Lue keskustelun säännöt.
vanhukset näännytetään sairaaloissa nälkään ja janoon
18.07.2011 |
On hyvin todennäköistä, että monet vanhukset kuolevat juuri janoon.
Sairaaloissa on niin vähän henkilökuntaa, että ellei vanhus saa syötyä ja juotua normaaliin tahtiin, niin ruoka ja juoma korjataan pois, kun hoitajien pitää ehtiä kotiin, eikä ylitöistä makseta.
Kuulin karmean jutun siitä, kun eräs vanha mies oli joutunut sairaalaan jonkin pikkujutun tähden. Vaimo meni katsomaan viikon kuluttua ja toisenkin. Vaimo alkoi ihmetellä miksi mies oli mennyt niin huonoksi. Kyseli hoitajiltakin asiaa. Hoitajat sanoivat, että kun ei syö, eikä oikein juokaan. Vaimo jäi paikalle hoitamaan miestään, ja huomasi, että vanhuksia syötettiin ja juotettiin pikavauhtia, tai terveiden nuorten ihmisten tahtia. Ellei ehtinyt syödä ja juoda, vietiin ruuat ja juomat pois.
Vaimo sanoi, että äläs vie mihinkään, ja alkoi syöttää miestään. Kuukauden kuluttua mies käveli itse sairaalasta pois. Ilman vaimon jatkuvaa paikalla oloa, olisi mies kuollut ilmeisesti ennen aikojaan sairaalan "hoitoon".
Eli tappaa voi muutenkin, kuin vain insuliinipiikillä.
Kommentit (56)
Suomessa on jokaisella itsemääräämisoikeus, vanhuksellakin. Jos ja kun omaiseni päättää olla syömättä ja juomatta, hän saa sen minun puolestani tehdä. Eihän hänellä ole mitään muutakaan keinoa vaikuttaa tulevaisuuteensa. Kotona asuessaan hän oli useista kotihoidon ja omaisten käynneistä huolimatta yksinäinen ja toivoton. Hän ei osannut esim. käyttää puhelinta enää eikä pystynyt enää aina menemään ovelle avaamaan sitä vieraileville ystäville. Laitoksessa hänellä on jatkuvasti ihmisiä ympärillään ja hän on virkistynyt selvästi. Olen varma, että hänestä pidetään siellä hyvää huolta.
Laitokseen hän pääsi juurikin sotkettuaan kotinsa ulosteilla yltympäri muutaman kerran (arvatkaa kuka siivosi). Kun hän vielä sai vatsataudin ja löytyi sekavana lattialta makaamasta, hän sai laitospaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni vanhus ei saa sellaista ruokaa mitä pitäisi (sakeutettua / soseutettua). Hoitajilla ei ole aikaa syöttää hitaasti syöviä. Jos lähtökohta on, että 20 asukasta ja kolme hoitaa niin eipä siine per lärvi ole paljon aikaa syötellä.
Vanhuksille tarjotaan 2 lasia juotavaa / ateria, mutta moni ei juo kuin kulauksen tai kaksi. Iv-nesteytykseen ei vanhainkodeissa lähdetä.
Toisaalta vanhuksia pidetään elossa keinotekoisesti. Ab-kuuri toisensa perään vaikka armeliasta olisi antaa toisen mennä.
Vanhusten hoidossa on paljon epäkohtia ja niihin törmää ihan joka pv, mutta on törkeetä syyllistää hoitajia. Monet meistä tekee jo nyt pitkää pv eli 7-21 vuoroa. Ylitöistä ei makseta. Lisää henkilökuntaa ei saada ei auta vaikka mihin valittaisi. Onneksi itsellä on edessä alanvaihto.
Siinä vaiheessa kun mulle tuodaan eteen makaronilaatikkoa soseena niin taatusti olen syömättä. Hyi helvetti, ajatuskin ällöttää. Ymmärrän kyllä että joillekin ei mene alas karkeat palat mutta eikö vanhuksella ole oikeutta kieltäytyä syömästä ja juomasta? Missä vaiheessa ihminen lakkaa määräämästä omasta ruumistaan ja muut saavat päättää mikä on parasta?
Minä mieluummin kuolen kuin virun vuosia laitoksessa vaipoissa syömässä vauvansosetta.
Meillä oli mieheni äiti viimeiset vuotensa satakuntalaisen pikkukaupungin vanhainkodissa. Sinne "joutui" koska kotona asumien alkoi olla jo vaarallista koska jalat toimi mutta pää enää ei, ja tapahtui erilaisia onnettomuuksia. Vanhus itse ei missään nimessä halunnut vanhainkotiin jota kutsui "kunnanvaivaisten taloksi" mutta ei oikein ollut vaihtoehtoa koska ei hänen lapsistaan (joista yksi on mieheni) kukaan pystynyt tarjoamaan sellaista hoitoa hänelle ettei vaaratilanteita olisi vilkasliikkeisen dementikon kanssa päässyt syntymään. Yritimme itse asiassa kuukauden verran asuttaa häntä meillä, mutta vanhuksen yövalvominen häiritsi lapsia ja lisäksi useamman kerran vanhus lähti ulos ja eksyi, sekavana haettiin takaisin ties mistä maantieltä.
Eli yritimme ihan oikeasti tehdä hänen hyväkseen kyllä asioita ennen vastentahtoista vanhankotiin laitto. Mutta lopulta ei ollut vaihtoehtoa. Silloin ainakaan (en tiedä mikä on tilanne nyt) oli niin että vanhus piti sijoittaa sinne kotipaikkakuntansa laitokseen, vaikkei ketään omaisia asuisi lähellä. Meiltä on 250 km matkaa sinne, eikä ollut mahdollista muuttaa lähemmäs koska sieltä ei löydy töitä. Kyllä ärsytti että joskus hoitajat syyllistivät siitä ettei omaiset käy katsomassa ja ruokkimassa useammin, kun oli jo itselläkin syyllisyyttä tästä. Mutta jos olisimme voineet tuoda hänet vanhainkotiin lähemmäs asuinkaupunkiamme, olisimme varmasti osallistuneetkin enemmän! Mutta lapsiperheenä emme pystyneet parempaan kuin pikaiset sunnuntaivisiitit noin kauas...
läheskään kaikille niitä hekeneille ja tarvitseville. Sas-palaveri on tehty yleensä vuosi sitten,jonoon kuollaan tai sairaalaan joudutaan lonkkamurtumassa. Kotihoidolla on listalla lähes 20 asiakasta, tähän lisättynä matkat. Vastassa voi olla juuri tuo ulosteella sotkenut vanhus, siis kakkaa kettiön pöydällä, hellalla, jääkaapin ovessa ja kakkavaippa hattuhyllyllä.Ja ne 19 mummua ja pappaa odottaa pitkälle iltaan hoitajaa katetroimaan, pistämään inskat ja auttammaan nukkumaan. Välillä tuntuu että tuurilla mennään että mitään ikävää ei todella tapahdu.
Äitini kuoli hoidon puutteeseen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Viikko ennen kuolemaansa hänen piti kotiutua. Hän oli iloinen ja odotti kovasti kotiin pääsyä. Hän oli ollut sairaalassa virtsatietulehduksen takia noin neljä viikkoa. Hän sairasti Parkisonin tautia, joka oli pahentunut nyt kesän aikana; ei kuitenkaan ollut vielä terminaalivaiheessa sairautensa vuoksi. Hän ei kyennyt oikein kävelemään, mutta oli muuten pirteä ja toiveikas. Tulehdusarvot tässä vaiheessa vain 16.Hänet siirrettiin kuntoutusosastolle, jossa hänen kuntonsa jostakin syystä romahti heti samana päviänä. Hän muuttui toivottomaksi. Hän pelkäsi ja oli ahdistunut ensimmäistä kertaa elämässään todella paljon. Hän ilmaisi puhelimessa minulle huolensa siitä, että hän pelkää ettei enää pääse kotiin. Muutos tapahtui siis yhden päivän aikana. Hän alkoi oksennella. Tulehdusarvot nousivat. Häntä ei enää pesty. Ei juotettu. Ei syötetty. Ei enää annettu peruslääkitystä tai annettiin kuinka sattui. Äitini kuoli viiden päivän "kuntoutuksessa" kuntoutusosastolla. Hän oli loppuun asti oikeustoimikelpoinen ja täysin asiallinen ja järjissään. Hänen mielipidettään ei kysytty, ei kuunneltu, ei myöskään lastensa. Kohtelu oli täysin nöyryyttävää ja ihmisarvoa alentavaa. Äitiäni ei enää kunnioitettu.
Ja huomatkaa; hän oli asunut ennen sairaalaan joutumistaan yksin kotona; kotisairaanhoitaja kävi vain aamuisin laittamassa tukisukat ja muistilaastarin. Niin, ja kylvettämässä kerran viikossa.
Äitini siis tapettiin sairaalassa. Jos minä olisin toiminut äitiä hoitaessani kotona näin, olisin saanut tuomion. En ymmärrä, mitenkä "systeemi" tai sairaala muuttaa tarkoituksellisen kuolemaan ajon eri asiaksi. Korostan vielä, että saattohoitopäätöstä ei ollut tehty; eihän äitini ollut terminaalissa. Hänellä oli tulehdus, joka pahensi parkisonin taudin oireita ja hän oli väliaikaisesti kykenemätön itse syömään ja juomaan. Se oli ilmeisesti "merkki" kuivuttamiseen.
Valviralle menee ilmoitus. Samoin valitus Hallintoylilääkärille. Lääketieteellisesti tätä on hyvin vaikea perustella. Sen ymmärrän.
Olen järkyttynyt. Hautasimme äitimme viikko sitten.
Tuleepa mieleeni natsisaksa.... Tosin meillä on vielä hienot potilaslait, joiden pitäisi turvata ihmisarvoinen kohtelu ja hoito iästä tai muusta ominaisuudesta riippumatta. Positiivinen äitini oli jo 85.
Poliisiasiako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mummo kuoli sairaalassa siihen, että oli syötetty niin vauhdikkaasti, että tukehtui siihen. Ja sukulaiset kävi joka ilta töiden jälkeen ja viikonloput syöttämässä ja hoitamassa. Osastoa hoidettiin kurjasti, vanhuksia ei viety vessaan vaan laitettiin vaipat, ylilääkittiin ja muutenkin hoidettiin huonosti. Itsekin kuulin miten ilkeästi hoitajat puhuivat vanhuksille ja selän takana haukkuivat. Aina kun joku kävi istuivat kaikki hoitajat telkkaria katsomassa. Kun kerran olisin hakenut mummolle kahvia ruokahuoneesta kahviaikaan , otti hoitaja kupin pois ja sanoi, että kahvi on vain itse käveleleville potilaille. Ja sairaalaan ainoa huoli oli ruumiinavauspöytäkirjan jälkeen, ettei vaan nosteta syytettä.
Useammin vanhuksia kuolee siihen että elimistö vain ei enää ota nestettä vastaan kuin juottamatta jättämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ja kun vanhustenhoito on osin surkealla jamalla, niin asiaa vatvotaan (tosin hyvin vähän tehdään sitäkään) ja jahkaillaan vuosikausia. Poliitikoilta tulee korkeintaan ympäripyöreitä latteuksia asiasta tiedustellessa. Mutta odotapas kun usean turvallisen maan kautta Suomeen tupsahtavat "turvapaikanhakijat" tarvitsevat majoitusta ja palveluja, niin ei ole mikään ongelma pistää useita vastaanottokeskuksia pystyyn viikottain ja palkata satapäin paapojia.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:19"]
Äitini kuoli hoidon puutteeseen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Viikko ennen kuolemaansa hänen piti kotiutua. Hän oli iloinen ja odotti kovasti kotiin pääsyä. Hän oli ollut sairaalassa virtsatietulehduksen takia noin neljä viikkoa. Hän sairasti Parkisonin tautia, joka oli pahentunut nyt kesän aikana; ei kuitenkaan ollut vielä terminaalivaiheessa sairautensa vuoksi. Hän ei kyennyt oikein kävelemään, mutta oli muuten pirteä ja toiveikas. Tulehdusarvot tässä vaiheessa vain 16.Hänet siirrettiin kuntoutusosastolle, jossa hänen kuntonsa jostakin syystä romahti heti samana päviänä. Hän muuttui toivottomaksi. Hän pelkäsi ja oli ahdistunut ensimmäistä kertaa elämässään todella paljon. Hän ilmaisi puhelimessa minulle huolensa siitä, että hän pelkää ettei enää pääse kotiin. Muutos tapahtui siis yhden päivän aikana. Hän alkoi oksennella. Tulehdusarvot nousivat. Häntä ei enää pesty. Ei juotettu. Ei syötetty. Ei enää annettu peruslääkitystä tai annettiin kuinka sattui. Äitini kuoli viiden päivän "kuntoutuksessa" kuntoutusosastolla. Hän oli loppuun asti oikeustoimikelpoinen ja täysin asiallinen ja järjissään. Hänen mielipidettään ei kysytty, ei kuunneltu, ei myöskään lastensa. Kohtelu oli täysin nöyryyttävää ja ihmisarvoa alentavaa. Äitiäni ei enää kunnioitettu.
Ja huomatkaa; hän oli asunut ennen sairaalaan joutumistaan yksin kotona; kotisairaanhoitaja kävi vain aamuisin laittamassa tukisukat ja muistilaastarin. Niin, ja kylvettämässä kerran viikossa.
Äitini siis tapettiin sairaalassa. Jos minä olisin toiminut äitiä hoitaessani kotona näin, olisin saanut tuomion. En ymmärrä, mitenkä "systeemi" tai sairaala muuttaa tarkoituksellisen kuolemaan ajon eri asiaksi. Korostan vielä, että saattohoitopäätöstä ei ollut tehty; eihän äitini ollut terminaalissa. Hänellä oli tulehdus, joka pahensi parkisonin taudin oireita ja hän oli väliaikaisesti kykenemätön itse syömään ja juomaan. Se oli ilmeisesti "merkki" kuivuttamiseen.
Valviralle menee ilmoitus. Samoin valitus Hallintoylilääkärille. Lääketieteellisesti tätä on hyvin vaikea perustella. Sen ymmärrän.
Olen järkyttynyt. Hautasimme äitimme viikko sitten.
Tuleepa mieleeni natsisaksa.... Tosin meillä on vielä hienot potilaslait, joiden pitäisi turvata ihmisarvoinen kohtelu ja hoito iästä tai muusta ominaisuudesta riippumatta. Positiivinen äitini oli jo 85.
Poliisiasiako?
[/quote]Tehtiinkö oikeuslääketieteellinen avaus tai vaaditteko sitä? Mikä oli kuolinsyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2011 klo 09:39"]
jättävät vanhukset heitteille???????
Ketään ei kielletä osallistumasta vanhainkodeissa omaisen hoitamiseen!!!
Ei vain tunnu omaisia kiinnostavan oman evän liikauttaminen pätkän vertaa!!!
[/quote]
Jos vanhainkodissa on ihmisiä työssä tuota varten niin luulisi ettei tarvitsisi itse käydä joka päivä varmistamassa osaako ne tehdä siellä työnsä vai ei... -.-
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="18.07.2011 klo 09:39"]
jättävät vanhukset heitteille???????
Ketään ei kielletä osallistumasta vanhainkodeissa omaisen hoitamiseen!!!
Ei vain tunnu omaisia kiinnostavan oman evän liikauttaminen pätkän vertaa!!!
[/quote]
Jos vanhainkodissa on ihmisiä työssä tuota varten niin luulisi ettei tarvitsisi itse käydä joka päivä varmistamassa osaako ne tehdä siellä työnsä vai ei... -.-
[/quote]
Suosittelen mieluummin käymään paikan päällä ja madollisesti muuhunkin aikaan kuin päivällä kun vanhus/vanhukset on levolla ja hoitajat raportilla, kuin luottamaan oletuksiin esim. nettikeskustelun pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onpa kauheaa toimintaa. Itse olen vanhainkodeissa ollut töissä kunnallisella puolella, eikä missään niistä paikoista ole ollut tuollaista. Kyllä on ehditty syöttää ja juottaa hyvin, pestä ja pukea puhdasta päälle sekä välillä järjestää jotain extratoimintaakin, kuten ulkoilua, hiusten ja kynsien laittoa ym. Toki osa asukkaista on sellaisia, että eivät aina huoli syömistä eikä juomista, eikä tietenkään ketään voi siihen pakottaa. Ihmisellä on oikeus kieltäytyä syömästä ja juomasta ja usein näin käykin lähellä kuolemaa. Tietenkin olisi mukava jos henkilökuntaa olisi enenmmän, koska silloin voisi panostaa enemmän viriketoimintaan. Nykyisellään on harvinaista että ehditään järkkäämään mitään yhteisiä tilaisuuksia, jumppatuokioita tai ulkoiluhetkiä. Mielestäni ne olisivat kuitenkin kivaa vaihtelua perustyöhön ja vanhusten elämään.
Minä lähihoitajana olen sitä mieltä, että jos vanhus on laitoshoidossa, hoitajien tehtävä on hoitaa, ei omaisten. Omaiset voivat vierailullaan ilahduttaa vanhusta. Jos ehtivät, käyttää ulkona, juoda yhdessä pullakahvit tmv. Syöttäminen, pesut, jne on meidän hoitajien työtä,ei omaisten. Omaisilla on jo oma työnsä,jonka hoitavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hys hys . Hoitajia ei Suomessa saa mollata. He kun tekevät tärkeät työtä ja heillä on niiiiin suuri vastuu.
Hassua että se vastuu unohtuu näissä keskusteluissa. Vastuu onkin omaisilla. Outoa.
Näin on myös kotihoidossa olevien vanhusten osalta. Juuri ilmestyy tutkimus asiasta.
tilanne on kauhea. Jos lasten kohdalla olisi näin, valtava mediamylläkkään nousisi.
jos ei enää kykene itse syömään ja juomaan eikä muutenkaan huolehtimaan tarpeistaan, kuolee pois.
Mikä tässä on niin ihmeellistä???
Yhteiskuntamme ei pysy pystyssä jos vanhukset ruokitaan sänkyyn ja näin vain pitkitetään väistämätöntä.... kuolemaa siis!
Ymmärrän toki tilapäisen auttamisen vaikka loukkaantumisen vuoksi mutta en sitä että 10 vuotta syötetään sänkyyn ihmistä joka ei enää tajua mistään mitään. Toisesta päästä syötetään sisään ja toisesta päästä siivotaan pois, onko tälläinen ihmisen arvoista elämää.....