen omalla kohdallani monet kerrostalon hyvät puolet tärkeämpinä itselleni. Ihan samalla tavalla kuin joku muu ei sitten välitä vaikka siitä, että omakotitalosta on usein pitempi matka keskustaan tai että siellä on niitä piha- ja korjaustöitä.

Näissä asumismuotokeskusteluissa yleensä puhkeaa hirveä riita, kun ihmiset eivät halua ymmärtää sitä, että mikä on itselle huono puoli, voi toiselle olla ihan neutraali tai jopa positiivinen asia.

Kyyliä ei tässä talossa onneksi ole vaan erittäin mukavia ihmisiä, jotka tykkäävät "lahjoa" lapsiani aina välillä =)

Kerrostaloissa tuppaavat asukkaat vaihtumaan ja äkkiä siinä teidänkin talossa kyylä asuu ja sitten on elämänne helvettiä. Äläkä erehdy ajattelemaan, että ette sellaisesta välittäisi. Se on uskomatonta, miten helppoa toisten elämä onkaan sotkea valituksilla ja ilmoituksilla. Eikä elämänlaadun pitäisi olla niin huteran kortin varassa, kuin millaisen naapurin sattuu saamaan. Siki kt ON lapsiperheelle helvetti.

Suomessa elää todella vahvana ajatus yhdestä oikeasta unelmaelämästä eli siitä omakotitalosta, jossa on kaksi autoa pihalla. Ja että lapset kasvavat onnellisempana kun on oma piha.



Vaikka en itse yleensä piittaa valtavirran ajatuksista vaan teen aika itsenäisiä ratkaisuja, oli päätös lasten kanssa kerrostaloon jäämisestä vaikea ratkaisu. Takaraivossa kyti pitkään jokin tarve "elää kuten lapsiperheen kuuluukin". Uuden kodin etsiminen oli todella raskasta tämän vuoksi. Sitten kun olin vihdoin työstänyt asian mielessäni niin olo helpottui. Sitten löydettiinkin unelmien asunto johon muutettiin eikä ole päivääkään kaduttanut.



Olin eniten yllättynyt maalla omakotitalossa asuvien vanhempieni suhtautumisesta ratkaisuumme. He olivat vahvasti sitä mieltä, että kerrostalossa asuminen sopii meidän elämäntilanteeseen parhaiten.