Miksi lapseni kiusaavat koiranpentuamme?

Ostit varmaan koiran kun lapset pyysi, etkä miettinyt yhtään tarkemmin.

En ostanut siksi että lapseni pyysi (, he pyysivät kyllä) vaan koira on nimenomaan minun. Juttua harkittiin vuosia ja lasten käytös epäilytti. Mutta ajattelin kyllä että ovat nyt jo sen verran isoja että oppivat. Mutta ei, en minä saa heitä oppimaan.

Av:n pikadiagnoosi on samaa mieltä kuin minäkin - lapseni eivät ole tässä suhteessa normaaleja. He eivät vielä tämänkään ikäisenä kykene jakamaan huomiotani kenenkään kanssa, eivät siis myös koiran. Meillä on hyvin tiukka ja tarkka päiväohjelma, joista poikkeaminen tietaa aina hankaluuksia.

Eli annetaan koira pois ja hankitaan pojille diagnoosit.

ap.

Näykkiikö pentu poikia?

No jos ei näyki niin puree kyllä aikuisena.

Ja tässä tapauksessa se on kyllä minun mielestäni ihan oikeutettua.

Lapset on lapsia, mutta aikuiset on niistä vastuussa, samoin kuin te aikuiset olette vastuussa siitä koirasta. Jos et saa lapsiasi kuriin tuossa asiassa, niin et kyllä saa koiraa kuriin kun sille tulee murrosikä. Tuo pentu-ajan kohtelu jää koiralle muistiin.

Ja jos annat koiran kasvattajalle takaisin, tai muualle niin kerrot kyllä sitten tarkkaan että minkä takia. Koska uuden omistajan pitää tietää että koiran kanssa pitää tehdä työtä että se tottuu lapsiin ja osaa suhtautua niihin varauksettomasti.

Mutta tosiaan hanki pojille diagnoosit.. ei toi terveeltä kuulosta toi teidän perhe-elämä, jos pojat että eläimiä ei kiusata..

Näin mä aloittaisin sun kakaroidesi jämptin koulimisen sivistyneiksi ihmisen aluiksi. ELÄIMIÄ EI JUMANKAUTA KIUSATA! Tajuaisi kyllä hyvin äkkiä täällä meillä miten mennään ja ketkä tämmöisissä asioissa käskee. Mutta hei, meillä onkin rajat ja kasvatusta, tietysti myös sitä hoivaa ja rakkauttakin.

Siis säkö vaan toteat että jaa taas ne kiusaa pikku-murrea, no oivoi. No kiusaavat jatkossakin JOS SÄ ET KIELLÄ SITÄ EHDOTTOMASTI,ja sitten kanssa toteuta niitä rangaistuksia mitä siitä seuraa, mikäli eläimiä kiusaavat. Tai ihmisiä!

Olisin sinuna kyllä erittäin huolissani, kun lapsesi kiusaavat pientä viatonta eläintä noin. Mikä on mennyt heissä jo noin kovin pieleen, kuinka he ovat noin julmia ja tunteettomia? :(

Lapset kuulee kunniansa ja saavat rangaistuksensa joka jumalan kerta. Siis ihan joka kerta. Silti ne ei opi, jostain syystä ne ei vaan opi että niin ei tehdä.

Onhan lapsilla toki kummallakin rankkaa aikaa nyt, toinen aloitti esikoulun ja toinen koulun. Kyllä se pentu noihin lapsiin silti luottaa, joten ei täällä ihan niin kamalla ole kuin olette halunneet ymmärtää. Tulee kummankin luo, osaa ne lapset leikkiä.

Koira on pienikokoinen. Pienempi lapsemme on vilkas, hemmetin huono muistamaan mitään asioita. Esim. ulkovaatteet joudutaan jokaikinen kerta muistuttamaan että laittaa naulakkoon ja paikalleen, myös yövaatteet jää lojumaan jos ei itse muista aina sanoa että paikalleen. Pienempi lapsi tahtoisi leikkiä koiran kanssa ja kun koira väistää, niin aina vaan nappaa sitä takaapäin kiinni ja ottaa vängällä syliin. Miten mä saan sen lapsen tajuamaan että niin ei saa tehdä? niin tapahtuu aina, kun käännän selkäni ja koira on liikkeellä, siis silloin kun joku muu asia vie huomioni. Lapsi ei kestä hetkeäkään huomiotta olemista, vaan hekee seuraa sitten koirasta.

Koiralla on oma paikka, jossa se saa olla rauhassa. siellä se nytkin nukkuu. lapset leikkivät keskenään. Kun koira herää, vien sen tietenkin pihalle, lapset katsovat luultavasti pikkukakkosta silloin. Ja ilta menee ihan hyvin, koska mies on kotona, meillä riittää aikaa huomoida lapsia niin että koira ei kärsi.

Ongelma on suurin niinä päivinä, jolloin eskari on kotona. Mulla on kuitenkin myös työ tässä hoidettavana, muutenhan lapset eivät näin paljoa kotona olisikaan, vaan olisivat päivähoidossa. Siinä se ongelma kai on, että joskus keskityn työhöni niin, että en huomaa kuusveen touhuja. Ja silloin se hakee seuraa tuosta koirasta ja kun se ei osaa soimia oikein niin sit ollaan liemessä.

Eli kuusvee päivähoitoon?

ap.

pojat on ihan normaaleja. Mutta miettikää nyt vähän; pojilla on vuoden ikäero, molemmat on siis käytännössä samassa hankalassa iässä juuri nyt. Ja molemmilla hirveä tarve saada huomiota nyt ja heti. On noi pojat normaaleja, mutta eivät KYPSIÄ olemaan koiranpennun kanssa.

Anna ap pentu pois. Yrittäkää muutaman vuoden päästä uudelleen.

teillä muutenkin jos kerran teet töitä kotoa käsin.

Lapsikin saisi huomiota osakseen päivällä enemmän ja voisi rauhoittua.

Mutta kyllä mä suosittelisin sitä että vietät enemmän aikaa lasten ja koiran kanssa, siis yhdessä. Leikitte yhdessä, käytte yhdessä ulkona, näytät miten koiran kanssa ollaan. Ja tietenkin edelleen kiellät jos koiran kanssa toimitaan väärin, mutta rohkaiset siihen oikeanlaiseen koiran kanssa olemiseen.

Ja vaikka pentu on vielä luottavainen, niin ei se tarkoita ettei pentuajan kiusaamisesta voisi koitua haittaa..

siis jos kiusaaminen on vaan koiran ottamista syliin väkisin niin ei se kyllä ole kovin vakavaa koiralle. Siis nimen omaan koirahan otetaan syliin, eikä kysytä siihen lupaa koiralta.. Joten tuossa en nyt näe suurempaa ongelmaa. Siis tottakai lapsia pitää opettaa siihen että koiran kanssa leikitään vähän rauhallisemmin ja niitä koiralle parempia leikkejä kuin syliin ottaminen..

Eli jos ei kiusaus ole tuon pahempaa, niin en minä kyllä antaisi koiraa pois. Vaan jatkaisin sitkeästi koiran ja lasten kasvatusta.

Kyllä aika monella muullakin lapsiperheellä on ongelmia välillä koirien ja lasten leikkien kanssa.. Mutta kyllä ne lapset oppii ja jos koira on hyvä hermorakenteeltaan niin kyllä se rajummat leikit kestää, eikä mene siitä pilalle.

Näykkiikö pentu poikia?

No jos ei näyki niin puree kyllä aikuisena.

Ja tässä tapauksessa se on kyllä minun mielestäni ihan oikeutettua.

Lapset on lapsia, mutta aikuiset on niistä vastuussa, samoin kuin te aikuiset olette vastuussa siitä koirasta. Jos et saa lapsiasi kuriin tuossa asiassa, niin et kyllä saa koiraa kuriin kun sille tulee murrosikä. Tuo pentu-ajan kohtelu jää koiralle muistiin.

Ja jos annat koiran kasvattajalle takaisin, tai muualle niin kerrot kyllä sitten tarkkaan että minkä takia. Koska uuden omistajan pitää tietää että koiran kanssa pitää tehdä työtä että se tottuu lapsiin ja osaa suhtautua niihin varauksettomasti.

Joku noissa lapsissa ON outoa, koska tosiaan vaikka niille kuinka koettaa sanoa että noin ei saa ketään kohdella niin silti ne jatkaa. Eikä ne opi sitä. Eli jotain mä teen ihan päin pyllyä, mutta en vaan tajua sitä itse.

Kasvattaja on muuten hyvinkin tietoinen tilanteesta. Voin antaa koiran hänelle takaisin. Toivoin että saisin jotain käteenkäypää täältä, mutta ei nyt sit onnistunut. Usein täältä saa hyviä neuvoja, mutta nut sainkin vain hirttotuomion koko perheelle :/

ap

Näykkiikö pentu poikia?

No jos ei näyki niin puree kyllä aikuisena.

Ja tässä tapauksessa se on kyllä minun mielestäni ihan oikeutettua.

Lapset on lapsia, mutta aikuiset on niistä vastuussa, samoin kuin te aikuiset olette vastuussa siitä koirasta. Jos et saa lapsiasi kuriin tuossa asiassa, niin et kyllä saa koiraa kuriin kun sille tulee murrosikä. Tuo pentu-ajan kohtelu jää koiralle muistiin.

Ja jos annat koiran kasvattajalle takaisin, tai muualle niin kerrot kyllä sitten tarkkaan että minkä takia. Koska uuden omistajan pitää tietää että koiran kanssa pitää tehdä työtä että se tottuu lapsiin ja osaa suhtautua niihin varauksettomasti.

Joku noissa lapsissa ON outoa, koska tosiaan vaikka niille kuinka koettaa sanoa että noin ei saa ketään kohdella niin silti ne jatkaa. Eikä ne opi sitä. Eli jotain mä teen ihan päin pyllyä, mutta en vaan tajua sitä itse.

Kasvattaja on muuten hyvinkin tietoinen tilanteesta. Voin antaa koiran hänelle takaisin. Toivoin että saisin jotain käteenkäypää täältä, mutta ei nyt sit onnistunut. Usein täältä saa hyviä neuvoja, mutta nut sainkin vain hirttotuomion koko perheelle :/

ap

Kuten sen että lisäätte koiran kanssa leikkimistä lasten kanssa yhdessä, vaikka koko perhe. Ja joku neuvoi käymään koiran kanssa pihalle ja ottamaan lapset mukaan.

Ja tuossa yllä lohdutettiin että jos koiraa vain nappaistaan syliin väkisin niin ei siitä haittaa ole.

Näitä keinoja itsekin suosittelisin.

Jotenkin tuntuu että jos nyt annat koiran pois niin lapset ei koskaan opi käyttäytymään koirien kanssa ja ovat aikuisenakin koiria kohtaan vihamielisiä. Joten jos olisi oma tilanteeni niin jatkaisin kyllä lasten ja koiran kanssa yhteiselämän opettelua.

mutta alkupään vastaukset eivät olleet kovin rakentavia :)



Ja kiitos noista neuvoista, niistä on hyötyä! Kokeillaan...



ap

Itse olen koko ikäni touhunnut koirien kanssa. Ensimmäisen koirani ollessa pentu ei minulla ollut lapsia. Lapset aina on otteissaan koiran kanssa vähän hösliä ja innostuvat leikkimään koiran kanssa rajummin. Minäkin tuon koiran kanssa totutin sen siihen että nappaisen syliin yllättäen ja muutenkin leikit oli välillä rajuja. Vaikka koiraa ei erityisesti sosiaalistettu lapsiin, niin tuon koiran kanssa ei koskaan ollut ongelmia lasten kanssa. Koska oli tottunut siihen että vaikka miten leikitään, niin se ei tarkoita pahaa ja ihmiseen voi luottaa eikä ihmistä vasten tarvitse puolustautua puremalla tms.

Omien lasteni kanssa koirien kanssa ei ole ongelmia ollut, koska koiria on ollut aina talossa. Pentujen kohdalla olen opettanut miten sen kanssa toimitaan. Mutta myöskin rajoittanut pentujen ja lasten leikkien määrää. Aikuinen koira saa olla lasten kanssa niin paljon kuin lapsi haluaa, mutta pentu ei vielä kovin paljoa leikkejä loppupeleissä jaksa, eikä sen tarvitsekaan.

Mutta pentu ja lapset ei koskaan meillä leiki yksinään missään toisessa huoneessa. Vaan ovat aina aikuisen valvovan silmän alla. Koska lapsi ei näe millä tuulella pentu on, eli onko se yliväsynyt tai onko sillä penturiehakkuus-kohtaus menossa.

että lapset suunnilleen rääkkäävät pentua kun silmä välttää. Siksi varmaan alun tylyt vastaukset. Mutta jos tuo kiusaaminen on sitä, että otetaan syliin ja vähän jahdataan ja paijaillaan, niin se on ihan normaalia koiranpennun arkea.



Pennulla täytyy olla paikka mihin pääsee rauhassa lepäämään ja silloin koiraan ei saa koskea eikä sitä häiritä. Muuten peuhaaminen kuuluu asiaan. Sitähän se tekee koirasisarustensakin kanssa alituiseen.



Koiran on hyvä tottua pienestä pitäen lasten vähän varomattomaankin käsittelyyn. Aikuinen koira voi näykkäistäkin, jos ei ole tottunut lapsiin. Pentukoirat näykkivät myös herkästi, ja siitä on lasten kanssa hyvä sopia käytäntö miten pentua kielletään näykkimästä.



Aluksi lapset ovat tietenkin tohkeissaan pienestä koiranpennusta, mutta aikaa myöten tilanne tasaantuu ja koira saa tarvitsemaansa rauhaa ihan tarpeeksi.



Uskon, että lapsenne saavat koirasta pitkäaikaisen ja rakkaan kumppanin. Älä liikaa puutu tavanomaiseen peuhaamiseen, pentu ilmoittaa kyllä vinkumalla, jos leikit menee liian rajuiksi.

Meidänkin poika haluaa kaiken aikaa ottaa koiraa syliin, koira kohta vuoden, poika tokalla. Koira yrittää karkuun jne. Ei tuo ole epänormaalia lapselle. Sen sijaan että vain kiellät, voisit antaa vaihtoehtoisia toimintamalleja: mitä sen koiran kanssa voi tehdä. Hyvin vähän meidänkään lapset jaksaa koiran kanssa leikkiä. Ihan tavallisia lapsia.



Lapset eivät tykkää siitä, että äiti tekee töitä kotona, joskus teen. Kyllä silloin meinaa kaikki hermostua: lapset siihen, että äiti ei ole heille läsnä, äiti siihen, että tulee häirityksi. Jos kerran olet kotona koiran kanssa, lapsi voisi olla työskentelyaikasi hoidossa.



Ja paljon lasten kanssa olemista. Meillä meni pari-kolme kuukautta pennun tulosta, että minun aikaani meni paljon sen kanssa, nyt on oleminen tasaantunut.



Keskustele kasvattajankin kanssa, hänellä on varmasti kokemusta koirista.