Kaverini puhuu lapsilleen rumasti.

"temperamenttisen luonteen" omaavia ja "räiskyviä" äitejä riittää. Varmaan samaa jengiä, jotka facebookissa kehuvat olevansa vittumaisia akkoja jos joku käy heille kätisemään.



On kuitenkin eri asia olla jatkuvasti kiukkuinen, äristä turhasta ja huutaa pienille lapsille kuin silloin tällöin ärähtää tai hiukan huutaakin asiasta. Itsekin sorrun silloin tällöin menettämään hermoni, mutta pyydän sitä anteeksi lapsilta. Olen ajatellut sen niin, että he oppivat, että joskus saa räiskähtää, mutta anteeksipyytäminen kuuluu asiaan.



Oma äitini on myös jatkuvasti huomautellut ja huutanut turhasta. Tätä marttyyriäiti-asennetta yritän nyt itse vältellä. Jokainen on joskus väsynyt, mutta turha sitä on muita syytellä, jos kasaa itselleen niin järjettömästi tekemistä ettei selviä siitä ilman stressaantumista. Jos mies ei osallistu kotitöihin, voi palkata siivoojan. Jos miehen mielestä siihen ei ole varaa, voi mies sitten ruveta siivoomaan oman osuutensa. Jos lapset eivät osallistu kotitöihin, voi syyttää vain itseään. Jos vaatimukset ovat liian korkealla, niitä voi aina pudottaa.



Sotkeminen ei ole hyvä syy huutaa lapsille. Sotkua syntyy aina, vahingossa tai tahallaan, mutta se nyt ei maata kaada. Huutaminen kaataa.

oli ihan yleistä vielä ainakin meidän 1970-luvulla syntyneiden joukossa, kertakaan ei kotona kehuttu eikä kiitelty. Oma äitini oli juuri samanlainen. Siskopuoleni syntyi v.1984 ja äiti jatkoi ihan samaa käytöstä niin että tytön ensimmäiset kuukautiset ja epäsiisti huone ja muutkin hygieniatavat oli ihan yleistä kahvipöytäkeskusteluja tuttujen kesken. Ei tänäkään päivänä ymmärrä käyttäytyneensä törkeästi vaan pitää itseänsä mitä parhaimpana ja huolehtivina tapauksena. Katsos se huonojen asioiden yleisesti kailottaminen ei yleensäkän saa tätä haukuttua parantamaan tapojaan vaan vihaamaan haukkujaa...

Mä en muista lapsuudesta kertaakaan et se ois ollut hyvällä tuulella ja joka päivä se kettuili,tiuski,huokaili,tuskaili,pyöritteli silmiään ja vähätteli meitä lapsia.Joulun se pilas jo marraskuussa kun alkoi se marttyyesitys kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin ja päläpälä.Kun meillä oli vieraita se yleisö jotenkin villitsi äidin niin et se nöyryytti meitä kunnolla.

70-luvun tyyliin kasvatettu lapsi, nyt itse kasvatan hieman eri tavalla ja tyyliin lapsiani.

Mutta, ne omat äitimme yrittivät varmaan olla parhaita ja sen ajan tyylisesti ehkä ajattelivatkin olevansa. Varmasti olivat myöskin erilaisia kuin omat äitinsä ja pitivät omia traumojaan omien äitiensä kasvatustyyleistä sisällään.

En ymmärrä, miten joku voi olla katkera omalle äidilleen, joka varmasti yritti parhaansa. Luuletteko, että omat lapsenne eivät olisi samanlaisia sitten aikuisina? Tulevat itkemään teidän kasvatustyylienne ja omien traumojensa takia. et voi muuttaa menneitä, joten miksi märehdit niitä asioita? Näytä lapsillesi, että arvostat omaa äitiäsi, niin lapsesi oppivat arvostamaan sinua äitinä.

"temperamenttisen luonteen" omaavia ja "räiskyviä" äitejä riittää. Varmaan samaa jengiä, jotka facebookissa kehuvat olevansa vittumaisia akkoja jos joku käy heille kätisemään. On kuitenkin eri asia olla jatkuvasti kiukkuinen, äristä turhasta ja huutaa pienille lapsille kuin silloin tällöin ärähtää tai hiukan huutaakin asiasta. Itsekin sorrun silloin tällöin menettämään hermoni, mutta pyydän sitä anteeksi lapsilta. Olen ajatellut sen niin, että he oppivat, että joskus saa räiskähtää, mutta anteeksipyytäminen kuuluu asiaan. Oma äitini on myös jatkuvasti huomautellut ja huutanut turhasta. Tätä marttyyriäiti-asennetta yritän nyt itse vältellä. Jokainen on joskus väsynyt, mutta turha sitä on muita syytellä, jos kasaa itselleen niin järjettömästi tekemistä ettei selviä siitä ilman stressaantumista. Jos mies ei osallistu kotitöihin, voi palkata siivoojan. Jos miehen mielestä siihen ei ole varaa, voi mies sitten ruveta siivoomaan oman osuutensa. Jos lapset eivät osallistu kotitöihin, voi syyttää vain itseään. Jos vaatimukset ovat liian korkealla, niitä voi aina pudottaa. Sotkeminen ei ole hyvä syy huutaa lapsille. Sotkua syntyy aina, vahingossa tai tahallaan, mutta se nyt ei maata kaada. Huutaminen kaataa.

Juurihan kirjoitin, että jos vertaa itseään koko ajan muihin, niin on välttämättä aina tällainen marttyyriäiti. Myös jos vertaa räiskyvämpää ja rauhallista ihmistä toisiinsa, niin se rauhallinen vetää pointsit kotiin. Mutta miksi sellainen, joka ei näytä koskaan tunteitaan, olisi parempi?

Se, joka kirjoitti räiskyvistä äideistä, eikä tunne olevansa veemäinen akka, eikä edes käyä vee-sanaa.

Ihan samaa mieltä, että jatkuva pahantuulisuus on eri asia, mutta se, mihin kommentoin räiskyvyyttä, olikin tapaus, joka sekä riehuu että rakastaa.

se ettei koskaan käyttäydy omia lapsia kohtaan samalla lailla. Ihmisiä on sekä huono-että hyvätapaisia eikä sillä ole mitään tekemistä oman äidin kunnioittamisen kanssa. Viisas ihminen pidäyttäytyy sellaisten seurasta jotka suoltavat ympärilleen vaan negatiivista energiaa,niinkuin tämä ap:n äitiystävätär tekee.

Sinuna minä ottaisin ystävään välimatkaa mutta ilman muuta lapset saisivat tulle teille kylään jos ovat jo sen ikäisiä että voivat tulla ilman äitiään. Miksi ihmeessä sä suostuisit kuuntelemaan/katselemaan tuollaista huutoa?

"temperamenttisen luonteen" omaavia ja "räiskyviä" äitejä riittää. Varmaan samaa jengiä, jotka facebookissa kehuvat olevansa vittumaisia akkoja jos joku käy heille kätisemään. On kuitenkin eri asia olla jatkuvasti kiukkuinen, äristä turhasta ja huutaa pienille lapsille kuin silloin tällöin ärähtää tai hiukan huutaakin asiasta. Itsekin sorrun silloin tällöin menettämään hermoni, mutta pyydän sitä anteeksi lapsilta. Olen ajatellut sen niin, että he oppivat, että joskus saa räiskähtää, mutta anteeksipyytäminen kuuluu asiaan. Oma äitini on myös jatkuvasti huomautellut ja huutanut turhasta. Tätä marttyyriäiti-asennetta yritän nyt itse vältellä. Jokainen on joskus väsynyt, mutta turha sitä on muita syytellä, jos kasaa itselleen niin järjettömästi tekemistä ettei selviä siitä ilman stressaantumista. Jos mies ei osallistu kotitöihin, voi palkata siivoojan. Jos miehen mielestä siihen ei ole varaa, voi mies sitten ruveta siivoomaan oman osuutensa. Jos lapset eivät osallistu kotitöihin, voi syyttää vain itseään. Jos vaatimukset ovat liian korkealla, niitä voi aina pudottaa. Sotkeminen ei ole hyvä syy huutaa lapsille. Sotkua syntyy aina, vahingossa tai tahallaan, mutta se nyt ei maata kaada. Huutaminen kaataa.

Juurihan kirjoitin, että jos vertaa itseään koko ajan muihin, niin on välttämättä aina tällainen marttyyriäiti. Myös jos vertaa räiskyvämpää ja rauhallista ihmistä toisiinsa, niin se rauhallinen vetää pointsit kotiin. Mutta miksi sellainen, joka ei näytä koskaan tunteitaan, olisi parempi?

Se, joka kirjoitti räiskyvistä äideistä, eikä tunne olevansa veemäinen akka, eikä edes käyä vee-sanaa.

Ihan samaa mieltä, että jatkuva pahantuulisuus on eri asia, mutta se, mihin kommentoin räiskyvyyttä, olikin tapaus, joka sekä riehuu että rakastaa.

Mä en muista lapsuudesta kertaakaan et se ois ollut hyvällä tuulella ja joka päivä se kettuili,tiuski,huokaili,tuskaili,pyöritteli silmiään ja vähätteli meitä lapsia.Joulun se pilas jo marraskuussa kun alkoi se marttyyesitys kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin ja päläpälä.Kun meillä oli vieraita se yleisö jotenkin villitsi äidin niin et se nöyryytti meitä kunnolla.

Huom. äidin ei tarvitse tehdä kaikkea, äitikin väsyy. Ja väsyneenä äiti voi olla aika vittupää. Minuakin suoraansanottuna vituttaa jos joutuu tekemään kaikki työt ja muut lojuu sohvalla katsoen telkkua. Apua ei saa, vaikka pyytäisi. Miksi?

ja mene hitossa vähän itseesi. Kuka on lapsesi laiskaksi kasvattanut SINÄ OMAA LAISKUUTTASI. Lapset tekee juuri sen verran kun heitä on kasvatettu eli jos eka vuosista lähtien opettaa johodonmukaisesti lasta keräämään tavaransa leikkien jälkeen..isompana annetaan muita pieniä *kunniatyötehtäviä* jne. eli kasvatetaan niin, että siivous kuuluu luonnollisena osana elämään. Mutta tämä vaatii vanhemmilta pitkää pinnaa ja työtä ja johdonmukaisuutta..siksi laiskat vanhemmat eivät viitsi siihen alkaa. Sitten kun lapsi kasvaa niin yhtä'äkiä ollan vaatimassa jos mitäkin ja huudetaan ja haukutaan kun ei mitään tapahdu. TAPETANN LAPSEN ITSETUNTO HAUKKUMALLA JA NÖYRYYTTÄMÄLLÄ ja tämä kaikki vain oman laiskuuden vuoksi. Käykään ne taistelut omien jälkien siivomaisesta jo pienenä niin ei tartte huutaa ja nöyryyttää myöhemmin. Mun oma äiti oli just semmoinen, että pienenä teki kaikki itse (kun perfektionistina ei kestänyt lapsen työn laatua) ja sitten yhtä'äkkia alettiin vaatimaan kaikkea ja siitä nalkutukseta ei meinannut tulla loppua. Oli just sitten aina vihainen jne. Lopputuloksena minulla huono itsetunto ja s3mmoine tunne , että otsassa lukee syyllinen aina..tämä on pilannut monta asiaa elämässäni. Vaikka nyt aikuisena ymmärrän,että suurimmaksi osaksi haukkuminen ja nlkuttaminen oli täysin perusteetonta niin silti automaattisesti huono itsetunto vainoaa monessa tilanteessaa..ei varmaan koskaan häviä. Surullista se siksi, että hyvällä ja terveellä itsetunnolla on varustettu ihminen voi elää niin paljon onnellisemman elämän ja sen voi lahjoittaa itse omalle lapselleen lahjana tulevaa elämää varten. MENKÄÄ AIKUISET TODELLA ITSEENNE TÄSSÄ LAPSIEN LAISKUUSASIASSA ja miettikää miksi lapsi ei osallistu siivoikseen käskemättää jne. LAPSET OVAT YLEENÄ JUURI SELLAISIA KUN HEIDÄT ON KASVATETTU turha heitä on alkaa syyttää. Murrosikä tietenkin on eri asia.

ja lakkaisit pyörimässä itsesäälissä...

Mä en muista lapsuudesta kertaakaan et se ois ollut hyvällä tuulella ja joka päivä se kettuili,tiuski,huokaili,tuskaili,pyöritteli silmiään ja vähätteli meitä lapsia.Joulun se pilas jo marraskuussa kun alkoi se marttyyesitys kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin ja päläpälä.Kun meillä oli vieraita se yleisö jotenkin villitsi äidin niin et se nöyryytti meitä kunnolla.

Meillä oli aivan samanlaista. Äiti oli varmasti väsynyt ja stressaantunut kun joutui yksin kantamaan huolta arjesta. Koskaan ei kuitenkaan kertonut meille lapsille mitä voisimme tehdä, ei neuvonut tai opastanut millään tavalla. Huusi ja karjui vain kun ei ymmärretty toimia toiveittensa mukaan.

Vieläkin äitini ajattelee, että omille lapsille voi sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo. Eipä häntä mukava ole tavata.

niin tarjoa sille lapsenvahtiapua tai ehdota että lähdette aikuisten kesken jonnekin esim. lenkille.



Jos siis oikeasti välität toisen hyvinvoinnista etkä halua vaan moralisoida ja tuntea itseäsi paremmaksi.



Todennäköistä kun on että kaverisi on aivan puhki ja tarvis lomaa, lepoa ja rentoutumista.

minäkin olin hyvin ahdistunut kun pari kaveriani kohteli lapsiaan noin kuten ap kuvaili. Kun itse olen saanut lapsiani, olen yllättäen löytänyt itsestäni tämän saman piirteen. Jossain vaiheessa vain alkaa mennä pinna niin kireällä että soi, ja kun lapset taas tekevät jonkun asian ihan päin mäntyä (koska ovat lapsia) haluaisin vaan huutaa ja tiuskia. Jälkeenpän on sitten hirveä morkkis jos näin on tehnyt.



Minä olen ottanut ihan sen tavan, että pidän huolen että minulla on omaa elämää ja omaa rauhaa niin paljon kuin tarvitsen. Aivan sama vaikka koko huusholli kaatuisi, tärkeintä on olla äiti jonka lähellä lapsilla on turvallista olla, ja sellainen äiti minä en ole, jos en koskaan saa hetkeäkään rauhaa ja hiljaisuutta. Käytännössä nämä on pieniä asioita; sitä että lähden koiran kanssa rankemmalle lenkille kunnes mieli on hyvä tai että näen kavereita ilman lapsia.



Tämä toimii; yhä useammin olen rauhallinen niissä tilanteissa missä ennen meni pinna. Jos en meinaa kestää, ajattelen että kohta hässäkkä on ohi ja sitten on taas rauhallista, PAITSI jos minäkin menetän hermoni jolloin kaikilla on paha mieli pitkään. Tunnen itseni koko ajan paremmaksi äidiksi, kun huomaan että olen oppinut parempia käyttäytymismalleja. Suoraan sanottuna olen myös onnellisempi ja iloisempi, koska omalla kohdallani pahantuulisuus lisää pahantuulisuutta.



Mutta näistä kavereistani; nyt ymmärrän miltä heistä tuntuu, mutta tilanne on silti vaikea. Tiedän, että jos äiti tunnistaa itsessään tuollaisen aggressiivisen ja alistavan käytöksen, hän häpeää sitä niin kovasti ettei halua puhua siitä muille, ja reagoi hyäkkäämällä ja puolustautumalla jos asiasta sanoo. En oikein tiedä mitä tehdä.:-/