**KESKENMENON JÄLKEEN-HEINÄKUU**

Laittakaa siis nimmari, ikä, monesko toiveissa(siis plussattu) ja montako keskenmenoa ja halutessanne -/- päivämäärät sekä LA. Muokkailen tätä jos huomaan toisen tyylin sopivaksi, mutta tietonne säilyy aina samoina.

olihan tää täällä jo.

Kivakiva!!!!

Mä Malica 38v,ja kasi on nyt hakusessa.la olis 22.2.12 täl tietoo.Keskenmenoja liuta takana,ei niitä tarvii merkitä mulle.

kiva kun tulit seuraksi!! Toivottavasti ajan myötä porukkaa tulee lisää:) Ja piti mainita, että tähän pinoon saa tulla mukaan myös muut keskenmenon kokeneet, vaikkei olisi kirjoitelleet kuumeilupuolen ryhmässä!!! Kaikilla keskenmenon kokeneilla odottajilla on läsnä kuitenkin se menettämisen pelko siihen saakka kun elävän vauvan syliinsä saa aikanaan (ja toivottavasti!!), niin ei väliä vaikka ei entuudestaan tuttu olisikaan tuolta odottajista. Tänne vaan kaikki mukaan!!

Omaa; pelkoa pelkoa..vessassakäynnit ovat yhtä kauhua kun pelkää joka ikinen kerta että verta tulee. Alavatsan tuntemuksia vertaan koko ajan keskenmenneiden raskauksien alavatsakipuihin yms. Väsymys on alkanut kunnolla, nukun syvää unta keskellä päivääkin pari tuntia. Rinnoissa on kihelmöintiä ja ikäänkuin "krapulainen" olo koko ajan. En uskalla millään silleen myöntää itselleni että olen raskaana, kun tuntuu että tämänkin menetän vielä. Ja silti toivon, aivan järjettömästi toivon että tulisi maailmaan elävänä tämä pieni. Pelottaa kohdunulkoinen, pelottaa tuulimuna, pelottaa keskenmeno, pelottaa myöhempi kohtukuolema, pelottaa että laskettuun aikaan jaksaa ja synnytyksessä kuolee. Kaikki pelottaa mitä vain ajatteleekin. Mikäli tämä raskaus jatkuu niin en ole silti aikeissa mennä alkuraskauden ultraan. Siellähän kevättalven raskaudessa kävin rv.9+3 ja kaikki oli hyvin ja silti todettiin 3vkoa myöhemmin että kuollut kyseisenä päivänä. En luottaisi lainkaan ultraan enää. Parempi pitää matalaa profiilia kavereiden kesken kunnes np-ultra ollut ja kertoa edes kenellekään vasta sitten. Mies on aika samoilla linjoilla kanssani. Hänkin pelkää vaikka miehelle se on vaikeampi sitä myöntää. Tänään rakkaimmalle ystävälleni uskalsin vasta kertoa että menkat on myöhässä, en kertonut mitään siitä että tiedän jo plussan saaneeni neljään testiin. Sekin jo kertoo miten kipeä asia tämä on, koska kerrotaan sydänystävän kanssa kaikki aina toisillemme ensimmäisenä. Minä en vaan kestä uutta menetystä ja pettymystä heti edellisen perään.

luin tuolta meidän ex.ketjusta että sullakin on HAAHUT-kokemus :)

Mulla myös,oon kaksi viimestä odottanu haahuissa,mutta itse tein sitten sille porukalle joka aikoinaan samaan aikaan haahuili,niin oman groupsin yahoolle,suljettu ryhmä,ja me siellä vielä jutellaan harvakseltaan,suurin osa ovat jo fb kamuja ja muuten pidellää yhteyttä.Kokemuksien kautta tuli siis hyviä ystäviä.

Kuumeilupuolella oltiin tosiaan Haahuja ja odotuspuolella ex.haahuja...mun haahuvuodet oli noiden 06 ja 08 syntyneiden odotukset.Nimimerrki oli ihan joku muu kyllä :)



Musta tuntuu välillä,että oon ihan unessa.Mulla on mielettömän rauhallinen olo tästä nyt.Kävin tosiaan ultrassa silloin kun laskurin mukaan oli 7+5 ja viikkoja vastaava toukka löytyi.Eilen sain doplerin lainaan,ja vaikka viikot oli vasta 9+1,niin kuulin ne ihanat junan puksutukset.Taas hetken voi hymyillä.Tavallaan vahva luotto,mutta hiukan kumminkin,tuon taustan takia...



Mulla rupee pahimmat olot jo helpottaa,johan niitä kestikin.Juuri tuo krapulainen olo koko ajan,ei jaksanut kuin soshvalla maata ja uikuttaa toisinaan.En oksentanut,vaan koitin vaan hengitellä rauhallisesti kun se pahoinvoinnin aalto löi yli.Mullahan oli sitä ruskeaa tuhrutteluakin,mutta se todettiin pikku hematoomaksi ultrassa,ja nyt se on kyllä jo vissiin vuodellut pois,tai ihan hentoo hentoo ruskeaa voip viel satunnaisesti tulla.Mut se ei enää huoleta.



Tuosta sun ultrakokemuksesta.Se on kyllä totta,ettei ultraan voi "luottaa",siis se kertoo että NYT tilanne on tämä.Mutta seuraavaa hetkee ei nekään voi taata.



Mutta näin mennään,ja uskotaan parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen!!!

Ihana nähdä teidät Malica ja Helene täällä odottajien puolella!!! Onnea molemmille ihan hirrrrrmuisesti ja tsemppiä, enkeleitä, vauvaliimaa ja kaikkea tarpeellista matkaan mukaan.



Mä en juurikaan ole täällä odottajien puolella kirjotellut, mutta oli pakko tulla moikkaamaan, kun teidät näin täällä :). Tuolla yhdellä toisella palstalla olen ollut passiivisesti läsnä, mutta jotenkin en ole missään vaiheessa uskaltanut täysillä mukaan ihan vaan siitä pelosta, että sieltä joutuisi lähtemään. Oikeastaan mulla on ihan tänne loppuviikoille asti ollut sellanen hassu fiilis, että keskenhän tämä menee. Toistaiseksi kaikki kuitenkin hyvin ja mittarissa jo kunnialliset 38+1.



Keskenmeno - vaikka mulla niitä on ollut "vain" yksi - on kummasti kummitellut mielessä koko raskauden, mutta onneksi joinain päivinä olen myös osannut nauttia nykyhetkestä. Fyysisesti olen selvinnyt raskaudesta helpolla, mutta tuo psyykkinen puoli onkin sitten ollut kovemmalla koetuksella. Onneksi kaikki kuitenkin tällä hetkellä ok ja tässä jo valmistaudutaan vauvan ulkoistukseen. Laskettuun aikaan huimaan 13 päivää...



Viime päivinä olen miettinyt sitä, miten paljon samankaltaisuutta yrittämisessä ja näissä viime päivissä on ollut. Joka vessakäynnillä sitä toivoo näkevänsä limatulpan lähes samalla hartaudella, kun aina oviksen jälkeen toivoi kiinnittymisvuotoa. Vatsannippailuja ja muita oireita kuuntelee yhtä intensiivisesti, kuin ennen plussaustakin ja kaikesta mahdollisesti yrittää tehdä päätelmiä, jotka kertoisivat toivotun uutisen :). Kummallista.



No juu. Tässä päällimmäinen tajunnanvirta. Tarkoitus oli vain tulla toivottamaan teille aivan ihanaa odotusaikaa.



Niisku 38+1

Oli ihan pakko tulla onnittemaan. Toivottavasti pikkuinen pysyy tälläkertaa matkassa!



Aotearoa ja pikkukuutonen 11+3

kun te meitä ennen raskautuneet muistatte vielä.Niisku olet jäänyt jostain syystä lähtemättömästi mieleen kuumeilupuolelta,ja toivon että sun raskaus kuluu loppuun nyt silleen pian,ettei ehdi kauheet jännitykset iskeä eikä tule mitään huolia matkaan!!!



Mä kävin pikakäynnin neuvolassa tänään,ihan siitä syystä kun peruin huomisen lääkärin.Olen menossa äitiyspolille perjantaina,jossa on lääkäri joten meinasin ettei mua tarvii kahdesti kopeloida :) neuvolatäti sekosi mun viikoissa ja kuunneltiin sydänääniä,vaikka ehti sanoo ettei ne kuulu näillä viikoilla.No kyllä se mun asukas siellä itsensä ilmaisi,viikot 9+5- kotona kuulin 9+1 kun eka kerran kuuntelin.



Huomaan että oon kiintynyt tähän muruun ihan mielettömästi,en varmaan koskaan ole näin alussa ollut näin rakastunut vauvaan.Tuntuu joskus että sydämenkuvat vaan kuvainnollisesti silmistä sinkoilee,kun ajattelenkin tätä murusta.Varmaan tekee tää että odotin pysyvää raskautta niin pitkään,ja siihen väliin mahtui 2 km vaan.Ja pysyväksi mä tän nyt nimeän,koska muuhun en suostu :)



Millon Helenellä olis mahd ultraa tmv,meetko varhaisultraan?Minunhan se oli sit mentävä kun epäilykset iski.



Voikun saatas muutkin tuolta tänne!!!Niin sääliksi käy meidän pitkänlinjan puurtajat siellä,itselläkin niin sanaton olo sellasen edessä.en mä voi kommentoida mitään kun mulla on vain 1v2kk kokemus siitä,mitä on odottaa odotusta.

Ei olekaan tullut täällä aikoihin käytyä katselemassa.



Itselläni takana yksi kohdun ulkoinen raskaus 08/10, ja uusi plussa tuli 02/11. Nyt on menossa rv 26+0 ja pelot ovat viimein aikalailla väistyneet. Olen uskaltautunut hankkimaan jo ensimmäiset vauvatavaratkin, vaikka aluksi tuntui, että en voi ostaa mitään ennenkuin pikkuinen on turvallisesti maailmassa.



Kaikki on toistaiseksi sujunut oikein hyvin, rakenneultrassa kaikki oli vallan mainiosti ja itsekin olen voinut kohtalaisen hyvin. Mitä nyt muutama viikko sitten alkoivat jokapäiväiset nivuskivut ja muutama päivä sitten rannekanavaoireet.



-Aveena, rv 26+0.



Aveena, 27v, esikoinen matkalla, 1 ku 08/10, LA 5.11.2011