Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi teette herkkujen antamisesta lapselle niin PAHAN ja VAARALLISEN asian?

Vierailija
25.07.2011 |

Kolmas lapsemme on kohta 1,5-vuotias ja on saanut maistaa herkkuja ihan normaalisti isosisarustensa kanssa. Syöty on jäätelöä, karkkia, keksejä, sipsiä, limsaa jne.



Suurin osa äideistä tuntuu pitävän herkkujen antamista kauhean pahana asiana ja siksi siirtävät sitä mahdollisimman myöhään. Ja ne jotka herkkuja antavat, tuntevat siitä syyllisyyttä. Ensmmäisen lapsen kohdalla "ei totuteta lasta haitallisiin herkkuihin" mutta seuraavien kohdalla jo "sorrutaan antamaan".



En ymmärrä tällaista elämän normaalien nautintojen demonisoimista. Miksi herkkujen antaminen on teille "sortumista", miksei se voi olla ihan vain mukava osa elämää? Ihmiselle kun ei ole MITÄÄN HAITTAA kohtuullisesta tai satunnaisesta karkin, sipsien tai limsan käytöstä. Jatkuvasta pupeltamisesta taas kenellekään normaalilla lapsiperheellä ei varmasti ole kyse.



Mitä te siis oikein pelkäätte? Sitäkö, että lapsenne tulevat riippuvaiseksi sokerista? Lihovat? Saavat reikiä hampaisiin? Heijastatteko asiaan omia pelkojanne elämän hallinnan menettämisestä? Vai pelkäättekö muiden arvostelua huonosta vanhemmuudesta?



Kertokaapa kerrankin rehellisesti, mikä tässä asiassa oikein pelottaa. Vastaukseksi ei kelpaa "en halua pilata lapseni hampaita", koska fakta on, etteivät hampaat mene kohtuukäytöstä pilalle.

Kommentit (99)

Vierailija
21/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

omien lastensa kasvatuksesta etkä esimerkiksi sinä.



Joillekin se on ongelma.

Vierailija
22/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja karkkia on tarjolla

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

etten voisi antaa lapsilleni mitään roskaa. En itsekkään syö sipsejä, limpsaa yms. En edes osta koskaan niitä kotiin. Tästä syystä lapsemme ovar rauhallisia, keskittymiskykyisiä, hoikkia ja hirmu terveitä! Herkuttelemme marjoilla, pähkinöillä, rahkalla jne..

Vierailija
24/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten ylipainoisuus on tosi ongelma. Olen itse ollut ylipainoinen lapsi, tiedän mitä se on ja haluan siltä omat lapseni säästää. Sopipa se ap:lle tai ei !

Ongelma ei ole herkku silloin tällöin vaan se että niitä työnnetään lapiolla joka tuutista. kaksivuotaalleni annettiin tikkaria espoon kunnallisesta päiväkodista.

On yksinkertasempaa ilmoittaa tädeille, mummoille, kummeille, päiväkotiin, naapureille jne jne. että lapsi ei syö karkkia. ja piste.

Aina jankutetaan että ei se yksi herkku mitään ja pitää ottaa kun tarjotaan. Jospa haluaisimme koko perhe herkutella vaikka perjantai-iltana kunnolla ? Eikä niin että naapurin hyväätarkoittava ja luonnollisestikin kaikkitietävä amanda-täti tyrkyttää tikkareitaan milloin päähän pälkähtää.

eli summa sumarum, jokainen perhe mussuttakoon tyylillään. mutta jos tikkareita ei meillä syödä, ei kai ole ap:lle ja kumppaneille ongelma ?

Aikuisilla vähän sama juttu jos joku ei käytä alkoholia, aina löytyy niiitä jotka jankuttavat että kyllähän sä nyt yhden voit ottaa..eikö jokainen voisi päättää ihan vaan omasta puolestaan ?

Missä iässä sä suot lapsillesi sitten jäätleöä ja karkkeja? Näitä tapauksia näkee: ensin vuositolkulla kytätäään ja kielletään jokin asia ja kun lopulta lapsi saa edes näennäisen vapauden, niin sitten vedetään kaksin käsin. Eräs tällainen kultamussukka on lapsieni kaveri: ei videoita, ei pelejä eikä herkkuja kotona. ja meillä sitten vingutaan lapsilta karkia, mehua, pullaa ja mitään muuta ei tehtäisi kuin pelattaisi tai tuijotettaisiin videoita, kun kotona ei saa.

Vierailija
25/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että ongelma on juuri se että kohtuullinen herkuttelu on niin tavattoman vaikeaa kun kaikkea on kaikkialla ylenmäärin tarjolla. esimerkiksi isovanhemmat.

Asiaa ei helpota ollenkaan se, että isovanhemmat ovat eronneet, eli tavallaan muodostavat jo kaksi erillistä tuuttia, mistä sitä makeaa tursuaa.

Ja tuolle, joka sanoi, että lapsi ei saa itse päättää: olipas aika jalostunut kuittaus, ei tämmöisiin olla täällä totuttu.

Vierailija
26/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten ylipainoisuus on tosi ongelma. Olen itse ollut ylipainoinen lapsi, tiedän mitä se on ja haluan siltä omat lapseni säästää. Sopipa se ap:lle tai ei !

Ongelma ei ole herkku silloin tällöin vaan se että niitä työnnetään lapiolla joka tuutista. kaksivuotaalleni annettiin tikkaria espoon kunnallisesta päiväkodista.

On yksinkertasempaa ilmoittaa tädeille, mummoille, kummeille, päiväkotiin, naapureille jne jne. että lapsi ei syö karkkia. ja piste.

Aina jankutetaan että ei se yksi herkku mitään ja pitää ottaa kun tarjotaan. Jospa haluaisimme koko perhe herkutella vaikka perjantai-iltana kunnolla ? Eikä niin että naapurin hyväätarkoittava ja luonnollisestikin kaikkitietävä amanda-täti tyrkyttää tikkareitaan milloin päähän pälkähtää.

eli summa sumarum, jokainen perhe mussuttakoon tyylillään. mutta jos tikkareita ei meillä syödä, ei kai ole ap:lle ja kumppaneille ongelma ?

Aikuisilla vähän sama juttu jos joku ei käytä alkoholia, aina löytyy niiitä jotka jankuttavat että kyllähän sä nyt yhden voit ottaa..eikö jokainen voisi päättää ihan vaan omasta puolestaan ?

että haluatte kotona herkutella kunnolla joka perjantai-ilta? Sitäkö, että muulloin ei saa mitään herkkuja, mutta perjantaisin saa sitten vetää kaksin käsin ja ähkyyn asti? Ei ehkä kovin fiksu tapa sekään. Mutta kuten sanoit, jokainen tekee tyylillään ja päättää itse. Eikä tässä ketjussa mun mielestä ole kukaan sanonutkaan että kaikkien perheiden pitäisi toimia jollain tietyllä tavalla, vaan pikemminkin vain kysytty sitä miksi ne herkut on niin paha mörkö monille?

Ps: Olin itsekin ylipainoinen lapsena joten tiedän myös mitä se on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

miettinyt tuota, että jos tavoite on, että lapsella ei olisi aikuisena valtavaa, kontrolloimatonta tarvetta syödä herkkuja, niin kumpi strategia olisi parempi a) mahdollisimman vähän herkkuja mahdollisimman myöhään (tuleeko kielletty hedelmä -efekti?) vai b) lapsi saa silloin tällöin herkkuja, ei nipotusta (kukaan tuskin kannattaa täysin rajatonta herkuttelua).



Olen pohdintojen (teen myös aihetta liippaavaa tutkimusta työkseni) jälkeen päätynyt kannattamaan tuota a) strategiaa. Tottumuksella on valtava voima myöhemmän käyttäytymisen selittäjänä, ja jos lapsi tottuu siihen, että herkkuja on tarjolla äärimmäisen harvoin, hän sisäistää tämän käyttäytymismallin. Hän oppii, että herkut eivät kuulu ruokavalioon eikä samalla tavoin niitä kaipaa kuin herkutellut lapsi.



Oma lapseni kuitenkin saa herkkuja silloin tällöin, eli en toimi tässä asiassa oman parhaan tietoni mukaan.

Vierailija
28/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mikäs siinä. Itse en ole fanaattinen missään asiassa ja niinpä on terveitä ja hyväkuntoisia teinejä meidän perheessä, vaikka karkkia ja sipsejä meillä silloin tällöin syödäänkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kohtuullisen herkuttelun taito ei tule iän myötä helpommaksi, kun kaikki kaverit hakevat koulussa suklaata, omaa rahaakin on.

Minä olen lähinnä pitänyt kiinni ruoka-ajoista, ja siitä, että ruualla syödään ensin "oikeaa ruokaa". Aika nopeasti lapset oppivat, että kaikkea tyrkytettyä herkkua ei syödä, ja jos jostain otetaan, sitä ei syödä ähkyyn saakka.

Meillä esim. pellillinen suurta herkkua, mokkapaloja, ei mene aina loppuun asti, koska sitä syödään malitilla, eikä joka aterialla. ELi viikon kuluttua hiljaisuudessa heitän viimeiset palat roskiin. Keksipaketit ovat kaapissa ja vanhenevat, ei koululainen niitä edes himoitse koulupäivän jälkeen - jonkun jätskin saattaa jokus syödä.

että ongelma on juuri se että kohtuullinen herkuttelu on niin tavattoman vaikeaa kun kaikkea on kaikkialla ylenmäärin tarjolla.

esimerkiksi isovanhemmat. alukuun pari vuotta meni että ne uskoivat ettei karkkeja pidä tuoda. sitten saivat tarjota juhlissa. nykyään jos lapset menee mummolaan käymään, aina on karkkipussi ojossa. eli homma lähti käsistä.

Vierailija
30/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottumuksella on valtava voima myöhemmän käyttäytymisen selittäjänä, ja jos lapsi tottuu siihen, että herkkuja on tarjolla äärimmäisen harvoin, hän sisäistää tämän käyttäytymismallin.

Pitää tietysti myös muistaa selittää, miksi sitä sokerimössöä ei tarvitse joka päivä olla syömässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottumuksella on valtava voima myöhemmän käyttäytymisen selittäjänä, ja jos lapsi tottuu siihen, että herkkuja on tarjolla äärimmäisen harvoin, hän sisäistää tämän käyttäytymismallin.

Pitää tietysti myös muistaa selittää, miksi sitä sokerimössöä ei tarvitse joka päivä olla syömässä.

Mahtavaa logiikkaa.

Vierailija
32/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut oikein yrittää sitten ostaa lapsen suosiota tyrkyttämällä sitä makeaa, kun "eihän kotona saa". Pelkkää typerää kiusantekoa vanhempia kohtaanhan sellainen on.

Lasten ylipainoisuus on tosi ongelma. Olen itse ollut ylipainoinen lapsi, tiedän mitä se on ja haluan siltä omat lapseni säästää. Sopipa se ap:lle tai ei !

Ongelma ei ole herkku silloin tällöin vaan se että niitä työnnetään lapiolla joka tuutista. kaksivuotaalleni annettiin tikkaria espoon kunnallisesta päiväkodista.

On yksinkertasempaa ilmoittaa tädeille, mummoille, kummeille, päiväkotiin, naapureille jne jne. että lapsi ei syö karkkia. ja piste.

Aina jankutetaan että ei se yksi herkku mitään ja pitää ottaa kun tarjotaan. Jospa haluaisimme koko perhe herkutella vaikka perjantai-iltana kunnolla ? Eikä niin että naapurin hyväätarkoittava ja luonnollisestikin kaikkitietävä amanda-täti tyrkyttää tikkareitaan milloin päähän pälkähtää.

eli summa sumarum, jokainen perhe mussuttakoon tyylillään. mutta jos tikkareita ei meillä syödä, ei kai ole ap:lle ja kumppaneille ongelma ?

Aikuisilla vähän sama juttu jos joku ei käytä alkoholia, aina löytyy niiitä jotka jankuttavat että kyllähän sä nyt yhden voit ottaa..eikö jokainen voisi päättää ihan vaan omasta puolestaan ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mopo karkaa käsistä useinkin irtokarkkihyllyllä, eli kilon pussin kanssa tulee kotiin. Olen ollut välillä ihan vihainenkin asiasta, ja ollaan saatu herkkujen määrää rajattua meiltä aikuisislta hieman....

En halua 2v. taaperolle samanlaista ahmismistyyliä herkkujen suhteen, joten iskänkin on muutettava tyyliä. mutta meni ohi aiheen, koska emme ole mitään totaalikieltäytyjiä.

Mutta minusta on ihan ok, jos joku ei halua lasta opettaa karkinsyöntiin, vaan tekee mielluummin itse leivonnaisia jne, on ne aina parempi vaihtoehto kuin väriaineilla ja ties millä kyllästetyt karkit ja suolaiset sipsit!

Ehdottomuus asiassa kuin asiassa voi kääntyä itseään vastaan, itse kannatan kultaista keskitietä.

Vierailija
34/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli kotona on yläkaapit täynnä irtokarkkeja ja suklaata, joita sitten syödään lasten nukkuessa. Näillä äideillä on itsellään ongelmia herkkujen kanssa, joten he kieltävät ne lapsiltaan kokonaan. Ja saavat aikaan "salainen on namia" -efektin, jossa lapset oppivat ahmimaan salaa ja jopa varastamaan kaupasta saadakseen herkkua.



Jos taas karkkeihin jne. suhtaudutaan siten, että niitä voi vapaasti syödä silloin tällöin, syntyy käsitys siitä, että pieni määrä ei ketään tapa eikä toisaalta isoja määriä tarvitse koskaan napaansa lappaa, koska samaa iloa on tarjolla muinakin päivinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja?



Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen.



Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua.



Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä.



Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista.



Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä.





Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.



Vierailija
36/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja?

Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen.

Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua.

Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä.

Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista.

Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä.

Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

jossian vaiheessa hoksaavat karkit ja muut kaupan herkut, vaikka salassa, jos kotona kerran asia pitää salata.

Vierailija
37/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja? Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen. Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua. Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä. Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista. Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä. Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

jossian vaiheessa hoksaavat karkit ja muut kaupan herkut, vaikka salassa, jos kotona kerran asia pitää salata.

ja ovat lapseni keksineet nämä sokeriherkut, mutta eivät vingu niitä koko ajan.

Mieheni ei ole koskaan saanut/syönyt sokerimössöherkkuja, eikä syö (edes salaa) isonakaan. Sama mulla: en pidä karkin mausta yhtään, en ole sitä oppinut kotona syömään.

Voi olla uskomatonta, mutta suurin osa makuelämyksistä opitaan jo ihan lapsena. Aika monelle se lempiruoka vanhanakin on se, jota ollaan lapsena rakastettu.

Vierailija
38/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja? Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen. Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua. Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä. Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista. Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä. Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

jossian vaiheessa hoksaavat karkit ja muut kaupan herkut, vaikka salassa, jos kotona kerran asia pitää salata.

ja ovat lapseni keksineet nämä sokeriherkut, mutta eivät vingu niitä koko ajan.

Mieheni ei ole koskaan saanut/syönyt sokerimössöherkkuja, eikä syö (edes salaa) isonakaan. Sama mulla: en pidä karkin mausta yhtään, en ole sitä oppinut kotona syömään.

Voi olla uskomatonta, mutta suurin osa makuelämyksistä opitaan jo ihan lapsena. Aika monelle se lempiruoka vanhanakin on se, jota ollaan lapsena rakastettu.

en niistä välitä yhtään.

Vierailija
39/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri malliesimerkki ap:n kyseenalaistamista äideistä, joilla esikoinen vielä taapero eikä saa syödä kuin hedelmää herkkuna.

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja?

Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen.

Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua.

Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä.

Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista.

Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä.

Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

Vierailija
40/99 |
25.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja?

Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen.

Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua.

Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä.

Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista.

Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä.

Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

kuvailit on se toinen ääripää. Meillä lapset kyllä tykkää tavallisesta terveellisestä ruuasta eivätkä vingu karkkien ja muiden herkkujen perään koko ajan vaikka niitä silloin tällöin saavatkin. Eli en edelleenkään tajua mikä järki on siinä että että pelätään sokeria kuin ruttoa ja ajatellaan että lapsi on heti pilalla jos on saanut mummolassa yhden keksin tai karkin. Kohtuus, kohtuus kohtuus on se avainsana!