Tyttöni kaverin äiti soitti minulle tuohtuneena

Onko tämä lapset syö kotona, joku maalaisjuttu? Vai olenko minä nyt jotenkin vastarannankiiski tässä asiassa.

Mä olen opettanut omalleni, että jos joku kaveri on kylässä ja meillä on ruokaa - kaikki saavat tulla pöytään. Hän varmaan kylässäkin tietysti tästä syystä odottaa, että hänet kutsutaan pöytään ja varmaan meneekin kysymättä.

ja koulukaverini muistavat vielä aikuisenakin, kun meille sai aina tulla ja meillä tarjottiin ruokaakin;) Lapsen kaverina on tyttö, jolla äiti sisustaa kotia niin hienoksi, ettei sinne pääse kaverit, kuin syntymäpäiville, mutta eipä tämä äiti sitten tiedäkään, mitä lapsensa puuhailevat kavereiden kanssa.

Olenko ihan tyhmä vai olenko vain tottunut siihen omassa kodissani, että hyvään kotiin ovat kaikki tervetulleita ja kaikille annetaan mitä nyt ikinä löytyykin kaapeista. Aina ruoka ei ole täydellistä, mutta aina sitä riittää ja se on terveellistä.

Mulla on paljon kavereita ja kukaan ei varmasti aina tarjoa kaikille lastensa kavereille päivittäin lämpimän ruuan. Kyllä se nyt vaan on niin että lapset syö kotonansa, toki joskus mutta että aina? justjust, korvat heiluu ja nenä kasvaa.

Meillä ei saa kuin neljä ruokalusikallista ;-) Kutsutaan ruokapöytään ja sanotaan, että ei enempää ja jälkiruokaa on vain kotiväelle.

jos lapsen kaveri tulee kutsuttuna kylään esim. kerran viikossa tai vielä harvemmin. Kaupunkien omakotitaloalueilla niitä naapuruston lapsia tai koulukavereita pyörii pihoissa ja kylässä JOKA IKINEN PÄIVÄ, usein monta yhtä aikaa. Ei tietenkään tuossa jälkimmäisessä tilanteessa lapsille tarjota lämmintä ruokaa naapurissa, kun kotona 50-200m päässä on joka tapauksessa ruoka samoihin aikoihin. Jos toisin sovitaan (esim. vanhemmat töissä myöhään tai jotain erityismenoa), sitten voi toki poiketa käytännöstä. Täällä päin olisi ihan omistuista ja aiheuttaisi kyllä suuttumustakin, jos joku alkaisi ruoka-aikana syöttämään myös naapuruston lapsia. Tämä ei ole tippaakaan karjalaissyntyperästä tai kohteliaisuudesta kiinni vaan ihan maalaisjärkeä.

ja lapsilla jää leikki kesken. Joten pannaan vieras odottamaan huoneeseen nälissään ja oma kultsipuppeli vetää pihviä navan täyteen ja sitten vieraan pitää jaksaa viihdyttää maha tyhjänä kultsipuppelia.

Mutta kaipa nämä jättävät aikuisvieraatkin olkkariin kun menevät itse kahville.

Mä en ole ikinä, siis en edes lapsena ymmärtänyt miten epäsivistynyt ihmisen täytyy olla että laittaa vieraan toiseen huoneeseen odottamaan kun perhe syö ruokansa. Minusta se kertoo ehkä moukkamaisuudesta. Okei ymmärrän jos perhe hyvin köyhä, mutta sillonkin voisi lähettää ystävän kotiin eikä antaa odottaa.

jos lapsen kaveri tulee kutsuttuna kylään esim. kerran viikossa tai vielä harvemmin. Kaupunkien omakotitaloalueilla niitä naapuruston lapsia tai koulukavereita pyörii pihoissa ja kylässä JOKA IKINEN PÄIVÄ, usein monta yhtä aikaa. Ei tietenkään tuossa jälkimmäisessä tilanteessa lapsille tarjota lämmintä ruokaa naapurissa, kun kotona 50-200m päässä on joka tapauksessa ruoka samoihin aikoihin. Jos toisin sovitaan (esim. vanhemmat töissä myöhään tai jotain erityismenoa), sitten voi toki poiketa käytännöstä. Täällä päin olisi ihan omistuista ja aiheuttaisi kyllä suuttumustakin, jos joku alkaisi ruoka-aikana syöttämään myös naapuruston lapsia. Tämä ei ole tippaakaan karjalaissyntyperästä tai kohteliaisuudesta kiinni vaan ihan maalaisjärkeä.

Mä en tykkäisi jos mun lapset söisivät päivittäin jossain muualla kuin kotona. Mä teen joka päivä ruuan ja sitä pitää tulla syömään. Mä olisin huolissani jos mä huomaisin että kaverit ei saa ruokaa kotona, että niistä ei välitetä sen vertaa että pyydettäisiin kotiin syömään.

oli useimmilla meidän alueella (keskiluokkaista seutua) tapana joko lähettää lapsen kaveri(t) kotiin päivällisen ajaksi TAI antaa odottaa toisessa huoneessa. Kaikki kun eivät syö samaan aikaan ja joskus kaverit halusivat jäädä odottamaan syönnin ajaksi että saisivat jatkaa leikkejä/muita juttuja vielä syönnin jälkeen.



Välipalaa kyllä tarjottiin puolin ja toisin, mutta lämmin ruoka oli eri asia (ellei oltu sovittu etukätee, ollut kyse yökyläilystä tms.)

(esim. tuo kultsipuppeli-kirjoittaja), että hänen tenavansa ruokitaan naapurissa? Mikset itse laita lämmintä ruokaa normaaliaikaan, kuten kaikki muutkin tekevät? Eihän naapurien tehtävä ole teidän lapsia syöttää? Vai oisko se sille oman kultipuppelin äidille kivempi käydä shoppaamassa, salilla tai tehdä vähän pitempi työpäivä, kun lapsi kiertää naapureissa kerjäämässä ruokaa?

ja lapsilla jää leikki kesken. Joten pannaan vieras odottamaan huoneeseen nälissään ja oma kultsipuppeli vetää pihviä navan täyteen ja sitten vieraan pitää jaksaa viihdyttää maha tyhjänä kultsipuppelia.

Mutta kaipa nämä jättävät aikuisvieraatkin olkkariin kun menevät itse kahville.

Vai onko niin että niille ei kotona edes tehdä ruokaa?

Mä en ole ikinä, siis en edes lapsena ymmärtänyt miten epäsivistynyt ihmisen täytyy olla että laittaa vieraan toiseen huoneeseen odottamaan kun perhe syö ruokansa. Minusta se kertoo ehkä moukkamaisuudesta. Okei ymmärrän jos perhe hyvin köyhä, mutta sillonkin voisi lähettää ystävän kotiin eikä antaa odottaa.

kavereiden luona, että olivat syöneet, jollei ollut aikomusta vielä lähteä kotiin. Ei se ollut mikään ongelma, vaan tapana oli näin joka perheessä, että ylimääräisiä suita ei ruokita, ellei siitä ole erikseen sovittu.



Varsinkin 13-vuotias on vähän eri asia, kuin joku päiväkoti-ikäinen, jolle varmaan ruoan tarjoaisin. 13-vuotias osaa jo lähteä kotiin, jos nälkä yllättää.



Ap ei kai ole kommentoinut kirjoituksia (en jaksanut lukea ihan kaikkia), mutta ehkäpä kaverille oli kuin olikin sanottu "voit odottaa täällä, kun syömme tai mennä kotiisi" ja kaveri oli valinnut odottamisen.

Otetaan esimerkki. Naapurin poika, välimatkaa 15 metriä on meillä leikkimässä kesälomalla. Laitan ruokaa ja lapset leikkivät.



Mun pitäis siis lähettää se kotiin syömään?



Meillä se meni niin, että koko kesän kun emme olleet matkoilla, lapset söi siellä missä sattuivat olemaan eli joko meillä tai naapurissa.



Helpompaa on varsinkin kesällä, kun ruoka tulee sitten kun se tulee, että jos minä teen ruuan, lapset syö meillä ja jatkavat leikkiään. Sitten jos ovat naapurissa, syövät siellä ja jatkavat leikkiään.



Olisiko minun pitänyt lähettää naapurin poika kotiinsa, jossa kunnon ruoka voi olla nyt tai parin tunnin päästä ja keskeyttää hyvät leikit?



Kyse on toka- ja kolmasluokkalaisesta.



Helpoimmin se meni näin ja aamusta iltaan lapset leikki sisällä ja ulkona ja hauskaa oli ja kaikki sai ruokaa. Luultavasti syömisetkin meni molempien kotien välillä aika hyvin puoliksi!

ja ahdistuneita ja masentuneita, koska edes lapsivieraita ei syötetä!

ei ole tarvetta syöttää niinkuin maalla jossa välimatkat pitkiä.

oli useimmilla meidän alueella (keskiluokkaista seutua) tapana joko lähettää lapsen kaveri(t) kotiin päivällisen ajaksi TAI antaa odottaa toisessa huoneessa. Kaikki kun eivät syö samaan aikaan ja joskus kaverit halusivat jäädä odottamaan syönnin ajaksi että saisivat jatkaa leikkejä/muita juttuja vielä syönnin jälkeen.

Välipalaa kyllä tarjottiin puolin ja toisin, mutta lämmin ruoka oli eri asia (ellei oltu sovittu etukätee, ollut kyse yökyläilystä tms.)

yleensä yksi/lapsi ja ruoka-aikaan tarjoan kavereillekin, jos meillä juhlitaan syntymäpäiviä tms. niin silloin kylässä ei ole lapsenkavereita, yksinkertaista. Onneksi meilläpäin on toiminut vastavuoroisuus, eli meidän lapset syövät kylässäkin, jos siellä ruoka-aikaan ovat. En voisi kuvitellakaan, että joku kyyhöttäisi makuuhuoneessa, enkä hänelle tarjoaisi ruokaa.

Mutta kaipa nämä jättävät aikuisvieraatkin olkkariin kun menevät itse kahville.

Aivan tasan samalla tavalla niitä aikuisvieraitakin kohdellaan. Niitä nyt on kuitenkin kertaluokkaa harvemmin kylässä kuin tenavia, joten ei ole mikään katastrofi sellaiselle ruokaa antaa silloin tällöin, mutta ei se mitenkään tarpeellistakaan ole. Ja nythän ei ollut kyse kahvista tai mehulasista, vaan pihvistä ja illallisesta.

Kukin tekee tyylillään, joku syöttää, joku ei.



Mutta ne lapsen omat vanhemmat ovat KUITENKIN velvollisia huolehtimaan lapsensa ruuan saannista.

Olipa lapsi kylässä tai ei. Varsinkin jos kyläpaikkaan lyhyt matka, mitään ongelmaa minkään suhteen ei ole. Te vanhempina teette sen ongelman itse.

Pari vanhempaa tiedän, jotka panee vieraat oottaan olkkariin kun itse syövät.

Nyt kun osa lapsista on teinejä, onkin kiva kun kaverit tykkää olla meillä kun meillä saa olla kuin kotonaan. Tekaisevat pannaria tai paistavat lettuja yhdessä.

Mutta toki jokainen tavallaan. Meille esim tulee monesti kuopuksen kavereita suoraan koulusta. Ei minun talous siihen kaadu, että ottavat lasin maitoa ja ruisleivän koulun jälkeen.

Mulla on paljon kavereita ja kukaan ei varmasti aina tarjoa kaikille lastensa kavereille päivittäin lämpimän ruuan. Kyllä se nyt vaan on niin että lapset syö kotonansa, toki joskus mutta että aina? justjust, korvat heiluu ja nenä kasvaa.

Siis jotenkin ainoa järkevä systeemi olisi tuossa vaiheessa ollut lähettää se kaveri ystävällisesti kotiin ennen sitä ateriaa. Sanoa vaikka ihan ystävällisesti että meillä on tänään "Minnan" isän synttärit ja meillä menee tässä päivällisellä varmaan ainakin tunti, eli jos jatkaisitte teidän leikkiä vaikka huomenna.



Periaatteessa ymmärrän ettei kaverille ole varattu pihviä jos tapana on varata yksi pihvi/nenä (meillä on yleensä vähintään 1 ylimääräinen) ja erityisesti jos illallista syötiin pitkän kaavan mukaan eikä se ollut tyyliin klo 17 ja kestoltaan 20 min.



Mutta karua on sen sijaan se, että lapsi on käsketty odottamaan ja sitten tosiaan toinen vetää navan täyteen pihviä ja toinen odottelee kiltisti että leikki jatkuu tyhjällä mahalla.



Meillä on sellainen tapa, että lapset soittavat kotoa luvan sille saavatko jäädä päivälliselle (tai viikonloppuna lounaalle). Siis omamme soittavat ja pyydän kavereita soittamaan. Näin ei tule väärinkäsityksiä. Joskus tulee komento kotiin syömään, esim. ap:n tapaisissa tilanteissa että lapsen kotona on varattu joku spesiaalipäivällinen ja siksi ei "saa" jäädä kylään syömään, minkä ymmärrän ihan hyvin.

mun mielestä tarjotaan kans. Enkä ymmärrä myöskään näitä "ei ole varaa joka pv ruokkia ylimääräisiä suita" Siis oikeestiko teidän lapset tuovat joka päivä kavereita kotiin???? Eivätkö he koskaan käy kavereilla tai harrastuksissa iltaisin, vaan aina tuovat omaan kotiin vieraita??? Silloin neuvottelisin oman lapseni kanssa jotkut pelisäännöt asiaan, mutta jos vieras jo on omassa kodissani ruoka-aikaan, niin kyllä myös hän on pöytään tervetullut. Ruokapöytä on myös hyvä paikka tutustua lapsen kavereihin, minä ainakin haluan tutustua lasteni kavereihin enkä toivo, että he vain sulkeutuvat omaan huoneeseen lukkojen taa. Jos tämä tutustuminen "maksaa" pari lautasellista ruokaa, on se kyllä hintansa väärti.



Ps. synttärinvietto voidaan sopia etukäteen, esim. edellisenä iltana muistuttaa, että hei, huomenna illalla vietetään iskän synttäreitä perheen kesken.

että meillä saa lapset ja lasten kaverit aina ruokaa, eikä taloutemme siihen kaadu jos on joku ylimääräinen suu ruokittavana. Haluamme lastemme oppivan terveen arvomaailman, jossa osataan jakaa omistaan. En kehtaisi IKINÄ, KOSKAAN, olla antamatta ruokaa lastemme kavereille.

Sun lapsen arvomaailma murenee viimeistään silloin ton ruuan jakamisen suhteen kun muuttaa erilleen ja on köyhä opiskelija, jos siis siitä koskaan opiskelijaa tulee joka asuu yksin?

.. koska sulla ei ole käytöstapoja ja olet yksinkertaisesti moukka.