Millainen suomenlapinkoira on rotuna?

Meillä 2v uros lapinkoira. Rakastaa ihmisiä, ei tekisi pahaa kärpäsellekkään! Haukku herkkyyden saatu kouluttamalla pois, ainoastaan vapaana ollessa ja ulkona yksin ollessa haukkuu (ikävää?). Asutaan rivitalossa eli koira on sisäkoira, pihalle tahtoo mennä silloin vain kun tietää meidän olevan kotona ja lähellä. Itkupilli jos joutuu yksin ulos -haukkuu ja ulisee surkeana eli suomenlapinkoira on lauma koira eikä sille tee hyvää erossa olo liian kauan perheestään! Oli keli mikä vaan niin ulos mennään.Kissojen kanssa tulee toimeen. Herkkusuu joten helppo oli kouluttaa. Mahtava koira, ei tämä elämä olisi näin mahtavaa ilman meidän pöntikkää :)

Omat kokemukset lapsuuden lapparista.
-puri vierailevia koiria salakavalsti peppuun, ihmisille ei alkuunkaan paha ikinä
-ei ollut hyvä sanojen ymmärtäjä. Merkeillä totteli kyllä.
-itsepäinen
-Pysyi pihassa vapaana
-silmät rähmi joskus ja vanhana kaihi
-ei pitänyt vedestä
-Paimennusvietti. Labbari ajoi kanalauman sikin sokin, lappari kanat nippuun
-ennemminkin symppis ja lojaalinen kuin huippufiksu. Hiukan arka ja epäluuloinen uusille ihmisille

Omasta koirasta; Meitä varoiteltiin aikanaan myös räksyttämisestä, mutta ainoastaan riehumisleikeissä saattaa haukahtaa. Tervehtii kyllä joskus "laulamalla", jos on ollut oikein ikävä, mutta ei ulos yksinään ollessaan. Ei hypi päälle. Lapsia rakastaa, samoin kun ulkonaoloa mitä hirveimmässä kelissä. Totta on meillä myös se, mitä joku jo sanoikin, että viihtyy siellä missä ihmiset on, useimmiten hyvin lähellä. Karvaa lähtee AINA ja paljon, kurat tarttuu karvoihin. Kesällä on kuumissaan, kun on kokomusta. Teininä oli tosi kovapäinen, nyt 7v ja leikattuna (uros) ihan pehmeä. Tuli heti toimeen myös kissojen kanssa, ikävöi toista kissaa sen kuoltua. Perso herkuille ja lihoo melko herkästi (ainakin kun on hoidossa anopilla). Ihana, rauhallinen, kiltti, lempeä, ulkona leikkisä. Ilman karvanlähtöä olisi täydellinen koira.

mutta olen lukenut tästä rodusta pelkkää hyvää. Sellaisen vielä jonain päivänä omistan.

Meillä on ja aivan yli ihana koira! MUTTA EI KERROSTALOON! Asuttiin hetki rakentamisen ajan kerrostalossa, johon myös koira otettiin ja ei kyllä sovi moiseen, nyt talo valmis ja saa olla ulkona paljon ja huomaa kyllä eron, koira nauttii

Sopii lapsiperheeseen. Lempeä, ystävällinen luonne. EI missään nimessä kerrostaloon!!

älykäs koira. collien kanssa yhtä fiksu koira.

on ulkokoira. haluaa oleilla pääosin ulkona

rakkain koirani oli suomenlapinkoira

Kiltti ja terve. Hyvin tuli toimeen muiden koirien kanssa. Turkki vaatii jonkin verran hoitoa. En ottaisi kerrostaloon. Vahva paimennusvietti.

Jos olosuhteet vaan kohdallaan, niin maailman paras koira. Rakastaa lapsia. Ainoa huono on se haukkuherkkyys.



Koulutettavuudesta ja sopivuudesta ekaksi koiraksi en osaa sanoa, kai se aika pehmeä on.

Koulutettavuus oli helppo, turkki ei kovin työläs. Lapsien kanssa tuli toimeen, uroskoiria ei uroksena sietänyt, mutta nartut ok. Tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, paimenkoirana ei sohvakoiraksi sovi. Ei ole kerrostalokoira, pystykorvaha ja haukkumalla paimentava sellainen. Haukkuherkkyys olikin ainut ongelma, onneksi asuimme (ja asumme) omakotitalossa. Kerrostalossa kaverista olisi pitänyt luopua, sillä ääntä tosiaan lähtee.

lämpimässä, liian paksu turkki sisätiloihin. Pärjää talvellakin ulkona, kunhan on katos tai koirankoppi, ja lämpimät pehmusteet nukkumiselle. Mutta on aivan uskomaton rotu, niin kiltti kuin ikinä voi koira olla.

Kuten muutkin kippurahännät.

Paksu turkki haisee kostuessaan.



Karvaa lähtee ihan tolkuttomasti.



En haluaisi asua edes samassa korttelissa moisen kanssa, saati samassa talossa.

Suomenlapinkoira on kiltti, älykäs, helposti koulutettava ja lapsirakas, ihan täydellinen perhekoira! Turkki kaipaa ajoittaista harjaamista ja karvanlähdön aikana tulee parin viikon ajan tupoittain irtokarvaa. Se on ehdottomasti pihalla viihtyvä koira, ja jotkut ovat haukkuherkkiä. Meille on sattunut hiljainen yksilö, joka ei hauku edes ovikelloa tai mitään pihalla. Tosin jouduttiin tuohon pihalla haukkumiseen puuttumaan aiemmin. Kiellettiin ja otettiin koira ripeästi sisälle aina kun haukkui pihalla. Aika nopeasti se yhdisti, että jos haukkuu, joutuu sisälle, ja lapinkoira kun rakastaa ulkona oloa, niin eipä ole enää haukkunut.



Kerrostalo ei ole tälle rodulle sopiva paikka ellei ole valmis olemaan ulkona useita tunteja päivässä. Suomenlapinkoira kaipaa omaa pihaa ja korkeaa katselupaikkaa, josta voi katsoa pihan ja lähiympäristön tapahtumia aitiopaikalta.



Jos pohdit suomenlapinkoiran ottamista kerrostaloon, kehottaisin pohtimaan vähemmän haukkuherkkää ja mieluummin sisällä viihtyvää rotua.

Kaikkein onnettomimpia koiria ovat lapinkoirat jotka pidetään pihalla häkissä koska ovat ulkokoiria muka. Suomenlapinkoira on ennen kaikkea ihmisen koira ja haluaa olla ihmisten kanssa. Mainittakoon että meillä on nyt omakotitalo, mutta kerrostalossa on asuttu parhaimmillaan kolmen koiran kanssa ja ovat olleet ihan onnellisia. Myös naapurit ovat olleet tyytyväisiä kun koirat eivät ole haukkuneet sisällä ollenkaan mutta ulkona kyllä haukkuvat senkin edestä. Myös pihalla jos "pitkästyvät" niin louskuttavat jatkuvaan.



Kaksi jalostussuuntaa löytyy. Paimensukuinen lapinkoira joka on pidempirunkoinen "ravaaja",ja toinen lyhyempirunkoinen.



Luonteeltaan on melko rauhallinen eli on ihanteellinen lapsiperheeseen. Tuosta ihmisen koira-asiasta vielä että meillä koirat kulkevat ihmisten mukana. Eivät halua jäädä yksin ulos. Viihtyvät hyvin myös ulkona mutta vain jos olemme itsekin siellä. Ovesta kun laskee ulos niin käyvät pissillä ja heti palaavat oven taakse. Koiria ei juuri huomaa kotosalla. Köllivät missä kukakin, pöydän alla on aika hyvä paikka kun lapsilta saattaa tippuilla murusia. Ovat ahneita ja lihovat suunnilleen katsomalla ruokaa eli luonteenlujuutta vaatii omistajaltaan ettei anna makupaloja pöydästä ja kerjäävä koira käsketään pois.



Lapinkoirat ovat pitkäikäisiä. Meillä kaksi vanhinta elivät melkein 16-vuotiaaksi. Ja hyvin terveitä ovat myös olleet.



Turkkia täytyy välillä kammata, mutta ei päivittäin. Viikottain tai parin viikon välein ainakin, riippuu onko sellaista laatua että takkuuntuu. Meillä yhdellä koiralla on korvien takana sellaiset karvat että menevät ihan kamaliksi jos ei jatkuvasti kampaa. Mutta muut ovat suht huoltovapaita. Karvanlähtöaikaan joutuukin kampaamaan sitten ahkeraan jos ei halua että kaikki karvat ovat pitkin lattioita yms.



Minusta on ihanaa kun lappalaiset ovat säänkestäviä! Eivät talvisin juuri palele, kura-aika on toki kurjaa kun pitää pestä tassut ja mahanalusta aina sisälle tullessa.

meidän lapinkoira on luonteeltaan itsenäinen ja oma-aloitteinen, mutta silti herkkä oman ihmisen pyynnöille ja komennoille. Oma-aloitteisuus tulee esiin juuri kouluttaessa. Se keksii omia temppuja ja "tarjoaa" niitä itsenäisesti herkkua saadakseen. Sille onkin ollut hurjan helppoa opettaa uusia juttuja, kun se yleensä tarjoaa kaikenlaisia sirkustemppuja itse.

meidän lapinkoira on luonteeltaan itsenäinen ja oma-aloitteinen, mutta silti herkkä oman ihmisen pyynnöille ja komennoille. Oma-aloitteisuus tulee esiin juuri kouluttaessa. Se keksii omia temppuja ja "tarjoaa" niitä itsenäisesti herkkua saadakseen. Sille onkin ollut hurjan helppoa opettaa uusia juttuja, kun se yleensä tarjoaa kaikenlaisia sirkustemppuja itse.

Omapäisiä tuntemani otukset, tosin koulustuskaan ei kovin kummoista ole ollut.

kuten aiempi kirjoittaja totesi niin rotu on säilynyt terveenä. Kannattaa katsoa ettei ota pentua sellaisesta jalostuslinjasta missä on käytetty samaa urosta yli 5 kertaa (Koiranetistä nämä tiedot löytyvät). Miksikö? Suomalainen kantarotu pitäisi pitää vapaana matadorijalostuksesta. Saman uroksen älytön jalostuskäyttö kaventaa geenivariaatiota rodussa ja aiheuttaa rotuihin perinnöllisiä sairauksia. Tämän rodun kohdalla ei voi lähteä hakemaan tervettä geenipoolia muualta, kun sitä ei yksinkertaisesti ole muualla. Olisi hyvä, jos jokaisella koiralla olisi max 3 pentuetta, ei enempää, oli sitten kyse millaisesta näyttelytähdestä tahansa.