Ihanaa!! Viimeinenkin lapsi muutti pois, me muutetaan PIENEMPÄÄN!
Saatiin lapset nuorina, 20-24-vuotiaana kolme lasta. Nyt lähti nuorinkin opiskelemaan ja muutti pois kotoa ja minä vasta 43v.
Me myydään nyt tämä iso rivitaloasunto ja muutetaan keskustaan korkeintaan 70 neliöiseen kerrostaloasuntoon. Ei enää megasiivoamisia, ei lumitöitä, ei pihan haravointia. Karsitaan tavarat minimiin. Myydään auto, kävellään joka paikkaan.
Nyt alkaa elämän toinen vaihe ja en voisi olla onnellisempi!
Kommentit (136)
ja ryhdyimme puhumaan siitä "mökkinä". Ajoittain joku lapsistamme majaili siellä, mutta teimme alusta alkaen selväksi, että se ei ole opiskelijakämppä vaan meidän kakkoskoti. Viime talvena ajattelimme olla siellä ainakin 4 kk, mutta koska Helsingissä oli niin järkyttävästi lunta, pysyimme maalla omakotitalossa. Kesällä olemme käyneet siellä viikonloppuisin ja pari yötä viikolla käydessämme teatterissa. Siellä on mahdollisimman vähän tavaraa, mutta ihan kaikki tarpeellinen.
On olemassa asuntoja tuon 70m2 ja 190m2 kokoluokan välissäkin. Suosittelen tutustumaan.
Ostakaa vaikkapa 80m2 asunto, jossa on se ylimääräinen huone. Siitä tulee kiva harrastehuone teille ja toimii vierashuoneena kun on sille tarve. Kymmenestä ylimääräisestä neliöstä maksat vuodessa (riippuen toki asunnon sijainnista/vastikkeesta jne) vastikkeena 300e. Sillä ei kovin monta hotelliyötä kustanneta. Ostohinta pitää toki lisätä mukaan mutta nuo lisäneliöt eivät ole katoavaa omaisuutta. Ne ovat ja pysyvät.
teidän omat vanhemmat kustantaa teille ilmaiset yöpymispaikat siltä varalta, että tuutte joskus käymään?? Eikö se ole itsekästä? Miettikää nyt vähän!
Mun vanhemmat asuu pienellä paikkakunnalla kaksiossa, ehkä 60 neliössä. Ei tulisi mieleenkään vaatia niitä ostamaan joku iso omakotitalo vain sen takia, että me voidaan yöpyä siellä sitten kun kerran vuodessa halutaan jäädä sinne yöksi (käydään kyllä kahdesti kuussa muuten). Ihan tajutonta.
Antakaa vanhempienne elää omaa elämäänsä, ei ne ole vain teidän lasten mummoja!!!! Voi tätä itsekkyyden määrää.
mitään vaadi, vaan kertoo, mitä haluaa omille lapsilleen tarjota.
Voi tätä itsekkyyden määrää.
Minulla juuri vanhemmat asuvat kaksiossa eivätkä muualle muuta. En ole ehdottamassakaan. Sen sijaan itse aion ehdottomasti järjestää niin, että _omilla lapsillani_ on asiat mukavammin. Jos se on itsekästä niin on sitten. ;)
Meillä on ruokapöytä, jonka äärelle mahtuu 16 henkeä syömään, mikäli sitä pidentää äärimmilleen.
Ei ole istumisesta tässä ollut kyse paljon kenelläkään vaan nukkumisesta. Yöpymisestä. Kaikkien lasten tulemisesta kerralla yökylään esim. juhlapyhinä. Miten ihmeessä se onnistuisi, missä niitä patjoja edes säilytettäis pienessä asunnossa?
Tai ap tietenkin ajattelee, että pitäisikö hänen muka patjoja säilytellä mahdollisten yövieraiden varalta jne.....
heti paikalla kartanoon, jotta minä ja mun kolme veljeä voidaan perheinemme yöpyä joulunpyhät kunnon mummolafiiliksissä. Meillä on yhteensä 10 lasta, joten kyllähän mun vanhempien olisi pitänyt ajatella meitä taloa myydessään. Eihän niille mitenkään mahdu 18 lasta ja lastenlasta nyt nukkumaan - HÖH! Ne on kyllä itsekkäitä, kun eivät meitä sen vertaa ajatelleet.
Ja kaiken huipuksi mun vanhemmat vielä matkustelee koko ajan jossain, eikä ole koko ajan leipomassa pullaa mun lapsille. Mun äidillä ei ole edes harmaata kiharatukkaa, niinkun mummoilla pitää olla. Sillä on pitkä vaalea suora tukka. Ja isäkin kävelee suorassa, ilman keppiä.
Mä en ole tajunnut miten huonot isovanhemmat mun lapsilla onkaan ;( Nyyh.
meillä on iso talo. ei minun aikuiset lapset täällä juurikaan käyneet, yötä asti on poika ollut kerran, kun riitaantui tyttöystävänsä kanssa.
ei muuta.
molemmilla mummoillani oli omakotitalot, vain toisen luona kävin ja sai olla yötä silloin kun halusi, toisen luokse piri aina erikseen sopia,eikä oikein koskaan käynyt, siellä käytiin harvemmin.
teidän omat vanhemmat kustantaa teille ilmaiset yöpymispaikat siltä varalta, että tuutte joskus käymään?? Eikö se ole itsekästä? Miettikää nyt vähän! Mun vanhemmat asuu pienellä paikkakunnalla kaksiossa, ehkä 60 neliössä. Ei tulisi mieleenkään vaatia niitä ostamaan joku iso omakotitalo vain sen takia, että me voidaan yöpyä siellä sitten kun kerran vuodessa halutaan jäädä sinne yöksi (käydään kyllä kahdesti kuussa muuten). Ihan tajutonta. Antakaa vanhempienne elää omaa elämäänsä, ei ne ole vain teidän lasten mummoja!!!! Voi tätä itsekkyyden määrää.
Ei tässä ketjussa kukaan vanhemmiltaan mitään vaadi, vaan kertoo, mitä haluaa omille lapsilleen tarjota.
Jos ei sitten halua ko. asioita omille lapsilleen tarjota niin ei voi mitään. Moni kuitenkin haluaa.
on aikamoiset hintaerot, kun puhutaan keskustahinnoista. Ja kun oletan, että ap asuu esim. Helsinki-Tampere-Turku-kaltaisessa paikassa, 190 neliön rivariasunnolla ehkä saa vain sen 70 neliötä keskustasta. Helsingissä ei ehkä sitäkään.
Se ylimääräinen huone voi tulla kalliiksi, jopa 100 000 euroa kalliimmaksi kuin kaksio.
Kuinka leveitä teidän takamukset on, jos ei 70 neliöön mahdu istumaan??
Miksi kommentoitte jos ette ees lue ketjuja?
Tuo on munkin "tavoitteeni" sitten kun nämä kuraeteiset hiljenevät.
Oma äitini on myös tällainen lasten kautta elänyt kuin valtaosa AV-vastaajistakin. Sellainen lapsiinsa takertuminen tuhoaa ja tukahduttaa suhteet lapsiinne. Meilläkin mummolan läänit ja jopa 2 kesämökkiä odottavat lasten ja lastenlasten yhteisiä juhlia, lomia ja jouluja ihan turhaan. Hiljaista on mummolla avarien asuntojensa kanssa. Kukaan ei sellaista takertujaa jaksa katsella saati yöpyä siellä.
Anoppini on leskeytynyt neljän lapsen äiti ja 7 lapsenlapsen mummi. Hän asuu kerrostalokaksiossa yksin, mutta osallistuu jälkikasvunsa elämään aktiivisesti ja käy kylässä. Hän järjestää myös kaikille lapsilleen parisuhdeaikaa harvakseltaan niin, että tulee lastenlasten kotiin hoitamaan näitä siksi aikaa, kun vanhemmat rentoutuvat jossakin arjen yläpuolella.
Anopillani siis ei ole niitä länsisiipiä odottamassa vierailijoita, mutta hänellä on hyvät suhteet sukuunsa. Äidilläni on sitten päin vastoin tilanne.
Mitäpä jos minäkin haluan muuttaa pieneen asuntoon, mutta TARJOAN lapsilleni ja lapsenlapsilleni jotain tärkeämpää kuin neliöitä? Esimerkiksi yhteisiä matkoja, leikkipuistohetkiä, kahdenkeskistä mummi-lapsi-aikaa (yksi lapsi mahtuu aika hyvin 30 neliönkin asuntoon!!) jne?
Onko neliöt teillä ratkaisu kaikkeen? Muu on lapsilta pois?
Itse mietin jotain Töölö tyylistä 5000e/neliö hintatasoa tuossa. Joten kyllä, kalliimmaksi tulee mutta oletettavasti ap saa miehensä kanssa 170m2 asunnosta aika paljon rahaa joten ylimääräinen 10m2 ei ole mahdotonta - varsinkin jos käyttää sen itsekin hyväkseen.
Minulla on sama edessä parin vuoden kuluttua, kun viimoinen muuttaa pois. Olen ollut 20v kotiäitinä ja nyt on kiva, kun voimme muuttaa keskustaan ja saamme uusia kävelykohteita. Voimme käydä näyttelyissä ja kahviloissa etc. Lasten lapsuus on asuttu heidän ehdoillaan.
Juu, ei vanhempien velvollisuus ole pitää mitään lapsuudenkodin huonetta tallella, vaikka lapsi on jo muuttanut pois. Mitä siitä tulisi, että kaikki vanhukset asuisivat isoissa taloissa. Täällä pääkaupunkiseudulla muutetaan pienempään, kun lapset lähtevät. Näin vapautuu isoja asuntoja uusille lapsiperheille.
Luonnollista, että iloitsee uudesta tilanteesta. Mahtavaa, että on saanut lapsensa isoiksi ja omatoimiseksi! Kun lapsi on vauva, sitä luulee, että se on aina tässä, mutta niin ei ole. Lintunen lentää pois pesästä. Lapset tulevat tervehtimään vanhempia ja lapsenlapset mummia. Pääseudulla kasvaneena minulle mummola oli siellä, missä mummi kulloinkin asui.
Kateellista poruukkaa täällä, tai sitten ette osaa eläytyä toisen uuteen elämäntilanteeseen.
Onnellista uutta elämänvaihetta! Olen täysillä hengessä mukana :)
Mun isällä on talo, mutta rakensi sen mun ollessa jo isompi ja pahaksi onneksi samaan syssyyn löysi yh-äidin jolla 3 lasta. Mut "ajettiin" 16v pois tuon äitipuolen isolla avustuksella. Arvatkaa tunnenko olevani kuin kotonani kun menen.
Äiti asuu lähellä mutta vain tosi ahtaassa kaksiossa.
Olen aina kadehtinut miestäni jolla on lapsuudenkoti johon mennä. Tosin sekin alkaa meidän poppoolle olla liian pieni yövyttäväksi mutta on kuitenkin inhimillisen ajomatkan, 120 km, päässä.
Joten satavarmaa on vain se että mun lapsilla on koti johon tulla ja lapsenlapsilla mummola.
Se että onko se juuri tää talo, jää vain nähtäväksi, isompi on meinaan haaveissa.
t. se alkupäässä kommentoinut, jolla 220 m2
Mitäpä jos minäkin haluan muuttaa pieneen asuntoon, mutta TARJOAN lapsilleni ja lapsenlapsilleni jotain tärkeämpää kuin neliöitä? Esimerkiksi yhteisiä matkoja, leikkipuistohetkiä, kahdenkeskistä mummi-lapsi-aikaa (yksi lapsi mahtuu aika hyvin 30 neliönkin asuntoon!!) jne?
Onko neliöt teillä ratkaisu kaikkeen? Muu on lapsilta pois?
Meillä on lasten molemmat mummolat isoja omakotitaloja avarine pihoineen. Ei me silti siellä jouluna olla. Jouluna ollaan omassa kotona ja pyhien jälkeen vieraillaan vuorovuosina molempien isovanhempien luona.
Silti muuttaisin ap:nä kolmioon (jotenkin oletin 70neliön olevan automaattisesti kolmio, mutta ilmeisesti ap on puhunut kaksiosta??). Jos lapset ja lapsenlapset muuttavat kauas ja heitä joskus haluaa nähdä, on hyvä pystyä tarjoamaan erillinen huone nukkumiseen. Jos asuvat samassa kaupungissa niin ei väliä.
Muuten mielestäni ei pidä elää lasten ja lastenlasten kautta ja odottaa automaattisesti, että vierailevat pyhinä.
Lastemme lähdettyä opiskelemaan me aiotaan muuttaa 300 neliön ok-talosta 15 neliön tehoyksiöön Hesan keskustaan. Meidän asuto on 4 metriä pitkä ja melkein 4 metriä leveä ja meillä on 3,5 metrinen ruokapöytä, johon mahtuu tarvittaessa jopa 20 henkeä syömään! Joten missä on ongelma!??!
Miten se omakotitalo sulkee tuon muun pois?
Mitäpä jos minäkin haluan muuttaa pieneen asuntoon, mutta TARJOAN lapsilleni ja lapsenlapsilleni jotain tärkeämpää kuin neliöitä? Esimerkiksi yhteisiä matkoja, leikkipuistohetkiä, kahdenkeskistä mummi-lapsi-aikaa (yksi lapsi mahtuu aika hyvin 30 neliönkin asuntoon!!) jne? Onko neliöt teillä ratkaisu kaikkeen? Muu on lapsilta pois?
teidän omat vanhemmat kustantaa teille ilmaiset yöpymispaikat siltä varalta, että tuutte joskus käymään?? Eikö se ole itsekästä? Miettikää nyt vähän!
Mun vanhemmat asuu pienellä paikkakunnalla kaksiossa, ehkä 60 neliössä. Ei tulisi mieleenkään vaatia niitä ostamaan joku iso omakotitalo vain sen takia, että me voidaan yöpyä siellä sitten kun kerran vuodessa halutaan jäädä sinne yöksi (käydään kyllä kahdesti kuussa muuten). Ihan tajutonta.
Antakaa vanhempienne elää omaa elämäänsä, ei ne ole vain teidän lasten mummoja!!!! Voi tätä itsekkyyden määrää.