Pettymys sukupuoleen?
Olen kolmekymppinen nainen ja meillä on mieheni kanssa ihana poika. Toivoin jo ensimmäisessä raskaudessani kovasti tyttöä, mutta toisessa ultrassa saimme tietää tulokkaan olevan poika. Olin aluksi todella pettynyt, mutta pikku hiljaa sopeuduin ajatukseen omasta pojasta. Kun poika syntyi ihastuin häneen täysin ja olen todella onnellinen ihanasta terveestä pojastani. Silti aina kun näen pieniä tyttöjä tai kuulen kaverini odottavan/synnyttäneen tytön, tunnen vihlaisun ja huomaan olevani tosi kateellinen.
Poikamme on nyt muutaman vuoden ikäinen ja olemme alkaneet puhua toisesta lapsesta. Haluaisimme kovasti hänelle leikkikaverin suht pienellä ikäerolla. Mutta en mahda mitään, että kun mietin raskautta, ajattelen lähes pakkomielteisesti että haluaisin tällä kertaa todella sen tytön. Tiedän, että poika olisi pettymys. Olen aina itse ollut tosi tyttömäinen ja haluaisin kovasti jakaa jonkun kanssa sitä puolta..
Onko muita jotka ovat tunteneet samalla tavalla? Miten tällaisia tunteita voi työstää? Kukaan muu kuin mieheni ei tiedä ajatuksistani ja koenkin niiden olevan aikamoinen tabu..
Kommentit (13)
Erona sukupuoli. Meillä on se tyttö, mutta miehen vuoksi ja itsenikin, toivoin enemmän poikaa. Olisin niin halunnut "antaa" miehelle sen pojan. Olisi ollut omia poikien juttuja sitten heillä. Enemmän yhetsitä.. vaikkei se nyt aina niin menekään.
No, ultrassa kuultiin, että tyttö tulossa. Mies oli pettynyt ja sanoi sen ääneen. Tuntui pahalta vaikka itsekin olin pettynyt. Lapsen synnyttyä ja kaikenlaisten ongelmien jälkeen, meillä on nyt ilmeisesti terve tyttö. Nyt sillä ei ole enää mitään merkitystä. Kun meillä on LAPSI ja se on TERVE. Itselleni on alkanut yhtälailla arvokkaalta tuntua se tyttökin, kuten miehellekin. Mies on aivan myyty.
Toisesta lapsesta haaveillaan ja toivotaan siitä nyt sitä poikaa, vaikka toisaalta olisi niin helppoa kun se olisi tyttö. Tyttöä osaa jo kasvattaa. Ja kun on yhden tytön äiti niin osaisko sitä pojalle äiti ollakaan? :D Eli nyt se sukupuoli on kai hieman menettänyt merkitystään, kunhan saataisiin se LAPSI. Mutta valehtelisin, jos väittäisin etteikö poikaa toivottaisi enemmän. Kovin suurta pettymystä en silti usko tulevan jos saisimme kuulla odottavamme toista tyttöä.
Meillä auttoi tuohon sukupuolimiettimiseen se,että tosiaan eäiltiin lapsemme olevan vakavasti sairas. Se menetti se sukupuoli siinä merkityksensä. Kliseistä, mutta kunhan lapsi on terve, pitää todellakin paikkaansa..
Meillä on vain tyttöjä ja olin aivan varma, että tuleva lapsemme on jälleen tyttö. Olin jo käsitellyt asian itseni kanssa (saadaan vain tyttöjä)ja nimenkin miettinyt. Ultrassa sit kuulin, et tuleekin poika. Aloin itkeen ja nauraan yhtäaikaa, mieheni sitten joutui selittelemään ultraajalle, että meidän kaikki lapset on tyttöjä.
aikanaan poikia - ja sain tyttöjä. Lohdutuksen sanana voin sanoa, että ainakin meillä lasten sukupuolen merkitys on vähentynyt sitä mukaa, mitä isommiksi he ovat kasvaneet. Ajan myötä lapseen tutustuu yhä syvemmin persoonana, omana itsenään, eikä vain sukupuolensa edustajana. Nyt olen tosi onnellinen kolmesta tytöstäni, vaikka aluperin poikia toivoinkin.
Kannattaa myös miettiä, mihin sukupuolitoiveet perustuvat ja olisiko omissa asenteissa korjaamisen varaa. Arvostatko esim. alitajuisesti jompaa kumpaa sukupuolta enemmän? Tai onko sinulla vahvat sisäiset käsitykset sukupuolirooleista? Koetko, että tietty sukupuoli esim. rajoittaisi lapsen mahdollisuuksia elämässä?
Kannattaa ottaa elämä vastaan ihan avoimin mielin. Meiltä on ainakin miehen kanssa karissut luulot siitä, että tyttöjen kanssa voisi harrastaa vain shoppailua ja nuken tukan letittämistä. Meillä tytöt harrastavat urheilua ja nikkaroivat isänsä kanssa yhtä lailla kuin leipovat ja lakkaavat kynsiään.
Meillä auttoi tuohon sukupuolimiettimiseen se,että tosiaan eäiltiin lapsemme olevan vakavasti sairas. Se menetti se sukupuoli siinä merkityksensä. Kliseistä, mutta kunhan lapsi on terve, pitää todellakin paikkaansa..
Kolmas raskaus uhkasi mennä myöhäisessä vaiheessa kesken. Sen jälkeen ei ollut mitään väliä, kumpi sieltä tulee kunhan tulisi elossa.
Lohdutuksen sanana voin sanoa, että ainakin meillä lasten sukupuolen merkitys on vähentynyt sitä mukaa, mitä isommiksi he ovat kasvaneet. Ajan myötä lapseen tutustuu yhä syvemmin persoonana, omana itsenään, eikä vain sukupuolensa edustajana. Nyt olen tosi onnellinen kolmesta tytöstäni, vaikka aluperin poikia toivoinkin.
Kannattaa myös miettiä, mihin sukupuolitoiveet perustuvat ja olisiko omissa asenteissa korjaamisen varaa. Arvostatko esim. alitajuisesti jompaa kumpaa sukupuolta enemmän? Tai onko sinulla vahvat sisäiset käsitykset sukupuolirooleista? Koetko, että tietty sukupuoli esim. rajoittaisi lapsen mahdollisuuksia elämässä?
Tää on niin totta. Nuo pettymyksen tunteet kannattaa ottaa itsetutkiskelun kannalta. Meillä on kaksi tyttöä, enkä enempää lapsia pysty saamaan. Jossain vaiheessa ajattelin, että olisi kiva, jos olisi molempia sukupuolia, mutta ajan myötä olen huomannut, että sukupuoli on todellakin vain yksi tekijä. Lapset ovat omia persooniaan, aivan erilaisia luonteiltaan.
tai helppoahan se on minun sanoa kun on molempia.
Myönnän kyllä että pojan jälkeen toivoin tyttöä ja sain tytön ja kolmaskin on tyttö.
Nyt kun lapset ovat jo yli 10 ei sukupuolella ole väliä, ovat omia persooniaan.
Ymmärrän tunteesi sukupuolesta.
itsekin olen toivonut tyttöä, en ehkä pakkomielteenomaisesti, mutta toivonut kuitenkin. Silti olen aivan ihastuksissaan pojastani. Nyt kun mietimme toisen lapsen hankintaa huomasin yllätyksekseni että toivoisinkin toista poikaa vaikka olen aina kuvitellut todella haluavani tytön.
Sinua voisi auttaa se, että toteutat itse omaa tyttömäisyyttäsi omassa elämässäsi. Se pisti juuri tekstissäsi silmään, vaikka saisitkin tytön, ei hän välttämättä ole kanssasi toteuttamassa tyttömäistä puoltasi. Tytöt ovat keskenään erilaisia ja toivottavasti saavatkin olla. Kaikki tytöt eivät ole ns. "tyttömäisiä". Minusta hassua edes ajatella noin.
Itsekin ajattelin, että pojat ovat villejä, tottelemattomia, hankalia ja leikkivät tyhmiä taisteluleikkejä. Oma poikani on rauhallinen ja järkevä, kuuntelee aikuisia, on sosiaalinen ja tykkää leikkiä monenlaisia leikkejä.
Voisit aivan hyvin saada tytön, joka on todella voimakastahtoinen, jo 1½-vuotiaasta asti kieltäytyy mekoista ja rimpsuista, ei voi sietää vaaleanpunaista. Tykkää kuopia mudassa ja ojissa ja lempileikkinä on peter pan ja kolme muskettisoturia (tai muskettibarbia) koska niissä miekkaillaan. Tälläinen lapsi löytyy tuttavapiiristä :D
että kaikkea ei voi kontrolloida. Ymmärrän toiveesi tytöstä; minä olen aina ajatellut olevani jonain päivänä tytön äiti, mut tyttöä en tule koskaan saamaan, sillä meillä on jo kaksi poikaa eikä enempää lapsia tule. Kun kuulin että kuopuskin on poika (ultra lupasi ensin tyttöä) olin rehellisesti sanottuna hyvin surullinen. En siitä että saan pojan vaan siitä etten saa ikinä, ikinä tyttöä.
Ei sulla ole muuta mahdollisuutta kuin joko jättää lapsi tekemättä tai sitten ottaa vastaan myös poika. Kannattaa tutkia avoimin mielin omia tunteitaan, ja miettiä millainen on käsityksesi miehistä ja pojista ja mitkä tekijät siihen ovat vaikuttaneet. Ihan jo lasten takia.
Ps: kaveripiirissäni on sellainen tilastopoikkeama, että kaikki, joiden esikoinen on ollut poika, ovat sen jälkeen saaneet vain poikia. En tiedä mistä johtuu, mutta ainakin minun kavereistani suurin osa toivoo joskus saavansa myös tytön. Moni on toivonut esikoisesta poikaa, mut pitänyt itsestään selvänä, että toinen sitten ainakin on tyttö.
ja nyt odotan poikaa. Meillä poika yritettiin "tehdä" eli puuhasteltiin juuri oviksen aikaan. Tyttöjä tehdessä 2 päivän välein petihommia kierron alusta alkaen. eli pikkaisen voi yrittää vaikuttaa mutta epävarmaahan tuo on. Myönnän että olisin pettynyt jos 3 olisi ollut tyttö.
Eniten sukupuolista olen kyllä kuullut esim. anopilta ym vanhemmilta naisilta. Ei ole harvinainen ajatus että perhe on koossa kun on molempia sukupuolia lapsissa. Kaverin äiti sanoi ääneen pettymyksensä kun tytär sai kolmannen pojan. Inhottavaa käytöstä!
ja kolmatta lasta odotan nyt rv36.. ei tiedetä kumpi tämä kolmas on..
toivon todella tyttöä.. en uskalla sanoa kenellekään koska vaikuttaa pinnalliselta..
mutta samanlaisia tuntemuksia on kun näen pikku tyttöjä..
saas nähdä kumpi nyt tulee..
ps. tyttösiittiöt ovat hitaimpia ja kestävämpiä kuin poikasiittiöt.. eli ennen ovista seksiä. ei oviksen aikana.
Tosin lapset ei ole tulleet kun manulle illallinen joten sukupuolella ei ole ollut mitään väliä kunhan vaan on saanut lapsen.
mäkin halusin aina kaksi poikaa, mutta väliin syntyi sitten tyttökin. Olihan se sillä hetkellä lievä pettymys, mutta ihana tyttö on :)
Mun molemmat pojat on saaneet alkunsa tasan ovispäivänä, tytöstä ei hajuakaan, ei ainakaan oviksen aikaan.
kun itse painin vähän saman asian kanssa. Meillä on kaksi rakasta poikaa, mutta kummallakin kerralla olen toivonut tyttöä. Nyt alkaa ikä tulla vastaan ja pitäisi tehdä päätös kolmannen yrittämisestä. Kuitenkin ajatus kolmannesta pojasta ei kiehdo yhtään, joten tuntuu väärältä lähteä edes yrittämään vauvaa, jos ainoa tervetullut olisi tyttö..
Ylipäätään mitä olen jutellut aiheesta, niin näyttää siltä, että lähes kaikki naiset toivovat sitä tyttöä. Poikaa toivovia en ole tavannut - ainakaan esikoisen kohdalla. Et siis ole harvinaisuus ap.