Lue keskustelun säännöt.
Kaverini puhuu lapsilleen rumasti.
14.08.2011 |
En tiedä mitä ja miten sanoisin hänelle, että hänen kielenkäyttönsä on rumaa. Saa kilarit joka äännähdyksestä ja esimerkiksi siitä, jos vähän muruja jää pöytäliinalle. Haukkuu lapsia muille aikuisille lasten ollessa vieressä. On raskasta olla heillä kylässä, kun lapset eivät saa näkyä eikä kuulua. Yhtään.
En haluaisi pilata välejä, mutta jotain täytyy tehdä.
Kommentit (29)
Voithan koittaa avata keskustelun siitä että miltäköhän lapsista tuntuu tuo puhetapa. jos suuttuu siitä niin anna tuollaisen ihmisen olla. sääliksi käy lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta oon henkisesti niin väsynyt ja vittuuntunut kaikkeen. Ja just niin pienikin asia kuin muruset voi olla niitä lähiaikojen viimeisiä niittejä, joten niistä tulee kilahdettua kun on koko päivä TAAS muutenkin mennyt päin persettä.
Tiedän, ettei tässä ole mitään järjen häivääkään, mutta mulla ei ole voimia alkaa purkamaan tätä kierrettä.
Minun lapseni eivät halua aina mennä heillä. Sanovat, että heidän äitinsä on vihainen tms.
Tämä on kyllä hemmetin arka aihe. Ja minäkin teen väärin, kun en ole puuttunut.
ap
ettei sua ihan heti heille kutsuta ois se et rupeat kohtelemaan kaveriasi samoin kuin hän lapsiaan.Puhut kaverillesi just samoin.Täytyy olla harvinainen idiootti jos ei tajua piikkiä.
Mä en muista lapsuudesta kertaakaan et se ois ollut hyvällä tuulella ja joka päivä se kettuili,tiuski,huokaili,tuskaili,pyöritteli silmiään ja vähätteli meitä lapsia.Joulun se pilas jo marraskuussa kun alkoi se marttyyesitys kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin ja päläpälä.Kun meillä oli vieraita se yleisö jotenkin villitsi äidin niin et se nöyryytti meitä kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en muista lapsuudesta kertaakaan et se ois ollut hyvällä tuulella ja joka päivä se kettuili,tiuski,huokaili,tuskaili,pyöritteli silmiään ja vähätteli meitä lapsia.Joulun se pilas jo marraskuussa kun alkoi se marttyyesitys kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin ja päläpälä.Kun meillä oli vieraita se yleisö jotenkin villitsi äidin niin et se nöyryytti meitä kunnolla.
Huom. äidin ei tarvitse tehdä kaikkea, äitikin väsyy. Ja väsyneenä äiti voi olla aika vittupää.
Minuakin suoraansanottuna vituttaa jos joutuu tekemään kaikki työt ja muut lojuu sohvalla katsoen telkkua. Apua ei saa, vaikka pyytäisi. Miksi?
tämän äidin lapset saivat sen mitä ansaitsivatkin: nöyryytystä ja lannistamista?
Mä en muista lapsuudesta kertaakaan et se ois ollut hyvällä tuulella ja joka päivä se kettuili,tiuski,huokaili,tuskaili,pyöritteli silmiään ja vähätteli meitä lapsia.Joulun se pilas jo marraskuussa kun alkoi se marttyyesitys kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin ja päläpälä.Kun meillä oli vieraita se yleisö jotenkin villitsi äidin niin et se nöyryytti meitä kunnolla.
Huom. äidin ei tarvitse tehdä kaikkea, äitikin väsyy. Ja väsyneenä äiti voi olla aika vittupää. Minuakin suoraansanottuna vituttaa jos joutuu tekemään kaikki työt ja muut lojuu sohvalla katsoen telkkua. Apua ei saa, vaikka pyytäisi. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän äidin lapset saivat sen mitä ansaitsivatkin: nöyryytystä ja lannistamista?
Mä en muista lapsuudesta kertaakaan et se ois ollut hyvällä tuulella ja joka päivä se kettuili,tiuski,huokaili,tuskaili,pyöritteli silmiään ja vähätteli meitä lapsia.Joulun se pilas jo marraskuussa kun alkoi se marttyyesitys kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin ja päläpälä.Kun meillä oli vieraita se yleisö jotenkin villitsi äidin niin et se nöyryytti meitä kunnolla.
Huom. äidin ei tarvitse tehdä kaikkea, äitikin väsyy. Ja väsyneenä äiti voi olla aika vittupää. Minuakin suoraansanottuna vituttaa jos joutuu tekemään kaikki työt ja muut lojuu sohvalla katsoen telkkua. Apua ei saa, vaikka pyytäisi. Miksi?
Mitäs pyydät. Kuka nyt oikeasti haluaa kotitöitä tehdä. Pitää käskeä, ei huutamalla vaan hoitamalla asiat niin että kotitöitä tulee tehtyä. Meillä esim.pienenä tehtiin niin että elokuva- ja tietsikka-aika ansaittiin kotitöillä. Jokaisesta kotityöstä sai tietyn määrän pisteitä ja tietyllä pistemäärällä sai sitten tunnin aikaa koneen ääressä. Luovuutta peliin!
Jossain vaiheessa luovuttiin käytännöstä sopimalla että lapset saavat käyttää koneita mielensä mukaan, mutta myös tekevät kotitöitä silloin kun sovitaan. Näin meidän isot teinipojat tekevät vieläkin paljon kotitöitä. Anoppia on kiva hämmästyttää sillä, koska sen mielestä pojat ei voi sellaista tehdä ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän kompensoida sitä jakamalla myös positiivista palautetta yhtä herkästi, mutta voin kyllä kuvitella että lapsillani on kummallinen tunne kun äiti on aina joko äkäinen tai ylitsevuotavaisen rakastava, eikä koskaan tasaisen "tavallinen"... Vaikutan varmaan ihan skitsolta.
Ja kyllä musta tuntuukin että pysyn vain hädintuskin koossa. Olen niin ylirasittunut etten uskalla edes sanoa siitä missään missä voitaisiin auttaa (työterveydenhuollossa tai neuvolassa), koska pelkään että joutuisin burnout-lomalle enkä sen jälkeen enää saisi normaalielämästä kiinni vaan joutuisin myymään kotini kun en pystyisi elättämään enää itsäni, ja sitten vasta olisinkin masentunut ja ahdistunut, ja tilanne vain pahenisi entisestään...
Osat vaihtuu joku päivä sitäkös moni äkkää kasvattaessaan lapsiaan!
Ei ole yhtään kivaa kun ite vanha ja kaipaa turvaa niin lapset kimpussa ja kohtelevat niinkuin kasvatettiin!
Minä puuttuisin siis lasten takia ja kehuisin ensin ja sit kertoisin tarinan jostain miten joku.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävätär kanssa kasvatti pojan ja tytöt tekeen kaikki kotityöt ja mitä niistä tulikaan! Lapsista tuli kaikin tavoin menestyviä, itsetuntoisia ja koulutettuja. Kun elämisen taidot hallussa niin aikaa riittää vaikka mihin mukavaan toimintaan.
Tämä vaan vaatii vanhemmilta kovaa työtä. On helpompaa antaa olla lasten rauhassa ja tehdä itse kuin opettaa ja vaatia. Eikä tarvitse huutaa jos ote lapsiin jo pienestä. Jokatapauksessa aina voi muuttaa omaa tapaansa kohdella lapsiaan arvostavasti -sen saa sit aikanaan takaisin:)))
Uskokaa tai älkää mikään ei ole ihanampaa kuin et lapset arvostaa vanhempiaan ja rakastaa heitä MYÖS aikuisina!
sinulta puuttuu taito kasvattaa lapsiasi. Olet jo töpännyt pahasti jos kaikki sohvalla istuu ja sä teet. Miten tuohon tilaan olet joutunutkaan? Lopettaisitko sen martyyriutesi?
Ehdotus: Ajattele ensin mitä pitää opettaa lapsille elämää varten ja sinulle avuksi, tee lista, vakuuta itsesi, puhu perheellesi ystävällisesti/napakasti, jaa työt taitojen mukaan, aloita pinistä töistä, tee tilanteesta perhepalaveri kuukausittain ja muuta töitä niin että oppivat kaikki kotityöt, ota ukkosi mukaan toimintaan, joistain kotitöistä voit miettiä palkintoa toiset kotityöt vaan välttämättömiä ja ilmaisia! Jos joku lapsista jättää tekemättä katso silmiin ja puhu vakavasti miksi nyt toimitaan näin ja että odotat lapsen tekevän osuutensa. Jos vielä kenkkuilee sanot vaan, että mieti vielä vähän mutta sinä odotat hänen tekevän sen työn. Muista kiittää lapsiasi ja yllätä joskus vaikka hyvällä pizzalla kun hyvä leffa tulossa. Älä huokaile tai nalkuta käytä aivojasi olethan äiti.
Onnistunut vaikka lapseni valittivat ettei heidän kavereidensa tartte tehdä mitään. Juu juu sanoin mutta tämä onkin eri koti kuin kavereiden ja meillä toiset periaatteet ja et mun tehtävä on kasvattaa heitit elämää varten. Ja sitäpaitsi minä rakastan teitä niin paljon et viittin nähdä tämän vaivan:)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä puolustelet omaa huonoa käytöstäsi!
Yritän kompensoida sitä jakamalla myös positiivista palautetta yhtä herkästi, mutta voin kyllä kuvitella että lapsillani on kummallinen tunne kun äiti on aina joko äkäinen tai ylitsevuotavaisen rakastava, eikä koskaan tasaisen "tavallinen"... Vaikutan varmaan ihan skitsolta. Ja kyllä musta tuntuukin että pysyn vain hädintuskin koossa. Olen niin ylirasittunut etten uskalla edes sanoa siitä missään missä voitaisiin auttaa (työterveydenhuollossa tai neuvolassa), koska pelkään että joutuisin burnout-lomalle enkä sen jälkeen enää saisi normaalielämästä kiinni vaan joutuisin myymään kotini kun en pystyisi elättämään enää itsäni, ja sitten vasta olisinkin masentunut ja ahdistunut, ja tilanne vain pahenisi entisestään...
luonteeltasi vain hieman räiskyvämpi.
Mikä on se ns. normaali ja tavallinen, jota tavoittelet? Sellainen, joka ei näytä tunteitaan koskaan ulospäin.
Monesti auttaisi omaa itseään, jos unohtaisi sen normaaliuden ja tavallisuuden, ja eläisi vaan (tietysti muita vahingoittamatta). Myöskin tuossa täytyy tehdä kaikki kotityöt ja koti täytyy kiiltää -stressissä auttaisi se, että ei mieti, miten siistä naapurin Tertulla on, vaan tekisi asiat vertaamatta muihin. Kuka sanoo, että se Terttu on normaali ja tavallinen?
että aikuisetkin voi olla väsyneitä ja kiukkuisia ja sillä siisti.
Leikit jatkuu niinkuin ennenkin.
varsinkin kun mikään ei suju vähään aikaan. Tällä hetkellä on 5-vuotiaalla sellainen kausi, että joka asiasta pitää vääntää ja tapella, että saan yksinkertaisetkin pyynnöt jakeluun. Kyllä siinä hermo venyy viilipytylläkin, vaikka ap:llä ehkä ei.
Aina kun on syytä kiitoksiin, kiitän ja ylistän, mutta joskus ei vaan ole syytä.
En ole mitenkään masentunut enkä stressaantunutkaan, olen aina ollut tällainen, joten en viitsi anteeksikaan pyydellä. Lapset kuitenkin ajoittaisesta ikävyydestäni huolimatta sanovat joka päivä tykkäävänsä minusta tosi paljon, ja minäkin heistä. Ja kyllä, annan heidänkin tiuskia ja haukkua jos syytä on.
oli ihan yleistä vielä ainakin meidän 1970-luvulla syntyneiden joukossa, kertakaan ei kotona kehuttu eikä kiitelty. Oma äitini oli juuri samanlainen. Siskopuoleni syntyi v.1984 ja äiti jatkoi ihan samaa käytöstä niin että tytön ensimmäiset kuukautiset ja epäsiisti huone ja muutkin hygieniatavat oli ihan yleistä kahvipöytäkeskusteluja tuttujen kesken. Ei tänäkään päivänä ymmärrä käyttäytyneensä törkeästi vaan pitää itseänsä mitä parhaimpana ja huolehtivina tapauksena. Katsos se huonojen asioiden yleisesti kailottaminen ei yleensäkän saa tätä haukuttua parantamaan tapojaan vaan vihaamaan haukkujaa...
Mä en muista lapsuudesta kertaakaan et se ois ollut hyvällä tuulella ja joka päivä se kettuili,tiuski,huokaili,tuskaili,pyöritteli silmiään ja vähätteli meitä lapsia.Joulun se pilas jo marraskuussa kun alkoi se marttyyesitys kun kukaan ei tee mitään ja hän joutuu yksin ja päläpälä.Kun meillä oli vieraita se yleisö jotenkin villitsi äidin niin et se nöyryytti meitä kunnolla.
Ei hyvin voiva äiti noin kohtele lapsiaan. Mikä ystävääsi painaa? Onko häenllä liian vähän ns. omaa aikaa, tai liian paljon kotitöitä? Vai onko parisuhdepulmia, terveyspulmia, vai mikä häntä stressaa? On ilmeisesti stressannut jo kauan, koska puhut hänen käyttäytyvän noin aina.
Oletko kysynyt? Oletko koettanut auttaa? Oletko esim. pyytänyt että voisit ottaa hänen lapsensa teille vaikka illaksi/viikko parin kuun ajan, että äiti saisi omaa aikaa? Jos huushollihommat kuormittavat, oletko ajatellut että voisit ehkä jonkun kerran viedä mennessäsi ihan lämmitystä vaille valmiin aterian "tuli näin monta lasagnevuokaa vahingossa ja pakasti on täynnä, maistuisiko teillä" -periaatteella. Kokeeko ystäväsi riittämättömyyttä? Millä osa-alueella? Haluaisiko hän olla mielestään koulutetumpi, kauniimpi, laihempi, liikunnallisempi, taiteellisempi, taitava sisustaja, mitä kenties? Jos löydät sen alueen millä hän haluaisi loistaa ja päteä, niin koitahan kehaista ja tukea häntä ohimennen sillä alueella, saatat tarjota oljenkorren jonka varassa hän löytää itsestään hyvää, minkä varassao olla vähän parempi äiti lapsilleenkin.
Onko ystäväsi mielestään ns. huono äiti ja siltä osin luovuttanut? Oletko tukenut häntä äitiydessä? Tsempannut, ollut asettamatta ns "kilpailuasemia", ollut kyseenalaistamatta niitä asioita joissa hän toimii tai on valinnut toisin kuin sinä?
Voisitko siis jotenkin auttaa ystävääsi ja saada häntä relaamaan, ei hän hyvin voi jos noin puhuu lapsille, tuo pitäisi nähdä hätähuutona ennenkuin esim. käy lapsiin kiinni tms.
on sama ongelma kaverin kanssa. Ihana ystävä, mutta kamala äiti. Huutaa, mesoaa ja myöntää itsekin ettei kestä lastensa kohellusta. Mutta sitä se on, lapsiperheen arki, useimmissa huusholleissa! Menoa ja meininkiä vaan riittää.
En tiedä pitäisikö puuttua. Kaveri on onneksi menossa pian takaisin töihin, joten pääsevät lapset ainakin päiviksi pois huudosta ja kivahteluista. Ja onneksi lasten isä on rauhallinen ja lempeä.