Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi teette herkkujen antamisesta lapselle niin PAHAN ja VAARALLISEN asian?
25.07.2011 |
Kolmas lapsemme on kohta 1,5-vuotias ja on saanut maistaa herkkuja ihan normaalisti isosisarustensa kanssa. Syöty on jäätelöä, karkkia, keksejä, sipsiä, limsaa jne.
Suurin osa äideistä tuntuu pitävän herkkujen antamista kauhean pahana asiana ja siksi siirtävät sitä mahdollisimman myöhään. Ja ne jotka herkkuja antavat, tuntevat siitä syyllisyyttä. Ensmmäisen lapsen kohdalla "ei totuteta lasta haitallisiin herkkuihin" mutta seuraavien kohdalla jo "sorrutaan antamaan".
En ymmärrä tällaista elämän normaalien nautintojen demonisoimista. Miksi herkkujen antaminen on teille "sortumista", miksei se voi olla ihan vain mukava osa elämää? Ihmiselle kun ei ole MITÄÄN HAITTAA kohtuullisesta tai satunnaisesta karkin, sipsien tai limsan käytöstä. Jatkuvasta pupeltamisesta taas kenellekään normaalilla lapsiperheellä ei varmasti ole kyse.
Mitä te siis oikein pelkäätte? Sitäkö, että lapsenne tulevat riippuvaiseksi sokerista? Lihovat? Saavat reikiä hampaisiin? Heijastatteko asiaan omia pelkojanne elämän hallinnan menettämisestä? Vai pelkäättekö muiden arvostelua huonosta vanhemmuudesta?
Kertokaapa kerrankin rehellisesti, mikä tässä asiassa oikein pelottaa. Vastaukseksi ei kelpaa "en halua pilata lapseni hampaita", koska fakta on, etteivät hampaat mene kohtuukäytöstä pilalle.
Kommentit (99)
En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja? Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen. Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua. Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä. Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista. Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä. Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.
kuvailit on se toinen ääripää. Meillä lapset kyllä tykkää tavallisesta terveellisestä ruuasta eivätkä vingu karkkien ja muiden herkkujen perään koko ajan vaikka niitä silloin tällöin saavatkin. Eli en edelleenkään tajua mikä järki on siinä että että pelätään sokeria kuin ruttoa ja ajatellaan että lapsi on heti pilalla jos on saanut mummolassa yhden keksin tai karkin. Kohtuus, kohtuus kohtuus on se avainsana!
että miksi lapsi pitää ehdottomasti totuttaa siihen sokerin makuun? Siksi, että sota-aikana oli pulaa sokerista ja isovanhemmille sokerin antaminen on suurin rakkaudenosoitus ja parasta, mitä tietää maailmasta?
Meillä on lapsia ja ehdottomasti minua (!) katsottu kieroon, kun lapset eivät pitäneet karkista, jonka joku tuntemattomampi mummo antoi. Kommentti oli, että kyllä jokainen lapsi nyt karkista pitää. Mikä ehdoton vaatimus tämä on?
Minusta sokeri nyt vain on aika tarpeeton ainesosa ruokavaliosta. Maailmassa on paljon turhaa, joten miksi mun pitäisi opettaa lapseni juoksemaan turhan perässä?
Saavat karkkipäivänä karkkia, mutta vinkuvat poronkäristystä ja lohikeittoa. Ei karkki automaattisesti saa lasta sokeriaddiktiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totuttamattakin?
Joten voit lähteä ihan luottavaisesti siitä, että vaikka kuinka lapsesi olisi elänyt pelkillä porkkanoilla, voi todella tykätä jäätelötä, kun sitä saa.
Muistaakseni äidinmaitokin on aika makeaa.
Joten jos luonnostaan ihminen nauttii makeasta (ei kaikki samasta ja yhtä makeasta, mutta makeasta kuitenkin), niin tärkeää on sitten opetella kohtuus, ja se, että makea ei korvaa ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa.
En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja? Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen. Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua. Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä. Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista. Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä. Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.
kuvailit on se toinen ääripää. Meillä lapset kyllä tykkää tavallisesta terveellisestä ruuasta eivätkä vingu karkkien ja muiden herkkujen perään koko ajan vaikka niitä silloin tällöin saavatkin. Eli en edelleenkään tajua mikä järki on siinä että että pelätään sokeria kuin ruttoa ja ajatellaan että lapsi on heti pilalla jos on saanut mummolassa yhden keksin tai karkin. Kohtuus, kohtuus kohtuus on se avainsana!
että miksi lapsi pitää ehdottomasti totuttaa siihen sokerin makuun? Siksi, että sota-aikana oli pulaa sokerista ja isovanhemmille sokerin antaminen on suurin rakkaudenosoitus ja parasta, mitä tietää maailmasta? Meillä on lapsia ja ehdottomasti minua (!) katsottu kieroon, kun lapset eivät pitäneet karkista, jonka joku tuntemattomampi mummo antoi. Kommentti oli, että kyllä jokainen lapsi nyt karkista pitää. Mikä ehdoton vaatimus tämä on? Minusta sokeri nyt vain on aika tarpeeton ainesosa ruokavaliosta. Maailmassa on paljon turhaa, joten miksi mun pitäisi opettaa lapseni juoksemaan turhan perässä?
Saavat karkkipäivänä karkkia, mutta vinkuvat poronkäristystä ja lohikeittoa. Ei karkki automaattisesti saa lasta sokeriaddiktiksi.
vinkuvat jälkiruokaa, eikä kelpaa jos antaa herkullisen hedelmän tai marjoja.
Aika moni myös koulussa juoksee kaupassa ostamassa karkkia ja limpparia, vaikka koulussa voi syödä normaalia ruokaa, mutta se ei kelpaa.
En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja? Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen. Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua. Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä. Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista. Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä. Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.
kuvailit on se toinen ääripää. Meillä lapset kyllä tykkää tavallisesta terveellisestä ruuasta eivätkä vingu karkkien ja muiden herkkujen perään koko ajan vaikka niitä silloin tällöin saavatkin. Eli en edelleenkään tajua mikä järki on siinä että että pelätään sokeria kuin ruttoa ja ajatellaan että lapsi on heti pilalla jos on saanut mummolassa yhden keksin tai karkin. Kohtuus, kohtuus kohtuus on se avainsana!
että miksi lapsi pitää ehdottomasti totuttaa siihen sokerin makuun? Siksi, että sota-aikana oli pulaa sokerista ja isovanhemmille sokerin antaminen on suurin rakkaudenosoitus ja parasta, mitä tietää maailmasta? Meillä on lapsia ja ehdottomasti minua (!) katsottu kieroon, kun lapset eivät pitäneet karkista, jonka joku tuntemattomampi mummo antoi. Kommentti oli, että kyllä jokainen lapsi nyt karkista pitää. Mikä ehdoton vaatimus tämä on? Minusta sokeri nyt vain on aika tarpeeton ainesosa ruokavaliosta. Maailmassa on paljon turhaa, joten miksi mun pitäisi opettaa lapseni juoksemaan turhan perässä?
Saavat karkkipäivänä karkkia, mutta vinkuvat poronkäristystä ja lohikeittoa. Ei karkki automaattisesti saa lasta sokeriaddiktiksi.
vinkuvat jälkiruokaa, eikä kelpaa jos antaa herkullisen hedelmän tai marjoja.
Aika moni myös koulussa juoksee kaupassa ostamassa karkkia ja limpparia, vaikka koulussa voi syödä normaalia ruokaa, mutta se ei kelpaa.
Ja pikkukoululaisilla on karkkipäivä, silloin savat karkkia. 17v taas ostaa omilla rahoilla joskus karkkia ja joskus sämpylää, tykkää koulun ruoista. Meillä kyllä uppoaa ne hedelmät ja marjatkin :)
Ihan totuttamattakin? Joten voit lähteä ihan luottavaisesti siitä, että vaikka kuinka lapsesi olisi elänyt pelkillä porkkanoilla, voi todella tykätä jäätelötä, kun sitä saa. Muistaakseni äidinmaitokin on aika makeaa. Joten jos luonnostaan ihminen nauttii makeasta (ei kaikki samasta ja yhtä makeasta, mutta makeasta kuitenkin), niin tärkeää on sitten opetella kohtuus, ja se, että makea ei korvaa ravintoarvoiltaan hyvää ruokaa.
terveellisesti, esim. hedelmien ja marjojen makuun. Ei siinä pakosti tarvita sokerisia karkkeja. Siihen, mikä on kenestäkin makeaa ja maistuvaa tosiaankin totutaan ihan pienenä. Äidinmaito ja karkki ovat varsin erimakuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Ja pikkukoululaisilla on karkkipäivä, silloin savat karkkia. 17v taas ostaa omilla rahoilla joskus karkkia ja joskus sämpylää, tykkää koulun ruoista. Meillä kyllä uppoaa ne hedelmät ja marjatkin :)
[/quote]
ei ole just teidän lapset.
Koulussa töissä ollessani olen huomannut, että aika moni lapsi juoksee kaupassa hakemassa karkkia ja limsaa. Jos tästä asiasta yrittää lasten vanhempien kanssa keskustella, niin yleensä viestintuoja tuomitaan.
Ja pikkukoululaisilla on karkkipäivä, silloin savat karkkia. 17v taas ostaa omilla rahoilla joskus karkkia ja joskus sämpylää, tykkää koulun ruoista. Meillä kyllä uppoaa ne hedelmät ja marjatkin :)
ei ole just teidän lapset.
Koulussa töissä ollessani olen huomannut, että aika moni lapsi juoksee kaupassa hakemassa karkkia ja limsaa. Jos tästä asiasta yrittää lasten vanhempien kanssa keskustella, niin yleensä viestintuoja tuomitaan.
Ihan turha vängätä vastaan, meillä joillakin on elämä näemmä väähn helpompaa, kun ei tarvitse kytätä jokaista suupalaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miksi lapsi pitää ehdottomasti totuttaa siihen sokerin makuun? Siksi, että sota-aikana oli pulaa sokerista ja isovanhemmille sokerin antaminen on suurin rakkaudenosoitus ja parasta, mitä tietää maailmasta?
Meillä on lapsia ja ehdottomasti minua (!) katsottu kieroon, kun lapset eivät pitäneet karkista, jonka joku tuntemattomampi mummo antoi. Kommentti oli, että kyllä jokainen lapsi nyt karkista pitää. Mikä ehdoton vaatimus tämä on?
Minusta sokeri nyt vain on aika tarpeeton ainesosa ruokavaliosta. Maailmassa on paljon turhaa, joten miksi mun pitäisi opettaa lapseni juoksemaan turhan perässä?
eihän lasta tarvitsekaan "ehdottomasti totuttaa sokerin makuun". Minä ihmettelen lähinnä sitä, että jos lapsi vaikkapa joskus haluaisi maistaa muutaman karkin tai jäätelön niin ei saa sitä koska heti on muka kaikki hampaat pilalla. Eli ei tarvitse väen vängällä totuttaa, mutta miksi pitää hampaat irvessä kieltää? Ja varmaan tulet nyt sanomaan kuinka sinun lapsesi eivät koskaan ole halunneet maistaa karkkia tai muita herkkuja, eivät edes vilkaise niihin päinkään jne. Ehkä sinun lapsiesi kohdalla onkin näin, mutta kuten monet täälläkin ovat kertoneet on monilla käynyt niin että se kielletty hedelmä alkaa todella paljon houkuttaa viimeistään koulu-iässä ja silloin sitä kohtuutta niihin herkkuihin ei välttämättä ole, vaan niitä ostetaan ja syödään salassa isoja määriä aina kun on mahdollisuus.
ei ole koskaan kotona karkkia, limua tai sipsejä, koska me vanhemmatkaan emme niitä syö. Ja kyllä olen pyytänyt, etteivät isovanhemmatkaan lapselle tarjoile karkkia tai suklaata ja muutenkin välttäisivät turhaa sokeria. Lapseni ovat pienesti ja huonosti syöviä, joten haluan että syövät mieluummin ravitsevaa ruokaa sen minkä syövät, eikä vatsaa täytetä suklaakekseillä, siksi arkena mennään ihan perussapuskalla. Ravintoloissa, kahvilassa, juhlissa ym. vastaavissa tilanteissa en kuitenkaan katso tarpeelliseksi estää herkkujen syöntiä tai vahdata. Kesäjätskit nautitaan ihan normaalisti ja kotona leivotaan, mutta ilmeisesti olen silti enemmän sieltä "pipo kireällä" päästä äitejä, jotka mieluiten välttävät roskaaruokaa lastensa ruokavaliossa, niin kauan kuin se on mahdollista. Mieluummin totutan heidät muihin makuihin, silloin vielä kun valinnat ovat minun vallassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on yksi naurettavimmista kommenteista joita olen kuullut. Ja pari kertaa on tullut vastaan live-elämässä.
Tollanen on aika surullista, siis ymmärrettävää jos sinulla on yksi lapsi mutta muuten täysin absurdi.
Ei me olla annettu karkkia että lapsi "saa nyt makeaa" vaan että nyt syödään karkkia.
Makea ei korvaa ravintoa! Oletatko että teen niin? Korvaan ravintoa namilla? Herttinen mikä ajatus!
Entä jos antaa lapselle aina ruuan jälkeen jälkkärin? Meillä on suvussa tällänen esimerkki: ei syödä namii tai juoda limua. Jälkkäriä vedetään minkä ehditään.
Meillä lapset osaa lopettaa karkin syömisen kesken pussin, osaako teidän joskus? Kun alatte antamaan namia niin miten kovaa teidän lapsi kiljuu karkkihyllyllä "kun kerran päässyt makuun"? :)
Meillä lapset on oppinu että aina ei karkkia saa, ei ole karkkipäivää koska ne on satunnaisia ostoksia.
Mutta hampaat saa happohyökkäyksen aina kun syödään. Se pitää katkasta purkalla tai hammaspastillilla. Suu kestää n. 5 happohyökkäystä, tämä on yksi syy miksi suositellaan 5 kertaa päivässä syömistä. Purkan käyttöä ja hammaspesuja.. :)
se kielletty hedelmä alkaa todella paljon houkuttaa viimeistään koulu-iässä ja silloin sitä kohtuutta niihin herkkuihin ei välttämättä ole, vaan niitä ostetaan ja syödään salassa isoja määriä aina kun on mahdollisuus.
Ketäs se sitten haittaa? Syökööt, jos on yhtään rahaa. Pääasia on, että sokerinhimoa ja tottumusta sen tyydyttämiseen makeisilla ei ole luotu ainakaan ennen tuota ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottumuksella on valtava voima myöhemmän käyttäytymisen selittäjänä, ja jos lapsi tottuu siihen, että herkkuja on tarjolla äärimmäisen harvoin, hän sisäistää tämän käyttäytymismallin.
Pitää tietysti myös muistaa selittää, miksi sitä sokerimössöä ei tarvitse joka päivä olla syömässä.
Eli susta herkkuja voi käyttää vain joka päivä tai ei ollenkaan? Mahtavaa logiikkaa.
En suinkaan väittänyt näin. Ei täällä monikaan ole ihan absolutismia ajamassakaan.
että miksi lapsi pitää ehdottomasti totuttaa siihen sokerin makuun? Siksi, että sota-aikana oli pulaa sokerista ja isovanhemmille sokerin antaminen on suurin rakkaudenosoitus ja parasta, mitä tietää maailmasta? Meillä on lapsia ja ehdottomasti minua (!) katsottu kieroon, kun lapset eivät pitäneet karkista, jonka joku tuntemattomampi mummo antoi. Kommentti oli, että kyllä jokainen lapsi nyt karkista pitää. Mikä ehdoton vaatimus tämä on? Minusta sokeri nyt vain on aika tarpeeton ainesosa ruokavaliosta. Maailmassa on paljon turhaa, joten miksi mun pitäisi opettaa lapseni juoksemaan turhan perässä?
eihän lasta tarvitsekaan "ehdottomasti totuttaa sokerin makuun". Minä ihmettelen lähinnä sitä, että jos lapsi vaikkapa joskus haluaisi maistaa muutaman karkin tai jäätelön niin ei saa sitä koska heti on muka kaikki hampaat pilalla. Eli ei tarvitse väen vängällä totuttaa, mutta miksi pitää hampaat irvessä kieltää? Ja varmaan tulet nyt sanomaan kuinka sinun lapsesi eivät koskaan ole halunneet maistaa karkkia tai muita herkkuja, eivät edes vilkaise niihin päinkään jne. Ehkä sinun lapsiesi kohdalla onkin näin, mutta kuten monet täälläkin ovat kertoneet on monilla käynyt niin että se kielletty hedelmä alkaa todella paljon houkuttaa viimeistään koulu-iässä ja silloin sitä kohtuutta niihin herkkuihin ei välttämättä ole, vaan niitä ostetaan ja syödään salassa isoja määriä aina kun on mahdollisuus.
siis mähän olen kirjoittanut monta kertaa, että meilläkin herkutellaan joskus.
Mutta miten lapsi oppii edes haluamaan karkkipussia kaupasta, jos vanhemmat eivät opeta, että se on herkkua?
Eivät lapset luonnostaan halua kaupasta niitä tavaroita, joihin eivät ole tottuneet tai oppineet haluamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todenneet, että äitini jääräpäinen terveysintoilu ruuan kanssa, sai minut sairastumaan syömishäiriöön jo 6-vuotiaana. Omien lasteni kanssa olen ollut huomattavasti armollisempi. Meillä ei ole karkin, tai sipsien syönti tabu, mutta yhdistämme ne karkkipäivään tai juhliin. Mutta tärkeintä on, että jos lapsi joskus saa viikollakin jonkun namin, niin siitä ei tehdä numeroa. En teidä toimiiko tämä systeemi kaikilla, sillä lapset ovat erilaisia, mutta meillä se toimii, enkä ole huomannut lapsissani oireilua. En kuitenkaan anna äitini puhua lapsille syömisestä mitään, sillä he ihmettelevät mummonsa juttuja suuresti.
se kielletty hedelmä alkaa todella paljon houkuttaa viimeistään koulu-iässä ja silloin sitä kohtuutta niihin herkkuihin ei välttämättä ole, vaan niitä ostetaan ja syödään salassa isoja määriä aina kun on mahdollisuus.
Ketäs se sitten haittaa? Syökööt, jos on yhtään rahaa. Pääasia on, että sokerinhimoa ja tottumusta sen tyydyttämiseen makeisilla ei ole luotu ainakaan ennen tuota ikää.
No varmaan sitä lasta ainakin myöhemmin kun alkaa lihoa ja hampaat menee pilalle JATKUVASTA karkinsyönnistä. Ei tietenkään välttämättä käy näin, mutta aika monelle käy. Jos vaikka 2 vuotias saa saunnaisesti pari karkkia tai jäätelön, ei synny yletöntä sokerinhimoa. Jokainen tekee toki niin kuin itse parhaaksi katsoo.
että miksi lapsi pitää ehdottomasti totuttaa siihen sokerin makuun? Siksi, että sota-aikana oli pulaa sokerista ja isovanhemmille sokerin antaminen on suurin rakkaudenosoitus ja parasta, mitä tietää maailmasta? Meillä on lapsia ja ehdottomasti minua (!) katsottu kieroon, kun lapset eivät pitäneet karkista, jonka joku tuntemattomampi mummo antoi. Kommentti oli, että kyllä jokainen lapsi nyt karkista pitää. Mikä ehdoton vaatimus tämä on? Minusta sokeri nyt vain on aika tarpeeton ainesosa ruokavaliosta. Maailmassa on paljon turhaa, joten miksi mun pitäisi opettaa lapseni juoksemaan turhan perässä?
eihän lasta tarvitsekaan "ehdottomasti totuttaa sokerin makuun". Minä ihmettelen lähinnä sitä, että jos lapsi vaikkapa joskus haluaisi maistaa muutaman karkin tai jäätelön niin ei saa sitä koska heti on muka kaikki hampaat pilalla. Eli ei tarvitse väen vängällä totuttaa, mutta miksi pitää hampaat irvessä kieltää? Ja varmaan tulet nyt sanomaan kuinka sinun lapsesi eivät koskaan ole halunneet maistaa karkkia tai muita herkkuja, eivät edes vilkaise niihin päinkään jne. Ehkä sinun lapsiesi kohdalla onkin näin, mutta kuten monet täälläkin ovat kertoneet on monilla käynyt niin että se kielletty hedelmä alkaa todella paljon houkuttaa viimeistään koulu-iässä ja silloin sitä kohtuutta niihin herkkuihin ei välttämättä ole, vaan niitä ostetaan ja syödään salassa isoja määriä aina kun on mahdollisuus.
siis mähän olen kirjoittanut monta kertaa, että meilläkin herkutellaan joskus.
Mutta miten lapsi oppii edes haluamaan karkkipussia kaupasta, jos vanhemmat eivät opeta, että se on herkkua?
Eivät lapset luonnostaan halua kaupasta niitä tavaroita, joihin eivät ole tottuneet tai oppineet haluamaan.
olen koittanut sanoa että parasta olisi jos sokerisista herkuista ei tehdä mitään mörköä, mutta ei myöskään opeteta että karkit on jotain superihanaa vaan kohtuus kaikessa.
Kohtuullisesti. Jos lapsi ei saa koskaan mitään herkkuja niin sokerinhimo voi herätä myöhemmin ja sitten käydään ostamassa kiloittain mässyä salaa vanhemmilta vanhempana. Tosin en tajua miksi taaperoille pitäisi syöttää jotain limsaa ja sipsejä kuten moni vaikuttaa nykyään tekevän. Muutenkin ehkä lapset saavat nykypäivänä ehkä liikaa herkkuja.
että miksi lapsi pitää ehdottomasti totuttaa siihen sokerin makuun? Siksi, että sota-aikana oli pulaa sokerista ja isovanhemmille sokerin antaminen on suurin rakkaudenosoitus ja parasta, mitä tietää maailmasta? Meillä on lapsia ja ehdottomasti minua (!) katsottu kieroon, kun lapset eivät pitäneet karkista, jonka joku tuntemattomampi mummo antoi. Kommentti oli, että kyllä jokainen lapsi nyt karkista pitää. Mikä ehdoton vaatimus tämä on? Minusta sokeri nyt vain on aika tarpeeton ainesosa ruokavaliosta. Maailmassa on paljon turhaa, joten miksi mun pitäisi opettaa lapseni juoksemaan turhan perässä?
eihän lasta tarvitsekaan "ehdottomasti totuttaa sokerin makuun". Minä ihmettelen lähinnä sitä, että jos lapsi vaikkapa joskus haluaisi maistaa muutaman karkin tai jäätelön niin ei saa sitä koska heti on muka kaikki hampaat pilalla. Eli ei tarvitse väen vängällä totuttaa, mutta miksi pitää hampaat irvessä kieltää? Ja varmaan tulet nyt sanomaan kuinka sinun lapsesi eivät koskaan ole halunneet maistaa karkkia tai muita herkkuja, eivät edes vilkaise niihin päinkään jne. Ehkä sinun lapsiesi kohdalla onkin näin, mutta kuten monet täälläkin ovat kertoneet on monilla käynyt niin että se kielletty hedelmä alkaa todella paljon houkuttaa viimeistään koulu-iässä ja silloin sitä kohtuutta niihin herkkuihin ei välttämättä ole, vaan niitä ostetaan ja syödään salassa isoja määriä aina kun on mahdollisuus.
siis mähän olen kirjoittanut monta kertaa, että meilläkin herkutellaan joskus. Mutta miten lapsi oppii edes haluamaan karkkipussia kaupasta, jos vanhemmat eivät opeta, että se on herkkua? Eivät lapset luonnostaan halua kaupasta niitä tavaroita, joihin eivät ole tottuneet tai oppineet haluamaan.
olen koittanut sanoa että parasta olisi jos sokerisista herkuista ei tehdä mitään mörköä, mutta ei myöskään opeteta että karkit on jotain superihanaa vaan kohtuus kaikessa.
aika monella vain on sellainen käsitys tässä ketjussa, että karkit ja sokeri on välttämättä lapselle ja ihmiselle ja täysin luontaista haluta sokeria. Voi olla, että on luontaista haluta makeaa, mutta miksi se makea pitäisi olla juuri sokeria esim. karkkien muodossa.
Meillä käy lapsivieraita, joiden mielestä jälkiruoka ei voi olla esimerkiksi vesimelonia tai marjoja. En tiedä, miksi pitää opettaa siihen, että jälkiruoka pitää olla jotain sokerista?
No varmaan sitä lasta ainakin myöhemmin kun alkaa lihoa ja hampaat menee pilalle JATKUVASTA karkinsyönnistä. Ei tietenkään välttämättä käy näin, mutta aika monelle käy. Jos vaikka 2 vuotias saa saunnaisesti pari karkkia tai jäätelön, ei synny yletöntä sokerinhimoa. Jokainen tekee toki niin kuin itse parhaaksi katsoo.
... se, että mun muutoin terveellisesti syövä lapseni syö teillä kaikki teidän karkit. Ole huoleti, sitä kestää vain muutaman vuoden.
Alue: Aihe vapaa
että miksi lapsi pitää ehdottomasti totuttaa siihen sokerin makuun? Siksi, että sota-aikana oli pulaa sokerista ja isovanhemmille sokerin antaminen on suurin rakkaudenosoitus ja parasta, mitä tietää maailmasta?
Meillä on lapsia ja ehdottomasti minua (!) katsottu kieroon, kun lapset eivät pitäneet karkista, jonka joku tuntemattomampi mummo antoi. Kommentti oli, että kyllä jokainen lapsi nyt karkista pitää. Mikä ehdoton vaatimus tämä on?
Minusta sokeri nyt vain on aika tarpeeton ainesosa ruokavaliosta. Maailmassa on paljon turhaa, joten miksi mun pitäisi opettaa lapseni juoksemaan turhan perässä?