Siskoni saa lapsen - olen kateellinen ja katkera

Minä olen joskus ollut samassa tilanteessa. Sisko sai lapsen eikä ollut seurustellut miehensä kanssa kovin kauan. Oma parisuhde oli kuralla. Tunsin aluksi samoja tunteita kuin ap, mutta en siskoani kohtaan vaan elämää. Ajattelin, miksi minä en ole koskaan yhtä onnekas. Olin kuitenkin hyvin onnellinen siskon lapsesta ja minusta muotoutui hänelle tärkeä täti.
Ap, sinä voit elää onnellista elämää myös ilman lapsia. Kyllä sinunkin aikasi tulee vielä.Mieti, voit mennä ja tulla miten haluat. Nauti vapaudesta ja siskosi raskaudesta. Niin minäkin tein. Lopulta erosin,löysin minulle täydellisen miehen ja olin raskaana vajaa vuosi seurustelun aloituksesta :) se oli käsittämätöntä. Elämä kantaa kyllä ja tarjoaa ihmeitä niille,jotka ovat niitä valmiita vastaanottamaan. Mulla tähän meni 3 vuotta siitä, kun sain tietää siskoni raskaudesta. Piti ikäänkuin kasvaa vielä ja oppia nauttimaan toisen onnesta,piti päästää irti sinnittelystä.
Pyri katkeruudestasi eroon ja uskonkin,että alun jälkeen pääset. Jos jäät katkeraksi, katkeruus ruokkii itseään ja siitä on hankala päästä eroon jos päästät sen valloilleen.

Ehkä kadehdin sitä, että asia on niin helppo joillekin. "Hupsista, olen raskaana! Jee!"

Ei ollut kuulemma suunniteltu, mutta ei haittaa.

*** Tuohan on ihanaa. Suhde tuntuu niin hyvälle ja elämäntilanne sopivalta että lapsi saa tulla vaikkei asiaa ole suunniteltukaan ja yrittämällä yritetty. Kuulostaa sille, että lapsi saa hyvät vanhemmat, joilla on maalaisjärkeä.





Eivätkö kolmikymppiset ihmiset osaa ehkäistä?

*** Miksi pitäisi, jos suhde on kunnossa ja lapsi saa muutenkin tulla????





Miten voi hankkia lapsen ihmisen kanssa, jota ei edes kunnolla tunne?

*** Kun toista rakastaa ja yhdessä on hyvä olla, sen tuntee. Puolessa vuodessa ehtii tutustua jo hyvin, kun puhuu, puhuu ja puhuu..





Minäkin haluaisin lapsen, mutta pelkään, etten pärjää. En uskalla vain heittäytyä ja toivoa parasta.



*** Silloin kannattaakin odottaa vielä. Siskosi on henkisesti valmis saamaan lapsen, sinä et.

Olet kyllä harvinaisen idiootti ihmiseksi. Olet itse syypää vaikeuksiisi, teet tahallasi elämäsi kurjaksi, ja sitten vingut kun toinen osaa ottaa elämän oikein ja nauttia siitä. Mene oikeasti hoitoon. Ja jätä siskosi rauhaan.

pitää olla noin ilkeä ihmiselle, joka on muutenkin onneton?

Jos et edes tällä hetkellä halua lapsia (syistä jotka on sulle tärkeitä) niin en kyllä ymmärrä miten voi olla kateellinen/katkera siskon lapsen saannista..

joidenkin vastaajien kanssa siitä, että sinun kannattaisi ehkä jutella jollekin ammattiauttajalle epävarmuudestasi ja tunteistasi - niiden alta voi paljastua jotain ongelmia, jotka ovat estäneet sinua elämästä. Siinä mielessä siskosi raskaus on sinulle oikeastaan onnenpotku, että se selvästi sysäsi nuo ongelmat pintaan ja sinut lähemmäs avun hakemista.

Mulle siskoni ovat tosi läheisiä ja kaikista ahdistuksen aiheista voi puhua. Todellakin tarvitset jonkun, jonka kanssa jakaa huoliasi. Olisi hyvä, jos jotenkin saisit muutettua ajatteluasi niin, että uskoisit elämän kantavan. Työmahdollisuuksia tulee.

Mulle siskoni ovat tosi läheisiä ja kaikista ahdistuksen aiheista voi puhua. Todellakin tarvitset jonkun, jonka kanssa jakaa huoliasi. Olisi hyvä, jos jotenkin saisit muutettua ajatteluasi niin, että uskoisit elämän kantavan. Työmahdollisuuksia tulee.

Välillä olen hyvinkin vapautunut ja toiveikas, ja puhun miehelle lapsen saamisesta. Hän varmaan suostuisi, jos minä vain uskaltaisin... Tosin se edellyttäisi parempaan asuntoon muuttamista, ja sitä emme voi tehdä ennen kuin taloustilanteen parantuessa... Ehkäpä katselemme, miten työtilanne muovautuu, ja yritän päästä juttelemaan jollekin tästä asiasta. Mies ei oikein osaa minua tukea eikä asettua asemaani.

En tietenkään haluaisi olla kateellinen enkä katkera. Tuntuu, että olen murehtinut lapsiasialla itseni ihan uuvuksiin.

-ap

MIllasessa asunnossa sitten asutte?

Tosin se edellyttäisi parempaan asuntoon muuttamista,

Asunto on liian pieni ja huonosti varusteltu. Lisäksi seutu on aika levotonta. En halua kasvattaa lasta täällä. Tiedän, että vastaavissa asunnoissa kyllä asuu lapsiperheitä, mutta jotenkin olin ajatellut, että ensin ammatti, sitten työ, omakotitalo ja sitten muksuja. Nyt on vasta ammatti, työpaikasta ja talosta vain haaveilen.



(Ja tiedän, että moni pitää moista ajattelua typeryytenä. Minusta kuitenkin työ ja kunnon asunto tuovat turvaa ja pysyvyyttä, joita perheelleni haluaisin.)

Miksi vauva ei voisi tulla nykyiseen asuntoon? Pari vuotta pärjää ihan hyvin lapsen kanssa yksiössä tai kaksiossakin. Go for it! Ettet sitten itse huomaa että juna tosiaan meni jo.

oikeus tunteisiisi MUTTA varo, ettei tuo tunne jää pysyväksi! Siskollasi on oikeus onneensa ja sinun täytyy tehdä työtä omien tunteidesi kanssa, että voit olla onnellinen hänen puolestaan. Sinusta tulee täti! Siskon onni ei ole sinulta pois, eikä ole mitään merkitystä sillä, että hän on ollut kumppaninsa kanssa vasta vähän aikaa ja sinä pitkään. Pääasia on, että lapsi on heillekin tervetullut.



Älä anna oman elämäntilanteesi viedä iloa tädiksi tulemiseltasi vaan tee töitä sen eteen, että olet maailman paras täti tuolle toivotulle lapselle.



T. Itse ensin huonossa parisuhteessa kärvistellyt (ja vuosia lapsista haaveillut) ja sitten eron jälkeen uuden miehen kanssa vuosia lapsettomuushoidoissa käynyt- ja viimein oman lapsen saanut

Älä nyt ainakaan ala pakoilemaan sitä siskoasi. Jos hän raskaudesta on kertonut onnessaan niin hän (luultavasti) toivoo että sinäkin olisit onnellinen. Katkeruus siskoa kohtaan on yksi pahimmista asioista mitä tiedän, yleensä kun se katkeruus sitten ajan myötä (katkeraksi vetäneen aiheen välttely, siskon välttely jne) tulee vain pahemmaksi ja pahemmaksi ja hupsista, kohta huomaat että et enää tunne siskoasi tai hänen perhettään.



Sulla nyt taitaa olla joku pelko koko lapsensaamista kohtaan, asunon huonous (oletan että kyseessä on tilanpuute), työtilanne jne jne. on lähinnä tekosyitä mitä olet itsellesi hokenut.

Ja tottakai ns. spontaanisti raskautuneetkin voivat iloita raskaudesta. Itsekin iloitsin, mulle oltiin aikoinaan sanottu että lasta en ilman apuja saa, lääkäri sanoi silloin että luultavammin en silloinkaan, ja kuitenkin raskauduin, pillereistä ja kondomeista (joo varmaan ihmetellään tuota kondomia, mutta olen aina inhonnut spermaa sisälläni, valumiset jne..) huolimatta. Olimme miehen kanssa tuolloin seurustelleet puolisen vuotta.



Jos susta tuntuu niin soita vaikka sitten sinne perheneuvolaan, en vain tiedä että onko niistä apua tuossa asiassa, tai vaikka etsi jostain vertaistukea. Esim. Helistimen sivuilla on asiallista keskustelua, sen jälkeen kun sinne on rekisteröitynyt. Hae apua jos se sinusta tuntuu oikealle vaihtoehdolle, mutta älä hyvä ihminen ala välttelemään siskoasi. Katkeruus johtaa helposti vihaan.

Olet kyllä harvinaisen idiootti ihmiseksi. Olet itse syypää vaikeuksiisi, teet tahallasi elämäsi kurjaksi, ja sitten vingut kun toinen osaa ottaa elämän oikein ja nauttia siitä. Mene oikeasti hoitoon. Ja jätä siskosi rauhaan.

mutta mieti nyt kanssa että miksi susta tuntuu tuolta?

Ja miten se on sinulta pois jos siskosi saa lapsen?

laittaisin oman koppani kuntoon ja vasta sitten miettisin uuden elämän synnyttämistä.

Jos oma suhteesi ei pelitä, niin se ei tarkoita etteikö siskosi suhde pelittäisi.

Ehkä kadehdin sitä, että asia on niin helppo joillekin. "Hupsista, olen raskaana! Jee!" Ei ollut kuulemma suunniteltu, mutta ei haittaa. Eivätkö kolmikymppiset ihmiset osaa ehkäistä? Miten voi hankkia lapsen ihmisen kanssa, jota ei edes kunnolla tunne?



Laskin muuten väärin, olivat he olleet yhdessä jo melkein puoli vuoota ennen raskautta..





Minäkin haluaisin lapsen, mutta pelkään, etten pärjää. En uskalla vain heittäytyä ja toivoa parasta.

jos et voi edes siskosi vauva-uutisesta iloita, vaan pitää siitäkin vääntää joku itsesääli-draama.

Anna siskosi olla onnellinen. Hällä on hyvät mahdollisuudet onnistua suhteessaan, vaikka se onkin nuori. Siskosi raskaus ei ole sulta pois ja tuskin olisit onnellisempi, vaikka siskollasi menisi päin peetä. Ehkä kannattaisi keskittyä omiin asioihin, keskittyä aukoon niitä solmuja?

elämänne on solmussa ja tulevaisuus epävarma? Parisuhteen kannalta, työelämän kannalta, vai miten?