Ihanaa!! Viimeinenkin lapsi muutti pois, me muutetaan PIENEMPÄÄN!
Saatiin lapset nuorina, 20-24-vuotiaana kolme lasta. Nyt lähti nuorinkin opiskelemaan ja muutti pois kotoa ja minä vasta 43v.
Me myydään nyt tämä iso rivitaloasunto ja muutetaan keskustaan korkeintaan 70 neliöiseen kerrostaloasuntoon. Ei enää megasiivoamisia, ei lumitöitä, ei pihan haravointia. Karsitaan tavarat minimiin. Myydään auto, kävellään joka paikkaan.
Nyt alkaa elämän toinen vaihe ja en voisi olla onnellisempi!
Kommentit (136)
lapselle vanhan huoneensa. Monet kokevat sen pakkopullana. Aikuinen ei enää tarvitse huonettaan vanhempiensa luona.
yökyläänkin, jos on kyse siis kolmiosta, jossa toinen makuuhuone vierashuone. Kolme lasta puolisoineen ja lapsineen tekee kyllä todella tiukkaa, mutta ehkä osa ap:n lapsista on jäämässä asumaan tarpeeksi lähelle etteivät tule yöpymään.
Ja tätäkin komppaan. Mikä se sellainen mummola on johon ei voi tulla yökylään ilman että joutuu nukkumaan sohvalla tai patjalla lattialla? Tai edes vanhempien koti? Itse muistan kuinka nuivaa oli kun vanhempani muuttivat juurikin "luxus"-asuntoon keskustaan mutta niin pieneen ettei siellä ollut vierashuonetta. Kun minulla tuli tilanne että tarvitsin väliaikaisesti majapaikkaa heidän luotaan (2 yötä) niin nukuin sitten olohuoneen lattialla puhallettavalla patjalla. Tästä on 15v ja silti muistan sen. Kertonee tarpeeksi asiasta...
ja vielä kahdessa tasossa, eli portaat lohkaisivat aika paljon.
Kyllä sinne mahtui, enimmillään oli mummo ja vaari (nukkuivat olkkarissa), tätini perheensä kanssa (vanhemmat + 3 lasta, isommassa makkarissa) ja meidän perhe (vanhemmat + minä, pienessä makkarissa). Ja enemmänkin oli välillä päivisin väkeä kun loput lapet tulivat omine lapsineen kylään :)
miksi elämästä pitää tehdä tällaista tilankäytön akrobatiaa?
Mikäs sen mukavampaa kun täällä, jossa on tilaa temmeltää...
Mikäs sen mukavampaa kun täällä, jossa on tilaa temmeltää...
mutta sitä ei olekaan tarkoitettu mummolaksi, vaan kakkosasunnoksi.
että jätetään se iso talo suvun kokoontumispaikaksi, meilläkin on neljä lasta, ja ostetaan sitten vaikka joku pieni keskusta-asunto, jos halutaan sitten aikuisten kesken viettää aikaa sellaisessa.
nukkuvat:( Kai he hoskus haluavat yöpyäkin!
rivarin Itä-Helsingissä. Jouduimme ottamaan 40 000 lainaa, että saimme upouuden 55 m2 asunnon kerrostalosta.
Sitä vaan, ettei täällä noin vain hankita isompia asuntoja, jota olisitte vaatimassa. Tärkein on ruokapöytä ja nurkkaus lapsille, jossa voi leikkiä.
Meidän City-mummimme vei lapsia leikkipuistoon, elokuviin, ulkomaille, teatteriin jne. Mummin kaksiossa lapsi nukkui sängyssä ja mummi sohvalla. Jokainen lapsenlapsi tuli omalla vuorollaan ja sai näin laatuaikaa mummilta. Jos meillä oli menoja, mummi tule meille hoitamaan lapsia ja nukkui meidän sohvallamme. Lapset rakastivat mummia. Hän kuoli leukemiaan sairastettuaan 4kk. Kukaan lapsista ei kaipaa mummolaa, vain mummia.
ja muilla samalla paikkakunnalla. Jos 1-2 kertaa vuodessa on akrobatiaa yöpymisten takia, niin ei se elämä siihen kaadu ainakaan normaaleilla ihmisillä.
ja vielä kahdessa tasossa, eli portaat lohkaisivat aika paljon.
Kyllä sinne mahtui, enimmillään oli mummo ja vaari (nukkuivat olkkarissa), tätini perheensä kanssa (vanhemmat + 3 lasta, isommassa makkarissa) ja meidän perhe (vanhemmat + minä, pienessä makkarissa). Ja enemmänkin oli välillä päivisin väkeä kun loput lapet tulivat omine lapsineen kylään :)
miksi elämästä pitää tehdä tällaista tilankäytön akrobatiaa?
nukkuvat:( Kai he hoskus haluavat yöpyäkin!
Lapsenlapsia ei ehkä tule ainottakaan tai sitten tulee. Lapsi voi nukkua patjalla, kuten monet etävanhempiensa luona vierailevat lapset.
Minä olen 4. pääkaupunkilainen, enkä ole koskaan nukkunut vanhemmillani, koska asumme samassa kaupungissa. En usko, että meidän lapsetkaan muuttavat minnekään juupajoelle, heillä on elämä tiukasti täällä.
Mummo kun muutti pieneen kaksioon 600 km:n päähän.
Mummolan kesät isossa talossa oli ihania.
Muistan aina ne iltapäiväkahvit takapihalla, kun mummo hääri varvaspalit niksuen paikasta toiseen tai kävi katkaisemassa ruusun kukkapenkistä maljakkoon. Siellä oli iso uima-allaskin.
Voih, kun ne ajat saisi takaisin.
Asuimmekin siellä alakerrassa joskus talonrakennusaikaan jonkin aikaa....
jos asuu samalla paikkakunnalla, ei varmaan hirveästi yöpymistarvetta ole.
Jos asuu kaukana, voi yöpymistarve olla vaan pari kertaa vuodessa eli tarve on vähäinen. Kyllä silloin (useimmat?) varmaan kestävät vähän ahtaammissakin oloissa ainakin jos välit ovat hyvät?
nukkuvat:( Kai he hoskus haluavat yöpyäkin!
nukkuvat:( Kai he hoskus haluavat yöpyäkin!
Lapsenlapsia ei ehkä tule ainottakaan tai sitten tulee. Lapsi voi nukkua patjalla, kuten monet etävanhempiensa luona vierailevat lapset.
Minä olen 4. pääkaupunkilainen, enkä ole koskaan nukkunut vanhemmillani, koska asumme samassa kaupungissa. En usko, että meidän lapsetkaan muuttavat minnekään juupajoelle, heillä on elämä tiukasti täällä.
Osa kotimaassa eri kaupungeissa, osa ulkomailla. Kuka haluaa kasvattaa niin siivettömiä lapsia, etteivät he edes halua kokeilla elämää missään muualla?
jos asuu samalla paikkakunnalla, ei varmaan hirveästi yöpymistarvetta ole. Jos asuu kaukana, voi yöpymistarve olla vaan pari kertaa vuodessa eli tarve on vähäinen. Kyllä silloin (useimmat?) varmaan kestävät vähän ahtaammissakin oloissa ainakin jos välit ovat hyvät?
nukkuvat:( Kai he hoskus haluavat yöpyäkin!
nukkuvat:( Kai he hoskus haluavat yöpyäkin!
Lapsenlapsia ei ehkä tule ainottakaan tai sitten tulee. Lapsi voi nukkua patjalla, kuten monet etävanhempiensa luona vierailevat lapset. Minä olen 4. pääkaupunkilainen, enkä ole koskaan nukkunut vanhemmillani, koska asumme samassa kaupungissa. En usko, että meidän lapsetkaan muuttavat minnekään juupajoelle, heillä on elämä tiukasti täällä.
Osa kotimaassa eri kaupungeissa, osa ulkomailla. Kuka haluaa kasvattaa niin siivettömiä lapsia, etteivät he edes halua kokeilla elämää missään muualla?
Helsingistä, kun heillä on elämä täällä jo alkamassa ja he ovat saaneet jalkansa työpaikan oven väliin? Ei se ole kasvatuksen tulos, vaan käytännön juttu. Miksi muuttaisi juupajoelle, jos ei ole mitään sosiaalistaverkosta siellä tai suhteita työapaikkoihin.
kyllä ne silti ihan oikeita mummoloita ovat. Harvoin siellä yövymme (ei ole tarvetta, mutta jos olisi ei sekään olisi ongelma kun emme ole kovin kranttuja), sen sijaan pidempiä aikoja yhdessä tulee vietettyä mökeillä.
No hei - kyllä ne ovat kaikille joskus rasite. Myönnä pois!! Uudesta elämänvaiheesta saa ja pitää olla onnellinen. Juuri niinhän elämästä saa kaiken irti kun nauttii siitä hetkestä joka on.
Miksi minulla on tunne että lapset ovat olleet sinulle rasite.
minä en tiedä,mistä olen kotoisin. Muutimme monta kertaa.
Minä en kuulu sukuuni. Olen vain avioeroperheen tytär. Vanhin poika peri ja taas hänen vanhin poika, äitini ei mitään.
Minulla ei ole mitään kotia, jossa minua odotettaisiin. Isälläni on uusi perhe.
äitini kanssa olimme aina etäiset, hänellä on lempilapsensa. Kaikki eivät mahdu. Asunto pieni.
tämän vuoksi haluan asua aina tässä talossa, se on ehkä monen mielestä pieni, (reilu 100 neliötä) mutta molemmilla lapsilla on omat huoneet, jonne ovat aina tervetulleet yksin tai perheensä kanssa.
Kai minulla joku syndrooma on? Olisi kiva, jos olisi lapsuudenkoti.
ja vielä kahdessa tasossa, eli portaat lohkaisivat aika paljon.
Kyllä sinne mahtui, enimmillään oli mummo ja vaari (nukkuivat olkkarissa), tätini perheensä kanssa (vanhemmat + 3 lasta, isommassa makkarissa) ja meidän perhe (vanhemmat + minä, pienessä makkarissa). Ja enemmänkin oli välillä päivisin väkeä kun loput lapet tulivat omine lapsineen kylään :)