Tyttöni kaverin äiti soitti minulle tuohtuneena

ja olisin sitä kotona tehnyt valmiiksi.



Joku laittoi tuolla että laitetaanko vanhempikin odottelemaan kun toiset syö?

Miten usein ne vanhemmat käy teillä kutsumatta kylässä? Lapsen kaverit on ihan eri juttu...

Kyllä täällä vanhemmat ruokkii omat kersansa. Meillä käy paljon kavereita leikkimässä ja yks toisensa jälkeen ne aina tosta häviää kotiinsa syömään, moni tulee takaisin ruuan jälkeen ja se on ihan ok. Samoin omat muksut tulee ruoka-aikaan kotiin ja sen jälkeen voi taas mennä kavereiden kanssa.



Jos mä huomaisin että joku notkuis täällä päivästä iltaan niin silloin huolestuisin, mutta onneksi ei oo tarvinnut huolestua kenestäkään niin.

että meillä saa lapset ja lasten kaverit aina ruokaa, eikä taloutemme siihen kaadu jos on joku ylimääräinen suu ruokittavana.

Haluamme lastemme oppivan terveen arvomaailman, jossa osataan jakaa omistaan. En kehtaisi IKINÄ, KOSKAAN, olla antamatta ruokaa lastemme kavereille.

Sun lapsen arvomaailma murenee viimeistään silloin ton ruuan jakamisen suhteen kun muuttaa erilleen ja on köyhä opiskelija, jos siis siitä koskaan opiskelijaa tulee joka asuu yksin?

että meillä saa lapset ja lasten kaverit aina ruokaa, eikä taloutemme siihen kaadu jos on joku ylimääräinen suu ruokittavana.

Haluamme lastemme oppivan terveen arvomaailman, jossa osataan jakaa omistaan. En kehtaisi IKINÄ, KOSKAAN, olla antamatta ruokaa lastemme kavereille.

Sun lapsen arvomaailma murenee viimeistään silloin ton ruuan jakamisen suhteen kun muuttaa erilleen ja on köyhä opiskelija, jos siis siitä koskaan opiskelijaa tulee joka asuu yksin?

Ei minun lapseni arvomaailma ole mihinkään murentunut köyhänä opiskelijana. Hän tekee edelleen mieluummin ison annoksen ruokaa ja tarjoaa kavereille. Hänellä on erityisen vaikea ymmärtää sitä nuudelikansaa, joka tekee vain yhden annoksen itselleen, vaikka asuisivat samassa taloudessa kavereitten kanssa.

Meillä kyllä tarjotaan ruokaa ihan kenelle tahansa. Aloittajan kohdalla oli ongelma se, että ei voinut ennakoida ylimääräistä syöjää eikä varata hänelle ruokaa. Kyllä tuollainen tilanne olisi haastava meilläkin. Ongelma on ratkaistu sillä, että ei ole ollutkaan tarjolla 1x4 pihviä, vaan ne on paloiteltu siten, että onkin ollut esim. 3 palaa/pihvi eli yhteensä 12 pienempää pihviä.

Raha ei merkitse meillä mitään, sillä jos ruokaa pitää olla paljon, teen esim. hirvenlihakeittoa, jonka tarpeet ovat meillä käytännöllisesti katsoen ilmaisia. Sen valmistuminen vie kuitenkin niin paljon aikaa, että siihen pitäisi osata varautua jo edellisenä päivänä.

Minä taisin viitata tuohon "jatkakaa leikkiä huomenna", mutta ihan samalla tavallahan se nyt toimii vaikka tuohon norkoilemiseen.

Tässähän ei nyt käy ilmi että miten teillä viestintä tässä asiassa meni ja tosiaan kuinka myöhään se kaveri teillä sitten vielä oli. Eli kysyitkö kaverilta esim. että "tiedätkö monelta teillä on ruoka? Kun me alamme nyt syömään, eli ehkä teilläkin on ruoka-aika. Ehtisit käydä tässä välissä syömässä ja tulla sitten takaisin jos teillä jäi puuhat kesken." tms.

Koska jos omat lapsesi olivat tuossa vaiheessa nälkäisiä, niin varmaan se kaverikin olisi ollut jo ruoan tarpeessa, varsinkin jos oli teillä sitten vielä sen aterian jälkeen pidempään.

En mä nyt todellakaan olis lähtenyt kaverin äitinä soittamaan ja valittamaan, mutta hieman olisi ihmetellyt sen toisen aikuisen ajatusmaailmaa, jos ajattelee ettei se toinen lapsi tarvitse ruokaa (omassa kodissaan tai kylässä) vaikka oma lapsi selvästi tarvitsee. Eli olisin varmaan ihmetellyt että miksi ei käskenyt lasta kotiin syömään välissä.

Nyt puhutaan 13-vuotiaista tytöistä! Jotka käyttävät jo meikkiä ja rintaliivejä, useilla on menkatkin alkaneet. Enpä käy sen ikäisiltä kyselemässä, että onko nälkä, pitäisikö mennä kotiin syömään? Onko pissahätä, tartteeko mennä vessaan? Kyllä ton ikäinen osaa mennä syömään kotiin, jos on nälkä.

Kaverit käy jossain vaiheessa kotona syömässä ja tulevat sitten takaisin. Kotiin lähtevät joskus klo 20 maissa. Kyseinen tyttö oli meillä noin tunnin ruokailun jälkeen ja meni sitten kotiinsa.

ap

Mä vaan olen niin omituinen, että kannan huolta myös muiden lapsista/nuorista, tiedän että se on outoa eikä kuulu nykypäivään ollenkaan jossa ajatusmallina on "jokainen huolehtikoot omista kakaroistaan". Ihan noilta 12-vuotiailta esikoisen kavereilta joita meilläkin käy kyläilemässä. Mut ehkä se 13-vuotta on sitten joku rajapyykki jonka jälkeen meikkaavat teinit sitten saa huolehtia omista asioistaan.

tosin en anna kavereille herkkuja ellen tunne vanhempia hyvin ja tiedä ko perheen tapoja ja totisesti toivon etteivät naapuritkaan niitä lapselleni anna ellei toisin ole sovittu.

Uskomattomia siipeilijöitä!!

että uskon tässä jutussa olevan jotain muutakin, mitä et kerro. Ihan tyhjästä tämä äiti ei taatusti ole soittanut. Et vain ap nyt kerro kaikkea.

Vaikka niillä tytöillä ne tissit ja kuukautiset onkin niin silti......

Täytynee täsmentää vielä vähän. Meilläpäin ja varsinkin meidän perheessä (kuten jo aloituksessa kerroin) on tapana, että lapset syövät omissa kodeissaan. Asutaan rivitaloaluella, jossa on paljon lapsia ja tytölläni on paljon kavereita. Likat hengailevat usein isolla porukalla, ja meilläkin saattaa olla 4 -6 kaveria kerralla aikaa viettämässä. Joskus joka päivä. Meillä ei ole varaa eikä edes tilaa ruokkia monipäistä kaverilaumaa, eikä sitä tee meidän kulmilla kukaan muukaan. Eli eilinen ei ollut mikään poikkeustapaus, kuten joku ilmeisesti luuli, vaan ihan päivittäinen käytäntö meillä, joka on hyvin lastemme tiedossa

Sitten tuosta kotiin lähettämisestä ja leikeistä. Ensinnäkin meillä on lasten huoneet yläkerrassa ja keittiö alakerrassa. Tyttöni kavereineen viettävät aikaansa tyttöni huonessa, eivät koko kämpässä. Eli kukaan ei ole norkoilemassa keittiön liepeillä eikä ketään lähetetä mihinkään toiseen huoneeseen odottamaan. Yleensä näillämain on tapana, että kaverit joko lähtevät omaan kotiinsa syömään tai jos ei ole ruoka-aika, odottavat kaverit tyttöjen huoneessa sillä aikaa, kun perheessä syödään.

Sitten vielä sellainen juttu, että ainakaan nämä meidän seiskaluokkalaiset eivät enää leiki. Eli leikit ei jää kesken. Yleensä kattovat telkkaria, pelaavat pleikkaa tai vaan oleilevat.

Se on hienoa, että joillan on tapana ruokkia vaikka kokonainen kylällinen kutsumattomia ruokavieraita, mutta meillä se ei toimi näin. Tytöllä on yksi kaveri, joka asuu bussimatkan päässä, ja hän yleensä syö meillä, koska kotiinsa on sen verran matkaa. Samoin, jos tyttöni on heillä. Muuten kaverit tulevat tästä ihan läheltä ja voivat vallan mainiosti syödä kotonaan.

Meidän tyttö on jopa sellainen multilahjakkuus, että osaa itse käydä lähikaupassa ja laittaa ruokansa, jos nälkä yllättää silloin kun vanhemmat eivät ole kotona. Mielestäni ei ole liikaa odotettu seiskaluokkalaiselta. Vai kasvatatteko lapsistanne uusavuttomia keittiössä?

ap

sammunut hankeen ja kukaan ei auta, on ekana märisemässä, että miks tää koko kylä kasvattaa ei toimi ja kukaan ei auttanut hänen tyttöään.

Minä taisin viitata tuohon "jatkakaa leikkiä huomenna", mutta ihan samalla tavallahan se nyt toimii vaikka tuohon norkoilemiseen.

Tässähän ei nyt käy ilmi että miten teillä viestintä tässä asiassa meni ja tosiaan kuinka myöhään se kaveri teillä sitten vielä oli. Eli kysyitkö kaverilta esim. että "tiedätkö monelta teillä on ruoka? Kun me alamme nyt syömään, eli ehkä teilläkin on ruoka-aika. Ehtisit käydä tässä välissä syömässä ja tulla sitten takaisin jos teillä jäi puuhat kesken." tms.

Koska jos omat lapsesi olivat tuossa vaiheessa nälkäisiä, niin varmaan se kaverikin olisi ollut jo ruoan tarpeessa, varsinkin jos oli teillä sitten vielä sen aterian jälkeen pidempään.

En mä nyt todellakaan olis lähtenyt kaverin äitinä soittamaan ja valittamaan, mutta hieman olisi ihmetellyt sen toisen aikuisen ajatusmaailmaa, jos ajattelee ettei se toinen lapsi tarvitse ruokaa (omassa kodissaan tai kylässä) vaikka oma lapsi selvästi tarvitsee. Eli olisin varmaan ihmetellyt että miksi ei käskenyt lasta kotiin syömään välissä.

Nyt puhutaan 13-vuotiaista tytöistä! Jotka käyttävät jo meikkiä ja rintaliivejä, useilla on menkatkin alkaneet. Enpä käy sen ikäisiltä kyselemässä, että onko nälkä, pitäisikö mennä kotiin syömään? Onko pissahätä, tartteeko mennä vessaan? Kyllä ton ikäinen osaa mennä syömään kotiin, jos on nälkä.

Kaverit käy jossain vaiheessa kotona syömässä ja tulevat sitten takaisin. Kotiin lähtevät joskus klo 20 maissa. Kyseinen tyttö oli meillä noin tunnin ruokailun jälkeen ja meni sitten kotiinsa.

ap

Mä vaan olen niin omituinen, että kannan huolta myös muiden lapsista/nuorista, tiedän että se on outoa eikä kuulu nykypäivään ollenkaan jossa ajatusmallina on "jokainen huolehtikoot omista kakaroistaan". Ihan noilta 12-vuotiailta esikoisen kavereilta joita meilläkin käy kyläilemässä. Mut ehkä se 13-vuotta on sitten joku rajapyykki jonka jälkeen meikkaavat teinit sitten saa huolehtia omista asioistaan.

Niin tekee lapsenikin vanhemmat. Olisin minäkin järkyttynyt, jos lapsi ei olisi saanut kylässä illallista. Minusta vieraanvaraisuus on hyve ja tuo käytös on noloa. En kuitenkaan soittaisi kenellekään, jos lapsi ei olisi saanut kylässä illallista. AP olet moukka!

Minä en odota, enkä oleta, että kukaan ruokkii lastani. En edes sellaista halua. Sitten lapsi tulee kotiin vatsa täynnä ja minulla ruoka valmiina.

Minä en ruoki muiden perheiden lapsia, ellei ennalta ole sovittu. Ruokailun ajaksi perheeseen kuulumaton lapsi joko odottaa lapsen huoneessa tai menee kotiinsa syömään.

Ei tässä ollut mitään moukkamaista - ihan normaalia toimintaa arkena.

jotka joutui aina 70-luvulla oottamaan kaverin huoneessa kun perhe söi. Matkaa kotiin oli noin 3 km, nyt hän vannoo että ei tee koskaan niin ja lapsensakin on sitä mieltä että voi jakaa pihvin ja syödä sitten lisää perunaa ja leipää.



Kyllä varmaan on siitä tytöstä tuntunut pahalta kun on sitten vielä äidilleenkin asiasta sanonut.



Koetappa ap laittaa itsesi tuon tytön asemaan. Aina ei vanhemmat tiedä lapsen kotimatkan pituutta varsinkin jos vähän harvinaisempi vieras kyseessä. Porsaita ootte ja hyvä että huomasitte, itse en olisi kyllä soittanut. Eikä tää tarkoita sitä että pitää ruokkia 10 lasta tai teiniä joka päivä.

että meillä saa lapset ja lasten kaverit aina ruokaa, eikä taloutemme siihen kaadu jos on joku ylimääräinen suu ruokittavana.

Haluamme lastemme oppivan terveen arvomaailman, jossa osataan jakaa omistaan. En kehtaisi IKINÄ, KOSKAAN, olla antamatta ruokaa lastemme kavereille.

Sun lapsen arvomaailma murenee viimeistään silloin ton ruuan jakamisen suhteen kun muuttaa erilleen ja on köyhä opiskelija, jos siis siitä koskaan opiskelijaa tulee joka asuu yksin?

että meillä saa lapset ja lasten kaverit aina ruokaa, eikä taloutemme siihen kaadu jos on joku ylimääräinen suu ruokittavana.

Haluamme lastemme oppivan terveen arvomaailman, jossa osataan jakaa omistaan. En kehtaisi IKINÄ, KOSKAAN, olla antamatta ruokaa lastemme kavereille.

Sun lapsen arvomaailma murenee viimeistään silloin ton ruuan jakamisen suhteen kun muuttaa erilleen ja on köyhä opiskelija, jos siis siitä koskaan opiskelijaa tulee joka asuu yksin?

Ei minun lapseni arvomaailma ole mihinkään murentunut köyhänä opiskelijana. Hän tekee edelleen mieluummin ison annoksen ruokaa ja tarjoaa kavereille. Hänellä on erityisen vaikea ymmärtää sitä nuudelikansaa, joka tekee vain yhden annoksen itselleen, vaikka asuisivat samassa taloudessa kavereitten kanssa.

Meillä kyllä tarjotaan ruokaa ihan kenelle tahansa. Aloittajan kohdalla oli ongelma se, että ei voinut ennakoida ylimääräistä syöjää eikä varata hänelle ruokaa. Kyllä tuollainen tilanne olisi haastava meilläkin. Ongelma on ratkaistu sillä, että ei ole ollutkaan tarjolla 1x4 pihviä, vaan ne on paloiteltu siten, että onkin ollut esim. 3 palaa/pihvi eli yhteensä 12 pienempää pihviä.

Raha ei merkitse meillä mitään, sillä jos ruokaa pitää olla paljon, teen esim. hirvenlihakeittoa, jonka tarpeet ovat meillä käytännöllisesti katsoen ilmaisia. Sen valmistuminen vie kuitenkin niin paljon aikaa, että siihen pitäisi osata varautua jo edellisenä päivänä.

Aika vaikea uskoa. Mä kehottaisin että opetat sille myös vähän rahankäytön hallintaa.

Meillä on kotona taottu penskojen päähän, että kavereiden luona ei tuppauduta toisten ruokapöytiin! kotiin tullaan syömään. En minäkään tarjoile sapuskaa vieraille lapsille. Myös he saavat mennä kotiinsa syömään. Eri asia sitten, jos olen vaikka leiponut pullaa ym. niin välipalaksi saatan tarjota kaverillekin, mut päivällinen on aina oman perheen kesken.

eivät odota missään huoneessa. Ruoka-aika on perheen kesken, kotona syödään. Eri juttu sitten erikseen sovitut pitkät vierailut.

että varmasti katsovat että ei sammuisi hankeen. Osa noista kavereista on ihan päiväkodista jääneitä kavereita.



Eivät ole meillä päivittäin syöneet ja silti tulevat hyvin juttuun.



Teillä se varmaan ostetaan viinat lapsen kaverillekin samalla kuin omalle, eikö niin?

Kyllä tässä olennaista on se, miten asian käytännössä hoitaa. Ap:n tapauksessa ihan paras toimintatapa olisi ollut pyytää omaa tytärtä jo etukäteen tulemaan koulusta kotiin ilman kaveria. Seuraavaksi paras tapa olisi ollut ennen ruokaa kertoa vieraalle ystävällisesti ja kohteliaasti, että perheessä ruokaillaan tuona päivänä oman perheen kesken perheen isän synttärien kunniaksi. Nyt meidän täytyy sanoa sulle heipat tältä päivältä, kiva kun tulit käymään, toisena päivänä teillä on varmaan vähän enemmän aikaa (oman tyttären) kanssa.



13-vuotias ei ole mikään aikuinen, eikä hän meikeistä ja kuukautisista huolimatta vielä automaattisesti tiedä ja osaa tulkita ja arvata, mitä häneltä odotetaan kyläpaikassa tilanteessa, jossa oman kodin tavat ovat erilaiset. Aikuinen tekee parhaiten, jos hän epäselvässä tilanteessa informoi teiniä ystävällisesti ja selkeästi miten nyt toimitaan. Sillä lailla ei ainakaan voi mennä pieleen.



Vai kuvitteleeko joku, että hyviin tapoihin kuuluu, ettei mitään tarvitse koskaan sanoa, vaan toisten tavat täytyy osata arvata ja osata toimia niiden mukaan, vaikka sitten ilman aikaisempaa kokemusta? Kyllä aikuistenkin keskenkin voi tällaisia asioita jutella ja sopia ihan ääneen, ei se ole mikään tabu, vaan päinvastoin osoitus fiksuudesta uudessa tilanteessa.



Ap:n tapauksessa näin toimien vieras tyttö olisi lähtenyt kotiinsa hyvissä ajoin syömään tietäen täysin järkevän syyn, miksi häntä ei kutsuttu pöytään. Ei olisi odottanut nälkäisenä eikä olisi tullut vihaisia puheluja jälkeenpäin, vaikka ruokaa ei tarjottukaan.

Minä en anna edes mehua naapuruston lapsille. Jokainen menköön kotiinsa jääkaapille. Ei kotini ole mikään ravintola.

että voin kuvitella hänen nauttineen siitä tilanteesta, että heillä on ollut outo tyttö, joka ei ole tiennyt käytäntöjä.

Ap on kutsunut lapsensa juhlapöytään. Kun vieras lapsi on ilmestynyt siihen myös, on ap ivallisella ja venyttelevällä äänellä sanonut, että "etkö sinä ymmärrä, ettei meillä ole tapana JUHLAruokaa tarjota kaikenmaailman kylän kakaroille. Voisitko poistua huoneeseen siksi aikaa kun me juhlimme mieheni syntymäpäiviä ja et häiritse meitä sinä aikana"

Tämän jälkeen ap on tuohtuneena pilannut juhlan haukkumalla huonostikasvatettua kakaraa, joka luuli, että saa ruokaa täällä. Vieras tyttö on kuullut tämän ap.n paasauksen ja on sitten kertonut siitä kotonan itku kurkussa.

Äiti on sitten soittanut ap.lle ja ap nyt edelleen tuohtuneena kiillottaa kruunuaan ja kirjoittaa tänne, että se äiti soitti ja haukku mut kun en antanut sen tytölle ruokaa, vaikka sillä on tissit ja meikkaa.

Kyllä tässä olennaista on se, miten asian käytännössä hoitaa. Ap:n tapauksessa ihan paras toimintatapa olisi ollut pyytää omaa tytärtä jo etukäteen tulemaan koulusta kotiin ilman kaveria. Seuraavaksi paras tapa olisi ollut ennen ruokaa kertoa vieraalle ystävällisesti ja kohteliaasti, että perheessä ruokaillaan tuona päivänä oman perheen kesken perheen isän synttärien kunniaksi. Nyt meidän täytyy sanoa sulle heipat tältä päivältä, kiva kun tulit käymään, toisena päivänä teillä on varmaan vähän enemmän aikaa (oman tyttären) kanssa.

13-vuotias ei ole mikään aikuinen, eikä hän meikeistä ja kuukautisista huolimatta vielä automaattisesti tiedä ja osaa tulkita ja arvata, mitä häneltä odotetaan kyläpaikassa tilanteessa, jossa oman kodin tavat ovat erilaiset. Aikuinen tekee parhaiten, jos hän epäselvässä tilanteessa informoi teiniä ystävällisesti ja selkeästi miten nyt toimitaan. Sillä lailla ei ainakaan voi mennä pieleen.

Vai kuvitteleeko joku, että hyviin tapoihin kuuluu, ettei mitään tarvitse koskaan sanoa, vaan toisten tavat täytyy osata arvata ja osata toimia niiden mukaan, vaikka sitten ilman aikaisempaa kokemusta? Kyllä aikuistenkin keskenkin voi tällaisia asioita jutella ja sopia ihan ääneen, ei se ole mikään tabu, vaan päinvastoin osoitus fiksuudesta uudessa tilanteessa.

Ap:n tapauksessa näin toimien vieras tyttö olisi lähtenyt kotiinsa hyvissä ajoin syömään tietäen täysin järkevän syyn, miksi häntä ei kutsuttu pöytään. Ei olisi odottanut nälkäisenä eikä olisi tullut vihaisia puheluja jälkeenpäin, vaikka ruokaa ei tarjottukaan.

nuo viestien kopioinnit pois, kyllä me lukijat ymmärretään mihin vastaatte.

että voin kuvitella hänen nauttineen siitä tilanteesta, että heillä on ollut outo tyttö, joka ei ole tiennyt käytäntöjä. Ap on kutsunut lapsensa juhlapöytään. Kun vieras lapsi on ilmestynyt siihen myös, on ap ivallisella ja venyttelevällä äänellä sanonut, että "etkö sinä ymmärrä, ettei meillä ole tapana JUHLAruokaa tarjota kaikenmaailman kylän kakaroille. Voisitko poistua huoneeseen siksi aikaa kun me juhlimme mieheni syntymäpäiviä ja et häiritse meitä sinä aikana" Tämän jälkeen ap on tuohtuneena pilannut juhlan haukkumalla huonostikasvatettua kakaraa, joka luuli, että saa ruokaa täällä. Vieras tyttö on kuullut tämän ap.n paasauksen ja on sitten kertonut siitä kotonan itku kurkussa. Äiti on sitten soittanut ap.lle ja ap nyt edelleen tuohtuneena kiillottaa kruunuaan ja kirjoittaa tänne, että se äiti soitti ja haukku mut kun en antanut sen tytölle ruokaa, vaikka sillä on tissit ja meikkaa.

Kyllä tässä olennaista on se, miten asian käytännössä hoitaa. Ap:n tapauksessa ihan paras toimintatapa olisi ollut pyytää omaa tytärtä jo etukäteen tulemaan koulusta kotiin ilman kaveria. Seuraavaksi paras tapa olisi ollut ennen ruokaa kertoa vieraalle ystävällisesti ja kohteliaasti, että perheessä ruokaillaan tuona päivänä oman perheen kesken perheen isän synttärien kunniaksi. Nyt meidän täytyy sanoa sulle heipat tältä päivältä, kiva kun tulit käymään, toisena päivänä teillä on varmaan vähän enemmän aikaa (oman tyttären) kanssa. 13-vuotias ei ole mikään aikuinen, eikä hän meikeistä ja kuukautisista huolimatta vielä automaattisesti tiedä ja osaa tulkita ja arvata, mitä häneltä odotetaan kyläpaikassa tilanteessa, jossa oman kodin tavat ovat erilaiset. Aikuinen tekee parhaiten, jos hän epäselvässä tilanteessa informoi teiniä ystävällisesti ja selkeästi miten nyt toimitaan. Sillä lailla ei ainakaan voi mennä pieleen. Vai kuvitteleeko joku, että hyviin tapoihin kuuluu, ettei mitään tarvitse koskaan sanoa, vaan toisten tavat täytyy osata arvata ja osata toimia niiden mukaan, vaikka sitten ilman aikaisempaa kokemusta? Kyllä aikuistenkin keskenkin voi tällaisia asioita jutella ja sopia ihan ääneen, ei se ole mikään tabu, vaan päinvastoin osoitus fiksuudesta uudessa tilanteessa. Ap:n tapauksessa näin toimien vieras tyttö olisi lähtenyt kotiinsa hyvissä ajoin syömään tietäen täysin järkevän syyn, miksi häntä ei kutsuttu pöytään. Ei olisi odottanut nälkäisenä eikä olisi tullut vihaisia puheluja jälkeenpäin, vaikka ruokaa ei tarjottukaan.

nuo viestien kopioinnit pois, kyllä me lukijat ymmärretään mihin vastaatte.