Lue keskustelun säännöt.
Lapsella äidin sukunimi, miehen suku raivostui
14.08.2011 |
Minulle on ollut aina selvää, että lapset tulevat minun nimelleni, ja mieheni sanoi, että minä saan nimen valita, koska lapset synnytänkin. Yhteinen päätös. ja mieheni nimi on suomen yleisimpiä.
Kaikki oli siihen asti hyvin, kunnes mieheni vanhemmat ja sisarukset raivostuivat ristiäisten jälkeen. Eivät halua nähdä lasta ja keksivät ihan käsittämättömiä juttuja.
Olen ihan puulla päähän lyöty, monethan tekevät näin? Onko muilla kokemuksia?
Kommentit (74)
Ihan hyvä siis että lapset ovat sinun sukusi mukaan nimettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ensin mennään naimisiin, otetaan yhteinen sukunimi ja sit vasta tehdään lapset. Ja näille luonnollisesti tulee sama sukunimi kuin vanhemmilla.
En ymmärrä, miksi pitää toimia väkisin toisin, tehdä lapsia avioliiton ulkopuolelle ja sit tapella nimestä. Eikö voisi tehdä kuten järkevää on, eli että koko perheellä on sama sukunimi?
Halutaan joko
a) noudattaa perinteitä = valita isän nimi
b) valita harvinaisempi nimi
c) valita kauniimpi nimi
d) valita sen vanhemman nimi, joka enemmän lapsen asioita hoitaa tms. muu käytännön syy
e) halu muuttaa perinteitä ja vallitsevaa käytäntöä = valita äidin nimi (vastakohtana a-vaihtoehdolle)
Ja tietysti on aina myös vaihtoehto f eli antaa sattuman ratkaista - jos molempien nimet tuntuvat yhtä hyviltä tai ei muuten osata päättää, niin ainahan sen nimen voi arpoa. Siitä ei ainakaan voi sitten kukaan riidellä jälkeenpäin ja mahdollisuudet ovat 50-50.
että ensin mennään naimisiin, otetaan yhteinen sukunimi ja sit vasta tehdään lapset. Ja näille luonnollisesti tulee sama sukunimi kuin vanhemmilla.
En ymmärrä, miksi pitää toimia väkisin toisin, tehdä lapsia avioliiton ulkopuolelle ja sit tapella nimestä. Eikö voisi tehdä kuten järkevää on, eli että koko perheellä on sama sukunimi?
Miksi tehdä elämästä vaikeampaa, kun meitä viisaammat ihmiset ovat nämä jo miettineet ja päättäneet meidän puolesta. Elämä on paljon helpompaa kun ei vaivaa omaa päätään niin isoilla jutuilla!
Ihan ymmärrettävää että suuttuu, lapselle kuuluu miehen sukunimi ei äidin jos pitää niitä lehtolapsia värkätä vai äpäriäkö ne nyt on, susipari joka tapuksessa kun ei naimissa ole ja lapsia tekee, halveksun toimintaasi ja kiitä onneasi että et tule minua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ymmärrettävää että suuttuu, lapselle kuuluu miehen sukunimi ei äidin jos pitää niitä lehtolapsia värkätä vai äpäriäkö ne nyt on, susipari joka tapuksessa kun ei naimissa ole ja lapsia tekee, halveksun toimintaasi ja kiitä onneasi että et tule minua vastaan.
Luuletko tosiaan vielä nykyään, että jokainen pariskunta joilla on eri sukunimi ovat avopareja? Meilläkin voisi olla tuo tilanne, että lapsi olisi äidin sukunimellä, ja ihan aviopari ollaan. Oltiin naimississa vieläpä jo ennen lapsen syntymää. (Lapsi on kuitenkin miehen nimellä vaikka mies olisi voinut antaa lapselle myös minun sukunimeni)
mulla ja lapsilla on kaikilla miehen nimi. mentiin vasta naimiisin eli lapset sai mieheni nimen vaikka ite olin vielä toisella nimellä. meillä päätettiin näin. joku muu päättää toisin. mikä siinä on niin ihmeellistä :/ ei tosiaankaan oo miehen suvulla asiaa puuttua tuohon. eikä kellää oikeutta miehesi isyyttä epäillä. teidän lapsihan se on, te teette päätökset. mistäs miehen suku tietää vaikka miehesikin ottaisi joskus sun nimen, kun menette naimisiin (voittehan toki ollakin jo). jos sulla harvinaisempi sukunimi ja pidätte siitä kaikki enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ymmärrettävää että suuttuu, lapselle kuuluu miehen sukunimi ei äidin jos pitää niitä lehtolapsia värkätä vai äpäriäkö ne nyt on, susipari joka tapuksessa kun ei naimissa ole ja lapsia tekee, halveksun toimintaasi ja kiitä onneasi että et tule minua vastaan.
Luuletko tosiaan vielä nykyään, että jokainen pariskunta joilla on eri sukunimi ovat avopareja? Meilläkin voisi olla tuo tilanne, että lapsi olisi äidin sukunimellä, ja ihan aviopari ollaan. Oltiin naimississa vieläpä jo ennen lapsen syntymää. (Lapsi on kuitenkin miehen nimellä vaikka mies olisi voinut antaa lapselle myös minun sukunimeni)
teillä ei ole sama sukunimi, kun kerran naimisissa olette?
Ihan ymmärrettävää että suuttuu, lapselle kuuluu miehen sukunimi ei äidin jos pitää niitä lehtolapsia värkätä vai äpäriäkö ne nyt on, susipari joka tapuksessa kun ei naimissa ole ja lapsia tekee, halveksun toimintaasi ja kiitä onneasi että et tule minua vastaan.
Luuletko tosiaan vielä nykyään, että jokainen pariskunta joilla on eri sukunimi ovat avopareja? Meilläkin voisi olla tuo tilanne, että lapsi olisi äidin sukunimellä, ja ihan aviopari ollaan. Oltiin naimississa vieläpä jo ennen lapsen syntymää. (Lapsi on kuitenkin miehen nimellä vaikka mies olisi voinut antaa lapselle myös minun sukunimeni)
teillä ei ole sama sukunimi, kun kerran naimisissa olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapselle äidin sukunimi jos äidillä on vielä oma sukunimi. Minulla ei käynyt muu edes mielessä kun avomieheni kanssa saimme lapsen. Jos joskus eroaisimme, minä olen se joka tämän lapsen kasvattaa, ja haluan että hänellä on minun sukunimeni.
Toinen syyni on se, että minä ja pikkusiskoni olemme ainoita suvun jatkajia, ja meillä on hyvin harvinainen sukunimi. Harmi vaan, että myös mieheni perheellä on hyvin harvinainen sukunimi, mutta hänellä on myös veli joka voi jatkaa nimeä.
Pieni feministi sisälläni taas kuohahtaa kun lukee tälläsiä kirjotuksia.
Nainen pusertaa sen lapsen sieltä ulos, ensin on ollut hirveän raskaat 9 kuukautta, sitten äiti on kyllä yleensä se joka hoitaa sen vauvanki, ei miehet hirveesti kakkavaippoja vaihda, ja sitte sille pitäis muka laittaa vielä miehen sukunimi? hei haloo??
ainoastaan äidin omaisuutta. Isä on vaan se tarinan sivuhenkilö, pakollinen paha. Minua jotenkin aina surettaa tällaiset kirjoitukset, lapsi on vain pelinappula jolla pönkitetään omaa egoa. Minä, minä, minä... Tuskin on mikään ihme ettei ne isät osallistu jos äidin asenne on se että minä kasvatan, minun lapsi, minun sukunimi.
Eli millä tavoin he suuttuivat tai raivostuivat. Ilmaisivatko närkästyksensä, ihmetyksensä jotenkin järjettömällä raivolla vai ilmaisivatko vain mielipiteensä ja sä koet sen suvun "hyökkäyksenä"?
Ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä. Jos ovat niin pikkusieluisia, et tuollaisen perusteella suku katkoo välejään niin onpa kyllä pinnallista ja lapsellista väkeä.
Sinulle on ollut "aina selvää, että lapset tulevat sinun nimelle", miksi? Mikä siinä oman sukunimen palvomisessa on niin erikoista ja ihmeellistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli minun sukunimeni ja olemme avioliitossa. Miehellä on kaksoissukunimi. Syynä yksinkertaisesti se, että oma sukunimeni on harvinainen (alle 100 kantajaa) ja mieheni sukunimi on niin yleinen, ettei alkuperäkään enää ole varma. Mies ei ole koskaan sukunimestään tykännyt, mutta minun sukunimeni on hänen mielestään hieno, lyhyt ja sulava, eikä mikään -nen päätteinen, kuten hänellä. Meille molemmille oli jo ennen naimisiin menoa selvää, että lapsille tulee minun sukunimeni. Mieskin olisi vaihtanut sukunimeeni kokonaan, mutta hänen etunimensä kuulostaisi hassulta sukunimeni edessä, joten molemmat otti. Ei ole suvuilla ollut mitään sanomista asiaan, ihan hölmöähän se on jonkun nimen perään itkeä. Eihän sillä lopulta ole heille mitään väliä, onko lapsenlapsi tai serkunpoika sukunimeltään sama. Sama lapsi se kuitenkin on, oli vaikka sukunimetön kokonaan.
että ensin mennään naimisiin, otetaan yhteinen sukunimi ja sit vasta tehdään lapset. Ja näille luonnollisesti tulee sama sukunimi kuin vanhemmilla. En ymmärrä, miksi pitää toimia väkisin toisin, tehdä lapsia avioliiton ulkopuolelle ja sit tapella nimestä. Eikö voisi tehdä kuten järkevää on, eli että koko perheellä on sama sukunimi?
Miksi tehdä elämästä vaikeampaa, kun meitä viisaammat ihmiset ovat nämä jo miettineet ja päättäneet meidän puolesta. Elämä on paljon helpompaa kun ei vaivaa omaa päätään niin isoilla jutuilla!
meitä viisaammat?
ei vaivata omaa päätä isoilla jutuilla?
-- kuulostaa ihan aivopesulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapselle äidin sukunimi jos äidillä on vielä oma sukunimi. Minulla ei käynyt muu edes mielessä kun avomieheni kanssa saimme lapsen. Jos joskus eroaisimme, minä olen se joka tämän lapsen kasvattaa, ja haluan että hänellä on minun sukunimeni. Toinen syyni on se, että minä ja pikkusiskoni olemme ainoita suvun jatkajia, ja meillä on hyvin harvinainen sukunimi. Harmi vaan, että myös mieheni perheellä on hyvin harvinainen sukunimi, mutta hänellä on myös veli joka voi jatkaa nimeä. Pieni feministi sisälläni taas kuohahtaa kun lukee tälläsiä kirjotuksia. Nainen pusertaa sen lapsen sieltä ulos, ensin on ollut hirveän raskaat 9 kuukautta, sitten äiti on kyllä yleensä se joka hoitaa sen vauvanki, ei miehet hirveesti kakkavaippoja vaihda, ja sitte sille pitäis muka laittaa vielä miehen sukunimi? hei haloo??
ainoastaan äidin omaisuutta. Isä on vaan se tarinan sivuhenkilö, pakollinen paha. Minua jotenkin aina surettaa tällaiset kirjoitukset, lapsi on vain pelinappula jolla pönkitetään omaa egoa. Minä, minä, minä... Tuskin on mikään ihme ettei ne isät osallistu jos äidin asenne on se että minä kasvatan, minun lapsi, minun sukunimi.
jos lapsella isän nimi niin hän on isän omaisuutta, isä egon pönkittäjä ja äiti vain pakollinen sivuhenkilö, synnyttäjä? Näinhän se menisi, sinun logiikkasi mukaan.
Minua niin säälittää nämä ahdasmieliset ja suvaitsemattomat ihmiset, jotka siirtävät oman vinoutuneen arvomaailmansa myös lapsilleen.
Eli Porvoolaisiako?
alunperin porvoosta, kuten arvasitkin. Sit piti muuttaa ja arvaat varmaan myös mistä puolet suvusta on ja mitä mieltä olivat siitä että piti muuttaa tiedät-kyllä-minne...huoh, on tää niin vaikeeta!
ollenkaan sukulaisilta, joten ymmärrän kyllä heitä.
Isän mukaan nimeäminen on niin vanha tapa, että ei se ihan äkkiä unohdu ihmisiltä.
eli olemme naimisissa ja pidimme molemmat oman nimemme. Lapsi sai miehen nimen yhteisellä sopimuksella, mutta kyllä se minua vähän kirpaisi, feministinä ja muutenkin. MUTTA toisaalta mieheni on ollut kotona lapsen kanssa yli vuoden, hoitaa arkea tasan yhtä paljon kuin minä (myös vastuun tasolla), valvoo öitä, herää aamuisin, mahdollistaa rakkaan harrastukseni jne. jne. Vaikka tämä on varmaan useimmille naisille itsestäänselvyys, ja vaikka minäkin teen saman meidän liitossamme, niin koin kuitenkin, että hän "ansaitsee" lapsen omalle nimelleen koska on niin tasa-arvoinen ja hyvä puoliso ja isä. Ja myös siksi, että äidin ja lapsen symbioosi on yleensä, niin myös meillä, voimakkaampi ja jotenkin itsestäänselvä. Niinpä ajattelin, että isän ja lapsen pitää saada tämä yhteys. Mutta kaikki kunnia äideille jotka antavat oman nimensä lapselle. Itse koen, että olen vähän jenginpetturi feministinä.
Pieni feministi sisälläni taas kuohahtaa kun lukee tälläsiä kirjotuksia.
Nainen pusertaa sen lapsen sieltä ulos, ensin on ollut hirveän raskaat 9 kuukautta, sitten äiti on kyllä yleensä se joka hoitaa sen vauvanki, ei miehet hirveesti kakkavaippoja vaihda, ja sitte sille pitäis muka laittaa vielä miehen sukunimi? hei haloo??Minun mieheni hoitaa lapsiamme aivan kuin minäkin, vapaalla ollessaan, minun ei oikeastaan tartte evääni liikuttaa :)
9kk ja synnytys on lyhyt aika verrattuna loppuelämään.
Meillä llapset saavat minun sukunimeni, koska olen yksi niitä harvoja jotka voivat sukunimeäni jatkaa. Monet muut ovat sukunimensä vaihtaneet naimisiin mennessä. Meitä on Suomessa reippaasti alle sata.
Ja ollaan muuten naimisissa mieheni, lasteni isän kanssa. Hän piti oman sukunimensä ja minä omani. Mies on aina sanonut että tottakai lapset saavat minun sukunimen, koska se on sen verran harvinainen. Ja vaikka miehen äiti siitä alkoikin naputtaa niin mies tokaisi että asia ei hänelle kuulu pätkän vertaa.
Meidän perheemme päätökset eivät tosiaan ulkopuoliselle kuulu.
Mutta sinällään huvittavaa miten moni miettii (moniakin asioita tottapuhuakseni) että "jos tulee ero".
Säälittää katsoa näitä tapojen, arvojen ja perinteiden rapautumista.
Elämme moraalitonta aikaa.
Todella jäykkää ajattelua, että silloin jomman kumman nimi olisi "ensisijainen" lapsella! Eiköhän siinä käydä neuvottelu nimenomaan kyseisen perheen sisällä. Halutaan joko
a) noudattaa perinteitä = valita isän nimi
b) valita harvinaisempi nimi
c) valita kauniimpi nimi
d) valita sen vanhemman nimi, joka enemmän lapsen asioita hoitaa tms. muu käytännön syy
Meillä valintaperuste oli se, että minun nimeni oli se "kauniimpi". Kun ensimmäisen lapsen etunimi oli valittu, niin minun sukunimeni vaan rimmasi siihen paremmin ja lapselle tuli kauniimpi -ja myöskin hyvällä tavalla erottuvampi- nimi. Miehen sukunimi siis tavallinen -nen -päätteinen nimi.
Hassu tuo edellä esitettu "feministin" kommentti, että jos antaa äidin sukunimi, lapsi on ikäänkuin "äidin projekti". Hah. Onko isän nimellä oleva lapsi "isän projekti" -tai peräti isän egon jatke?! Hoh-hoijaa.