Uusperhekuvioista taas - mitä mieltä tästä?

ja hänen lastensa, sinä olet siellä yhtä lailla vailla sananvaltaa kuin kuka tahansa vieras. Minusta on outoa, että aikuinen nainen ei osallistu asumiskuluihinsa, vaikka "maksaa jotain muuta sen sijaan".



Kokeilepa sanoa miehesi lapsille, että iho umpeen ja nukutte samassa huoneessa. Voi olla, että seuraavaksi mies kantaa matkalaukkusi ulko-ovelle ja toivottaa hyvää loppuelämää. Mies kun näkee täysin normaalina ja hyväksyttävänä sen, että hänen lapsillaan on omat huoneet. Sinä se siellä olet se ylimääräinen, joka kinuaa miehen viereen eli miehen perheen mielestä ainoa ongelma.



Lapset eivät todennäköisesti pidä sinua minään muuna kuin isän kodissa asuvana naisena. Heillä ei ole tarvetta rupatella aamuisin kanssasi, he ovat siellä vain isänsä takia. Onnellisinta olisi, jos voisit olla lapsiviikonloput kokonaan poissa jaloista häiritsemästä.

Samassa huoneessa nukkuu lapset. 2 erillistä sänkyä ja huone jaetaan tilajakajalla ja huone jaetaan siis kunnolla.

Pitää käyttää mielikuvitusta.

Mielikuvitusta toki voi käyttää mutta tilanjakajaa tuohon huoneeseen ei pysty laittamaan. On iso huone kyllä, mutta kummallisen mallinen ja tuo ajatus nyt vaan ei toimi.

siellä olisi makuuhuone sinulle, makuuhuone miehelle ja yhteinen huone lapsille. Kun nämä tulevat käymään, antaa mies makuuhuoneesa lapselle ja siirtyy olohuoneeseen nukkumaan.



Näin sinä saat sen toivomasi oman makuuhuoneen, jonne muilla ei ole asiaa. Ja mies saa lapsilleen haluamansa huoneet.

2 runkopatjasänkyä ja Jyskistä kunnon tilanjakaja.

Lapsille myös muita omia juttuja.

Teinit tarvii yksityisyyttä, niin se vaan on.

Minusta te vanhemmat olette omituisia, kun asiasta teette niin hankalan.

T.41

Mistä saat kuvan, ettei olla rahallisesti valmiita satsaamaan. Teinien huoneessahan ON kaksi tosi hyvää 90 cm runkopatjasänkyä, kuten paljon aiemmin jo kirjoitinkin: on hankittu hyvät laadukkaat sängyt. Tai siis nämä toki on mieheni hankkinut jo ennen minun sinne muuttoa, mutta kuitenkin: panostettu on.

ja hänen lastensa, sinä olet siellä yhtä lailla vailla sananvaltaa kuin kuka tahansa vieras. Minusta on outoa, että aikuinen nainen ei osallistu asumiskuluihinsa, vaikka "maksaa jotain muuta sen sijaan".

Kokeilepa sanoa miehesi lapsille, että iho umpeen ja nukutte samassa huoneessa. Voi olla, että seuraavaksi mies kantaa matkalaukkusi ulko-ovelle ja toivottaa hyvää loppuelämää. Mies kun näkee täysin normaalina ja hyväksyttävänä sen, että hänen lapsillaan on omat huoneet. Sinä se siellä olet se ylimääräinen, joka kinuaa miehen viereen eli miehen perheen mielestä ainoa ongelma.

Lapset eivät todennäköisesti pidä sinua minään muuna kuin isän kodissa asuvana naisena. Heillä ei ole tarvetta rupatella aamuisin kanssasi, he ovat siellä vain isänsä takia. Onnellisinta olisi, jos voisit olla lapsiviikonloput kokonaan poissa jaloista häiritsemästä.

Ei ole oleellista eikä kuulu sinulle, miksi kustannusten jako on tehty kuten on, riittää että itse tiedän että jakomme on sekä miehen että omasta mielestäni reilu. Tuo on aivan epäoleellista.

Mutta muutoin taidat olla harvinaisen oikeassa. Ja odottelinkin jo näitä katkerien yh-äitien kommentteja, paljon aikaisemmin. Siitähän heidän elämänsä auvoiseksi muuttuisi, jos minä häipyisin kuvioista. Valitettavasti en kuitenkaan häivy minnekään, koska mieheni ja minä rakastetaan toisiamme.

Ja vaikken täällä joka asiaa kirjoittanutkaan, niin usein lähdenkin lapsiviikonlopuiksi pois, ihan antaakseni heille tilaisuuden olla aivan keskenään. Järjestelen kyläreissut omia vanhempia katsomaan jne näille viikonlopuille jos se on järkevää. Mutta en varta vasten pyri häipymään pois näkyvistä, eipä sekään oikein olisi.

Et nähätävästi ole miehesi mielestä ihan tasa-arvoisessa suhteessa häneen nähden. Ei kenenkään tarvitse yksipuolisesti joustaa, vaan perhe tekee päätökset yhdessä. Jos asutte miehesi kanssa vuokralla, niin kuinka asunto voi olla "hänen" vuokra-asuntonsa?

Ja vaikka kuinka harvoin näkisi, niin eivät lapset määrää kuinka aikuiset elää. Jos teillä ei ole varaa kahteen huoneeseen pojille, niin tottakai poikien pitäisi olla samassa huoneessa.

Isän pitäisi kertoa heille ttä hänellä on uusi nainen elämässää, kuten äidillä on uusi mies. Ja poikien tulisi kunnioittaa tätä valintaa.



Miehesi selvästikin pelkää poikiaan. Mutta nyt on sinun enää vaikea tehdä mitään ajautumatta syntipukiksi. Teidän järjestelmänne on jo aika pitkällä vinksallaan.

ja hänen lastensa, sinä olet siellä yhtä lailla vailla sananvaltaa kuin kuka tahansa vieras. Minusta on outoa, että aikuinen nainen ei osallistu asumiskuluihinsa, vaikka "maksaa jotain muuta sen sijaan". Kokeilepa sanoa miehesi lapsille, että iho umpeen ja nukutte samassa huoneessa. Voi olla, että seuraavaksi mies kantaa matkalaukkusi ulko-ovelle ja toivottaa hyvää loppuelämää. Mies kun näkee täysin normaalina ja hyväksyttävänä sen, että hänen lapsillaan on omat huoneet. Sinä se siellä olet se ylimääräinen, joka kinuaa miehen viereen eli miehen perheen mielestä ainoa ongelma. Lapset eivät todennäköisesti pidä sinua minään muuna kuin isän kodissa asuvana naisena. Heillä ei ole tarvetta rupatella aamuisin kanssasi, he ovat siellä vain isänsä takia. Onnellisinta olisi, jos voisit olla lapsiviikonloput kokonaan poissa jaloista häiritsemästä.

Ei ole oleellista eikä kuulu sinulle, miksi kustannusten jako on tehty kuten on, riittää että itse tiedän että jakomme on sekä miehen että omasta mielestäni reilu. Tuo on aivan epäoleellista. Mutta muutoin taidat olla harvinaisen oikeassa. Ja odottelinkin jo näitä katkerien yh-äitien kommentteja, paljon aikaisemmin. Siitähän heidän elämänsä auvoiseksi muuttuisi, jos minä häipyisin kuvioista. Valitettavasti en kuitenkaan häivy minnekään, koska mieheni ja minä rakastetaan toisiamme. Ja vaikken täällä joka asiaa kirjoittanutkaan, niin usein lähdenkin lapsiviikonlopuiksi pois, ihan antaakseni heille tilaisuuden olla aivan keskenään. Järjestelen kyläreissut omia vanhempia katsomaan jne näille viikonlopuille jos se on järkevää. Mutta en varta vasten pyri häipymään pois näkyvistä, eipä sekään oikein olisi.

vaan passiivimuodossa "rakastetaan". En usko, että rakastatte, koska et kykene hyväksymään miehen tapaa elää.

tapaamiset järjestettäisiin millä tahansa muulla tavalla kuin pakottamalla lapset lattialle nukkumaan ja kuuntelemaan mielisairaita aamuhöpinöitäsi.



Kaltaisesi äitipuolet tekevät miehen lasten elämästä helvetin.

Vastaajalla 60 taitaa olla aamulääkkeet ottamatta tai jotain.

Ap:n tarina kuulostaa liian tutulta. Mun ex-miesystävän pojan kanssa oli juuri tuollaista. Sai nukkua isänsä vieressä, meikäläisestä viis. Ja karkkia ja jätskiä ja limsaa sai vetää vaikka keskellä yötä jos niin halusi.

Hampaita ei tarvinnut pestä eikä vaatteita vaihtaa koskaann. Isän mielestä kaikki oli sallittua ettei lapselle vaan tule paha mieli kun on jo eron joutunut kokemaan.

Huoh sanon minä. Onneksi pääsin koko paskasta eroon.

Miehesi ei vaan voi sivuuttaa sinua kun kerran yhdessä asutte.

ja mies oli hämmästynyt. Hänellä on kokemusta uusperheestä 16 vuoden ajalta, lapset olivat 1 ja 4, kun erosi lasten äidistä. Välissä oli avovaimo vuosia ja minäkin olen ollut kuvioissa jo 5 vuotta. Sanoi vaan, että lapsethan pompottaa miten vaan, jos ei vedä rajaa. Eikä etäisyys ole syy lopettaa rajojen vetämistä ja kurinpitoa. Lapsethan tarvii oman turvallisuudentunteensa vuoksi aikuisen vastuunottoa ja pompotuksiin ei tarvi suostua. Ja kyllä, mies on ottanut lasten kanssa käytöstavoista, kotiintuloajoista ja ties mistä kovastikin yhteen ajoittain. Nyt lapset ovat jo 17 ja 20, ja kasvatusvastuu alkaa olla ohi pikkuhiljaa. Välit on erittäin lämpimät ja kumpikin lapsi tykkää käydä meillä, isä on heille mahdottoman tärkeä, johon nojautuvat jokaisessa ongelmassaan. VAIKKA mies on ollut tiukka isä ja ei ole lähtenyt koskaan lasten mielistelyyn vaan pitänyt kasvatusperiaatteistaan kiinni.



Mitä meihin äitipuoliin tulee, niin mies on suhtautunut ainakin muhun (ja tn. tuohon toiseenkin) aina kunnioittavasti ja viestinyt lapsille, että äitipuoli on toinen aikuinen taloudessa ja hänen asemansa on aikuisen asema, ei jalkarätin. Vastaavasti ainakin minä olen ollut aina lasten kanssa reilu ja mukava, ja sitä mies on odottanutkin. Lopussa kiitos tosiaan seisoo: vanhempi lapsista pyytää mua jopa laivalle kanssaan, mikä tuntuu oudolta...:) 17-vuotiaalle minä olen taas luotettava aikuinen, jolle voi kertoa niitä juttuja, joita ei kehtaa vanhemmille kerota, mutta haluaa jollekin aikuiselle kuitenkin avautua.

ja mies oli hämmästynyt. Hänellä on kokemusta uusperheestä 16 vuoden ajalta, lapset olivat 1 ja 4, kun erosi lasten äidistä. Välissä oli avovaimo vuosia ja minäkin olen ollut kuvioissa jo 5 vuotta. Sanoi vaan, että lapsethan pompottaa miten vaan, jos ei vedä rajaa. Eikä etäisyys ole syy lopettaa rajojen vetämistä ja kurinpitoa. Lapsethan tarvii oman turvallisuudentunteensa vuoksi aikuisen vastuunottoa ja pompotuksiin ei tarvi suostua. Ja kyllä, mies on ottanut lasten kanssa käytöstavoista, kotiintuloajoista ja ties mistä kovastikin yhteen ajoittain. Nyt lapset ovat jo 17 ja 20, ja kasvatusvastuu alkaa olla ohi pikkuhiljaa. Välit on erittäin lämpimät ja kumpikin lapsi tykkää käydä meillä, isä on heille mahdottoman tärkeä, johon nojautuvat jokaisessa ongelmassaan. VAIKKA mies on ollut tiukka isä ja ei ole lähtenyt koskaan lasten mielistelyyn vaan pitänyt kasvatusperiaatteistaan kiinni. Mitä meihin äitipuoliin tulee, niin mies on suhtautunut ainakin muhun (ja tn. tuohon toiseenkin) aina kunnioittavasti ja viestinyt lapsille, että äitipuoli on toinen aikuinen taloudessa ja hänen asemansa on aikuisen asema, ei jalkarätin. Vastaavasti ainakin minä olen ollut aina lasten kanssa reilu ja mukava, ja sitä mies on odottanutkin. Lopussa kiitos tosiaan seisoo: vanhempi lapsista pyytää mua jopa laivalle kanssaan, mikä tuntuu oudolta...:) 17-vuotiaalle minä olen taas luotettava aikuinen, jolle voi kertoa niitä juttuja, joita ei kehtaa vanhemmille kerota, mutta haluaa jollekin aikuiselle kuitenkin avautua.

eli mielellään joku, joka vetää viinaa ja sammuu ajoissa.

Miksi ihmeessä lapsen pitää luovuttaa vuoteensa miehen uudelle naiselle? Jos heillä systeemi toimi hyvin siten, että toinen lapsi nukkui vierashuoneessa, toinen isän vieressä, niin mikä ihmeen oikeus sinulla on (maksamatta edes vuokraa!!!) vaatia vuodepaikkaa miehen vierestä?

Sinä olet viimeinen, joka siihen kuvioon on tullut mukaan eli sinun kuuluu sopeutua muihin, ei muiden sinun tapoihisi. Otit valmiin perheen, jonka ei tarvitse tehdä sinun vaatimustesi mukaan vaan sinun pitää opetella elämään heidän tahdissaan.

Mutta missään nimessä ei ole kohtuullista ajatella, että lapsi "luovuttaisi" vuoteensa mulle. Kyllä se isän vuode on aina ollut, ja nyt siis myös minun vuoteeni. Jossa lapsi nukkuu meillä käydessään. Ilman minua ongelmaa ei ole, koska talossa on tasan kolme vuodetta. Mutta neljän kanssa aina joku joutuu lattialle, kun parisängyn valloittaa yksi ihminen.

Tottakai tulin viimeisena kuvioon, miten voi olla olematta viimeinen jos lapset on jo syntyneet ennen kuin itse tapaa niiden isän, ihmettelen vaan koko ajatuksen logiikkaa eli eihän tuo voi toimia perusteena yhtään millekään. Mutta silti, siksihän juuri sopeudunkin koko typerään leikkiin.

Mitenkään valmista perhettä en ottamalla ottanut, rakastuin mieheen ja lapset ovat osa tätä pakettia, hyväksyn sen. Mieskin rakastui minuun aivan suunnattomasti ja jo aika nopeasti kosi: sanoin silloin ei, halusin katsoa eteenpäin ensin ja nyt olen tyytyväinen että toimin niin, vaikka sydän silloin olisi halunnut sanoa kyllä.

Tosiaan, mikä oikeus se vaimolla on vaatia vuodepaikkaa miehensä vierestä, nukkukoon vaikka komerossa...

Miksi ihmeessä lapsen pitää luovuttaa vuoteensa miehen uudelle naiselle? Jos heillä systeemi toimi hyvin siten, että toinen lapsi nukkui vierashuoneessa, toinen isän vieressä, niin mikä ihmeen oikeus sinulla on (maksamatta edes vuokraa!!!) vaatia vuodepaikkaa miehen vierestä? Sinä olet viimeinen, joka siihen kuvioon on tullut mukaan eli sinun kuuluu sopeutua muihin, ei muiden sinun tapoihisi. Otit valmiin perheen, jonka ei tarvitse tehdä sinun vaatimustesi mukaan vaan sinun pitää opetella elämään heidän tahdissaan.

Tollaselle miehelle pitää sanoa, että tosi on, koska äitinsä on ne kasvattanut ilman sinun viisauttasi!!!

Ihanaa luettavaa kerrankin:))))))))))))) Lapset ei ainakaan mitään leluja, joiden tunne-elämä rikotaan kuten arvoton lelu säretään!

Meillä oli myös aikansa kuvoit sekaisin ja täys kaaos päällä,kun mieheni 2 lasta tulivat joka toinen viikonloppu. Meillä on suht pienet tilat ja huoneita niin,että juuri ja juuri mahdumme itse asuntoomme. Itselläni on 1 lapsi,joka on 10 vuotias ja yhteisiä miehen kanssa vielä 2 vuotiaat kaksoset. Eli parhaimmillaan lapsia meillä on 5 kpl plus 2 aikuista. Ennen viikonloput olivat yhtä hullunmyllyä ja tuntui,että kotimme ei ollut se rauhaisa paikka, joka se on arkisin.Lapset nukkuivat ties missä ja aikuiset myös. Meillä on käytössä 3 makuuhuonetta.

Mieheni kanssa kuitenkin päätimme,että kaksosemme 2 vuotiaat saavat nukkua omissa sangyissään, minun 10 vuotiaani omassa sängyssään ja me aikuiset omassamme. Mieheni lapset sijoitamme olohuoneeseen vieraspatjoille, koska tilaa ei yksinkertaisesti ole enempää.

Pidämme kiinni arkiruiineistamme myös silloin,kun mieheni lapset ovat meillä. Olemmekin huomanneet,että se on paras ratkaisu meidän perheellemme.

jopa "huonon" uusperheen kasvattina. Tilanne on ap:n kannalta törkeä ja yleisesti järjetön.

Mutta ongelma on kyllä miehessä. Varoisin kohdistamasta vaatimuksia/kiukkua poikiin, koska siitä ei hyvä seuraa. Mies pitäisi tuossa saada järkiinsä.

että sinä nukut omassa sängyssäsi ja piste. Muut voivat sitten nukkua missä lystäävät, mutta sun ei todellakaan tartte lähteä minnekään olkkarin lattialle kun kaikille talossa sängytkin on! Se, jolle ei oma sänky kelpaa, menkööt sinne lattialle nukkumaan.

Älytön kuvio, sanon minä (ydinperheen äiti).

luovuttaa oma sänky toiselle pojalle ja nukkua tse olohuoneessa, miksei se toinen poika voi nukkua olohuoneessa, ja Ap ja mies omassa sängyssään??

hassua miten moni vastaa tavallaan varsinaisen asian vierestä ja tekee oletuksia ja johtopäätöksiä, joita minä en edes rivien välistä osaa lukea.



ehkä ero on siinä, että olen itse uusperheellinen ja teinitkin on ihan omassa kokemusmaailmassa.



minä nyt tylsänä äitinä ja äitipuolena ajattelen, että lapsella on vain yksi koti ja se on siellä missä lapsi vakituisesti asuu.

kun mennään kylään, olkoon se sitte mummola tai isilä tai mikä tahansa, siellä mennään kyseisen perheen ehdoilla ja säännöillä ja rajoitteilla. Jos ei kelpaa, voisi tapaamisjärjestelyt hoitaa toisella tapaa.



en ymmärrä, mikä se sellainen isän tai äidin ikävä on, että pitäisi nukkua vierekkäin samassa sängyssä!! läheisyyden vajeen ja rakkauden voi osoittaa ja hoitaa muutenkin kuin nukkumalla kaulakkain lapsesa kanssa .

ja miksi pitäisi olla vuoroviikko - eihän ap.n varasinainen asia tähän liity lainkaan.



koko viestin idea ja ydin on se, että ap asuu miehensä asunnossa, jossa päätäntävaltaa käyttää mies ja hänen vierailevat lapsensa. ap.lla ei ole itsellään mitään varaa sanoa yhtään mistään, koska ei maksa vuokraa ja koska asunto on miehen nimissä.

aivan järjetön perustelu.



toisaalta, en ymmärrä miksi ap on alun perin suostunut tuohon kuvioon - muuttamaan miehen luo asuntoon, jonne hänen omia tavaroitaan ei mahdu eikä niitä huolita? mutta suhteen alkuvaiheessa ihminen on vielä aika naivi ja rakastunut ja luottavainen ja uskoo vaikka mitä.. ja jos ei aikaisemmin ole tullut vastaavalta taholta poljetuksi, ei tajua pitää puoliaan.



aika kestämätön on minusta ap.n tilanne, ja jos keskustelutkaan ei tuota tulosta, alkaisin itse varmaankin vakavasti harkitsemaan oman asunnon vuokraamista.



ja aika hassua, että ap.n pitäisi vaan löytää rahaa ja ostaa ja maksaa asunto, jossa olisi kaksi ylimääräistä huonetta, kummallekin teinille oma? Nyt olisi yhteinen huone, siis lapsille ON oma huone!! mutta se ei kelpaa, koska isompi ei kestä siellä pienempää???!!!! ja tämän takia isä väistyy olohuoneeseen patjalle ja vaimo myös???



no, näin ulkopuolisena ajattelen, että se sallittakoon isälle. Mutta jos ap oikeasti todella kokee tulleensa ylikävellyksi omassa kodissaan, joka siis ei oikeasti olekaan hänen kotinsa vaan miehen koti jossa hänelle on armollisesti annettu oikeus ja lupa majailla kunhan vaan väistyy miehen teinien tieltä .... silloin kannattaisi oikeasti alkaa miettiä omaa asuntoa ja suhteen jatkamista omista asunnoista käsin, tai sitten suhteen päättämistä. sekin riski voi olla, mutta tuskin se niin kamalaa on, aikamoisessa lattialuutun asemassa ap nytkin on, eikä tuo ole rakkautta, kunnioitus puuttuu.

lapset testaa teitä ja näköjään te annatte periks tollasiin ällyttömyyksiinkin. en skerralla laitatte lapset sinne vierashuoneeseen ja sillä selvä. teidän makuuhuone on teidän. nyt joku kuri niille lapsille!!