Millainen suomenlapinkoira on rotuna?

Meillä on suomenlapinkoira ja hän on aivan ihana! Suosittelen kaikille aloittelioille ja lapsiperheelle hyvä koira. Meidän viime 4suomenlapinkoiraa ovat olleet terveitä (yksi tasapaino-sairaus mutta siinä kaikki) ja TODELLA pitkäikäisiä esim entinen koira eli melkein 18vuotiaaksi ja nykyinen on 14vuotias ja terve. Nykyinen koira on kuuro mutta silti reipas ja hyvässä kunnossa. Omat koirat eivät ole olleet harrastus koiria mutta olen kuullut että siihenkin sopeutuu. Helppo koulutettava ja tottelevainen. Sopii kerros,rivi ja omakotitaloihin ihan hyvin.

Koira sopii täydellisesti lapsiperheeseen. Todella terveitä on ollut meidän suomenlapinkoirat, nyt kun on ylittänyt 13vuoden niin kuulo meni, ja harmaakaihi tuli esiin tässä 14vuoden kohdalla. Sopii harrastuskoiraksi, ja itse suosittelen Paimensukuista Suomenlapinkoiraa.(Ellet halua käydä näyttelyissä.) Kerrostalo ei ole paras tälle rodulle, mutta kerrostaloonkin sopeutuu hyvin. Luonteesta voin sanoa että, on innokas mutta osaa hyvin myös rauhoittua omiin oloihinsa. Ihan helppo kouluttaa, mutta kaikki ovat yksilöitä. (Muistakaa aina se.) Paimennusvietti voi olla, mutta ei kuitenkaan kovin suuri.

Suomenlapinkoira on hyvin erilainen rotu kuin esim. haukkuvat metsästyspystykorvat. Jotkut suomenlapinkoirakasvattajat kasvattavat tällaisia ulkohäkissä asuvia kaikelle räkyttäviä haisevia karvakasoja, mutta sellaisia näiden ei pitäisi olla rotutyypiltään vaan PAIMENpystykorvia. Paimenkoirat haluavat työskennellä ja asua ihmisen lähellä eivätkä elää ulkona häkissä eristyksissä ihmisistä.

Kasvatan itse rotua ja mielestäni rotu sopii paremmin vaikka kerrostaloon kuin täysin ulkokoiraksi ja häkkikoiraksi en itse edes myy pentua kenellekään. Omat koirani ovat niin seurallisia, etteivät ne todellakaan viihtyisi ulkokoirina. Eivät haku, joten hyvin pärjäisivät kerrostalossakin. Monet tuntemani kerrostalossa asuvat koirat saavat huomattavasti enemmän liikuntaa kuin häkissä ulkona asuvat ja liikunta ja ihmisen kanssa tekeminen on se mitä lapinkoira kaipaa eikä yksin häkissä ulkona oleminen.

Kerrostalo on siis ok, mutta koiralle pitää vain tarjota riittävästi liikuntaa ja tekemistä ja ovatkin erinomaisia harrastuskoiria. Käyvät hyvin esim. tokoon, agilityyn, koiratanssiin, paimennukseen ja palveluskoiralajeihin. Omatkin koirani ovat aktiivia harrastuskoiria. Mutta eri kasvattajien kasvateissa on tosiaan eroa. Toisista on jalostettu sellaisia, etteivät ne osaa ihmisen kanssa toimia eivätkä tottele mitään kun niiden ainoa virka on siellä häkissä louskuttaminen. Toiset taas ovat näitä, jotka rakastavat ihmisen seuraa ja työskentelyä ihmisen kanssa. Kannattaa valita kasvattaja huolella ja ottaa koira sellaisista vanhemmista millaista omastakin koirasta toivoo.

Ei voi parempaa koira rotua olla.Oma nukkui pois kuukausi sitten.

Uusi pitää saada

Minun suomenlapinkoirani on "toisen kasvattama" eli ensimmäisen vuotensa eli pihalla kettingin päässä. Kun sain sen, se oli remmiräyhääjä ja tottelematon. Nyt vuoden jälkeen vähällä työllä siitä on saatu kiltti perhekoira 💕 yhä räyhää ohikulkijoille ulkona työpäivämme aikana, mutta vieraille on oikein kiltti ja ystävällinen. Se jopa hakeutuu lastenhuoneeseen seuraamaan lasten leikkejä, tulee illalla mukaan sanomaan hyvät yöt ja juoksentelee lasten kanssa ulkona leikkien lomassa.

Vähän höpsö vaan. Ja laiska. Harmittaa, etten päässyt kouluttamaan sitä alusta saakka, pelkän "anna tassu" komennon opetteluun meni puolisen vuotta.

Hyvä koira ensimmäiseksi koiraksi. Älykäs, tottelevainen ja kiltti. Vakaa, ei hötkyile turhista, ystävällinen luonne. Vaatii vain paljon liikuntaa ja aktiviteettejä. Varaudu ulkoiluttamaan kaveria paljon. Lapinkoira on luonteeltaan kuin suomalaiselle tehty. Se on unelma niin perhekoirana, kuin työkoirana. Sen kanssa pärjää vähän joka olosuhteissa ja tilanteissa. Usein se on paljon älykkäämpi ja tasapainoisempi kuin sen omistaja yllättävissä tilanteissa. Terve rotu, joka elää vanhaksi.

Tosiaan huonona puolena  että yksin ja tylsistyessään se tuppaa haukkumaan, eli ei ehkä sovi kerrostaloon, jossa joutuisi olemaan paljon yksin. Tosin haukkuherkkyys vaihtelee yksilöillä. Kaverini kerrostalo-lappari oppi siihen, että oli hissukseen kotona kun tiesi, että loppupäivä kuluu ulkoilun merkeissä. Se oppi myös herättämään kaverini tuntia ennen herätyskelloa, koska se tiesi pitempää aamulenkkiä ja muutenkin aika juonikas koira.

Meidän ensimmäinen koira oli/on suomenlapinkoira narttu. Kaikki sujui alusta asti tosi hienosti. Oppi nopeasti peruskäskyt, kun niitä johdonmukaisesti joka päivä harjoiteltiin. Sen verran älykkäästä rodusta on kyse, että alusta asti koulutuksessa oli muutenkin oltava johdonmukainen ja jämpti, jotta koira ei päässyt perheen pomoksi. Meidän yksilö ei hauku oikeastaan ollenkaan, ainoastaan jos leikkiessä hieman enemmän innostuu. Ei edes ovikellolle tai pihaan saapuville vieraille. Pentuna toki yritti haukkua, mutta huomiotta jättäminen niissä tilanteissa toimi hyvin. Autossa nukkuu kiltisti kaikki matkat. Työpäivien ajan pärjää hienosti itsekseen, kun yksin oloa alettiin heti ensimmäisistä päivistä lähtien opettamaan. Ei ole edes tuhonnut mitään huonekaluja, kenkiä tms. Toki alkuun kotiin jäätiin kauhealla vikinällä ja haukunnalla, mutta lopulta ymmärsi, että kyllä se isäntäväki aina takaisin tulee. Välillä mietinkin, että mikähän kultakimpale ja rauhallisuuden perikuva meille sattuikaan. :D Rakastaa ulkona touhuamista ja metsään päästessä on ihan elementissään. Vapaana olokin on sujunut hyvin, kun oppi melko pian, että n. 10-20 metrin päässä edellä saa juoksennella, mutta sitten pitää odottaa. Vaatii meillä n. 3 pidempää lenkkiä päivässä.

Kamalia räksyttäjiä. Aikanaan naapurustossa 3 lapinkoiraa ja oli kuin bermudankolmiossa olisi asunut. Jatkuvaa haukkumista, taukoamatta. Toivottavasti teillä ei ole naapureita lähellä. Omat haukkumattomat koiranikin meinasi jo hermostua. Kamalia.

Naapurissa lapinkoira, kova haukkumaan mutta ei ärsytä, lähinnä ärsyttää omistajan rääkyminen koiralle, ei pidä ottaa koiraa jos ei hermot kestä. Koira on juoksunarussa, koskaan ei lenkitetä mutta yöksi ottavat sentään sisälle. En tiedä mitä pitäisi ajatella...pihalla koira kyllä saa olla eli se on kivaa.

Lapinkoira on pohjimmiltaan itsenäisesti toimiva työkoira. Ja vaikka se on paimentava sellainen, se on kuitenkin pystykorva. On väärin höpöttää sen helppoudesta yms. Todella moni lapinkoira joutuu vaihtamaan kotia ensimmäisen vuoden aikana, kun luullaan, että se on luonnostaan helppo sohvanallukka ja totuus yllättää. Vika ei tällöin ole koirassa, vaan ostajassa ja hänen odotuksissaan.

Se on kyllä yleensä todella älykäs ja oppii nopeasti. Mutta se ei ole mitenkään erityisen nöyrä eikä tottelevainen. Eikä sen kuulukaan olla. Jos sellaisen haluaa, kannattaa miettiä muita rotuja. Lapinkoira vie usein omistajiaan ihan 6-0. Se vaatii jämptin omistajan. Muuten se kyllä yksilöstä riippuen sopeutuu hyvin monenlaisiin olosuhteisiin, sillä se on nimenomaan sopeutuvainen.

Turkki on helppo. Tai ainakin sen kuuluisi olla. Nykyään on niin monenlaista... Remmissä kulkeminen on haukkumisen ohella tyypillinen ongelma.

Sille kelle se sopii, se on ihan täydellinen paketti. Mutta ei se ole mikään kaikille sopiva rotu. Jollakin onnistuu ensimmäisenä koirana, toisella ei. Se on paljon kiinni omistajasta ja myös koirayksilöstä. Lapinkoira on maalaisjärkisen ja huumorintajuisen ihmisen koira. Jos näitä piirteitä ei ole, ei kannata edes harkita. Myös auktoriteettia pitää olla tarpeeksi.

Hmm. Meidän perheen seuraava koira ei tule olemaan lapinkoira jos minulta kysytään. Puolivuotias pentu, energiaa kuin sadassa pikkukylässä, aktiviteettia ja TODELLA jämptiä otetta vaatisi. Haukkuu kuin hullu ja esimerkiksi hämmentyy esimerkiksi helposti jos joku "laumasta" (eli perheestä) poistuu ja siitäkös räksytys alkaa - muun muassa. Joka ikistä toista koiraa pitää päästä komentamaan > paimentamaan > riehuminen ja räksytys aivan mahdoton, sellainen että muut koirat useimmiten ärsyyntyvät vouhkaamisesta. Joo, ihan ystävällinen kaikille (ihmisille eritoten) noin pääsääntöisesti mutta loputtoman energinen. Tottelee jos huvittaa (useimmiten ei) ja on alkanut kranttuilemaan myös naksujen/palkkioherkkujen kanssa vaikka onkin sinänsä innokas oppimaan jos vaan hänen armoaan sattuvat tarjolla olevat palkinnot miellyttämään.

Kuvittelimme (ja näin meille puhuttiin/kerrottiin), että tämä on pehmeähkö rotu (etenkin nartut), mutta tämä yksilö ei sitä ainakaan ole vaan on hyvin omapäinen - fiksu toki tosin. Luoksetulosta ei hajuakaan joten ei puhettakaan toistaiseksi, että voisi vapaana pitää. Joo, nuorihan tuo toki vielä on ja oppii jatkossakin mutta se on jo tullut selväksi, että jotta "koirien tavoille" saadaan, vaatii TODELLA aktiivisesti töitä ja olisi ehkä tarvinnut kokeneemman omistajan (kyseessä meidän ensimmäinen koira). En tiedä paljonko on yksiköstä ja paljonko rodusta kyse, mutta siskonsa on tietääkseni ainakin samanlainen tarmonpesä :-/

Kyllä osaa - kunhan on noin muutoin ikänsä puolesta motoriset valmiudet. Eihän se mikään ketteryyden perikuva noin muutoin ole, mutta ainkin meillä ihan hyvin pärjää portaissa. 

Minun lapinkoirani on ilmeisesti epätyypillinen luonteeltaan, vaikka ulkomuoto on täysin rodunomainen. On kova ja dominoiva koira (ei muista vääryyksiä, sopeutuu nopeasti, yhden ihmisen koira, testaa muita jatkuvasti). Palvoo yhtä ihmistä. Hiljainen, ei hauku ikinä sisällä, todella harvoin muutenkaan. Ainoastaan vinkuu ja haukahtaa, jos näkee minut pitkän eron jälkeen. Melko miellyttämisen haluton, vaikkakin lukee todella helposti omistajan ajatukset ja eleet ja _haluaa_ totella. Ruoka-aggressiivinen muille koirille - minä saan ottaa vaikka luun suusta (en siis kyllä harrasta moista). Ei siedä muita uroksia, jos joku koira aloittaa rähinän niin vastaa. Ei oikeastaan koskaan leiki muiden koirien kanssa, mutta rakastaa noutaa palloa. Sisätiloissa jopa hieman flegmaattinen, nukkuu ja makoilee täysin rentona suurimman osan ajasta. Ei ikinä hypi seinille vaikka saisi minimaalisen määrän liikuntaa. Mitä tästä sanotte?

Meidän uros on yleisesti ottaen valtavan kiltti ja sen voisi vaikka vääntää solmuun eikä sanoisi mitään. Mutta on todella itsepäinen ja samalla pehmeä, mikä on välillä raivostuttavaa. Korvat koristeena ja tottelee jos viitsii, mutta ei kestä lainkaan komentamista vaan pahoittaa mielensä ja murjottaa viikon. Itsepäisyydestä johtuen vaikuttaa melkoisen typerältä koiralta, vaikka tosiasiassa taitaa olla liiankin fiksu. On myös itsenäinen ja huomaamaton, ei pahemmim välitä ihmisten seurasta vaikka tulee sentään tervehtimään kotiintulijoita.

Turkki on myös kamala, tuo sisään valtavat määrät hiekkaa ja roskaa ja lisäksi haisee jatkuvasti pahalle. Pesu auttaa puoli viikkoa, mutta ei tuota viitsi jatkuvasti pestä kun ei kuivu ikinä.

Omamme ei hauku juuri koskaan, paitsi leikkiessään toisten koirien kanssa jää usein vain erotuomarina haukkumaan muiden painiessa.

Meidän lappalaisen perusteella rotu sopii omakotitaloon itsenäistä koiraa etsiville ihmisille, jotka tykkäävät siivota tai joita ei lika haittaa.

Rakastan näitä koiria, vaikka itse en voi koiraa ottaa. Meidän talossa on yksi ja kyllä sitä ainakin ulkoilutetaan paljon. Kerrostalo kyseessä. Vähän se minua haukkuu tervehtiessään, kun olemme kavereita :)

Meillä oli aikoinaan lapinkoiran, collien ja karhukoiran sekoitus, samanlainen naama kuin lapinkoirallakin. 

Mun veljellä on ja siellä kolme lasta perheessä. Lapinkoira on jo 12v rouva :). Aivan ihana koira. Mutta he asuu ihan maalla keskellä metsää ja koira liikkuu todella pitkässä juoksuhihnassa ulkona ja vahtii taloa ja sen väkeä :). Pidemmillä lenkeillä juostaan metsässä 2x päivässä.  Nuorempana se halusi nukkua talvellakin ulkona kopissa, mutta nyt vanhemmiten on alkanut tulla sisään eteisen matolle. Varmaan luita kolottaa jo. Nuo perheen lapset on 14v, 16v ja 19v. Eli pieniä olivat kun koira tuli taloon (19v kehitysvammainen). Mä tiedän tämän perheen elämästä paljon kun olen viettänyt siellä aikaa lomilla ja ollut paljon lapsenvahtina ja samalla talonvahtina ja koiran kaverina. Muuten en ole asiantuntija. Mutta vaikea kuvitella kerrostaloon tuota koiraa. En suosittelisi.

Pakko kommentoida vaikka moni täällä on saman jo todennut moneen kertaan: aivan ihana rotu! Ihmisystävällinen perhekoira. Mutta minäkään en ottaisi kerrostaloon. Tykkää olla ulkona ja haukkuherkkä.

Lapinkoira on ihanin rotu ikinä. Ja tähän kun lisää sen, että rotu on pitkäikäinen ja sillä on vähän perinnöllisiä sairauksia on todella iso bonus - koiran seurasta saa nauttia toista kymmentä vuotta.

Meillä lapinkoira asui kerrostalossa, mutta sai ulkoilua runsaasti. Elinaikanaan se asui kolmessakin eri osoitteessa meidän mukana joten olettaisin, että joltakin naapurilta olisi kuullut palautetta jos olisi haukkunut yksin ollessaan. Radio jätettiin myös monesti vaimealla äänenvoimakkuudella päälle kun koira jäi yksin, niin ei ehkä kiinnittänyt niin paljon huomiota ulkoa tuleviin ääniin. Ylipäätään koiramme haukahteli vain tervehdyksenä meille tai muille vastaantuleville koirille, mutta koskaan se ei ollut samanlaista pitkäkestoista räkyttämistä kuin esim. monilla pikkuroduilla. Sellainen paimenvietistä kertova ominaisuus koirassamme tuli huomattua, että sillä oli kotona ollessamme oltava jatkuva näköyhteys meihin - jos perheenjäsenet olivat eri puolilla kotia, se kävi aina vähän väliä tarkastamassa että jokainen oli paikalla, ja etsi mielellään makuupaikaksi kohdan josta pystyi seuraamaan kaikkia. :)

Nyt kun ihana ystävämme on jo siirtynyt verheämmille niityille, olisi kyllä kova into saada taas lapinkoira perheeseen <3

Lapinkoiran omistaneena en voi kuin kehua rotua. Sopii ihmiselle, joka haluaa lenkkeillä ja puuhata koiransa kanssa paljon. Moni on todella haukkuherkkiä, itselläni oli harvinaisen hiljainen yksilö. Asunnossa käytännössä täysin mykkä kaveri.

Ihanan oppivainen, vaan halutessaan äärimmäisen omapäinen. Pupuja, oravia tms. nähdessään yritti aina lähteä niiden perään. 

Turkki on yllättävän työläs, vaikka aina kehutaan miten ei ole.

Kannattaa ottaa rotuyhdistykseen yhteyttä ja pyytää kasvattajilta jos voisi tulla tutustumaan rotuun ja jututtaa vaikka useampaa kasvattajaa että sopisiko heistä kyseinen rotu juuri teidän perheelle. 

Ai niin; kantaa sitten rapaa sisään niin maan perhanasti. Vaikka huuhdot tassut ja mahakarvat, niin kura-aikaan jostain sieltä turkin syöveristä sitä vaan tippuu ja ropisee kuivuttuaan. Sitten tassut on syytä kuivata todella huolella, koska varpaanvälit herkästi hautuvat rikki siellä kaiken karvan seassa.