Miksi teette herkkujen antamisesta lapselle niin PAHAN ja VAARALLISEN asian?

omien lastensa kasvatuksesta etkä esimerkiksi sinä.



Joillekin se on ongelma.

ja karkkia on tarjolla

etten voisi antaa lapsilleni mitään roskaa. En itsekkään syö sipsejä, limpsaa yms. En edes osta koskaan niitä kotiin. Tästä syystä lapsemme ovar rauhallisia, keskittymiskykyisiä, hoikkia ja hirmu terveitä! Herkuttelemme marjoilla, pähkinöillä, rahkalla jne..

Lasten ylipainoisuus on tosi ongelma. Olen itse ollut ylipainoinen lapsi, tiedän mitä se on ja haluan siltä omat lapseni säästää. Sopipa se ap:lle tai ei !

Ongelma ei ole herkku silloin tällöin vaan se että niitä työnnetään lapiolla joka tuutista. kaksivuotaalleni annettiin tikkaria espoon kunnallisesta päiväkodista.

On yksinkertasempaa ilmoittaa tädeille, mummoille, kummeille, päiväkotiin, naapureille jne jne. että lapsi ei syö karkkia. ja piste.

Aina jankutetaan että ei se yksi herkku mitään ja pitää ottaa kun tarjotaan. Jospa haluaisimme koko perhe herkutella vaikka perjantai-iltana kunnolla ? Eikä niin että naapurin hyväätarkoittava ja luonnollisestikin kaikkitietävä amanda-täti tyrkyttää tikkareitaan milloin päähän pälkähtää.

eli summa sumarum, jokainen perhe mussuttakoon tyylillään. mutta jos tikkareita ei meillä syödä, ei kai ole ap:lle ja kumppaneille ongelma ?

Aikuisilla vähän sama juttu jos joku ei käytä alkoholia, aina löytyy niiitä jotka jankuttavat että kyllähän sä nyt yhden voit ottaa..eikö jokainen voisi päättää ihan vaan omasta puolestaan ?

Missä iässä sä suot lapsillesi sitten jäätleöä ja karkkeja? Näitä tapauksia näkee: ensin vuositolkulla kytätäään ja kielletään jokin asia ja kun lopulta lapsi saa edes näennäisen vapauden, niin sitten vedetään kaksin käsin. Eräs tällainen kultamussukka on lapsieni kaveri: ei videoita, ei pelejä eikä herkkuja kotona. ja meillä sitten vingutaan lapsilta karkia, mehua, pullaa ja mitään muuta ei tehtäisi kuin pelattaisi tai tuijotettaisiin videoita, kun kotona ei saa.

että ongelma on juuri se että kohtuullinen herkuttelu on niin tavattoman vaikeaa kun kaikkea on kaikkialla ylenmäärin tarjolla. esimerkiksi isovanhemmat.

Asiaa ei helpota ollenkaan se, että isovanhemmat ovat eronneet, eli tavallaan muodostavat jo kaksi erillistä tuuttia, mistä sitä makeaa tursuaa.

Ja tuolle, joka sanoi, että lapsi ei saa itse päättää: olipas aika jalostunut kuittaus, ei tämmöisiin olla täällä totuttu.

Lasten ylipainoisuus on tosi ongelma. Olen itse ollut ylipainoinen lapsi, tiedän mitä se on ja haluan siltä omat lapseni säästää. Sopipa se ap:lle tai ei !

Ongelma ei ole herkku silloin tällöin vaan se että niitä työnnetään lapiolla joka tuutista. kaksivuotaalleni annettiin tikkaria espoon kunnallisesta päiväkodista.

On yksinkertasempaa ilmoittaa tädeille, mummoille, kummeille, päiväkotiin, naapureille jne jne. että lapsi ei syö karkkia. ja piste.

Aina jankutetaan että ei se yksi herkku mitään ja pitää ottaa kun tarjotaan. Jospa haluaisimme koko perhe herkutella vaikka perjantai-iltana kunnolla ? Eikä niin että naapurin hyväätarkoittava ja luonnollisestikin kaikkitietävä amanda-täti tyrkyttää tikkareitaan milloin päähän pälkähtää.

eli summa sumarum, jokainen perhe mussuttakoon tyylillään. mutta jos tikkareita ei meillä syödä, ei kai ole ap:lle ja kumppaneille ongelma ?

Aikuisilla vähän sama juttu jos joku ei käytä alkoholia, aina löytyy niiitä jotka jankuttavat että kyllähän sä nyt yhden voit ottaa..eikö jokainen voisi päättää ihan vaan omasta puolestaan ?

että haluatte kotona herkutella kunnolla joka perjantai-ilta? Sitäkö, että muulloin ei saa mitään herkkuja, mutta perjantaisin saa sitten vetää kaksin käsin ja ähkyyn asti? Ei ehkä kovin fiksu tapa sekään. Mutta kuten sanoit, jokainen tekee tyylillään ja päättää itse. Eikä tässä ketjussa mun mielestä ole kukaan sanonutkaan että kaikkien perheiden pitäisi toimia jollain tietyllä tavalla, vaan pikemminkin vain kysytty sitä miksi ne herkut on niin paha mörkö monille?

Ps: Olin itsekin ylipainoinen lapsena joten tiedän myös mitä se on.

miettinyt tuota, että jos tavoite on, että lapsella ei olisi aikuisena valtavaa, kontrolloimatonta tarvetta syödä herkkuja, niin kumpi strategia olisi parempi a) mahdollisimman vähän herkkuja mahdollisimman myöhään (tuleeko kielletty hedelmä -efekti?) vai b) lapsi saa silloin tällöin herkkuja, ei nipotusta (kukaan tuskin kannattaa täysin rajatonta herkuttelua).



Olen pohdintojen (teen myös aihetta liippaavaa tutkimusta työkseni) jälkeen päätynyt kannattamaan tuota a) strategiaa. Tottumuksella on valtava voima myöhemmän käyttäytymisen selittäjänä, ja jos lapsi tottuu siihen, että herkkuja on tarjolla äärimmäisen harvoin, hän sisäistää tämän käyttäytymismallin. Hän oppii, että herkut eivät kuulu ruokavalioon eikä samalla tavoin niitä kaipaa kuin herkutellut lapsi.



Oma lapseni kuitenkin saa herkkuja silloin tällöin, eli en toimi tässä asiassa oman parhaan tietoni mukaan.

mikäs siinä. Itse en ole fanaattinen missään asiassa ja niinpä on terveitä ja hyväkuntoisia teinejä meidän perheessä, vaikka karkkia ja sipsejä meillä silloin tällöin syödäänkin.

Kohtuullisen herkuttelun taito ei tule iän myötä helpommaksi, kun kaikki kaverit hakevat koulussa suklaata, omaa rahaakin on.

Minä olen lähinnä pitänyt kiinni ruoka-ajoista, ja siitä, että ruualla syödään ensin "oikeaa ruokaa". Aika nopeasti lapset oppivat, että kaikkea tyrkytettyä herkkua ei syödä, ja jos jostain otetaan, sitä ei syödä ähkyyn saakka.

Meillä esim. pellillinen suurta herkkua, mokkapaloja, ei mene aina loppuun asti, koska sitä syödään malitilla, eikä joka aterialla. ELi viikon kuluttua hiljaisuudessa heitän viimeiset palat roskiin. Keksipaketit ovat kaapissa ja vanhenevat, ei koululainen niitä edes himoitse koulupäivän jälkeen - jonkun jätskin saattaa jokus syödä.

että ongelma on juuri se että kohtuullinen herkuttelu on niin tavattoman vaikeaa kun kaikkea on kaikkialla ylenmäärin tarjolla.

esimerkiksi isovanhemmat. alukuun pari vuotta meni että ne uskoivat ettei karkkeja pidä tuoda. sitten saivat tarjota juhlissa. nykyään jos lapset menee mummolaan käymään, aina on karkkipussi ojossa. eli homma lähti käsistä.

Tottumuksella on valtava voima myöhemmän käyttäytymisen selittäjänä, ja jos lapsi tottuu siihen, että herkkuja on tarjolla äärimmäisen harvoin, hän sisäistää tämän käyttäytymismallin.

Pitää tietysti myös muistaa selittää, miksi sitä sokerimössöä ei tarvitse joka päivä olla syömässä.

Tottumuksella on valtava voima myöhemmän käyttäytymisen selittäjänä, ja jos lapsi tottuu siihen, että herkkuja on tarjolla äärimmäisen harvoin, hän sisäistää tämän käyttäytymismallin.

Pitää tietysti myös muistaa selittää, miksi sitä sokerimössöä ei tarvitse joka päivä olla syömässä.

Mahtavaa logiikkaa.

Jotkut oikein yrittää sitten ostaa lapsen suosiota tyrkyttämällä sitä makeaa, kun "eihän kotona saa". Pelkkää typerää kiusantekoa vanhempia kohtaanhan sellainen on.

Lasten ylipainoisuus on tosi ongelma. Olen itse ollut ylipainoinen lapsi, tiedän mitä se on ja haluan siltä omat lapseni säästää. Sopipa se ap:lle tai ei !

Ongelma ei ole herkku silloin tällöin vaan se että niitä työnnetään lapiolla joka tuutista. kaksivuotaalleni annettiin tikkaria espoon kunnallisesta päiväkodista.

On yksinkertasempaa ilmoittaa tädeille, mummoille, kummeille, päiväkotiin, naapureille jne jne. että lapsi ei syö karkkia. ja piste.

Aina jankutetaan että ei se yksi herkku mitään ja pitää ottaa kun tarjotaan. Jospa haluaisimme koko perhe herkutella vaikka perjantai-iltana kunnolla ? Eikä niin että naapurin hyväätarkoittava ja luonnollisestikin kaikkitietävä amanda-täti tyrkyttää tikkareitaan milloin päähän pälkähtää.

eli summa sumarum, jokainen perhe mussuttakoon tyylillään. mutta jos tikkareita ei meillä syödä, ei kai ole ap:lle ja kumppaneille ongelma ?

Aikuisilla vähän sama juttu jos joku ei käytä alkoholia, aina löytyy niiitä jotka jankuttavat että kyllähän sä nyt yhden voit ottaa..eikö jokainen voisi päättää ihan vaan omasta puolestaan ?

Mopo karkaa käsistä useinkin irtokarkkihyllyllä, eli kilon pussin kanssa tulee kotiin. Olen ollut välillä ihan vihainenkin asiasta, ja ollaan saatu herkkujen määrää rajattua meiltä aikuisislta hieman....

En halua 2v. taaperolle samanlaista ahmismistyyliä herkkujen suhteen, joten iskänkin on muutettava tyyliä. mutta meni ohi aiheen, koska emme ole mitään totaalikieltäytyjiä.

Mutta minusta on ihan ok, jos joku ei halua lasta opettaa karkinsyöntiin, vaan tekee mielluummin itse leivonnaisia jne, on ne aina parempi vaihtoehto kuin väriaineilla ja ties millä kyllästetyt karkit ja suolaiset sipsit!

Ehdottomuus asiassa kuin asiassa voi kääntyä itseään vastaan, itse kannatan kultaista keskitietä.

eli kotona on yläkaapit täynnä irtokarkkeja ja suklaata, joita sitten syödään lasten nukkuessa. Näillä äideillä on itsellään ongelmia herkkujen kanssa, joten he kieltävät ne lapsiltaan kokonaan. Ja saavat aikaan "salainen on namia" -efektin, jossa lapset oppivat ahmimaan salaa ja jopa varastamaan kaupasta saadakseen herkkua.



Jos taas karkkeihin jne. suhtaudutaan siten, että niitä voi vapaasti syödä silloin tällöin, syntyy käsitys siitä, että pieni määrä ei ketään tapa eikä toisaalta isoja määriä tarvitse koskaan napaansa lappaa, koska samaa iloa on tarjolla muinakin päivinä.

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja?



Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen.



Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua.



Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä.



Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista.



Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä.





Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja?

Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen.

Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua.

Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä.

Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista.

Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä.

Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

jossian vaiheessa hoksaavat karkit ja muut kaupan herkut, vaikka salassa, jos kotona kerran asia pitää salata.

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja? Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen. Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua. Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä. Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista. Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä. Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

jossian vaiheessa hoksaavat karkit ja muut kaupan herkut, vaikka salassa, jos kotona kerran asia pitää salata.

ja ovat lapseni keksineet nämä sokeriherkut, mutta eivät vingu niitä koko ajan.

Mieheni ei ole koskaan saanut/syönyt sokerimössöherkkuja, eikä syö (edes salaa) isonakaan. Sama mulla: en pidä karkin mausta yhtään, en ole sitä oppinut kotona syömään.

Voi olla uskomatonta, mutta suurin osa makuelämyksistä opitaan jo ihan lapsena. Aika monelle se lempiruoka vanhanakin on se, jota ollaan lapsena rakastettu.

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja? Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen. Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua. Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä. Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista. Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä. Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

jossian vaiheessa hoksaavat karkit ja muut kaupan herkut, vaikka salassa, jos kotona kerran asia pitää salata.

ja ovat lapseni keksineet nämä sokeriherkut, mutta eivät vingu niitä koko ajan.

Mieheni ei ole koskaan saanut/syönyt sokerimössöherkkuja, eikä syö (edes salaa) isonakaan. Sama mulla: en pidä karkin mausta yhtään, en ole sitä oppinut kotona syömään.

Voi olla uskomatonta, mutta suurin osa makuelämyksistä opitaan jo ihan lapsena. Aika monelle se lempiruoka vanhanakin on se, jota ollaan lapsena rakastettu.

en niistä välitä yhtään.

Juuri malliesimerkki ap:n kyseenalaistamista äideistä, joilla esikoinen vielä taapero eikä saa syödä kuin hedelmää herkkuna.

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja?

Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen.

Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua.

Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä.

Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista.

Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä.

Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

En ymmärrä, mitä hyvää siitä seuraa, jos lapset opetetaan lapsena syömään karkkia ja muita sokeriherkkuja?

Olen huomannut sen, että lapsille, joille annetaan herkkuja jatkuvasti, ei oikea ruoka maistu, koska saadaan niitä herkkuja ruoka-aikojen välillä ja toisaalta ei malteta syödä oikeaa ruokaa, koska odotetaan herkkuja ruoan jälkeen.

Sokeriherkkuja syövät lapset eivät jaksa leikkiä pitkään, vaan väsähtävät ja taas ollaan tarjoamassa jotain välipalaa/herkkua, että lapsi jaksaa, esim. pillimehua.

Koulussakaan nämä herkkulapset eivät jaksa seurata tuntia ja keskittyä.

Meillä herkkuja ovat esimerkiksi hedelmät ja marjat ja lapset rakastavat näitä makuja. Eivät edes pidä karkkien väri- ja lisäaineista.

Olen kyllä sitä mieltä, että lapset tottuvat sokerin ja suolan makuun - ja pitävät muuta, tavallista ruokaa mauttomana, jota eivät halua syödä.

Ja kyllä meillä joskus herkutellaan. Mutta sitä makeaa ja suolaista ei osata vinkua ja vaatia.

kuvailit on se toinen ääripää. Meillä lapset kyllä tykkää tavallisesta terveellisestä ruuasta eivätkä vingu karkkien ja muiden herkkujen perään koko ajan vaikka niitä silloin tällöin saavatkin. Eli en edelleenkään tajua mikä järki on siinä että että pelätään sokeria kuin ruttoa ja ajatellaan että lapsi on heti pilalla jos on saanut mummolassa yhden keksin tai karkin. Kohtuus, kohtuus kohtuus on se avainsana!