Ihanaa!! Viimeinenkin lapsi muutti pois, me muutetaan PIENEMPÄÄN!

tai ehkä paremminkin itkettää. Ettekö todella ap:tä mollaavat huomaa, että elämää voi elää monella tavalla. Minusta ap kuulosti onnelliselta (siihen saakka kun poistui itku kurkussa ketjusta) ja suunnitelmat olivat vallan järkevän kuuloisia.

Ap itse veti melonin klyyvariinsa viestissä nro 8 jne...

lapselle vanhan huoneensa. Monet kokevat sen pakkopullana. Aikuinen ei enää tarvitse huonettaan vanhempiensa luona.

Mieheni vanhemmat ovat 'säästäneet' lastensa huoneet lapsillensa. Aina kun siellä käydään kylässä, joutuu koko perhe (minä, mies ja lapset) yöpymään siinä huoneessa lattiapatjoilla. Velvollisuudesta, ettei isovanhemmille tulisi paha mieli.

Paljon helpompi meille olisi yöpyä vaikka viereisessä hotellissa.

Ei ole lapsia, enkä hankikaan. Eli mun ei tarvitse tehdä kompromisseja. Olen kaupunki-ihminen, enkä muualla haluaisikaan asua kuin keskustassa kerrostalossa! :)

...itseä lainatessani: olisinpa ollut onnellinen, jos olisin saanut asua oman lapsuuteni kaupungin keskustassa. Valitettavasti asuimme ison osan ajasta maalla. Ehkä siitäkin johtuu, että keskusta-asuminen miellyttää: palvelut lähellä, melkein kaikkialle pääsee kävellen, shoppailumahdollisuudet ja työpaikka lähellä jne. Eikä tarvitse tehdä niitä pihatöitä, kuten ap mainitsi.

Osan lapsuudestani olen asunut maalla, ja osan kaupungissa. Varhaislapsuuteni asuin maalla, mutta 7-vuotiaana muutin perheeni mukana kaupunkiin. Ja ihastuin heti kaupunkielämään.

Kun tulin teini-ikään muutimme maalle, ja se oli tavattoman ahdistavaa. Onneksi emme olleet siellä kuin 3 vuotta.

Olen aina viihtynyt parhaiten kaupungissa. Kesämökilläkään en tykkää käydä.

Mä tulen tekemään kanssa just noin tulevaisuudessa. Meidän lasten toinen mummo asuu yksiössä ja lapset odottavat koko ajan milloin mennään sinne. Ollaan siellä myös yötä (mikä tietysti on av kitisijöille kauhistus). Toinen mummo asuu omakotitalossa ja lapset eivät sinne edes halua, toisinaan pakotan. Eli ei ne neliöt mummolaa tee vaan se mummo.

Outoja kommentteja. Minäkin haaveilen keskusta-asumisesta, ja ison kämpän siivoaminen ärsyttää. Mutta kai tilastojenkin mukaan suurin osa suomalaisista haluaa sen mega-omakotitalon, joten ehkä eivät voi ymmärtää ap:n riemua. Minä en todellakaan lukenut tuosta mitään lasten kokemista rasitteena, hyvähän se vaan on että pystyy iloitsemaan uusista asioista myös ihanan pikkulapsivaiheen jälkeen.

Omat vanhempani muuttivat vuosi sitten kolmioon keskustaan. Äidinäiti on jääräpäinen ja asuu omakotitalossa.



Olen kiitollinen että vanhempani muuttivat kerrostaloon, koska a) se on heidän haaveensa b)heillä ei ole huolta talon kunnossa pidosta c) miellä ei ole huolta talon kunnossa pidosta, silloin kun he eivät itse siihen kykene d) yleensä kaikki joutuvat muuttamaan jossain vaiheessa pois sieltä kotitalostaan, viimeistään terveyskeskuksen vuodeosastolle, ja parempi että muuttopäivän saa päättä itse.



Mummoni jääräpäisyys raivostuttaa, koska a)hän olettaa että äitini huolehtii hänen omakotitalostaan (äitini ei siis jaksanut huolehtia edes omasta talostaan) b) mummi pelkää talvisin yksin c) odottaa koko ajan sukua kylään, mutta talo sijaitsee kaukana d) me kaikki pelkäämme hänen puolestaa, olisi turvallisempi mieli jos hän asuisi palvelutalossa tai sitten lähempänä meitä muita sukulaisia.



Ja meille ei koskaan ole ollut ongelma yöpyminen: yhteen vierashuoneeseen mahtuu perhe, olohuoneeseen (ja lasitetulle parvekkeelle kesäisin) toinen perhe. Tarvittaessa voi mennä hotelliinkin.

Mäkin muutan rivarista kerrostaloon ja lapset tulevat tosin vielä mukana mutta muutaman vuoden päästä muuttavat omilleen.

En minäkään alkaisi kalliita ja turhia neliöitä pitään vain sen takia, että lapset tulevat satunnaisesti yökylään ja ehkä joskus käyvät perheensäkin kanssa. Voihan olla, etteivät sitten enää edes halua olla yökylässä kun on perhettäkin.

Omat vanhempani muuttivat vuosi sitten kolmioon keskustaan. Äidinäiti on jääräpäinen ja asuu omakotitalossa. Olen kiitollinen että vanhempani muuttivat kerrostaloon, koska a) se on heidän haaveensa b)heillä ei ole huolta talon kunnossa pidosta c) miellä ei ole huolta talon kunnossa pidosta, silloin kun he eivät itse siihen kykene d) yleensä kaikki joutuvat muuttamaan jossain vaiheessa pois sieltä kotitalostaan, viimeistään terveyskeskuksen vuodeosastolle, ja parempi että muuttopäivän saa päättä itse. Mummoni jääräpäisyys raivostuttaa, koska a)hän olettaa että äitini huolehtii hänen omakotitalostaan (äitini ei siis jaksanut huolehtia edes omasta talostaan) b) mummi pelkää talvisin yksin c) odottaa koko ajan sukua kylään, mutta talo sijaitsee kaukana d) me kaikki pelkäämme hänen puolestaa, olisi turvallisempi mieli jos hän asuisi palvelutalossa tai sitten lähempänä meitä muita sukulaisia. Ja meille ei koskaan ole ollut ongelma yöpyminen: yhteen vierashuoneeseen mahtuu perhe, olohuoneeseen (ja lasitetulle parvekkeelle kesäisin) toinen perhe. Tarvittaessa voi mennä hotelliinkin.

Tai ainakin saa itse päättää muuttopäivän. Tätä en tiennyt.

Elämän hyvyys on kiinni asunnon koosta ja muita vaihtoehtoja ei ole. 70 neliön kämppään ei voi majoittaa sukulaisia joten elämä on pilalla.

Siellä käydään harvemmin kun on pieni asunto, mutta silti nähdään usein.

Mummoni asui viimeiset vuotensa yksiössä ja siellä kävivät kaikki kylässä, ei mitään ongelmaa. Minäkin siellä ravasin lähes päivittäin. Ei ne NELIÖT RATKAISE VAAN SE IHMISSUHTEEN LAATU.

Hän asuu kerrostalokaksiossa yksin, mutta osallistuu jälkikasvunsa elämään aktiivisesti ja käy kylässä. Hän järjestää myös kaikille lapsilleen parisuhdeaikaa harvakseltaan niin, että tulee lastenlasten kotiin hoitamaan näitä siksi aikaa, kun vanhemmat rentoutuvat jossakin arjen yläpuolella.

Anopillani siis ei ole niitä länsisiipiä odottamassa vierailijoita, mutta hänellä on hyvät suhteet sukuunsa.

eikä tulisi mieleenikään vaatia vanhempiani majoittamaan koko perheeni ja sisarukseni jouluisin heille. He asuvat edelleen siinä talossa, josta aikoinaan lähdin, mutta sehän oli juuri ja juuri seitsenlapsiselle perheelle mitoitettu - ei seitsemän lapsen puolisoille lapsineen!!



Mikä teitä vaivaa? Herätkää postikorttiunelmistanne, älkää vaatiko vanhempianne ylläpitämään teidän jouluhotellihuoneitanne!!!

oikeesti ootte pimeitä. Siis te vaaditte, että

teidän omat vanhemmat kustantaa teille ilmaiset yöpymispaikat siltä varalta, että tuutte joskus käymään?? Eikö se ole itsekästä? Miettikää nyt vähän!



Mun vanhemmat asuu pienellä paikkakunnalla kaksiossa, ehkä 60 neliössä. Ei tulisi mieleenkään vaatia niitä ostamaan joku iso omakotitalo vain sen takia, että me voidaan yöpyä siellä sitten kun kerran vuodessa halutaan jäädä sinne yöksi (käydään kyllä kahdesti kuussa muuten). Ihan tajutonta.



Antakaa vanhempienne elää omaa elämäänsä, ei ne ole vain teidän lasten mummoja!!!! Voi tätä itsekkyyden määrää.

oikeesti ootte pimeitä. Siis te vaaditte, että

teidän omat vanhemmat kustantaa teille ilmaiset yöpymispaikat siltä varalta, että tuutte joskus käymään?? Eikö se ole itsekästä? Miettikää nyt vähän!



Mun vanhemmat asuu pienellä paikkakunnalla kaksiossa, ehkä 60 neliössä. Ei tulisi mieleenkään vaatia niitä ostamaan joku iso omakotitalo vain sen takia, että me voidaan yöpyä siellä sitten kun kerran vuodessa halutaan jäädä sinne yöksi (käydään kyllä kahdesti kuussa muuten). Ihan tajutonta.



Antakaa vanhempienne elää omaa elämäänsä, ei ne ole vain teidän lasten mummoja!!!! Voi tätä itsekkyyden määrää.

Jos tuntuu ettei joulut, kesälomat ja muut onnistu kätevästi mummoloiden lasten kannalta sitten kun heille syntyy lapsiakin jne. niin ainahan sitä voi vuokrata mökin, maatilan, mennä porukalla matkalle jne. jne.



Ei ne ilmaisia ole, mutta ei ole ilmaista maksaa ja ylläpitää turhan isoa asuntoa tai ajaa pitkää työmatkaakaan vain sen takia että on sitten "kunnon mummola" mahdollisille lapsenlapsille.

kotitaloa ja maksaa siivojaa. Pakko muuttaa pienempään, että pystyy antamaan lapsille vähän opiskelurahaa.

Ne pitää ison asunnon, joilla on siihen varaa.

kun eivät raaski mennä hotelliin yöksi :DDD

Onnea ap:lle uudesta, ihanasta elämänvaiheesta! Me muutettiin lasten (teinien) kanssa keskustaan stadiin, upea elämänmuutos sekin.

meillä ei vielä tuota. Haaveilen joskus muutosta tästä oktalosta rivariin (asumme helsingissä). Se olisi kyllä pienempi, iso olohuone vain tarvitaan juhlia varten. Helsingissä on kyllä tapana että usein lapsetkin ja kaikki muut vieraat lähtevät omiin koteihinsä (autolla tai taksilla tai bussilla tai kävellen). Meilläkin jouluna aina kauheesti porukkaa, mutta eivät ne jää yöksi vaikka mahtuisikin. Harvoin varmaan helsinkiläisvekarat maalle muuttavat; tai jos muuttavat niin mitä sitten...