Lue keskustelun säännöt.
Uusperhekuvioista taas - mitä mieltä tästä?
31.07.2011 |
Meidän "uusperhe" ollaan minä ja mies, ja miehen esiteini-ikäiset lapset (3 v ikäeroa) jotka meillä joka toinen vkonloppu sekä loma-ajoista puolet. Mies ja minä jo reilusti yli 40 ja mulla ei ole omia lapsia. No, joka viikonloppu kun he ovat tulossa, meidän huusholli menee täysin sekaisin. Esimerkiksi minä ja mies ei voida nukkua omassa parisängyssämme, vaan toinen poika nukkuu siellä. Toinen poika nukkuu vierashuoneessa. Se on iso ja tilava huone ja siellä on kaksi hyvää sänkyä, mutta pojat vaan "eivät tahdo" nukkua samassa huoneessa kun kerran kotonakin molemmilla on omat huoneet. Me miehen kanssa hilaamme ja sovittelemme patjat ahtaaseen olkkariimme ja nukumme siellä. Tai joskus niin että minä nukun olkkarissa ja mies vierashuoneessa siinä toisessa sängyssä (järjestely loppui kun protestoin: haluan nukkua mieheni vieressä!).
Tämä järjestely raivostuttaa minua! Ensinnäkin tuo kaikki rumba mitä siitä seuraa, lakanoiden vaihtamisineen kaikkineen, mutta ennen kaikkea se että aikuiset ihmiset eivät määrää omassa kodissaan, vaan käymässä olevat lapset! Toki kotimme on tavallaan heidänkin kotinsa tottakai mutta jos olisivat mun kakaroita, sanoisin että turvat umpeen ja te nukutte samassa huoneessa kun kerran teille on huone varustettu ja hyvät sängyt ostettu. Mutta kun ei ole minun lapsia, niin en sano mitään, ja mies ei sano mitään koska ei pysty kieltämään lapsiltaan mitään.
Sitten toinen todella ärsyttävä juttu. Haluaisin että viikonloppuisin syötäisiin aamiainen yhdessä ja aloitettaisiin päivä mukavasti ja juteltaisiin mitä tehtäisiin jne. Mutta ei. Jokainen syö silloin kun maistuu ja pitää olla just sitä tarjolla mihin on kotonakin tottunut (esim muroissa vain tietty merkki käy), olen koko ajan ihan sekaisin että kuka tahtoo aamiaista ja mihinkin aikaan, koko aamu menee sen vahtimiseen että kaikki on saaneet aamiaista sänkyyn kannettuna. Sitten pojat tekee omia juttujaan, ei harrasteta yhdessä mitään. Tykkään näistä lapsista ja tykkäisin keksiä kaikenlaista hauskaa, että sinänsä harmittaa kun oleminen on sitten tämmöistä kummallista...
Onko tyypillistä, nurisenko turhista? Vai olisko tässä kuviossa ihan syystäkin parannettavaa?
Kommentit (67)
miehen kanssa alas ja nostaa kissaa pöydälle. Sitten kun olette miehenne kanssa päässeet sopimukseen "pelisäännöistä", kerrotte ne myös näille teineille. Ei todellakaan kuulosta järkevältä pomppia heidän mukaans.a
Luuletko ettei olla istuttu alas. Siitä seurasi tuo että mies ei enää nuku pojan kanssa vierashuoneessa vaan lattialla minun kanssa (ja joo, olen vähän jäärä ehkä kun tätä vaadin mutta mulle se oli tärkeää, ettei meidän yksityiset jututkin kärsi siitä kun he ovat meillä).
Miehen kanta on se, että en tiedä mistään mitään kun minulla ei ole omia lapsia. Ja kun sattumalta asuntomme on miehen (vuokra)asunto niin en voi puuttua siihenkään, kuulemma. Nyt mietitään oman ostoa mutta pitäisi olla vähintään 3 mh ja meillä ei yksinkertaisesti ole varaa niin suureen, ja mielestäni turhaakin pitää kaksi huonetta tyhjillään. Joten junnataan tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna miehen perustaa oikea uusperhe 2 lapsen yh-äidin kanssa, kuvittele; viiden makuuhuoneen asunto ja jokaisella omat lempimurot...
En siis ymmärrä, miten ihmeessä annatte oman sänkynne lapselle, vaikka lapsella olisi sänky veljensä kanssa samassa huoneessa. Jos ei huone ja sänky kelpaa, niin sohvalla voi nukkua, mutta eihän nyt herranjestas aikuisten makuuhuonetta valloiteta eikä heitä laiteta olohuoneeseen, kun joku prinssi oikuttelee. Ihan outoa vallankäyttöä pieneltä pojalta ja vähän isommaltakin.
Tuo aamupalajuttu ja muutenkin puuhastelu on ihan teidän aikuisten välinen asia. Isän pitäisi kasvattaa vähän selkärankaa ja huomata, että hän on todellakin aikuinen ja vieläpä isä eikä mikään kaveri, joka ei kykene kasvattamaan omia lapsiaan. Omien lasten edessä on aina otettava se aikuisen vastuu ja lapsilla on oikeus nähdä isänsäkin jämäkkänä kasvattajana eikä minään mielistelevänä nössänä.
Teinit vedättää ihan kybällä. ja isi potee sitä etäisien huonoa omaatuntoa, kun eivät voi viettää arkea lastensa kanssa eikä olla niin paljon kuin etäisä itse haluaisi jne jne.. ja antaa lastensa pompottaa ihan täysin.
En itse ikimaailmassa suostuisi moiseen !!!
Olen uusperheellinen itsekin, ja oikein kahteen otteeseen:
ensimmäinen liitto jossa mies ja minun lapset, alkuun pieniä, erottiin kun olivat teini-ikäisiä.
sittemmin uusi suhde. Omat oli jo isoja, esikoinen omillaan, ja miehen lapset noin kouluikäisiä, aika pieniä. Ja sitten meidän omat yhteiset.
Kuvio on siinä mielessä tuttu, että lapset määrää, pompottaa, ja mies antaa tilanteen olla, koska ei kykene rajaamaan, olemaan aikuinen lapsilleen.
Meillä ei noin pahaksi päässyt. Toisenlaisia ilmiöitä kyllä oli. Minä sitten ilmoitin missä menee raja, ja se oli aika ehdoton ja jyrkkä.
Yksi asia:
lapset tulevat tapaamaan isäänsä, jA miehesi on se isä. Hän ottaa vastuun lapsistaan, esim. ruokailuista. sanoudu irti siitä hommasta. Minä tein niin. Oma olo helpottui. Vastuu on selkeästi sillä jolle se kuuluukin.
Miehille ei aina keskustelut mene perille. Ilmoitus paremminkin. Ainakin meillä, perussuomalainen juntti 40 + ikää.
Ilmoita miehellesi ja lapsille, että tämä on minun sänkyni, minä nukun tässä tästä lähtien. Tässä on sinun petipaikkasi ja jos ei kelpaa nukkua, jää kotiisi.
Piste.
Ruokailut voit jättää miehesi tehtäväksi. Syö itse silloin kun itse haluat, sitä mitä haluat. Viikonlopun ohjelman voit tehdä itsellesi mieleiseksi. Sanot, että teet tätä, tuleeko kukaan mukaan. Jos ei tule, teet sen itse.
Nimimerkillä kokemusta on. Ja johan tyyli muuttui,. Kaikilla.
Ensinnäkin teillä on oma vuoteenne, jossa te nukutte ja lapset nukkuvat siellä, missä teillä sanotaan.
Aamiaisen suhteen en ottaisi mitään riehumista; teinit syövät meilläkin omiin aikoihinsa ja mitä sattuu olemaan jäkaapissa.
Meillä on yhteensä 6 lasta, molemmilla kolme teiniä tai jo hiukan teini-iän ylikin.
Vuoteet laitetaan heille, mihin me aikuiset päätetään ja kukaan ei ole valittanut järjestelyistä.
En todellakaan vaihda omaa makuusijaani teinien mukaan, ellen sitten itse joskus sitä ehdota.
Ruokia saavat ottaa itse, mutta aterioilla, etenkin lounaalla ja päivällisellä on kiva istahtaa porukalla. Laitan miehen lasten tullessa reilun kasan voileipiä valmiiksi jääkaappiin ja olen luvannut, että nälän tullessa saa ottaa niitä ja muutakin.
Tärkeintä minusta, että henkistä tilaa löytyy jokaiselle, enkä ota kierroksia pikujutuista.
Omien teinienkin kanssa esim. tuo aamiainen sujuu ongelmitta, kun heräävätkin eri aikoihin kanssani.
Oleme myös matkanneet siten, että osa teineistä on mukana ja mitään hankaluutta ei ole tullut, vaikka on ahtaasti majoituttu miehen lasten ja minun lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huolehtia että aamupalat tulee syötyä ja kantaa kotiin ne erimerkkiset murot, jos siihen suostuu. Anna miehen hoitaa hommat, ei ole sun vastuullasi ollenkaan, jos ei kerran mallit muutu.
että aikuinen päättää, ei lapsi, missä nukutaan. Minusta parempi ratkaisu olisi, että lapsille tehtäisiin ihan oikeasti oma yhteinen huone siitä yhdestä huoneesta, jota saisivat sisustaa, ja joka ei olisi mikään yleinen vierashuone. Ja te nukutte omassa huoneessanne, ja lapset kokisivat, että he saavat tulla toiseenkin kotiinsa aina kun on tarve, ei vain kyläilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä näkisin lapsiani vain joka toinen viikonloppu, niin en todellakaan haluaisi käyttää sitä viikonloppua kinaamiseen. Haluaisin antaa lapsilleni viikonlopun, josta jää hyvät muistot. Haluaisin olla hyvä isä.
Jos miehesi alkaa tekemään lapsille sääntöjä, syntyy siitä vääntöä.
Ymmärrän kyllä sinuakin, kyllähän se varmasti rassaa.
Mutta ei oikeuksia. Mun mielestä sun miehen asenne ei ole hyvä. Pitäisihän sunkin saada tuntea asunto kodiksesi.
Mä varmaan muuttaisin omaan kämppään, sais mies järjestellä omat ja lasten jutut miten parhaaksi näkee. Ei ehkä ihme, että on eronnut? Sulle kai löytyisi joku toinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan älytöntä, että jokatoinen viikonloppu lapsilla ei olisi sääntöjä!
Isän pitäisi kasvattaa vähän selkärankaa ja huomata, että hän on todellakin aikuinen ja vieläpä isä eikä mikään kaveri, joka ei kykene kasvattamaan omia lapsiaan. Omien lasten edessä on aina otettava se aikuisen vastuu ja lapsilla on oikeus nähdä isänsäkin jämäkkänä kasvattajana eikä minään mielistelevänä nössänä.
Koen vahvasti että nimenomaan tuosta isän selkärangasta on puutetta. Erokaan ei ollut hänen syynsä mutta silti syyllistyy ja koittaa sitä hyvitellä kaikin tavoin lapsille. Ostaa kaikkea kallista vaikka ei tosiaan olisi varaa jne. On luonteeltaan sellainen kiltti muutenkin, ei rajojen asettaja. Lasten kanssa rajat pitäisi olla. Mutta minkäs teet, ulkopuolisena. Minun asettamille rajoille vain naurettaisiin.
Enkä ole itsekään mikään mekkalan nostaja, tuo aamupalajuttukin vaan harmittaa mua, en ole siitä sen kummemmin pulttia ottanut. Minusta olisi kiva jos jossain kohtaa istuttaisiin yhdessä alas, päivä lähtisi kivasti käyntiin. Mutta kiva kuulla muiden kokemuksista, että ei se teinien kanssa noin vaan onnistu.
Se miksi pojat ei voi nukkua yhdessä on että vanhempi poika valittaa että nuorempi kääntyilee liikaa ja hän ei saa nukuttua. Ja että nuorempi käy vessassa yöllä ja hän herää siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö toinen lapsista voisi nukkua sit olohuoneessa patjalla (missä te nyt olette) ellei sama huone veljen kanssa käy ?
lapsille erot on rankkoja juttuja. antakaa niille rakkautta ja aikaa, mutta rajoja myös. tsemppiä!
niillä sääntöjä olisi. Hän puhuu vain aamiaisesta ja nukkumisesta.
Ihan älytöntä, että jokatoinen viikonloppu lapsilla ei olisi sääntöjä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinne pääsee pahoja unia kakuun yms. tarvittaessa, mut sieltä ei aikuiset lähe evakkoon... muuten mä lähtisin koko suhteesta, jos sitä multa vaadittaisiin.
J
Jos miehesi alkaa tekemään lapsille sääntöjä, syntyy siitä vääntöä.
Varmaan vanhanaikaista sitten, mutta minun käsitykseni on että yksi vanhemmuuden tehtävä on asettaa lapselle rajat ja säännöt? Ei vanhempi voi aina olla se kiva kaveri, vaan joskus paska isä/äiti. Silti säännöistä pidetään kiinni. Tai no näin minut kasvatettiin.
Muuten jallittavat jatkossa sinua mennen tullen kerran jos nyt jo voivat. Menkää vaikka kaikki yhdessä kerrossänky tms. ostoksille ja laittakaa lasten huone heidän näköisekseen, alkaisikohan viihtyminen sielläkin.
Terv. Uusperheen äiti, ja Niin tuttua
Sanotte teineille että jos ei yhteinen makkari kelpaa niin heistä toinen menee olkkariin sohvalle tai lattialle. That´s it
Ja älkää ostako muroja ollenkaan. Ostakaa mysliä, tehkää amerkikkalaisia pannareita, paistakaa tuoreita sämpylöitä - tms. aamiaiseksi. Eli tehdää jotain aivan toisella tavalla kuin ennen.
Paitsi että minäkin ostan lapsille niitä muroja, joita ne haluaivat. Eihän minullekaan kelpaa kuin Kellogisin riisimurot, ei mitkään muut merkit. Miksi lapselle pitäisi kelvata?
Muuten jallittavat jatkossa sinua mennen tullen kerran jos nyt jo voivat. Menkää vaikka kaikki yhdessä kerrossänky tms. ostoksille ja laittakaa lasten huone heidän näköisekseen, alkaisikohan viihtyminen sielläkin. Terv. Uusperheen äiti, ja Niin tuttua
että aikuinen päättää, ei lapsi, missä nukutaan. Minusta parempi ratkaisu olisi, että lapsille tehtäisiin ihan oikeasti oma yhteinen huone siitä yhdestä huoneesta, jota saisivat sisustaa, ja joka ei olisi mikään yleinen vierashuone. Ja te nukutte omassa huoneessanne, ja lapset kokisivat, että he saavat tulla toiseenkin kotiinsa aina kun on tarve, ei vain kyläilemään.
Se huone on täysin heidän valtakuntaansa, lelut (tai no tuon ikäisillä ei ole enää leluja) mutta tv pleikan peluuta varten, sähköpianonsa jne jutut on pysyvästi siellä, muut romut tuovat tullessaan (iPadit ja mitä kaikkea niillä nyt onkaan). Asutaan heistä alle 1 km päässä, aina ovat tervetulleita olleet muulloinkin kuin varsinaisina sovittuina aikoina.
miehen kanssa alas ja nostaa kissaa pöydälle. Sitten kun olette miehenne kanssa päässeet sopimukseen "pelisäännöistä", kerrotte ne myös näille teineille. Ei todellakaan kuulosta järkevältä pomppia heidän mukaans.a