Työttömien opettajien vertaistukiketju

Itse en edes haluaisi raamattuvyöhykkeelle töihin. Sen kyllä saisi tuntea nahoissaan, jos perjantai-iltana kaupasta tarttuisi yksikin lonkero tai saunaolut.

Kyllä on surullinen ala tämä. Itse työ on innostavaa, oppilaat ihania ja aina oppii itsekin uutta, mutta usein juuri nämä valintakuviot ja joskus työyhteisötkin latistavat työn ilon.

Tuolla joku edellä sanoi menettäneensä terveytensä, ja niin on käynyt minullekin sijaisuuksia hoidellessa. Olen kulkenut kuormittavan pitkää työmatkaa, muuttanut useita kertoja, ottanut työpaikkoja päivän varoitusajalla vastaan, stressannut rahahuolia ja etäisyyksiä, ja kaikki tämä on lopulta käynyt fysiikan päälle, vaikka perusterve olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en saa jatkoa ensi vuodelle, mutta huh! Mikä helpotus onkin päästä pois tästä koulusta. Enpä ole aiemmin moisessa sijaisena ollut. Jatkuvaa pahanpuhumista selän takana muista. Minusta on kuulemma leivottu alkoholisti :-) Tosiasiassa minulla on sairaus, johon on haettu oikeaa lääkeannosta. Mutta joo, varmaan on ollut naama turvoksissa aamuisin --> juoppo.

Millaista mahtaa olla ei-akateemisissa työyhteisöissä, jos akateemisessa on tällaista?

Eikö tuo ole jo kunnianloukkaus? Mikset tee tutkintailmoitusta poliisille?

Kiitos vinkistä! Harkitsen toimia, koska juttua oli levitetty naapurikouluun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Oletko oman kylän, kaupungin tyttöjä tai poikia (yäks, tuo asenne!) eli onko tuntumaa sukuun ja taustoihin; kaikki tällainen vaikuttaa suuresti raamattuvyöhykkeillä. Yleensä kaikenlainen persoonallisuus ulkoasussa ja mielipiteissä on paheksuttavaa. On veisattava jargonia nykyisen opetustrendin puolesta: inkluusio on ihanaa, olen valmis kehittymään= kouluttautumaan ja tekemään ilmaista oppimateriaalia yöt ja viikonloput jne. paskaa.

Yhteisopettajuutta ja koulun kehittämistyötä unohtamatta!

Vierailija kirjoitti:

Itse en edes haluaisi raamattuvyöhykkeelle töihin. Sen kyllä saisi tuntea nahoissaan, jos perjantai-iltana kaupasta tarttuisi yksikin lonkero tai saunaolut.

Kyllä on surullinen ala tämä. Itse työ on innostavaa, oppilaat ihania ja aina oppii itsekin uutta, mutta usein juuri nämä valintakuviot ja joskus työyhteisötkin latistavat työn ilon.

Tuolla joku edellä sanoi menettäneensä terveytensä, ja niin on käynyt minullekin sijaisuuksia hoidellessa. Olen kulkenut kuormittavan pitkää työmatkaa, muuttanut useita kertoja, ottanut työpaikkoja päivän varoitusajalla vastaan, stressannut rahahuolia ja etäisyyksiä, ja kaikki tämä on lopulta käynyt fysiikan päälle, vaikka perusterve olenkin.

Ei tarvitse olla raamattuvyöhykkeellä töissä, että aletaan juoruta...

#1003

Itseäni ehkä jopa ärsyttää huvituksen lisäksi tämä joidenkin käsitys, että "aina voi sitten mennä opettajaksi..."

Ei ole montaa päivää, kun luin kirjallisuuden opiskelijasta, joka haavelee kustannustoimittajan työstä. Totesi sitten jotenkin lopuksi, että "jos ei muuten saa töitä, niin hakeutuu opettajaksi" tai jotain vastaavaa. Pointti oli se, että hänellä on tavallaan jonkinlainen varma suunnitelma B.

Samoin eräs viisikymppinen yksityisellä työskentelevä ihan hiljakkoin vielä kertoi, että ei pelkää sinällään työttömyyttä, koska aina voi lukea pedagogiset ja mennä opettajaksi. Hänellä olisi vain yksi opetettava ainekin ja se ei ole äidinkieli, jossa yleensä onkin vain yksi aine. Jäin miettimään, että oikeastiko ihmiset on noin harhoissaan vieläkin. Toki aina joku voi suhteilla tai hyvällä tuurilla onnistua. Viisikymppinen ilman opettajakokemusta on kyllä "eräpäivä mennyt" näillä työmarkkinoilla ja työllistyminen ei taatusti ole sen helpompää kuin muillekaan aloille. Mielummin palkataan se nuori ja simpsakka vailla kokemusta, jos pitää kahdesta kokemattomasta valita. Lisäksi työmarkkinat on täynnä sellaisia, joilla on jo kokemusta aika paljon ja ovat edelleen pätkätöissä.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ehkä jopa ärsyttää huvituksen lisäksi tämä joidenkin käsitys, että "aina voi sitten mennä opettajaksi..."

Ei ole montaa päivää, kun luin kirjallisuuden opiskelijasta, joka haavelee kustannustoimittajan työstä. Totesi sitten jotenkin lopuksi, että "jos ei muuten saa töitä, niin hakeutuu opettajaksi" tai jotain vastaavaa. Pointti oli se, että hänellä on tavallaan jonkinlainen varma suunnitelma B.

Tässä artikkeli: https://yle.fi/uutiset/3-11865316

Tuntuu, että etenkin monilla humanistisilla aloilla tuo "teen varalta opeopinnot" -ajattelu on varsin yleistä. Useampi vieraita kieliä opiskellut tuttuni teki kieltenopettajan aineenopinnot just "kaiken varalta", ja sitten tuli yllätyksenä, että pelkällä saksan pätevyydellä ne opettajan työt ovat luokkaa neljä tuntia viikossa kansalaisopistossa, jos sitäkään. 

"Takaporttina Lassilalla on opettajan pedagogiset opinnot suoritettuna. Siksi hän ei pelkää työttömyyttä. Opettajan töitä todennäköisesti saa, ainakin jos on valmis muuttamaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle."

Näin minäkin kuvittelin vielä 10 v sitten, en enää. Pk-seudun ulkopuolella ei ole yhtään sen helpompaa, päinvastoin, ei saa edes sijaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

"   Hei opettajat!

Oletteko koskaan saaneet palautetta työstänne tai työnhaussa, miksi ette ole tulleet valituiksi? Mietin vaan.

Itse en ole koskaan saanut tarkkaa palautetta, joten on vaikea kehittää osaamistaan kun ei tiedä, mistä kiikastaa.

Kovasti joka paikassa kehutaan, mutta vakityötä ei vain saa.

Olen miettinyt pääni puhki, onko kyse henkilökemiasta vai halutaanko opetukseen jotain sellaista, mikä minulta puuttuu? Kun olen kysynyt, niin vastaus on ollut, että muilla on enemmän kokemusta tai oli joku poikkeuksellisen ansioitunut hakija.

Mitä se ansioituminen on? Pitääkö olla oppikirjantekijä, tutkija tai monen alan maisteri?"

Yksi sana: suhteet.

Suhteilla jaetaan nykytyöpaikat tässä työttömyystilanteessa ja tämä on fakta.

Itselleni on käyny useamman kerran niin että joku nuorempi MIES on mennyt edelle. Sukupuolen vaihto voisi auttaa?

Nyt on tullut lopuistakin syksyllä alkavista hommista " kiitos kiinnostuksesta" viestit. Hakijoita ollut 25- 50, haastatteluun yleensä 5-7 ( minä itse en kertaakaan).Kieltenopettaja olen, kolmesta kielestä pätevyys( enkku näistä yksi).Töitä tehnyt 20v ( poislukien 2 äitiyslomaa), viime aikoina vain vähäisiä tunteja kansalaisopistossa. Käännöstyöt on olleet pelastus mutta täysin epävarmoja nekin. Tiedän että pitäisi opiskella uusi ammatti että pääsisi pois köyhyysrajalta.

Tuntuu että pätkätyöt nähdään jotenkin haittana haastattelussa, olisi parempi jos olisi ollut vuosia samassa paikassa töissä. Vakipaikan saaneet ovat isoissa kaupungeissa aina jonkun toisen koulun vakivirassa olleita. Sijaisuusputkea on tosi vaikea saada katkaistua.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ehkä jopa ärsyttää huvituksen lisäksi tämä joidenkin käsitys, että "aina voi sitten mennä opettajaksi..."

Ei ole montaa päivää, kun luin kirjallisuuden opiskelijasta, joka haavelee kustannustoimittajan työstä. Totesi sitten jotenkin lopuksi, että "jos ei muuten saa töitä, niin hakeutuu opettajaksi" tai jotain vastaavaa. Pointti oli se, että hänellä on tavallaan jonkinlainen varma suunnitelma B.

Samoin eräs viisikymppinen yksityisellä työskentelevä ihan hiljakkoin vielä kertoi, että ei pelkää sinällään työttömyyttä, koska aina voi lukea pedagogiset ja mennä opettajaksi. Hänellä olisi vain yksi opetettava ainekin ja se ei ole äidinkieli, jossa yleensä onkin vain yksi aine. Jäin miettimään, että oikeastiko ihmiset on noin harhoissaan vieläkin. Toki aina joku voi suhteilla tai hyvällä tuurilla onnistua. Viisikymppinen ilman opettajakokemusta on kyllä "eräpäivä mennyt" näillä työmarkkinoilla ja työllistyminen ei taatusti ole sen helpompää kuin muillekaan aloille. Mielummin palkataan se nuori ja simpsakka vailla kokemusta, jos pitää kahdesta kokemattomasta valita. Lisäksi työmarkkinat on täynnä sellaisia, joilla on jo kokemusta aika paljon ja ovat edelleen pätkätöissä.

Minä täytin 40 v pian sen jälkeen kun sain pedagogiset valmiiksi ja kyllä sekin oli jo liian paljon. Kaksvitoset menivät heittämällä ohi rekrytoinnissa, vaikka jotenkin kuvittelin että esim. kokemukseni tutkijana samalla alalla olisi hyödyksi (etenkin lukion opettajana).

Vierailija kirjoitti:

"Takaporttina Lassilalla on opettajan pedagogiset opinnot suoritettuna. Siksi hän ei pelkää työttömyyttä. Opettajan töitä todennäköisesti saa, ainakin jos on valmis muuttamaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle."

Näin minäkin kuvittelin vielä 10 v sitten, en enää. Pk-seudun ulkopuolella ei ole yhtään sen helpompaa, päinvastoin, ei saa edes sijaisuuksia.

Joo, itse muutin takaisin lapsuuden kotipaikkakunnalleni keskelle ei mitään kun en saanut pidempää pätkää täksi lukuvuodeksi (paluumuutto oli tosin mielessä jo pidempään). Ajattelin, että kun niin harvalla täällä on mitään amista tai lukiota korkeampaa koulutusta, niin varmasti saan sijaisuuksia niin paljon kuin vain haluan tehdä, varsinkin kun kohtalaisen ajomatkan päässä täällä on kuusi peruskoulua ja lähin yliopisto on tuntien päässä.  En tiedä millä perusteella sijaiset pyydetään paikalle, mutta naapurin noin nelikymppinen nainen (aiemmalta ammatiltaan taksikuski, ei korkeakoulutusta; juuri muuta en hänestä tiedä) käy sijaistamassa useampia päiviä viikossa, minut kutsutaan paikalle noin kerran kuussa. Toki hänet on varmasti hyväksi havaittu ja hommat sujuvat etenkin jos hän on oppilaille jo tuttu, itse taas olen varmaan liian "uusi" ja siksi riski. Ei siinä mitään, mutta kun sanotaan että "Lähde maalle, siellä on pulaa pätevistä!" niin kannattaa varautua, että heillä voi olla jo omat sijaisringit joihin ei niin vain uusia huolitakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että pätkätyöt nähdään jotenkin haittana haastattelussa, olisi parempi jos olisi ollut vuosia samassa paikassa töissä. Vakipaikan saaneet ovat isoissa kaupungeissa aina jonkun toisen koulun vakivirassa olleita. Sijaisuusputkea on tosi vaikea saada katkaistua.

Tämä on totta! Suurissa ja pienemmissäkin kaupungeissa virkaan tai toimeen valitaan poikkeuksetta joku joka on ollut pitkään vakipaikassa, mieluiten samassa kaupungissa. Varmaan voi tuttu rehtori suositella. Useimmiten valitaan alle nelikymppinen. Ajatellaanko että ihmisessä on jotain vikaa jos hän on saanut vain sijaisuuksia? Nekin ovat ihan samaa työtä ja laajempaakin kokemusta. Itse olen tehnyt kieltenopen töitä kaikilla asteilla, niin maalla kuin kaupungissa. Silti en saa haastattelukutsuja vakivirkaan.Tämä ketju tärkeä muistutus että meitä on paljon, minussa ei ehkä olekaan mitään vikaa vaan työt oikeasti ovat tiukassa. Sitä on leimannut itsensäkin jo puolisyrjäytyneeksi hiippariksi.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ehkä jopa ärsyttää huvituksen lisäksi tämä joidenkin käsitys, että "aina voi sitten mennä opettajaksi..."

Ei ole montaa päivää, kun luin kirjallisuuden opiskelijasta, joka haavelee kustannustoimittajan työstä. Totesi sitten jotenkin lopuksi, että "jos ei muuten saa töitä, niin hakeutuu opettajaksi" tai jotain vastaavaa. Pointti oli se, että hänellä on tavallaan jonkinlainen varma suunnitelma B.

Samoin eräs viisikymppinen yksityisellä työskentelevä ihan hiljakkoin vielä kertoi, että ei pelkää sinällään työttömyyttä, koska aina voi lukea pedagogiset ja mennä opettajaksi. Hänellä olisi vain yksi opetettava ainekin ja se ei ole äidinkieli, jossa yleensä onkin vain yksi aine. Jäin miettimään, että oikeastiko ihmiset on noin harhoissaan vieläkin. Toki aina joku voi suhteilla tai hyvällä tuurilla onnistua. Viisikymppinen ilman opettajakokemusta on kyllä "eräpäivä mennyt" näillä työmarkkinoilla ja työllistyminen ei taatusti ole sen helpompää kuin muillekaan aloille. Mielummin palkataan se nuori ja simpsakka vailla kokemusta, jos pitää kahdesta kokemattomasta valita. Lisäksi työmarkkinat on täynnä sellaisia, joilla on jo kokemusta aika paljon ja ovat edelleen pätkätöissä.

Joo muistan täältäkin kun joku kysyi mitä tehdä akateemisena työttömänä ja heti tuli joku neuvomaan miten voi tehdä käännöstöitä tai opettamista.

Hyvin sujuisikin käännöshommat yliopiston kahdella pakollisella enkun ja yhdellä pakollisella ruotsin kurssilla. :D

Tulkaa päiväkotiin töihin! Meillä varhaiskasvatuksessa on oikeasti huutava pula opettajista pitkin maata.

Olen historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja ja maisteri, mutta teen nyt kasv.kandidaattitasoista työtä varhaiskasvatuksessa. On antoisaa. Miksi ette aloita heti seuraavana maanantaina päiväkodissa, oikeasti katsokaa työpaikkailmoitusten suurten lukumäärää :)

Päikyssä on lyhyet lomat. Ei käy.

Kakkosella alkava palkka ja pienet lapset on se suurempi este.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Takaporttina Lassilalla on opettajan pedagogiset opinnot suoritettuna. Siksi hän ei pelkää työttömyyttä. Opettajan töitä todennäköisesti saa, ainakin jos on valmis muuttamaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle."

Näin minäkin kuvittelin vielä 10 v sitten, en enää. Pk-seudun ulkopuolella ei ole yhtään sen helpompaa, päinvastoin, ei saa edes sijaisuuksia.

Joo, itse muutin takaisin lapsuuden kotipaikkakunnalleni keskelle ei mitään kun en saanut pidempää pätkää täksi lukuvuodeksi (paluumuutto oli tosin mielessä jo pidempään). Ajattelin, että kun niin harvalla täällä on mitään amista tai lukiota korkeampaa koulutusta, niin varmasti saan sijaisuuksia niin paljon kuin vain haluan tehdä, varsinkin kun kohtalaisen ajomatkan päässä täällä on kuusi peruskoulua ja lähin yliopisto on tuntien päässä.  En tiedä millä perusteella sijaiset pyydetään paikalle, mutta naapurin noin nelikymppinen nainen (aiemmalta ammatiltaan taksikuski, ei korkeakoulutusta; juuri muuta en hänestä tiedä) käy sijaistamassa useampia päiviä viikossa, minut kutsutaan paikalle noin kerran kuussa. Toki hänet on varmasti hyväksi havaittu ja hommat sujuvat etenkin jos hän on oppilaille jo tuttu, itse taas olen varmaan liian "uusi" ja siksi riski. Ei siinä mitään, mutta kun sanotaan että "Lähde maalle, siellä on pulaa pätevistä!" niin kannattaa varautua, että heillä voi olla jo omat sijaisringit joihin ei niin vain uusia huolitakaan. 

Paljastan salaisuuden: raha. Sinulle pätevänä opettajana pitäisi maksaa paljon parempaa palkkaa ja mahdollisesti kokemuslisiä, mutta naapurin taksikuskille tulee kaikki mahdolliset epäpätevyysalennukset. Minulle ei ole tullut kotikunnassani ensimmäistäkään sijaiskutsua sen jälkeen, kun sain aineenopettajan kelpoisuuden. Ennen sitä oli vähän väliä muutaman kuukauden sijaisuuksia, ja muualla olen ollut sen jälkeenkin.

Toinen syy voi olla se, että sinä pätevänä ja kokeneena ryhtyisit tosissasi opettamaan, kun naapuri tyytyy vain pitämään tunteja.

Vierailija kirjoitti:

Tulkaa päiväkotiin töihin! Meillä varhaiskasvatuksessa on oikeasti huutava pula opettajista pitkin maata.

Olen historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja ja maisteri, mutta teen nyt kasv.kandidaattitasoista työtä varhaiskasvatuksessa. On antoisaa. Miksi ette aloita heti seuraavana maanantaina päiväkodissa, oikeasti katsokaa työpaikkailmoitusten suurten lukumäärää :)

Voin kertoa, etteivät kaikki pätevätkään hakijat saa tuosta vaan vaka-open paikkaa, vaikka alalla onkin työvoimapulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Takaporttina Lassilalla on opettajan pedagogiset opinnot suoritettuna. Siksi hän ei pelkää työttömyyttä. Opettajan töitä todennäköisesti saa, ainakin jos on valmis muuttamaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle."

Näin minäkin kuvittelin vielä 10 v sitten, en enää. Pk-seudun ulkopuolella ei ole yhtään sen helpompaa, päinvastoin, ei saa edes sijaisuuksia.

Joo, itse muutin takaisin lapsuuden kotipaikkakunnalleni keskelle ei mitään kun en saanut pidempää pätkää täksi lukuvuodeksi (paluumuutto oli tosin mielessä jo pidempään). Ajattelin, että kun niin harvalla täällä on mitään amista tai lukiota korkeampaa koulutusta, niin varmasti saan sijaisuuksia niin paljon kuin vain haluan tehdä, varsinkin kun kohtalaisen ajomatkan päässä täällä on kuusi peruskoulua ja lähin yliopisto on tuntien päässä.  En tiedä millä perusteella sijaiset pyydetään paikalle, mutta naapurin noin nelikymppinen nainen (aiemmalta ammatiltaan taksikuski, ei korkeakoulutusta; juuri muuta en hänestä tiedä) käy sijaistamassa useampia päiviä viikossa, minut kutsutaan paikalle noin kerran kuussa. Toki hänet on varmasti hyväksi havaittu ja hommat sujuvat etenkin jos hän on oppilaille jo tuttu, itse taas olen varmaan liian "uusi" ja siksi riski. Ei siinä mitään, mutta kun sanotaan että "Lähde maalle, siellä on pulaa pätevistä!" niin kannattaa varautua, että heillä voi olla jo omat sijaisringit joihin ei niin vain uusia huolitakaan. 

Paljastan salaisuuden: raha. Sinulle pätevänä opettajana pitäisi maksaa paljon parempaa palkkaa ja mahdollisesti kokemuslisiä, mutta naapurin taksikuskille tulee kaikki mahdolliset epäpätevyysalennukset. Minulle ei ole tullut kotikunnassani ensimmäistäkään sijaiskutsua sen jälkeen, kun sain aineenopettajan kelpoisuuden. Ennen sitä oli vähän väliä muutaman kuukauden sijaisuuksia, ja muualla olen ollut sen jälkeenkin.

Toinen syy voi olla se, että sinä pätevänä ja kokeneena ryhtyisit tosissasi opettamaan, kun naapuri tyytyy vain pitämään tunteja.

Onpa hyvin sanottu.

Minä olen tipahtanut juuri siihen monttuun, jossa ollaan liian kokeneita eli liian kalliita. Minulla on 25 vuotta opetuskokemusta, maisterintutkinto, opettajan pätevyys, taksinkuljettajan lupa ja menossa kuudes vuosi työttömänä.