Miksi teette herkkujen antamisesta lapselle niin PAHAN ja VAARALLISEN asian?

Ei ne hampaat siitä pilalle mene, kunhan pitää huolta hampaiden pesusta. Löysätkää hieman pipoanne. Järkevät vanhemmat osaavat kyllä joustaa, mutta vetävät rajat sopivalle tasolle, milloin ei tule ongelmia niin ylipainon kun minkään muun suhteenkaan.

Mutta mä olen nähnyt nyt aika monta perhettä jossa hampaiden pesu on yksi iso EVVK koko perheelle. Esim yksi äiti sanoi että ei hän tiedä montako hammasta lapsella on, ei anna katsoa eikä pestä. Hampaita oli ainakin 8, niitä ei pesty. Ei se kuulemma haittaa kun on vaan maitohampaat.

Yksi äiti laittoi lapsen aina appelsiinimehupullon (tuttipullossa siis) kanssa nukkumaan. Sitä se lussutti pitkin yötä. Ei kuulemma haittaa. Toinen syötti vanukasta iltapalaksi, pisti tutin suuhun ja laittoi nukkumaan. Minusta ihan käsittämätöntä, nykyään vissiin normaalia.

Jos sun tuttavapiirissä on tapahtunut näin nii ei kannata yleistää, että jokaisessa muussakin perheessä kenellä sattuu lapsella pillimehu olevan kädessä niin hampaat ovat huonossa kunnossa ja niitä ei pestä sun muuta.

Meillä hampaat pestään aamulla aamupuuron jälkeen ja illalla iltapuuron jälkeen ennen nukkumaan menoa. Ja siinä vaiheessa, kun lapsi oppii mutustamaan purkkaa ja jotain xylitol pastilleja ne otetaan käyttöön samantien aina ruokailujen jälkeen. Tää kysymys menee hieman ohi aiheen, mutta minkä ikäisenä lapselle sitä purkkaa uskaltaa antaa? Meillä on esikoinen vasta kyseessä ja ikää tällä hetkellä 10 kk.

ja lässyti lää isi oli gurmeekokki



no, eipä sun ainakaan tarvi välittää mistä se sun ruoka tulee ja miten se on tehty...



vai meinasitko ihan totta että oot perehtynyt siihen miten suklaa tuotetaan (yleltä tuli just hyvä dokari) ja noista maitotuotteista saati lihasta...no mut selväähän ei kannata ottaa, voit täällä helposti brassailla sillä että et syö lisäaineita!

ooh, kyl se sun kruunus nyt kiiltää!

kerroin vaan mitä näin. Voin vaan kuvitella kuinka paljon noita perheitä on joissa lasten hampaita ei hoideta, kun minäkin tiedän jo monta.



Oma lapsi oppi syömään purkkaa joskus 3-vuotiaana. Siihen asti meni kyllä mahaan asti kaikki :)

jonnekin ja aina matkan päällä juotavana on pillimehuja, niin niitä tulee sit juotua kesän mittaan aika paljon.



Musta taas on nimenomaan koko revohkalle on helpompi ottaa yksi iso vesipullo (tai pari pienempää) mukaan. Ja saahan kahviloista ostettua pillimehun sijaan myös pullovettä.

olen aivan samaa mieltä kansassi! Meidän esikoinen on kohta 2v. ja olemme antaneet hänelle kaikenlaistaa "hyvää". Naapurin äidit on tästä ihan kauhuissaan koska itse antavat ainoastaan lapsille rusinoita jotka heidän mieltestään on sitä jotain hyvää. lastenkutsuillakin kun olimme oliohjlemana ongintaa ja pussista löytyi suklaata, karkkia ym. Joiltakin lapsilta tämä pussi otettiin pois ja lapset jäivät katsomaan suurilla silmiä muita heidän herkutellessaan. Kävi niin sääliksi niitä lapsia.

Lapset eivät ole tyhmiä. He aistivat kyllä sen, jos vanhemmille herkut ovat jotain kiellettyä ja pahaa.

Ja kielletty hedelmähän tunnetusti kiehtoo. Mitä suurempana pidetty synti, sitä rajumpi on myös lankeemus.



Mieluummin kannattaisi pitää namit osana normaalia elämää - asiana, josta nautitaan kohtuudella.



ap

Oma 3-vuotiaani on saanut karkkia satunnaisesti ehkä 1,5 vuotiaasta lähtien. Tyytyy siihen kun joskus saa vaikka 1-2 lakupalaa. Kesällä saa joskus jätskiä, mummolassa mummon leipomaa pullaa. Ja silloin tällöin mehuakin jopa. Hui hui.



Lapseni saman ikäistä serkkua on varjeltu otsasuoni pullottaen sokerilta koko ikänsä. Vauvanakaan ei saanut kuin kahta sorttia hedelmäsosetta ettei vain tule "liikoja sokereita". Siis vauvojen soseista! No, silloin kun tämä lapsi pääsee herkkupöydän äärelle (esim. synttäreillä) niin siitä herkun syömisestä ei loppua tule. Kun kerrankin jotakin saa. Oma lapseni taas ottaa sen yhden pullan tai kakun palasen ja on tyytyväinen.

mutta olen saanut vastaukseksi mm. sen, että ei haluta totuttaa lasta makean makuun.



Minulla on kuitenkin tähän ihan oikea esimerkki lapsesta, joka ei KOSKAAN saanut syödä makeaa (siis karkkia, kakkua, pullaa tai mitään sokeripitoista) ja hedelmiäkin vain harvoin. Syynä oli se, että äidillä oli diabetes ja äiti pelkäsi sen puhkeavan myös lapsillaankin. Tytön 7-vuotissynttäreillä oli kakun sijaan dipattavia porkkanoita ja sellaisia vehnätikkuja, joissa ei ollut suolaakaan (niitä myytiin joskus kaupoissa) mutta jotka muistuttivat suolatikkuja. Lisäksi oli kulhossa viinirypäleitä ja omenalohkoja, joita synttärisankari ei saanut syödä sekä porkkanapiirakkaa, jota synttärisankari ei syönyt, vaikka siinä ei ollutkaan sokeria. Äitinsä kyttäsi ja vahti ja muistutti koko ajan tytölleen, että otit jo yhden, älä ota toista...



Arvaatte varmaan, miten tyttö käyttäytyi toisten synttäreillä tai miten söi esim. koulussa jälkiruokia tai miten käytti viikkorahojaan. Joo, ei totutettu makean makuun mutta kummasti tällä lapsella oli siihen mieletön himo. En tiedä, minkälainen aikuinen tästä tytöstä tuli, mutta veikkaan, että teininä oli ongelmia kotona.

Minä vielä painottaisin, että kun niitä herkkuja on ja saa, niitä opetellaan sitten samalla syömään kohtuudella.

Kohtuuden oppiminen on aika iso juttu.

Kai sellaisessa äärilinjassa (jossa lapselle annetaan vain täysin terveellistä luomulähiruokaa) on taustalla halu tarrautua ideaan terveellisyydestä ja tilanteen hallinnasta. "Maailma on pelottava, ainakin lapseni ruuan suhteen varmistan, että mikään ei voi mennä vikaan..."



Voi olla, että tuollaisella ihmisellä on itselläänkin jonkinasteisia syömisneurooseja (terveellisesti syömisen neuroosi on olemassaoleva diagnoosi!).



Miten sellaisen ihmisen elämä järkkyykään, kun tieto terveellisyydestä muuttuu? Esimerkiksi imetyksestä tulee koko ajan uusia tietoja ja suosituksia on omien lasteni lapsuusaikanakin muutettu.



Minusta kohtuus on hyvä neuvo syömisessäkin. Hyvää ruokaa kohtuudella, siis. Ja kokonaisuus ratkaisee.

esikoisen kanssa ollaan yleensä kaikkein tarkimpia ja kilpaillaan siitä kuka tekee eniten neuvolan ohjeiden mukaan. Useamman kanssa tulee sitten vähän sitä maalaisjärjen käyttöä, toiset toki osaavat käyttää sitä jo ensimmäisenkin kanssa. Itse henk.koht. sain kohtauksen kun mummoni aikoinaan antoi esikoiselle palan pullaa tämän ollessa reilun vuoden. Karkkia poika taisi saada joskus kolmen vanhana. Toisenkin lapsen kohdalla pidin vielä jotain tiukkaa rajaa missä iässä saa mitäkin maistella. Kolmannen kanssa on annettu vähän mielen mukaan. Meillä ei ole karkkipäivää edelleenkään, isoimmat lapset jo koulussa. Lapset eivät syö päivittäin tai erikoisen usein herkkuja, hampaat ovat hyvässä kunnossa. En kuitenkaan jaksaisi enää ottaa stressiä siitä jos joku antaisi neljännelle lapselleni vaikkapa sen suklaapalan vuoden iässä. Se ei ihan totta tarkoita sitä että sen jälkeen ei muuta syödä.

Mieluummin kannattaisi pitää namit osana normaalia elämää - asiana, josta nautitaan kohtuudella.

ap

Nykyään monilla vanhemmilla asenne herkkuja kohtaan on kielteinen ja tuomitseva, ja lasta varjellaan viimeiseen asti niiltä. Oikeastaan pitäisi opettaa lasta nauttimaan herkuista kohtuudella ja harvoin, esim. juhlien yhteydessä. Vanhemmat opettavat lapsille monia muitakin asioita, joten miksi ei opetettaisi kohtuullista herkkujen syöntiä. En vain usko totaalikieltämiseen tässä asiassa. Ne lapset on juuri niitä, jotka kourakaupalla mättävät sitten karkkia ja muita herkkuja juhlissa.

ei ole kiellettyjä eikä sallittuja, karkkia saa siitä lähtien kun itse keksii, mistä kyse. Tosin herkkuja ei osteta vain siksi, että lapsi niitä haluaa. Alusta alkaen tehty selväksi, että on "voimaruokaa", jolla jaksaa ja sitten on sellaista syötävää, josta ei voimaa saa, mutta jota voi syödä huvikseenkin kuten vaikka viinimarjat.



Meillä on 3 hoikkaa teiniä, jotka eivät osta karkkia vaan vaikka vauvojen hedelmäsoseita. Ja heillä kavereita, jotka syövät karkkeja kaksin käsin, koska ne on kotona kielletty.

Minä vielä painottaisin, että kun niitä herkkuja on ja saa, niitä opetellaan sitten samalla syömään kohtuudella.

Kohtuuden oppiminen on aika iso juttu.

Suurin osa äideistä tuntuu pitävän herkkujen antamista kauhean pahana asiana ja siksi siirtävät sitä mahdollisimman myöhään.

lapsi ei saa kaupan herkkuja koska ne on täynnä lisä ym aineita. Itse leivotaan pullaa ja tehdään jätskiä joita perheen 2,5 vee myös saa mutta mitään karkkia tai limsaa ei meillä tarjoilla. Jos on kutsut niin ei lapsi syö kuin pienen palan kakkua tai pullaa ja pyytää juomaksi maitoa. Kotonakin jopa vastaleivottu pulla saattaa jäädä kesken. Kyllä tuo ehtii sitä väri-, säilöntä- ja lisäaine sotkua naamaansa tunkemaan vielä vaikka en siitä pidäkään.

Lasten ylipainoisuus on tosi ongelma. Olen itse ollut ylipainoinen lapsi, tiedän mitä se on ja haluan siltä omat lapseni säästää. Sopipa se ap:lle tai ei !



Ongelma ei ole herkku silloin tällöin vaan se että niitä työnnetään lapiolla joka tuutista. kaksivuotaalleni annettiin tikkaria espoon kunnallisesta päiväkodista.

On yksinkertasempaa ilmoittaa tädeille, mummoille, kummeille, päiväkotiin, naapureille jne jne. että lapsi ei syö karkkia. ja piste.



Aina jankutetaan että ei se yksi herkku mitään ja pitää ottaa kun tarjotaan. Jospa haluaisimme koko perhe herkutella vaikka perjantai-iltana kunnolla ? Eikä niin että naapurin hyväätarkoittava ja luonnollisestikin kaikkitietävä amanda-täti tyrkyttää tikkareitaan milloin päähän pälkähtää.





eli summa sumarum, jokainen perhe mussuttakoon tyylillään. mutta jos tikkareita ei meillä syödä, ei kai ole ap:lle ja kumppaneille ongelma ?



Aikuisilla vähän sama juttu jos joku ei käytä alkoholia, aina löytyy niiitä jotka jankuttavat että kyllähän sä nyt yhden voit ottaa..eikö jokainen voisi päättää ihan vaan omasta puolestaan ?

Lasten ylipainoisuus on tosi ongelma. Olen itse ollut ylipainoinen lapsi, tiedän mitä se on ja haluan siltä omat lapseni säästää. Sopipa se ap:lle tai ei !

Ongelma ei ole herkku silloin tällöin vaan se että niitä työnnetään lapiolla joka tuutista. kaksivuotaalleni annettiin tikkaria espoon kunnallisesta päiväkodista.

On yksinkertasempaa ilmoittaa tädeille, mummoille, kummeille, päiväkotiin, naapureille jne jne. että lapsi ei syö karkkia. ja piste.

Aina jankutetaan että ei se yksi herkku mitään ja pitää ottaa kun tarjotaan. Jospa haluaisimme koko perhe herkutella vaikka perjantai-iltana kunnolla ? Eikä niin että naapurin hyväätarkoittava ja luonnollisestikin kaikkitietävä amanda-täti tyrkyttää tikkareitaan milloin päähän pälkähtää.

eli summa sumarum, jokainen perhe mussuttakoon tyylillään. mutta jos tikkareita ei meillä syödä, ei kai ole ap:lle ja kumppaneille ongelma ?

Aikuisilla vähän sama juttu jos joku ei käytä alkoholia, aina löytyy niiitä jotka jankuttavat että kyllähän sä nyt yhden voit ottaa..eikö jokainen voisi päättää ihan vaan omasta puolestaan ?

että ongelma on juuri se että kohtuullinen herkuttelu on niin tavattoman vaikeaa kun kaikkea on kaikkialla ylenmäärin tarjolla.



esimerkiksi isovanhemmat. alukuun pari vuotta meni että ne uskoivat ettei karkkeja pidä tuoda. sitten saivat tarjota juhlissa. nykyään jos lapset menee mummolaan käymään, aina on karkkipussi ojossa. eli homma lähti käsistä.

että ongelma on juuri se että kohtuullinen herkuttelu on niin tavattoman vaikeaa kun kaikkea on kaikkialla ylenmäärin tarjolla.

esimerkiksi isovanhemmat. alukuun pari vuotta meni että ne uskoivat ettei karkkeja pidä tuoda. sitten saivat tarjota juhlissa. nykyään jos lapset menee mummolaan käymään, aina on karkkipussi ojossa. eli homma lähti käsistä.

on koko ajan tyrkyllä?