Siskoni saa lapsen - olen kateellinen ja katkera

Ehkä kadehdin sitä, että asia on niin helppo joillekin. "Hupsista, olen raskaana! Jee!" Ei ollut kuulemma suunniteltu, mutta ei haittaa. Eivätkö kolmikymppiset ihmiset osaa ehkäistä? Miten voi hankkia lapsen ihmisen kanssa, jota ei edes kunnolla tunne?

Laskin muuten väärin, olivat he olleet yhdessä jo melkein puoli vuoota ennen raskautta..

Minäkin haluaisin lapsen, mutta pelkään, etten pärjää. En uskalla vain heittäytyä ja toivoa parasta.

Turha syyttää siskoa omista peloista.

Olen kyllä sitä mieltä että siskosi olisi pitänyt kysyä sinulta lupa vauvan hankintaan.

Sekä muutenkin tuon parisuhteen aloittamiseen.

Tosi törkeää tulla tolleen siskonsa luo iloitsemaan jostain vauva-uutisesta. Ihan selkeää lesoilua vaan tommonen.

Pistä välit poikki siskoosi, ennen kuin se ehtii senkin tekemään ensin.

Äskeinen viesti siis ap:n...



Suhteessani ei ole vikaa, olemme onnellisia. Mutta elämä muuten tuntuu epävarmalta, esim. töiden osalta.



Olen itsekin harkinnut tuota terapiaa... :/

ja yrittää nauttia toisten onnesta koska se ei ole sinulta pois. Jotenkin tuntuu ettei ehkä tuohon tilanteeseen kannata alkaa omaa lasta yrittämään. Lapsi ei ratkaise ongelmia!

mieti asiaa lapsen kannalta.. voit olla maailman paras ja rakastava täti, tai sitten katkera ja kylmä täti..

Kiitos vastauksistanne...



En tietenkään halua näyttää siskolle omaa suruani ja katkeruuttani. Mutta on raskasta nähdä toisen onni, kun itsekin haluaisi olla onnellinen. Ei sisko ole siihen mitenkään syyllinen, ja yritän olla onnellinen hänen puolestaan. Juuri nyt vain masentaa kovasti.



Minun työtilanteeni on tukala, olen alalla, jossa on kova kilpailu. Mieheni mahdollisuudet työllistyä hyvin ovat hieman paremmat.



Taidan tosiaan olla jotenkin päästäni vialla. Yritän puhua asiasta miehelleni, mutta hän vain naureskelee. Voisin ehkä mennä perheneuvolaan tai jonnekin keskustelemaan. Kukaan sukulainen ei tiedä ahdistuksestani, eikä minulla ole ystäviä. Sukulaiset vain utelevat, että koskas teillä...?

epätoivon vimmalla koittaneet vauvaa ja ei tärppää. Mutta jos kerta, ette ole ees yrittäneet ja uskallus puuttuu, niin mitäpä sitä olla toiselle kateellinen. Ei muuta ku omaa vauvaa tekemään.



Odotan viidettä. Miehen sisko koitti pari vuotta raskautua, mutta huonolla menestyksellä. On nyt jo 45, eli juna meni jo. Hänelle en uskalla raskaudesta kertoa, koska uskon, että olisi kova paikka. Tosin kyllähän tuo sen joskus huomaa, että perheemme on kasvanut..



Ja voin sanoa, että ei mullakaan ole koskaan ollut oikeaa aikaa lapselle. Ja tätä viidettä harkitsin jopa kolme vuotta. Aina tuntui ettei ole oikea aika. Kesäkuulla sitten aattelin, että menköön miten menee ja lopetin ehkäisyn ja niin sai vauva alkuna. Olen tosi onnellinen vaikkei tulevista töistä ole taas mitään tietoa, kun vauva aika päättyy. Mutta aina on pärjätty :)