Lue keskustelun säännöt.
aion jättää mieheni. vituttaa ja surettaa (pitkä tilitys, sori)
17.07.2011 |
Mieheni on alkoholisti. Ei vaan itse sitä ymmärrä eikä myönnä. Tai no, en tiedä, onko tämän viikonlopun jälkeen ymmärtänyt asian todellisen vakavuuden, kun ilmoitin, että nyt se on todellakin loppu. Saa valita joko minut tai pullon, mutta molemmat ei mahdu tämän katon alle.
Oli pitkään juonut ihan siististi kotona (joka viikonloppu tissuttelee, sekä kaikki vapaa- ja lomapäivät), kun olen siitä sanonut useasti, etten halua lasten näkevän kännissä olevaa iskää, eikä kyllä itseänikään kiinnosta. Muutaman kerran vuodessa sitten käy niin, että juo niin, ettei pysty lopettamaan, ja lopulta sammuu. Joskus tekee typeriä kännissä, kuten pari päivää sitten, sammui vessaan ja kusi vessan ja eteisen lattialle, ja matto kastui litimäräksi. Ei paljon naurattanut.
Onneksi lapset (3 kpl) ei sentään herännyt siihen kolisteluun ja rymistelyyn, mitä piti, k,un tuli kotiin. Ukko siis sammui sine vessaanj ,a nukkui siellä 5 tuntia ! En kyllä tajua, miten se siellä mahtui nukkumaan, mutta oli kai niin sekaisin, ettei kaaduttuaan päässyt ylös ja ulos sieltä, joten jäi sitten sinne.
Viime kesänä oli viemässä meidän silloin 2v lasta uimaan. Oli vaivihkaa ottanut lapsen mukaan mökin laiturille, heti kun mun silmä vältti. Onneksi anoppi oli paikalla, ja näki myös tilanteen, joten ei ole pelkästään mun sana miehen sanaa vastaan. Oli silloin juhannus, joten tottakai piti vetää kännit, vaikka pyysin olemaan kunnolla, kun lapsetkin oli paikalla.
Täntyyppisiä tapauksia mahtuu useita meidän yhdessäoloajalle. Jokaisen jälkeen vitutus vaan kasvaa entisestään, ja nyt on mitta täynnä. Kerran oli jopa vähän väkivaltainen. Nää on vielä sellasia tilanteita, joita mies ei edes muista, kun on niin kännissä. Eli hän ei mielestään koe tehneensä mitään väärää, kun ei kerta muista niitä.
Mulle riitti. En haluais yksinhuoltajaks, mutta mies ei anna vaihtoehtoja. En halua itselleni enkä lapsille tällasta elämää enää.
Sanoin kyllä miehelle, että jos lopettaa juomisen ja hakee apua, niin voin vielä jäädä, mutten usko, että niin tulee koskaan tapahtumaan. Siitäkin ollaan keskusteltu aikasemmin, ja mies on vaan naurahtanut mun ehdotuksille.
Pakko tilittää täällä, kun ei ole tällä hetkellä ketään muutakaan.
Kiva jos jaksoit lukea.
Kommentit (41)
Hän ei ymmärrä, että miksi en halua lasteni näkevän häntä "vain pienessä maistissa" . Niitä kännisiä kun näkee kuulemma ihan tien vierillä...
Oikean ratkaisun olet tehnyt. lastesi ei tarvitse nähdä ja kokea tuollaista käytöstä. Onko sinulla todisteita siitä väkivaltaisuudesta? Kävitkö lääkärissä tuolloin?
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla omia sukulaisia tai ystäviä, jotka tukevat sinua? Sen verran varotan, että vaikka anoppi nyt ehkä on tukenut sinua ja torunut poikaansa, tulee täyskäännös kun haet eroa. Veri on vettä sakeampaa, ja jotenkin anoppi tulee mielessään kääntämään tilanteen niin, että kauhea ex-miniä olisi pitänyt kultapojua tossun alla eikä satunnaista saunakaljaa edes olisi sietänyt. Siihen ehkä liittyy syyllisyyden ja häpen tunteita?
eli meillä asuu myös tällainen alkohoolin liikakäyttäjä, eikä tunnu olevan aikomustakaan vähentää, lopettamista puhumattakaan. Ällöttää ja saa hävetä, aina saa hävetä, ja mikään lupaus ei pidä. Harvoin pääsen mihinkään kun ei ole isästä hoitajaksi, ei kehtaa ja kun se kalja menee aina edelle. Ja sen myötä valehtelemista ja pettämistä. Eikä tuosta edes eroon pääse, ei millään.
Älä palaa ennenkuin näet tekoja.
Saisitko anopiltasi tukea?
Istuta mies alas ja sano kuinka vakava tilanne on. Eli olet lähdössä lasten kanssa jos hän ei muutu.
Muuttuminen vaatii alkoholismin myöntämisen, hoitoon menon ja raitistumisen.
Yrittäisin todella tukea miehen hoitoon ja niin että avioliitto säilyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi tietää ja on yrittänyt puhua miehelle useita kertoja. Kerran mies jopa työmatkalla oli vikana iltana istunut baarissa, ja oli sitten juonut niin paljon, että ei päässyt enää hotelliin, vaan ilmeisesti sammui kadulle. Oli tietysti ryöstetty.
Olin silloin viimeisilläni raskaana, ja olin niin vihainen miehelle, kun tuli vuorokauden myöhemmin kotiin, ja tietysti piti itse maksaa lentolippu. Minä ja anoppi oltiin helvetin huolissaan miehestä, kun ei tiedetty, oliko elossa vai ei. Jossain vaiheessa sitten soitti jollekin tutulle, jonka numeron muisti ulkoa.
Uskon, että anoppi on mun puolella, kun on itsekin aikoinaan eronnut alkoholistista (appiukko, jonka terveys on pettänyt viinan takia)
On todisteita väkivaltaisesta käytöksestä. Ei mustelmia, mutta käsiini osui videokamera, jolla sain kuvattua mm. kun huudan, että älä nyt saatana kurista mua. Soitin myös poliisit paikalle. Tosin silloin mies oli jo rauhoittunut.
Omat vanhempani ovat myös alkoholisteja. Äiti useaan kertaan sammui vessaan ja isä kompuroi viikonloppuöinä rappusissa, kun meni nukkumaan. Ikäviä muistoja lapsuudesta, ja siksi tiedän, miltä meidän lapsista tuntuu. Väkivaltaa ei onneksi meidän perheessä ollut. Enemmänkin välinpitämättömyyttä.
Viime kesänä sen juhannuksen jälkeen sanoin miehelle, että voin tulla hänen mukaansa A-klinikalle juttelemaan, tai hän voi mennä yksinkin, jos se tuntuu paremmalta. Mies vain n aurahti, että olenko tosissani.
Sitten talvella oli tämä väkivaltainen käytös. Sanoin taas, että miehen pitäisi vakavasti harkita sitä A-klinikalla käyntiä. Taas meni toisesta korvasta ulos. Silloin annoin viimeisen varoituksen.
Muutaman kerran on ollut kavereiden kanssa baarissa, ja sieltä tulee lähes joka kerta niin hirveässä kaatokännissä, että oikeasti pelottaa. Niin, pelkään miestäni kun hän on kännissä, vaikkei ole kun sen yhden kerran ollut uhkaava. Se kerta oli liikaa. Lisäksi kouluikäinen lapsikin pelkää, kun mies juo, vaikkei edes kännissä olisi.
Tässä on riittävästi syitä lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde. Kokemuksesta sanon. Ja ei sekään vielä mitään merkkaa, että ongelman myöntäisi ja menisi hoitoon (kaikki nähty ja tulos = 0). Ei ne hoidotkaan ihmeitä tee, jos ei oikeasti halua muuttua (ja tuskin aina silloinkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai pitäisi sanoa, että raitistuneen, alkholisti on alkohlisti, vaikka voissa paistaisi.
Meillä on lapsia kaksi. He eivät ole koskaan nähneet isäänsä humalassa, sillä viimeiset kymmenen vuotta mieheni on viettänyt selvin päin.
Aikanani annoin ehdot: joko juominen loppuu, tai nostan kytkintä. Miehelläni ei ollut yhtään rokulipäivää töistä, vaan ongelma oli käytössä: viinaa joi niin kauan kun sitä riitti, käyttäytyi typerästi ja teki itsestään ihan pellen.
Hakeuduimme A-klinikalle lääkärin vastaanotolle. Eivät nauraneet meitä ulos, vaikka ei nyt ihan rappiolla ollutkaan. Hoidoksi aloitettiin Antabus. Alkuun mies otti niitä itse, mutta jossain vaiheessa keksi vaihtaa niitä kalkkipillereihin, jotta pääsi juomaan. Siinä kohtaa uusi pysäytys: ymmärrätkö, mitä menetät näin? Sen jälkeen minä jatkoin Antabusten annostelijana. Edelleen niitä käytetään - nykyään lähinnä ennen jotakin juhlamenoa tai lomaa yksi pilleri, jotta totuus ei unohtuisi.
Mitä tästä seurasi? Meillä on hyvä, tasapaininen ja tasa-arvoinen suhde, johon olen uskaltanut tehdä kaksi lasta.
Mitä menetin: emme järjestä juomajuhlia, emmekä niihin myöskään osallistu yhdessä. Lähes kaikki kaverit ovat nykyään lapsellisia, joten niitä kieltäytymisiä on vähän, yleensä lapset ovat mukana ja tehdään jotakin ihan muuta.
En itsekään käytä kotona alkoholia, ei olisi mielstäni reilua. Jouluna/pääsiäisenä, tai muulloin, jolloin on vieraita ja syödään hyvin, tarjoamme ruoan kanssa viiniä - silloin itsekin otan lasillisen. Joskus käyn ystävieni tai työkavereideni kanssa ulkona - silloin käytän alkoholia.
Totuuden nimessä on sanottava, että sellaisia kivoja kekkereitä kaipaan - örvelömiestä niihin en. Miinuspuolia on siis aika vähän.
Jos haluat jatkaa, on miehen sitouduttava - mutta myös sinun itsesikin, mitä luultavimmin. Hän saattaa tarvita tällaista apua. Minä en olisi jatkanut ilman Antabusta - en olisi voinut luottaa häneen ilman. Vaatii mieheltä myös aika paljon sisua sanoa kavereille, ettei ota. oillekin se on kynnyskysymys.
toivottavasti miehesi ymmärtää hakea apua. Äitini oli yksinhuoltaja ja sairastui alkoholismiin kun olin 13v vanha. Mielestäni ero on hyvä ratkaisu lastenkin kannalta, varsinkin jos miehellä ei ole motivaatiota raitistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai pitäisi sanoa, että raitistuneen, alkholisti on alkohlisti, vaikka voissa paistaisi.
Meillä on lapsia kaksi. He eivät ole koskaan nähneet isäänsä humalassa, sillä viimeiset kymmenen vuotta mieheni on viettänyt selvin päin.
Aikanani annoin ehdot: joko juominen loppuu, tai nostan kytkintä. Miehelläni ei ollut yhtään rokulipäivää töistä, vaan ongelma oli käytössä: viinaa joi niin kauan kun sitä riitti, käyttäytyi typerästi ja teki itsestään ihan pellen.
Hakeuduimme A-klinikalle lääkärin vastaanotolle. Eivät nauraneet meitä ulos, vaikka ei nyt ihan rappiolla ollutkaan. Hoidoksi aloitettiin Antabus. Alkuun mies otti niitä itse, mutta jossain vaiheessa keksi vaihtaa niitä kalkkipillereihin, jotta pääsi juomaan. Siinä kohtaa uusi pysäytys: ymmärrätkö, mitä menetät näin? Sen jälkeen minä jatkoin Antabusten annostelijana. Edelleen niitä käytetään - nykyään lähinnä ennen jotakin juhlamenoa tai lomaa yksi pilleri, jotta totuus ei unohtuisi.
Mitä tästä seurasi? Meillä on hyvä, tasapaininen ja tasa-arvoinen suhde, johon olen uskaltanut tehdä kaksi lasta.
Mitä menetin: emme järjestä juomajuhlia, emmekä niihin myöskään osallistu yhdessä. Lähes kaikki kaverit ovat nykyään lapsellisia, joten niitä kieltäytymisiä on vähän, yleensä lapset ovat mukana ja tehdään jotakin ihan muuta.
En itsekään käytä kotona alkoholia, ei olisi mielstäni reilua. Jouluna/pääsiäisenä, tai muulloin, jolloin on vieraita ja syödään hyvin, tarjoamme ruoan kanssa viiniä - silloin itsekin otan lasillisen. Joskus käyn ystävieni tai työkavereideni kanssa ulkona - silloin käytän alkoholia.
Totuuden nimessä on sanottava, että sellaisia kivoja kekkereitä kaipaan - örvelömiestä niihin en. Miinuspuolia on siis aika vähän.
Jos haluat jatkaa, on miehen sitouduttava - mutta myös sinun itsesikin, mitä luultavimmin. Hän saattaa tarvita tällaista apua. Minä en olisi jatkanut ilman Antabusta - en olisi voinut luottaa häneen ilman. Vaatii mieheltä myös aika paljon sisua sanoa kavereille, ettei ota. oillekin se on kynnyskysymys.
alkoholistista, vaikka hänellä olikin tahtoa lopettaa ja oli välillä pitkäänkin ilman. Eikä myöskään mikään rapajuoppo, työt hoisi ym.
Mutta minä en halunnut elää elämää, jossa aina piti pelätä, että mitä jos tällä kertaa ratkeaa. Se oli hirveän stressaavaa ja henkisesti kuluttavaa. Päätin, että minulla on oikeus nauttia elämästä ilman ainaista, pienintäkään pelkoa. Ja en ole katunut tippaakaan.
Tuo antabus voisi ehkä toimia, jos mies siihen sitoutuisi. En vain tiesä, jaksaisinko minä valvoa sitä lääkkeen ottamista. Yhdellä lapsella on säännöllinen lääkitys varmaan loppuelämänsä, joten en tiedä todellakaan, olisiko minusta kahden ihmisen lääkityksen valvojaksi.
Mies on sanonut joskus, että ei aio lopettaa juomista, mutta voi vähentää. Joo, vähensihän se muutaman kerran, kunnes mopo lähti taas käsistä. Joka viikonloppu kantoi kotiin enemmän ja enemmän kaljaa.
Työt hoitaa ihan ok. Ainoa työpäivä, joka viinan takia on jäänyt välistä, oli tuo aiemmin mainitsemani työmatkan jälkeinen arkipäivä, kun mies oli vielä reissussa, vaikka piti jo töissä olla. Muutamana aamuna on mennyt töihin krapulassa, ja ei varmaan edes ajokunnossa.
En usko, että minulla riittäisi tällä hetkellä voimia hoitamaan miehen sairautta, kun perheessä on siis jo yksi sairas lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä halua jatkuvasti miettiä, että ottaako tänään vain kaksi kaljaa vai juoko itsensä kaatokänniin. Joskus mies piilottelee autotallissa kaljaa, ja tuo sisälle jääkaappiin vain muutaman. Tästäkin on ollut puhetta, että en hyväksy moista piilottelua.
Ja jos mies lähtee baariin, saa aina pelätä, miten hirveässä kunnossa tulee kotiin. Ja joskus pelkään, ettei tule ollenkan kotiin, kun lähtee esim. kaverin kanssa mökille ja siellä kalaan. Pelkään, että kaataa veneen ja hukkuu. Pelkään, että mieheni joutuu tilastojen jatkoksi. Joka kesä niitä känniläisiä hukkuu mökin rantaan.
Ja jos lopettaisi, niin pelkäisin, että retkahtaa. En halua elää sellaista elämää, haluan olla onnellinen.
tulee mieleeni ex-mieheni, venäläinen, jonka kulttuurissa oli ihan normaalia, että mies joi...
Onko mies suomalainen?
Tottakai. Tyypillinen suomalainen mies.
Ikää vasta reilu 30v
Alkoholiongelma alkoi jo nuorena, mutta vasta viime vuosina olen todella ymmärtänyt asian.
Syynä juuri tuo, jonka joku tässä välissäkin mainitsi: en olisi jaksanut sitä stressaavaa elämäntapaa, jossa olisin joutunut olemaan epävarma miehen raittiudesta.
Sinun tilanteessasi esittäisin vaihtoehdot miehelle: hänhän sen lopullisen päätöksen tekee - Antabus tai ero. Jos hän valitsee sen A:n, on parempi, että sinä sen annat - siten tiedät, onko se otettu.
Jos taas et jaksa, lähde. Älä jää arpomaan liian pitkäksi aikaa, sairastut vain itse. Toivottavasti sinulla on paljon läheisiä, jotka auttavat, sillä alkoholistin kanssa et saa normaaleja hoitokuvioita toimimaan. Ehkä anoppi ottaisi ne joka toisen viikonlopun, ja mies kävisi siellä katsomassa lapsia?
Voimia sinulle ! *halaa*
t. se jäänyt, joka on tarinaansa kertonut täällä joskus aiemminkin. Se voi onnistua, jos miehesi tahtoo niin käyvän! Mihinkään vähennyksiin älä usko, ne ovat ihan höpöjuttuja.
että mies lopettaa juomisen lasten synnyttyä?
Syynä juuri tuo, jonka joku tässä välissäkin mainitsi: en olisi jaksanut sitä stressaavaa elämäntapaa, jossa olisin joutunut olemaan epävarma miehen raittiudesta.
Sinun tilanteessasi esittäisin vaihtoehdot miehelle: hänhän sen lopullisen päätöksen tekee - Antabus tai ero. Jos hän valitsee sen A:n, on parempi, että sinä sen annat - siten tiedät, onko se otettu.
Jos taas et jaksa, lähde. Älä jää arpomaan liian pitkäksi aikaa, sairastut vain itse. Toivottavasti sinulla on paljon läheisiä, jotka auttavat, sillä alkoholistin kanssa et saa normaaleja hoitokuvioita toimimaan. Ehkä anoppi ottaisi ne joka toisen viikonlopun, ja mies kävisi siellä katsomassa lapsia?
Voimia sinulle ! *halaa*
t. se jäänyt, joka on tarinaansa kertonut täällä joskus aiemminkin. Se voi onnistua, jos miehesi tahtoo niin käyvän! Mihinkään vähennyksiin älä usko, ne ovat ihan höpöjuttuja.
Antabuskaan mikään ihmelääke ole ja ei aikuisen ihmisen pitäisi joutua valvomaan toisen aikuisrn lääkkeenottoa (tiedän, koska kummalliset veivailut näidenkin kanssa olen nähnyt). Ja ei se edes toimi kunnolla kaikilla. Ja onkohan pitkäaikaiskäytöllä huonoja vaikutuksia?
Ehkä sitten ymmärtää, mitä juomisesta on koitunut.
t. alkoholisti-isän lapsi