Lue keskustelun säännöt.
Työttömien opettajien vertaistukiketju
11.08.2011 |
Onko kukaan muu opettaja vailla työpaikkaa? Olen luokanopettaja, ja valmistumiseni jälkeen olin kaksi vuotta sijaisena samalla koululla, sitten jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle neljäksi vuodeksi kahden lapseni kanssa. Viime lukuvuodeksi sain helposti koko lukuvuoden sijaisuuden, mutta nyt en kertakaikkiaan mitään, vaikka 80 km säteeltä olen töitä etsinyt todella aktiivisesti tammikuusta lähtien. Hakemuksia, haastatteluja (yleensä 6-8 haastateltavaa, joilla työkokemusta enemmän kuin minulla), sähköposteja suoraan rehtoreille ja koulutusvirastoon jne. jne. Tuntuu, että missään ei tarvita ammattitaitoani eikä innostustani. Nautin opettamisesta, ja keväällä sain pelkästään positiivista palautetta niin oppilailta, vanhemmilta kuin työtovereiltakin. Ahdistaa, nyt pitää odottaa flunssakauden alkua, että saisi edes muutaman päivän pätkätöitä... Keväällä ilmoitin lasten päiväkotiinpaluupäiväksi koulujenalkupäivän, joten maksan elokuun päivähoitomaksun, vaikka minulla ei olisi yhtään työpäivää elokuussa. Tunnen itseni täysin turhaksi ja surkeaksi. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (1500)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityisluokanopettajista on huutava pula ja jyväskylä on ehkä ainoa paikka, jossa kaikki ovat päteviä. Löytyiskö sieltä sulle sijaisuutta?
äidinkieli ei ole ainakaan hanskassa.
Oletko yksi niistä lukihäiriöisistä jotka on kouluttautunut opettajaksi.
Olen myös luokanopettaja, joka jäi äityislomalle 9.1.2012. Jään työttömälle kolme kuukauden jälkeen. Harmittaa tosi paljon. Olen ollut sijaisena vajaa viisi vuotta ja olen hakennut töihin. Ei mihinkään pääse. Meidän vauvalla on hoitaja kotona. Mummo jää eläkkeelle ja hoitaisi häntä. Olen tosi harmittaa!!!! Olen ollut aikaisemmin 16v lasten/sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja. Oli vakituinen paikka, jonka sanoin irti kun valmistuin kasvastustieteenmasteri/luokanopettajaksi v. 09/2009. Ylimääräisenä on erityisopettaja cumu ja näyttötutkimus tutkinto 25op.
Järkyttävää, että vaikka kouluttaa itseensä ei saa töitä. Silloin kuin tein epäpätevänä sijaisuukisia sanottiin, että kyllä sitten saat töitä kun olet pätevä. Eipä niitä näy olevan. Paljon myös suhteella pääsee opettajia töihin ja epäpäteviä, joilta puuttuu pätevyys. Tällä hetkellä riittääkö rahkeet enään opiskella perheen keskellä vielä lisää. Meillä on neljä lasta ja ikä alkaa olla minulla on paljon (39v). Tunnen itseni myös tuhaksi ja surkeaksi, kuin sinä!
Kohtalokaveri
on ainakin se, että töitä saa, jos on valmis lähtemään pienemmille paikkakunnille tai pääkaupunkiseudulle. Jälleen tänä keväänä hain lähes kaikki virat, jotka Suomessa oli auki alaltani, enkä päässyt yhteenkään haastatteluun. Onneksi sain edellisestä työpaikasta töitä vielä syksyksi, jolloin minulla tulee täyteen 5 vuotta työkokemusta. Saa nähdä, onko siitäkään apua kevään 2013 haussa. Nyt aionkin tehdä niin kuin tuolla neuvottiin, että aloitamme perheen perustamisen. Ei tämä työtilanne voi enää kurjemmaksi juuri muuttua, joten sama keskittyä välillä perheeseen. No, aika näyttää, miten käy...
aineenopen hommia. Suoraan vuoden sijaisuuden lukioon ja kolmen vuoden sijaisuuksien jälkeen vakivirka. Heh, minulla on KOLME gradua tehtynä: pääainegradut matikasta ja kasvatustieteestä ja sivuainegradu fysiikasta. Jo, alkaa töitä löytyä. Onko tässä enää mitään järkeä...?
Tieni oli se, että luin eka matikan ja tilastotieteen. Tein yksityisellä hommia 10 vuotta. Sitten lähdin uudelleen täydentämään tutkintoa kasvatustieteellä ja fysiikalla. Loppujen lopuksi pökäsin toisen tutkinnon kahdella pitkällä aineella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ainakin se, että töitä saa, jos on valmis lähtemään pienemmille paikkakunnille tai pääkaupunkiseudulle. Jälleen tänä keväänä hain lähes kaikki virat, jotka Suomessa oli auki alaltani, enkä päässyt yhteenkään haastatteluun. Onneksi sain edellisestä työpaikasta töitä vielä syksyksi, jolloin minulla tulee täyteen 5 vuotta työkokemusta. Saa nähdä, onko siitäkään apua kevään 2013 haussa. Nyt aionkin tehdä niin kuin tuolla neuvottiin, että aloitamme perheen perustamisen. Ei tämä työtilanne voi enää kurjemmaksi juuri muuttua, joten sama keskittyä välillä perheeseen. No, aika näyttää, miten käy...
Mutta virat menee yleensä talon sisältä niille jotka on ollut siellä määräaikaisena. Itse valmistuin 2008 luokanopettajaksi, oli ollut jo 2v töissä samassa talossa epäpätevänä. Seuraavana keväänä en kuitenkaan vielä saanut virkaa, koska meillä vakinaistetaan siinä järjestyksessä kun on taloon tultu lähes poikkeuksetta ja kaksi oli ollut vielä kauemmin määräaikaisena.
Sain viran kuitenkin 2011, jolloin olin ollut talossa jo viisi vuotta määräaikaisena. Ensi syksynä talossamme on mm yksi luokanopettaja koko vuoden sijaisuudessa, jolla ei ole muuta tutkintoa kuin ylioppilastutkinto, mutta siitä huolimatta on tehnyt jo 10v kaupungilla määräaikaisia sijaisuuksia joka vuosi, ilman katkoja, joten töitä kyllä löytyy pätevälle täältä, mutta aluksi määräaikaisena virat ovat kiven alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tunnutaan elävän vaikeita aikoja. Minulla on vakituinen työ keskiasteen oppilaitoksessa, ja moni meillä ei tule ops-muutoksen seurauksena saamaan kokoaikaisuutta täyteen (työtunneissa). Toisin sanoen, vaikka olet jo toimessa, et voi olla varma töiden riittävyydestä/jakosta.
Itsellänikin on tilanne vielä epäselvä. Tsemppiä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisuuksista on saatava työkokemusta jo ennen valmistumista. Epäpätevä on nimittäin paljon halvempi työntekijä, ja kunnat pyrkivät ottamaan mahdollisimman halpoja työntekijöitä. Valmistunut on auttamatta myöhässä, koska hänelle on maksettava paljon parempaa palkkaa. Monelle onkin tullut suurena yllätyksenä se, että pätevä ei kelpaa enää edes sijaiseksi. Vakuvirkoihin taas valitaan sellaisia, jotka ovat olleet jo vuosikymmeniä määräaikaisina.
Myös töiden saaminen suhteilla ärsyttää. Ymmärrän sen, että koulu palkkaa samaan hommaan sitä jo aiemmin hoitaneen henkilön, joka on aluksi saanut työn omilla ansioillaan. Omasta tuttavapiiristä yliopistokaupunkeihin ovat kuitenkin työllistyneet ne, joilla on vanhemmat töissä samassa koulussa joko rehtorina tai opettajina, ja nämä tuttavat eivät ole kaikki vielä edes valmistuneet. Toki tulevat siten kouluille halvemmiksi, mutta on ikävää, kun tietää, että päteviä tulijoita olisi jonoksi asti, mutta paikat eivät tule edes hakuun kun menevät sukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas tullut paljon viestejä. "Hauska" huomata, että kohtalotovereita löytyy. Minä tein juuri niin, että perustin perheen, kun olin pari vuotta ollut töissä, kun oli itselle sopiva aika. Kuvittelin, että saan helposti töitä, kun haluan palata työelämään. Ja niinhän minä tuon viime vuoden sijaisuuden sainkin helposti, mutta nyt ei millään. Juuri näin entisen oppilaan kaupungilla, melkein tuli itku... Niin kovasti haluaisin oman luokan! Ehkä olisi jollain tavalla ollut järkevää odottaa virkaa ennen lisääntymistä, mutta toisaalta siihen olisi saattanut mennä yli kymmenen vuotta, ja sitten olisin ollut jo aika vanha. Olen kiitollinen ihanista pojistani, ja tottakai nautin ajasta heidän kanssaan, mutta he ovat nyt olleet jo 10 viikkoa kesälomalla, ja varsinkin viisivuotias kyselee, koska pääsisi kavereiden luo päiväkotiin. Toisaalta en haluaisi heitä sinne turhaan viedä, jos itse olen kotona.
Pääkaupunkiseudulla olisi töitä, mutta meitä sitovat tänne länsirannikolle miehen vakituinen työpaikka ja turvaverkot isovanhempien muodossa.
Myöskään minä en tunne yhtään työtöntä kollegaa, facebookissa entiset opiskelukaverit valittavat loman loppumista, ja mun tekisi mieli kirjoittaa jotain aika rumaa vastaukseksi... En ole vielä etsinyt muuta kuin luokanopettajan työtä, koska se on kutsumukseni, sitä haluasin oikeasti tehdä! Tsemppiä meille kaikille työttömille opettajille, toivotaan, että yhtenä kaunnina päivänä puhelin soi, ja saamme kaikki pitkän sijaisuuden vaikka loppulukuvuodeksi!
Ja piti vielä sanoa, että erityisesti viitoselle virtuaalihali, tunnetilasi on juuri sama kuin minulla. Keväällä kiiteltiin, syksyllä työtön... Mutta vika on olosuhteissa, ei meissä opettajina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun tekee pätkäsilppua seuraavat 15 vuotta, ei silti ole mitään takeita virasta ja sitten alkaakin olla ikää sen verran ettei enää työllisty ja lisäksi eläke jää ihan olemattomaksi.
Vaan mikä tässä on takana että opettajia pitää kouluttaa liikaa? Onko pääasia se että saadaan ylioppilaat pois tyhjän päältä, vaikka sitten sillä että käytännössä lisääntymisikäiset naiset eivät työllisty. Reilumpaa olisi ottaa okl:n mieskiintiöt takaisin.
sinullekin Ap:) Ehkäpä se vielä puhelin pirahtaa meillekin. En ole kollegoille kateellinen, mutta totta kai se tuntuu haljulta kun jotkut saavat vuodenkin pestin ihan ilman työkokemusta - sattuvat olemaan jonkun pikkupaikkakunnan silmäätekevien lapsia. Mutta näin se vaan menee...
Positiivisella asenteella eteenpäin, me kaikki työttömät vaan ei luuserit!
- terveisin 5
Nyt kun tekee pätkäsilppua seuraavat 15 vuotta, ei silti ole mitään takeita virasta ja sitten alkaakin olla ikää sen verran ettei enää työllisty ja lisäksi eläke jää ihan olemattomaksi.
Vaan mikä tässä on takana että opettajia pitää kouluttaa liikaa? Onko pääasia se että saadaan ylioppilaat pois tyhjän päältä, vaikka sitten sillä että käytännössä lisääntymisikäiset naiset eivät työllisty. Reilumpaa olisi ottaa okl:n mieskiintiöt takaisin.
Luulen syyn olevan palkkausjärjestelmässä. Eli ope otetaan lukuvuodeksi ja potkitaan kesäksi työttömäksi, jolloin palkkaa ei tarvitse maksaa. Tai lyhyempi sijaisuus. Kun on tarpeeksi tulijoita, voidaan valita parhaat sijaiset päältä (tai sopivimmat) ja aina saadaan sijaisia, kun on sakkia reservissä.
Mikseihän lääkärialalla tehdä samoin? Ei olisi pulaa tk-lääkäreistä. Mutta kai niillä on niin voimakas liitto tms. muut tahot, jotka estävät ylikouluttamista? Kuka tietää?
Valmistuin kolme vuotta sitten aineenopeksi Jväskylästä. Olen onneksi saanut tehdä melko pitkiä sijaisuuksia, mutta viran saamisesta ei toivoakaan, vaikka haen joka ikistä Suomessa auki olevaa virkaa. Usein en pääse edes haastatteluun, ja sitten tulee tieto, että virkaan on valittu joku viime vuonna valmistunut nuorimies... Tai vanhempi nainen. Olen pitkittänyt perheen perustamista työnsaannin toivossa, mutta kolmekymppiä jo kolkuttelee... Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Ei kolmekymmentä ole mikään kuoleman raja. Mulla ei ole edes miestä ja oon 32 vuotta, Eikä vakitöistä ole tietoakaan. Jos oikeasti haluat perheen, perusta se. Turhaa sitkutella!
Pitäisi siis ottaa määräaikainen työ, jonka jatkuvuudesta ei mitään takeita, ja muuttaa pääkaupunkiseudulle asumaan. Mitäs sitten, kun vuoden päästä ei jatkukaan, tai tulee lapsia tms? Iso riski muuttaa toiselle puolelle Suomea vuoden kestävän työsuhteen takia... Niinhän se on, että talon sisältä usein vakinaistetaan. Pitäisi vaan päästä sellaiseen oikeaan "putkeen". Toistaiseksi olen tehnyt paljon äitiysloman sijaisuuksia, ja nehän ovat "dead end", koska viranhaltija tulee aina takaisin ja minä lennän ulos. Mutta on otettava se mitä saa.
Tulevaisuus oli selkeä, kaksi ainetta ja vähän yli perustason luettu yliopistossa ja itsevarmana kentälle. No, nyt toista vuotta työttömänä ja täysin turha olo. Laitoin näihin opintoihini parhaat vuodet elämästäni. Fuck you, Suomen koulutuspolitiikka! Toivottavasti edes maksatte mun lapsen vaatteet ja lääkärin. *ttu.
Kun siitä höpistään ja kuitenkin ainoa ala, jossa oikeasti on työvoimapula, on lääkärit ja se johtuu vain siitä, että lääkäriliitto lobbaa niin kovasti koulutuspaikkamäärän nostamista vastaan...