Ihanaa!! Viimeinenkin lapsi muutti pois, me muutetaan PIENEMPÄÄN!

-mun esikoinen muutti omaan maaliskuussa, mikä ihana rauha :)



Asuu kuitenkin niin lähellä, että nähdään vaikka päivittäin.

Täällä taitaa vaan kateelliset AP:n ikäiset pikkulasten vanhemmat aukoa päätään. Kyllä se tunnelma ja isovanhempien asenne tekee mummolan, ei mikään asunnon koko, tavarat tai sijainti. Eli nythän kaikki nää kerrostalomummolat on mammojen mielestä ihan feikkejä XD Vaikka luulen että monien lapsilla sellaisiakin on!

Mun vanhemmat tekivät juuri noin, ainoa vain, että me lapset emme sitten mahtuneet sinne koskaan yöksi. Eikä lapsenlapset. Vanhemmillani ei ollut edes vieraspatjoja ja jos olisi ollut, olkkarin lattialle olisi pitänyt levittää patjoja niin, että olisi pitäny siirrellä huonekaluja jne. Ei oikein mummola fiilistä tule tällaisesta paikasta. No ei sen puoleen, ei vanhempani olleet kiinnostuneitakaan ottamaan lapsiamme yökylään.

Tietenkin "jouduimme" asumaan isossa asunnossa sen takia, että meillä oli kolme lasta. Ei kolmen lapsen kanssa asuta 70 neliössä. Eikä isoon keskusta-asuntoon ole tietenkään varaa ilman miljoonia.



Miksei rivitaloasunto voi olla iso?? Halusimme omaa pihaa lapsille, joten muutimme rivitaloon. Omakotitaloon minua ei saisi kirveelläkään. Rivitalomme on 190 neliötä, enkä pitäisi sitä kovinkaan pienenä.



Minä nautin suunnattomasti perheestäni, lapsistani ja yhteisestä ajasta. Omat vanhempani muuttivat myös pienempään, kun minä ja neljä siskoani muutimme pois kotoa. Asumme kaikki samassa kaupungissa, eikä meillä ole koskaan ollut tarvetta yöpyä heillä. Pitäisin itsekkäänä ajatusta, että vanhempieni pitäisi ylläpitää vierashuonetta meitä lapsia varten. He elävät omaa elämäänsä, samoin me.



Kyllä yhteen suureen olohuoneeseen mahtuu helposti neljäkinkymmentä ihmistä syömään jouluksi. Ja jos lapsenlapsia pitää majoittaa, miksi vierashuone olisi yhtään parempi kuin olohuone?



Kun minä ja siskoni muutimme pois kotoa, kenelläkään meistä ei ole ollut mitään tarvetta muuttaa takaisin kotiin tai majoittua vanhempieni luokse. Paitsi, syön sanani, yhden putkiremontin ajaksi yksi siskoistani muutti kahdeksi kuukaudeksi vanhempieni työhuoneeseen sinkkuaikoinaan.



ap

ajatuksella, että lapset ovat tervetulleita perheineen kylään sitten myöhemminkin.



Omien vanhempien koti on onneksi ollut iso, sinne on mahtunut helposti isompikin porukka.



Ap on ilmeisesti itse asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä, eikä ole tullut ajatelleeksi, että monet muut ihmiset muuttavat.

mummolafiilis vain isossa omakotitalossa? Ja vain sellaisessa, jossa itse olette asuneet? Meillä mummolafiilis tulee isovanhemmista, ei seinistä.



ap

Paitsi, syön sanani, yhden putkiremontin ajaksi yksi siskoistani muutti kahdeksi kuukaudeksi vanhempieni työhuoneeseen sinkkuaikoinaan. ap

Kysypä siskoltasi jos et osaa itse ajatella: olisiko ollut kiva kämpätä 2kk olohuoneen nurkassa? Vai oliko kuitenkin mukavampi että sai olla siellä työhuoneessa.

Juuri näin...

Miksei rivitaloasunto voi olla iso??

ap

Puhuit alussa rivarikämpästä joka sitten jo muuttuikin taloksi.

on oikeasti helpompi tulla. Meillä on ollut kaksi mummolaa, toinen iso kolmikerroksinen omakotitalo, toinen pieni kerrostaloasunto. Molemmat niin kaukana, että yöreissuja tehtävä. Pienessä kerrostalossa on kamala olla ison perheen kanssa kylässä, ei tule kunnolla nukuttua, eikä sinne mene mielellään. Isoon omakotitaloon, jossa saa koko kerroksen oman perheen käyttöön, menee mielellään sekin, joka on anoppilaan menossa, ja siellä viihtyy pidempään.



Eli siinä mielessä, mitä enemmän haluaa olla tekemisissä lasten perheiden kanssa, sitä isompi asunto kannattaa olla.

Oma äitini takertui niin paljon meihin aikuisiin lapsiin että välit meni. Ei tietoakaan että osaisivat nauttia yhtään uudesta elämäntilanteesta. Ja todellakin mummolan tekee ihmiset eikä seinät.

mummolafiilis vain isossa omakotitalossa? Ja vain sellaisessa, jossa itse olette asuneet? Meillä mummolafiilis tulee isovanhemmista, ei seinistä. ap

Minulle tulee mummolafiilis kerrostalossakin. Mutta sellaisessa kerrostaloasunnossa, jossa on ollut tilaa muutakin kuin käydä. Sellaisessa, jossa on työ-/vierashuone, jonne on helppo ottaa halutessa lapsi/lapset yökylään ilman että pitää laitella patjoja pitkin olohuoneen lattiaa. Se on nuivaa jos mikä.

ainakin kannustin mun vanhempia muuttamaan pienempään taloon, jossa on pienempi piha. Kyllä me lapset mahdutaan sinne käymään perheinemme, koska sopu antaa sijaa.



Tietysti vanhemmillani oli sikäli eri tilanne, että he olivat hieman vanhempia, kun alkoivat miettiä talokauppoja. Paljon fiksumpaa satsata sellaiseen taloon/asuntoon, jota jaksaa hoitaa sitten kun se terveys ei ole enää niin hyvä.

Meillä taas on riemuittu siitä, että ei tarvitse muuttaa pienempään, vaikka miehen kanssa ollaan käytännössä jo kahden (kuopus armeijassa). Miehen äiti muuttaa meille parin kuukauden kuluttua, jotta hänen ei tarvitse asustaa yksinään 70 neliön kerrostaloasunnossa. Mummilla on ikää vasta 72v, mutta ajattelimme, että nyt on hyvä hetki hänenkin tehdä muutosta elämässään.

Remontoidaan talon toiseen päähän anopille oma 3h+k, itselle jää vielä tarpeeksi tilaa lasten palata lomillaan.

Ihme kommentteja,taas. Kyllähän se nyt on piru vie mummola,vaikkei olisikaan pihaa ja lehmiä navetassa. Minun mummoni oli kaupunkilaisrouva, keskustassa asui, enkä tiennyt parempaa paikkaa kuin mummola.Lihapullat ja korvapuustit hoitui kaupungissakin. Mitä ihme maalaisia te olette, ei kaikki kaiholla kaipaa mitään pihoja saati maalaismaisemia. Tärkeintä on ne ihmiset. Minun mummo kävi taidenäyttelyissä ja kahviloissa,ei lypsänyt lehmiä.Ja tottakai saa iloita omasta ajasta, jonka on lasten kasvaessa saanut takaisin. Mekin muutamme Helsingin keskustaan, kunhan lapset kasvavat.Siihen on tosin aikaa.

Eli siinä mielessä, mitä enemmän haluaa olla tekemisissä lasten perheiden kanssa, sitä isompi asunto kannattaa olla.

Ap on ilmeisesti itse asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä, eikä ole tullut ajatelleeksi, että monet muut ihmiset muuttavat.

Sama tuli mieleen. Omat opiskelevat lapseni asuvat 80, 120 ja 450 km:n päässä. 80 km:n päähän voi vielä illalla ajella jouluaattonakin takaisin, 120 kilsaa on jo siinä ja siinä, 450 km mahdottomuus. En kyllä halua, että kukaan heistä ajaa kotiinsa jouluna, muina juhlapyhinä tai merkkipäivinä. Kahdella on (jo nyt) elämänkumppanit, jotka ovat tervetulleita meille myös.

Me asumme kodissa, jossa lapsemmekin aikanaan asuivat ja heillä on täällä huoneensa, jossa yöpyvät lapsuudenkotiinsa tullessaan. Jos muutamme tästä pois, tämä majoitusjuttu on yksi ratkaisevista kysymyksistä. Ei ihmislapset ole mitään pesästä iäksi lentäviä linnunpoikasia.

Oletteko oikeasti sitä mieltä, että vanhempien on ylläpidettävä ylimääräisiä huoneita, jotta aikuiset ihmiset voivat esimerkiski putkiremontin ajaksi muuttaa takaisin kotiin? En oikeasti käsitä. Isomman talon ylläpitäminen maksaa enemmän kuin pienen. Yhtiövastike, sähkö, vakuutukset, kaikki. Miksi ihmeessä minä haluaisin maksaa tyhjistä huoneista vain siksi, että joku saattaisi joskus johonkin hätään niitä tarvita?



Jos lapsistani joskus on siinä tilanteessa, että he tarvitsevat hätämajoitusta, voin aivan hyvin maksaa hotellin. Se on huomattavasti järkevämpää. En halua asua isossa talossa. Johan se on ekologisempaakin asua pienemmässä. Hyvänen aika, me asumme KAHDESTAAN. Emme tarvitse 190 neliötä.



Ja onpa outo ajattelutapa, ettei rivitaloasunnosta voi puhua talona? Mikä se sitten on?



Minä olen onnellinen uudesta elämäntilanteestani ja aion nauttia tästä suunnattomasti. En aio enää kommentoida tähän viestiketjuun, tulee vain paha mieli.



ap

Ihme kommentteja,taas. Kyllähän se nyt on piru vie mummola,vaikkei olisikaan pihaa ja lehmiä navetassa. Minun mummoni oli kaupunkilaisrouva, keskustassa asui, enkä tiennyt parempaa paikkaa kuin mummola.Lihapullat ja korvapuustit hoitui kaupungissakin. Mitä ihme maalaisia te olette, ei kaikki kaiholla kaipaa mitään pihoja saati maalaismaisemia. Tärkeintä on ne ihmiset. Minun mummo kävi taidenäyttelyissä ja kahviloissa,ei lypsänyt lehmiä.Ja tottakai saa iloita omasta ajasta, jonka on lasten kasvaessa saanut takaisin. Mekin muutamme Helsingin keskustaan, kunhan lapset kasvavat.Siihen on tosin aikaa.

on ollut omakotitalo Helsingissä, samoin lapsieni isovanhemmilla on iso omatkotitalo Helsingissä, ei tämä nyt mistään maalaisuudesta ole kiinni. Ja itse kyllä haluan, että meidän lapsenlapsillammekin on iso omakotitalo mummolana, minne mahtuu isompikin porukka.

Minä en ainakaan ala maksella kolmea neljän hengen perhettä joulupyhiksi hotelliin, koska asun niin ahtaasti, ettei meille voi tulla yöksi!



Ap nyt sinnikkäästi on vastaamatta siihen, miten aikoo majoittaa KAIKKI LAPSENSA PERHEINEEN kerralla, jos ja kun he eivät siinä samassa kupungiss apysy loppuelämäänsä ap:n tavoin ja tulevat kyläilemään esim. joulupyhinä.

jossa on yksi makuuhuone ja olemme yhdistäneet yhden entisen makuuhuoneen ja olohuoneen isoksi tilaksi. Tämän lisäksi meillä on keittiö. Eli kaksio. Meillä on todella usein juhlia, joissa on 20-40 henkeä. Meillä ei ole parveketta, ei pihaa, eikä todellakaan ole liian ahdasta!



Meillä on ruokapöytä, jonka äärelle mahtuu 16 henkeä syömään, mikäli sitä pidentää äärimmilleen. Noissa isoissa juhlissa ei tietenkään syödä pöydän äärellä, vaan istutaan sohvilla ja tuoleilla.



Me ostetaan isompi kun joskus saadaan lapsia, mutta tartuin vaan tuohon tilaongelmaan. Kuinka leveitä teidän takamukset on, jos ei 70 neliöön mahdu istumaan??



Ja miksi te vaaditte erillisiä huoneita, jos meette kylään? Älkää menkö, jos ei patjamajoitus kelpaa. Ihme pullamössöihmisiä ootte.