Lue keskustelun säännöt.
Lopetimme yhteydenpidon yhden kolmilapsisen perheen kanssa, koska
04.08.2011 |
perheen äiti oli sitä mieltä, että jos kutsun yhden heidän lapsistaan kylään ja toinenkin haluaa, niin en voi pahoittaa toisen lapsen mieltä ilmoittamalla, että meille sopii tulla vain sen toisen. Sanoin kyllä, että sovitaan sitten erikseen, kun hän voi tulla tai molemmat voivat tulla joskus, mutta juuri nyt, kun kaksi vanhinta lasta, meidän vanhin ja heidän vanhin, ovat sopineet tapaamisesta, niin on parasta näin.
Äiti sanoi että pahoitin hänen keskimmäisen lapsen mielen ja että on minun syytäni, että hänellä on siksi niin hankalaa pettyneen lapsen kanssa kotona.
Lapsi ei kestä pettymyksiä vaan hajoaa...
Kommentit (10)
Näin toimitaan meilläpäin.
Pääseehän sitä helpolla, jos saa aivan yksin olla kotona, kun kaikki lapset on kylässä.
Kyllä lapsi oppii siihen, ettei pääse, vaikka aluksi sitä narinaa ja itkua olisikin.
Lapsista on rasitusta ja ei voi työntää vieraille, kun se kaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mun vanhempi lapsi keksii mennä pihalle kavereidensa kanssa, kyllä mä ilmoitan, että nuorempikin otetaan mukaan. Eikä ole kyse mistään tietynikäisestä ja tapaisesta ja sukupuolisesta jengistä, vaan naapuruston lapsista, joista mun nuorempi lapsi sattuu olemaan nuorin, mutta ei mitenkään toistaidoton. Oon ehkä perseestä, kun tungen toisenkin lapseni pihalle, ettei sen tarvitse jäädä sisälle itkemään yksin.
Lapsilla on oikeus välillä olla vain kavereidensa kanssa, ilman että aina on se pikkusisko tai -veli mukana pyörimässä.
Pihalla on aivan eri asia, kun toisten ihmisten kotona.
Et todellakaan voi työntää toista lastasi jonkun kotiin, jos vaan toinen on sinne kutsuttu.
Mä en ole ainakaan mikään lastenhoitoja ja en halua meille kotiin liikaa lapsia.
T.3
nuoremmankin, mutta kylään en laittaisi mukaan, ellei ole pyydetty.
Itkua ja parkua on surullista kuunnella, mutta niin se vaan on, aina ei saa.
Jos mun vanhempi lapsi keksii mennä pihalle kavereidensa kanssa, kyllä mä ilmoitan, että nuorempikin otetaan mukaan. Eikä ole kyse mistään tietynikäisestä ja tapaisesta ja sukupuolisesta jengistä, vaan naapuruston lapsista, joista mun nuorempi lapsi sattuu olemaan nuorin, mutta ei mitenkään toistaidoton. Oon ehkä perseestä, kun tungen toisenkin lapseni pihalle, ettei sen tarvitse jäädä sisälle itkemään yksin.
Lapsilla on oikeus välillä olla vain kavereidensa kanssa, ilman että aina on se pikkusisko tai -veli mukana pyörimässä.
sisaruspareja leikkimässä. Toki jos menee vaikka luokkakaverilleen toiselle puolelle kylää, sinne ei mee pikkusisarus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on oman lapseni koulukaveri meille leikkimään. Äiti soittaa, että vanhempi lapsi ei voi oikein tulla, kun nuorempi haluaisi mukaan, että enkö ottaisi molempia? Otin välillä, mutta koin sen liian raskaaksi, koska minullakin on kolme lasta ja toisekseen lapseni ei päässyt leikkeihin mukaan, kun pienempi sisarus oli myös meillä.
Kaverusten tapaaminen muuttui päivähoidoksi! Sisarukset jankkasivat samoja asioita joita kielsin monta kertaa. Esim olisivat halunneet viedä omakseen ties mitä lapseni leluja ja syödä keksejä olohuoneessa. Ei asuta samassa pihassa.
ap
Jos on pieni ikäero ja kaikki kolme voivat leikkiä yhdessä, niin en kieltäisi tulemasta. Jos sisarus on selvästi nuorempi eikä vielä leikeissä isompien "tasolla" ja vierailu tarkoittaisi ap:lle enemmän vahtimista kuin mitä se tarkoittaisi pelkän isomman sisaruksen vieraillessa, niin ei tarvitse ottaa molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä siinä mielessä vastaava tilanne, että nuorempi haluaa mennä sinne minne vanhempikin, mutta aina ei pääse ja sitten tulee se valtava pettymys ja huuto. Mutta en minä siitä voi vanhemman tyttäreni kaverin vanhempia syyllistää.
Eikös tässä ole lapselle ja vanhemmalle oiva keino harjoitella pettymyksen käsittelyä, niitä kun tulee vielä suurempia jatkossa? Mielestäni lasta ei saa myöskään opettaa siihen, että aina saa kaiken minkä toinenkin, vaikka muuten kasvatuksessa pyrin tasapuolisuuteen.
Toiset vanhemmat taas sortuvat lapsen hyvittelyyn tyyliin "kun nyt et päässyt mukaan niin tässä karkkipussi tai uusi dvd", sekin ohjaa lasta vääränlaiseen tapaan pettymyksen käsittelyssä, aina pitäisi saada korvaus kaikesta menetetystä, oli se ansaittua tai ei.
Ja vielä tuo, että olisit erikseen sovittaessa ottanut molemmat kylään, mutta siitä huolimatta äiti meni ja purki omaa pahaa oloaan sinuun. Ankeaa käytöstä.
teillä on aikaa 24 t päivässä. On vaan niin mukavaa mennä sohvalle makaamaan ja syömään ja levittään persettä.
Jos mun vanhempi lapsi keksii mennä pihalle kavereidensa kanssa, kyllä mä ilmoitan, että nuorempikin otetaan mukaan. Eikä ole kyse mistään tietynikäisestä ja tapaisesta ja sukupuolisesta jengistä, vaan naapuruston lapsista, joista mun nuorempi lapsi sattuu olemaan nuorin, mutta ei mitenkään toistaidoton. Oon ehkä perseestä, kun tungen toisenkin lapseni pihalle, ettei sen tarvitse jäädä sisälle itkemään yksin.