Asiaa tuon synnäriketjun kammottaville anopeille!

on myöskin kunnia-asia päästä käymään siellä SAIRAALASSA katsomassa lapsenlasta. Siksi ei riitä, että menee kotiin muutaman päivän kuluttua.

Kyse ei ole mistään järjelläselitettävistä asioista, vaan tunneasioista. On hienoa, jännää, ainutlaatuista jne mennä sairaalaan katsomaan tulokasta. Ei siinä ole synnyttäneen äidin tunteilla välttämättä sijaa ja kannattaa äitienkin miettiä tarvitseeko ollakaan. Anopin vierailu ei varmastikaan kauaa kestä, mutta sillä voi olla hänelle valtavan suuri merkitys.

tämä nyt ymmärrettävä niin, että isoäidin fiilistely ja hänen "epärationaalinen tunteilunsa" saa jyrätä jopa vasta synnyttäneen naisen oman tilan, levon ja yksityisyyden tarpeen?? MIKSI isovanhemman halun pitäisi jyrätä äidin? Tätä en käsitä.

MIKSI juuri synnyttäneen naisen tunteita ei muka pitäisi ottaa huomioon? Synnytys on intiimi asia, jolla voi olla suuri vaikutus naisen äitiyteen ja seksuaalisuuteen, ja myös lapsivuodeajalla voi olla merkitystä. Tuollaiset kunnia-asiat ovat aika lailla keksittyjä, ja ihan yhtä laillahan voisi ajatella, että anopille on kunnia-asia ottaa miniän tunteet huomioon. Miksi ei siis myös näin päin?

Ja toisaalta myös äitien pitäisi ymmärtää, että on synnyttänyt vauvan miehelle, jolla on myös äiti, joten on vähän kuin velvollisuus päästää anoppi sairaalaan käymään.

Miten niin velvollisuus? Ja eikö se kävisi, mitä on ehdotettu, että vauvan isä kävisi näyttämässä vauvaa päiväsalissa, kahviossa, tms?

Tuntui tosi alastomalta vastaanottaa juuri synnyttäneenä yöpuvussa röhnöttäen mies, joka ei ole sukua meistä kenellekään ja joka on hieman vieraampi.

Jollekin tällainen tilanne voi tuntua vaikka kuinka kiusalliselta ja jopa nöyryyttävätä. Miksi synnyttäneen naisen täytyisi joutua kokemaan sellaista vastoin omaa tahtoaan? Miksi synnyttänyttä naista pitää kiusata tuolla lailla? Edelleen ihmettelen, että minkälainen ihminen (anoppi, appi tai kuka tahansa) haluaa aiheuttaa toiselle ihmiselle niin kiusallisen ja pahan olon - varsinkin naiselle, joka on juuri synnyttänyt heidän lapsenlapsensa? Luulisi, että isovanhemmille tulisi aika ikävä olo, jos kuulisivat, että heidän vierailunsa on aiheuttanut miniässä alastomaksi riisutun tunteen, ja jokainen normaali ihminen mieluummin sitten vaikka odottaa sen pari päivää - mieluummin kuin tulee nöyryyttämään toista noin herkällä hetkellä!

Koittakaa äidit ottaa se asia hieman ikävänä velvollisuutena ja miettikää vaikka miltä itsestänne asia anoppina tuntuisi. Ei se anoppi tosiaan varmasti kauaa viivy, mutta lapsenlapsen syntymä on niin harvinaista, että varmastikin pelkkä synnytysosastolla vierailu on iso juttu.

Ikävä velvollisuus??? Millä vuosituhannelle te ihmiset oikein elätte? Eikö pikemminkin se anoppi voisi ajatella, että sen miniän, JUURI SYNNYTTÄNEEN NAISEN huomioiminen on kunnia-asia ja ehdottoman tärkeää?! Sillähän saisi heti roimasti irtopisteitä ja ihanan anopin maineen, ja kun pyytäisi vauvan vanhempia ITSE ilmoittamaan sopivan vierailuajan, saisi ehkä kutsun jopa vähän nopeammin - kun tuore äiti huomaa, että anoppi kunnioittaa hänen yksityisyyttään ja YMMÄRTÄÄ, saattaa tulla sellainen olo, että haluaakin kutsua hänet vierailemaan!

Ihmettelen kyllä ajattelua, että synnytyksen jälkeen toipuvan äidin jaksamisella ja tunteilla on kaikkein vähäisin merkitys - vaikka luulisi, että pitäisi olla juuri päin vastoin.

Jos sinne kelpaavat omat vanhemmat/kaverit, mutta ei miehen vanhemmat, niin silloin se on itsekästä!

eikö kuitenkin synnytyksestä toipuva nainen saisi ihan itse päättää, kuka saa nähdä HÄNET siinä tilanteessa? Mitä itsekästä siinä on?

Voihan sen vauvan nähdä muuallakin kuin äidin huoneessa. Itse en usko vauvan yhdestä kahviotapaamisesta stressaantuvan, varsinkin jos nukkuu, mitä vastasyntynyt aika paljon tekee. Kyllä fiksu anoppi ymmärtää, jos miniä tarvitsee omaa rauhaa. Ja voihan mies vaikka sanoa, että miniä nukkuu ja on niin paljon univelkaa, ettei viitsi herättää - ehkä tällaisella valkoisella valheella voi estää anopin mahdollisen loukkaantumisen. Vai vaatisiko joku anoppi, että synnytyksestä väsynyt nainen täytyy herättää hänen vierailunsa vuoksi?

kuinka moni teistä haluaa miniänsä sairasvuoteen ääreen sairaalaan leikkauspäivän iltana, kun teiltä on juuri leikattu esim. paksusuolen kasvain tai olette muuten heikossa kunnossa huonolla hapella?

Isän äiti on aivan yhtä paljon sen vauvan isoäiti kuin äidinkin äiti. Isoäitiys tuntuu tässä ketjussa unohtuneen kokonaan.

Kun tulin palstalle ekoja kertoja luulin, että kaikki tänne kirjoittavat ovat yksinhuoltajia. Avauksissa oli vain "mun lapseni", hyvin harvoin "meidän". Sitten kävi ilmi, että ihan ydinperheessä elettiin. Se osoitti mun mielestä hyvin, miten sivuroolissa miehet nähdään perheessä. Tottakai on miehiä, jotka viis veisaavat vaimostaan ja lapsistaan, mutta luulen että he ovat vähemmistönä.

Tämä anoppiketju on uusi osoitus siitä, että isän omaisilla ja sitä kautta isälläkään ei ole paljon väliä kun on lapsista kyse.

Isän äiti on aivan yhtä paljon sen vauvan isoäiti kuin äidinkin äiti. Isoäitiys tuntuu tässä ketjussa unohtuneen kokonaan.

Kun tulin palstalle ekoja kertoja luulin, että kaikki tänne kirjoittavat ovat yksinhuoltajia. Avauksissa oli vain "mun lapseni", hyvin harvoin "meidän". Sitten kävi ilmi, että ihan ydinperheessä elettiin. Se osoitti mun mielestä hyvin, miten sivuroolissa miehet nähdään perheessä. Tottakai on miehiä, jotka viis veisaavat vaimostaan ja lapsistaan, mutta luulen että he ovat vähemmistönä.

Tämä anoppiketju on uusi osoitus siitä, että isän omaisilla ja sitä kautta isälläkään ei ole paljon väliä kun on lapsista kyse.

että tässä ei ole kyse vain lapsista, vaan myös ja varsinkin synnyttäneestä naisesta?

Tuntuu aika käsittämättömältä, että haukutaan itsekkääksi ja välinpitämättömäksi, jos ei välittömästi synnytyksen jälkeen halua appivanhempia vierailemaan. Onko ihan käsittämätön ajatus, että heti synnytyksen jälkeen voi olla omaan vointiin liittyviä asioita, joiden vuoksi tarvitsee omaa rauhaa? Ehkä on ensisijaisempaa opetella kätilön opastuksella lapsenhoitoa kuin tavata sukulaisia? Ehkä voi tarvita unta? Voi olla kipuja, joiden vuoksi haluaisi olla itsekseen.

Onko ihan mahdoton ajatus odottaa vaivaiset PARI PÄIVÄÄ? Kun siellä sairaalassa voi oikeasti olla ihan itse asiaan eli synnytykseen ja äidin ja vauvan vointiin liittyviä asioita, joiden pitäisi olla ensisijaisia.

Mutta JOS ei millään pysty odottamaan sitä paria päivää, niin sitten on vauva raahattava sairaalan kahvioon - mieluummin niin kuin että kiusataan synnytyksestä toipuvaa naista. Kahviotapaamisen luulisi olevan ok? Näkeehän sen vauvan siinäkin ihan hyvin. Hassua vaan, että luulisi naisen OMAN äidin kunnioittavan tyttärensä toivomusta saada olla rauhassa, jolloin tuntuu hassulta, ettei anoppi kykenisi samaan. Kuitenkin anopinkin pitäisi itsekin äitinä tajuta, miten suuri ja herkkä hetki oman lapsen syntymä on, ja miten intiimi ja henkilökohtainen tilanne on synnytys ja myös siitä toipuminen.

Kun synnytin esikoiseni, repesin pahasti ja menetin aika lailla verta. Olin todella heikkona ensimmäiset päivät ja vielä pari viikkoa synnytyksen jälkeenkin.



Meidän onnemme oli, että isovanhemmat (molemmat) asuivat eri kaupungissa. Saimme rauhassa tutustua tulokkaaseen ja minä toipua rankasta synnytyksestä. Minä ja mieheni halusimme elää ns. vauvakuplassa pienen kanssa.



Pidän anopistani ja appiukosta. Synnytyssairaalaan he eivät mielestäni esikoisen syntyessä olisi kuuluneet. Kuten ei kuulunut samassa kaupungissa asunut siskonikaan, joka pyysi tulla katsomaan vauvaa. Ehdotin, että tulevat katsomaan sitten kotona. Kotiinkaan emme ottaneet vieraita ensimmäiseen viikkoon.



Kyllä tuoreella perheellä pitää olla oikeus rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneen. Siinä isovanhempien oikeudet jäävät kyllä toiseksi.

Rauhoitu hyvä nainen, äläkä nyt sydäriä saa jonkun nettipalstan takia. Sua tuskin kukaan tulee häiritsemään sairaalaan, saati kotiin. Uskon, että saat olla ihan yksin ja rauhassa jos livenäkin noin hysteerinen olet:)

Tuossa "en halua isovanhempia synnärille" tms. ketjussa muutamat anopit vetivät pussillisen herneitä nenään ja olivat täysin kyvyttömiä ymmärtämään, miksi juuri synnyttänyt nainen saattaa tahtoa omat vanhempansa sairaalaan vierailulle, mutta ei anoppia. Itselleni tuo anoppien asenne kuulostaa todella sairaalle ja itsekkäälle, enkä pysty siihen samaistumaan vaikka kuinka yritän.

Jotkut vetosivat siihen, että ihan sama miten äiti jaksaa, vauvaahan sinne tullaan katsomaan. Ehkä tuossa piileekin se salaisuus ja koko jutun pointti! Naisen äiti tulee katsomaan, tukemaan ja onnittelemaan omaa lastaan ja tapaamaan samalla lapsenlastaan, kun taas miehen äiti tulee tapaamaan lapsenlastaan, siitä "synnytyskoneesta" viis. Miksihän oma äiti on läheisempi kuin anoppi? Toivotteko te, että pojallenne se anoppi on yhtä arvokas ja läheinen kuin te itse??? Tasa-arvo ei nyt vaan voi biologisista syistä toteutua kaikessa, sen kanssa on opittava elämään. Miten muuten, raivoatteko omalle pojallenne jos hän ei kutsu varpajaisiin äidin kavereita? Yhtä lailla se vauva on äidinkin ja varmasti äidinkin kaverit tahtovat vauvaa juhlia, vai mitä?

Ja siitä huolimatta, että lapsi on yhtä lailla miehenkin, synnärillä äiti ja vauva ovat pääasiassa, piste. Asiaa voi testata ihan käytännössä vaikka sillä, että isä ottaa vauvan kainaloonsa ja ilmoittaa lääkärille lähtevänsä sen kanssa kotiin koska vauva on yhtä lailla hänen...

Miten te anopit kestätte sen, jos nainen ottaa oman äitinsä synnytykseen tukihenkilöksi? Toinen mummo pääsee siis tapaamaan lapsenlapsen heti syntymässä ja toinen ehkä vasta päivien jälkeen? Onko tämä maailman kaikkien vääryyksien ehdoton ykkönen, pystyttekö tällaista julmuutta edes kuvittelemaan?

Huh. Anteeksi vuodatus, mutta alkoi ärsyttämään tuo joidenkin mummojen asenne niin kovaa, että oli pakko purkautua. Kiitos, helpotti.

Suomessa kun lapset ovat pieniä. Sekä avo-, että avioliitossa. Minusta tässä näkyy kattavasti se itsekkyys, ettei mies sovi ydinperheeseen lainkaan. Perhe on vain narsistinainen ja HÄNEN vauvansa ja kaikkien pitäisi pyöriä heidän ympärillään.

Mutta niin makaa kuin petaa. On sitten yksinhuoltajana kun haluaa olla vauvansa kanssa kahden. Ihan miten haluaa.

kuinka moni teistä haluaa miniänsä sairasvuoteen ääreen sairaalaan leikkauspäivän iltana, kun teiltä on juuri leikattu esim. paksusuolen kasvain tai olette muuten heikossa kunnossa huonolla hapella?

Isän äiti on aivan yhtä paljon sen vauvan isoäiti kuin äidinkin äiti. Isoäitiys tuntuu tässä ketjussa unohtuneen kokonaan.

Kun tulin palstalle ekoja kertoja luulin, että kaikki tänne kirjoittavat ovat yksinhuoltajia. Avauksissa oli vain "mun lapseni", hyvin harvoin "meidän". Sitten kävi ilmi, että ihan ydinperheessä elettiin. Se osoitti mun mielestä hyvin, miten sivuroolissa miehet nähdään perheessä. Tottakai on miehiä, jotka viis veisaavat vaimostaan ja lapsistaan, mutta luulen että he ovat vähemmistönä.

Tämä anoppiketju on uusi osoitus siitä, että isän omaisilla ja sitä kautta isälläkään ei ole paljon väliä kun on lapsista kyse.

on kyse, koska juuri synnyttänyt voi olla fyysisesti ja miksei henkisestikin aika heikoilla synnytyksen päätyttyä. Eivät kaikki synnytykset mene suunnitelman mukaisesti ja voivat kestää useamman vuorokauden ja päättyä esim. hätäsektioon. Ei siinä välttämättä jaksa ottaa vieraita vastaan tai miettiä kenenkään muun tunteita. Tuskin sitä välttämättä kaikki edes haluavat, että kukaan vielä lasta pois vain siksi että isoäidillä on OIKEUS nähdä lapsi HETI.

kuinka moni teistä haluaa miniänsä sairasvuoteen ääreen sairaalaan leikkauspäivän iltana, kun teiltä on juuri leikattu esim. paksusuolen kasvain tai olette muuten heikossa kunnossa huonolla hapella?

Eiköhän kyse ole vähän eri asiasta. Isän äiti on aivan yhtä paljon sen vauvan isoäiti kuin äidinkin äiti. Isoäitiys tuntuu tässä ketjussa unohtuneen kokonaan.

Kun tulin palstalle ekoja kertoja luulin, että kaikki tänne kirjoittavat ovat yksinhuoltajia. Avauksissa oli vain "mun lapseni", hyvin harvoin "meidän". Sitten kävi ilmi, että ihan ydinperheessä elettiin. Se osoitti mun mielestä hyvin, miten sivuroolissa miehet nähdään perheessä. Tottakai on miehiä, jotka viis veisaavat vaimostaan ja lapsistaan, mutta luulen että he ovat vähemmistönä.

Tämä anoppiketju on uusi osoitus siitä, että isän omaisilla ja sitä kautta isälläkään ei ole paljon väliä kun on lapsista kyse.

Ja tokihan hyvä miniä saapuu oitis sairaalaan kysymään anopin kuulumisia, kun tämä saapunut leikkaussalista ja tuo vielä sukunsakin mukana, ettei jää epäselväksi kuinka huolestunut hyvä miniä on anopin tilasta. Viis siitä, jos anoppi toivoisi yksityisyyttä ja lepoa ensimmäise(i)nä päiviänä. Kiva se on sairaalapaidassa ja tippa- ja kipupumppuletkuissa ottaa vastaa "vieraita" ihmisia. Suorastaan velvollisuus, koska onhan suvulla oikeus tulla tervehtimään ja tarkastamaan että kaikki on ok.

ja aina huokailen tyytyväisenä, että onpa kiva kun elämäni on niin hyvää ja mutkatonta.



Joillakin elämä nyt vain on niin kamalaa ja traagista ja vaikeaa. Toisaalta tunnen näitä vaikeita ihmisiä oikeastikin ja he ovat kyllä hankalia ja nokkakovussa miestensä ja sisarustensa ja anoppiensa yms. kanssa. Heillä on niin paha olo, etteivät oikein tule toimeen edes itsensä kanssa.



AV on hyvää viihdettä ja ainakin oma elämä tuntuu luksukselta kun on käynyt lukemassa täällä juttuja.

ja kukaan ei sinua häiritse. Ja jos sinä saat poikia niin toivottavasti miniäsi ei tule häiritsemään sinua millään lailla, kuten et nyt toivo miehesi sukulaisten häiritsevän sinua missään ja mitenkään.

Toivon sydämestäni, että saat olla rauhassa, ettei mikään ja kukaan (paitsi oma äitisi) tule häiritsemään elämääsi.

Oikein pahaa tekee puolestasi kun elämäsi on niin vaikeaa.

on kyse, koska juuri synnyttänyt voi olla fyysisesti ja miksei henkisestikin aika heikoilla synnytyksen päätyttyä. Eivät kaikki synnytykset mene suunnitelman mukaisesti ja voivat kestää useamman vuorokauden ja päättyä esim. hätäsektioon. Ei siinä välttämättä jaksa ottaa vieraita vastaan tai miettiä kenenkään muun tunteita. Tuskin sitä välttämättä kaikki edes haluavat, että kukaan vielä lasta pois vain siksi että isoäidillä on OIKEUS nähdä lapsi HETI.

kuinka moni teistä haluaa miniänsä sairasvuoteen ääreen sairaalaan leikkauspäivän iltana, kun teiltä on juuri leikattu esim. paksusuolen kasvain tai olette muuten heikossa kunnossa huonolla hapella?

Eiköhän kyse ole vähän eri asiasta. Isän äiti on aivan yhtä paljon sen vauvan isoäiti kuin äidinkin äiti. Isoäitiys tuntuu tässä ketjussa unohtuneen kokonaan.

Kun tulin palstalle ekoja kertoja luulin, että kaikki tänne kirjoittavat ovat yksinhuoltajia. Avauksissa oli vain "mun lapseni", hyvin harvoin "meidän". Sitten kävi ilmi, että ihan ydinperheessä elettiin. Se osoitti mun mielestä hyvin, miten sivuroolissa miehet nähdään perheessä. Tottakai on miehiä, jotka viis veisaavat vaimostaan ja lapsistaan, mutta luulen että he ovat vähemmistönä.

Tämä anoppiketju on uusi osoitus siitä, että isän omaisilla ja sitä kautta isälläkään ei ole paljon väliä kun on lapsista kyse.

Ja tokihan hyvä miniä saapuu oitis sairaalaan kysymään anopin kuulumisia, kun tämä saapunut leikkaussalista ja tuo vielä sukunsakin mukana, ettei jää epäselväksi kuinka huolestunut hyvä miniä on anopin tilasta. Viis siitä, jos anoppi toivoisi yksityisyyttä ja lepoa ensimmäise(i)nä päiviänä. Kiva se on sairaalapaidassa ja tippa- ja kipupumppuletkuissa ottaa vastaa "vieraita" ihmisia. Suorastaan velvollisuus, koska onhan suvulla oikeus tulla tervehtimään ja tarkastamaan että kaikki on ok.

Et varmaan ihmettele enää niitä erolukuja, mitä tapahtuu

niitä eroja tapahtuu sen vuoksi, että äidit ovat ensin passaaneet poikansa uusavuttomiksi eivätkä päästä irti pojistaan edes aikuisina, vaan päsmäröivät heidän elämäänsä vielä silloinkin. Samalla lailla lienee kyse narsistiäidistä, mutta anopin hahmossa. ;)

PS. Itselläni on erittäin hyvät ja kunnioittavat välit anoppiini. Nimenomaan sen vuoksi, että kumpikin kunnioittaa toisen yksityisyyttä eikä yritä päteä.

Minulla on poika ja toivon, että osaan itse olla samanlainen anoppi kuin omani on ollut. Osaan myös toivottavasti kysyä mahdolliselta miniältäni joskus tulevaisuudessa, milloin sopii tulla vierailulle ja voinko olla jotenkin avuksi, ilman että jyrään häntä tai poikani perheen toiveita ja tarpeita. Jos miniäni ei jostain syystä halua olla tekemisissä kanssani, on se surullista, mutta kaikkeni tulen yrittämään, että suhde toimisi. En tosin usko, että MINULLA on mitään erityisoikeuksia lapsenlapsiini. Ne ovat lahja, joita tulee jos on tullakseen, ja toivottavasti saisin olla osana heidän elämäänsä. Se suhde ei siitä miksikään muutu, jos en vastasyntynyttä näe HETI. :D

ja kukaan ei sinua häiritse. Ja jos sinä saat poikia niin toivottavasti miniäsi ei tule häiritsemään sinua millään lailla, kuten et nyt toivo miehesi sukulaisten häiritsevän sinua missään ja mitenkään.

Toivon sydämestäni, että saat olla rauhassa, ettei mikään ja kukaan (paitsi oma äitisi) tule häiritsemään elämääsi.

Oikein pahaa tekee puolestasi kun elämäsi on niin vaikeaa.

on kyse, koska juuri synnyttänyt voi olla fyysisesti ja miksei henkisestikin aika heikoilla synnytyksen päätyttyä. Eivät kaikki synnytykset mene suunnitelman mukaisesti ja voivat kestää useamman vuorokauden ja päättyä esim. hätäsektioon. Ei siinä välttämättä jaksa ottaa vieraita vastaan tai miettiä kenenkään muun tunteita. Tuskin sitä välttämättä kaikki edes haluavat, että kukaan vielä lasta pois vain siksi että isoäidillä on OIKEUS nähdä lapsi HETI.

kuinka moni teistä haluaa miniänsä sairasvuoteen ääreen sairaalaan leikkauspäivän iltana, kun teiltä on juuri leikattu esim. paksusuolen kasvain tai olette muuten heikossa kunnossa huonolla hapella?

Eiköhän kyse ole vähän eri asiasta. Isän äiti on aivan yhtä paljon sen vauvan isoäiti kuin äidinkin äiti. Isoäitiys tuntuu tässä ketjussa unohtuneen kokonaan.

Kun tulin palstalle ekoja kertoja luulin, että kaikki tänne kirjoittavat ovat yksinhuoltajia. Avauksissa oli vain "mun lapseni", hyvin harvoin "meidän". Sitten kävi ilmi, että ihan ydinperheessä elettiin. Se osoitti mun mielestä hyvin, miten sivuroolissa miehet nähdään perheessä. Tottakai on miehiä, jotka viis veisaavat vaimostaan ja lapsistaan, mutta luulen että he ovat vähemmistönä.

Tämä anoppiketju on uusi osoitus siitä, että isän omaisilla ja sitä kautta isälläkään ei ole paljon väliä kun on lapsista kyse.

Ja tokihan hyvä miniä saapuu oitis sairaalaan kysymään anopin kuulumisia, kun tämä saapunut leikkaussalista ja tuo vielä sukunsakin mukana, ettei jää epäselväksi kuinka huolestunut hyvä miniä on anopin tilasta. Viis siitä, jos anoppi toivoisi yksityisyyttä ja lepoa ensimmäise(i)nä päiviänä. Kiva se on sairaalapaidassa ja tippa- ja kipupumppuletkuissa ottaa vastaa "vieraita" ihmisia. Suorastaan velvollisuus, koska onhan suvulla oikeus tulla tervehtimään ja tarkastamaan että kaikki on ok.

ensin vinkuvat itselleen näyttävää kosintaa, että pääsevät kehumaan kavereille, kuinka ainutlaatuinen se oli. Sitten on vuorossa hääsuunnittelu bestiksen kanssa ja polttarit (mies lempataan jo tässä vaiheessa ulos, koska sitä ei tarvita enää. Sehän kosi jo ja mahdollisti naiselle kavereiden ja äidin kanssa hössötyksen)



Häät on morsiamen juhla ja kaikki ihailee prinsesaa. Mies kelpaa mopsiksi seisomaan alttarille ja mahdollistamaan tämän juhlan.



Sitten pitää saada se lapsi kun odotusaika ja äitiysvaatteet on niin ihkuja ja raskaana saa olla kaikkien huomion keskipisteenä. Nyt voi ottaa taas miehen käyttöön ja saada siemenet sisälle. Kun tämä on hoidettu, voi miehen taas unohtaa kun ei sitä tarvita.



Alkaa naisen show eli odotus. Kaikkien pitää pyöriä ympärillä ihailemassa ja hemmottelemassa kun hän nyt sentään on uhrautunut ja odottaa lasta.



Sitten väännetään se koripallo pillusta ja halutaan tyttökaverit ja oma äiti ihailemaan. Miehellä ei oikeastaan ole ollut enää pitkään aikaan mitään sijaa tässä hommassa (muuta kuin hemmotella ja palvoa ja passata). Ja miehen äiti...niin sehän on vain anoppi.





Kotona naista alkaa kismittää kun kaikki vain haluaa nähdä vauvan. Kun kukaan ei enää huomaa häntä ja hän tässä kärsii kun tissit vuotaa ja alapää on nuuskana. Ja mieskin odottaa, että palattaisiin normaalielämään ja oltaisiin pari, kuten vielä silloin kun nainen oli mielinkielin yrittäessään saada miestä kosimaan ja mahdollistamaan koko shown.



Siitäkös nainen suuttuu ja huutaa, että mies vain vaatii ja vaatii ja kukaan ei ymmärrä häntä. Jos anoppi yrittää auttaa ja nähdä vauvaa, se on saatanasta seuraava ja mies on äidin pullamössö.



Itkien nainen juoksee äidin hoiviin ja äiti ja isi tapauttaa päälaelle hemmoteltua prinsessaa, että kylläpä sun mies on ilkeä.



Nainen alkaa haaveilla omasta ajasta ja uudesta prinssistä valkealla ratsullaan. Hei avioero ja lapselle vuoroasuminen. Mikä kiva juttu. Saa olla joka toinen viikko sinkku, mutta silti voi olla lapsen kanssa joka toinen viikko ja kukaan ei pidä huonona äitinä kun ei kokonaan hylkää lastaan. Jos löytäisi sen uuden prinssin, joka hemmottelisi ja ymmärtäisi naisen herkkää mieltä ja huomaisi antaa ne siemenet ja ei sen jälkeen vaatisi mitään ja palvelisi ja passaisi vain.



Miksi kukaan ei ymmärrä hemmoteltua prinsessaa.

kun sekä omat vanhempani että miehen vanhemmat halusivat tulla synnärille katsomaan vauvaa. Siinä herkässä tilassa olisin varmasti vähän loukkaantunut elleivät olisi halunneet tulla :D



Esikoista tulivat ensin katsomaan sisareni perhe, joista tuli kummeja ja sitten vanhempani ja vielä miehen vanhemmat.



Toisen lapsen synnyttyä anoppi sattui olemaan lähistöllä ja näki vauvan jo muutaman tunnin ikäisenä. Toki olin väsynyt, mutta tiesin ettei jää viipymään kauaa, kävi vain pikaisesti katsomassa, toi tuliaisia. Itse sain maata sängyssä sen 10 minuuttia.



Pahin on se, kun tuttuni erosivat naisen halusta jo ennen lapsen syntymää. Nainen ei päästänyt ISÄÄ katsomaan vauvaa synnärille ollenkaan, koska "se on lapsen ja äidin herkkää ja tärkeää aikaa". Kyllä tuo aika oli todella surullista ja rankkaa isälle, miettikää ettette pääsisi katsomaan oman lapsenne ensimmäisiä hetkiä tai edes päiviä.. Ei käynyt edes niin että hoitaja kävisi näyttämässä pikaisesti päivähuoneessa. Että kyllä naisellakin on suuri valta toisen elämän tärkeisiin hetkiin. Voisi miettiä sitäkin, kuinka vähän se kuitenkin on vaatia että muutaman minuutin nyt kestää vähän rähjääntyneenä ja väsyneenäkin verrattuna siihen kuinka tärkeä asia voi olla toiselle. Uskon että niitä asiattomia anoppejakin on, mutta monilla kyllä on kyseessä ihan itsekkyys kun ei voi miehen äitiä päästää katsomaan ja omansa voi. Siinä väsyy ihan yhtä vähän/paljon. Miestähän voi pyytää ohjeistamaan äitiään samalla tavalla kun itse ohjeistaa omaansa.

Olen joskus miettinyt, että miksi poikalasten äideillä on niin alhainen älykkyysosamäärä. Saako vittumaiset naiset vain poikia vai tekeekö pojat naisista tyhmiä ja vittumaisia.



Sama se. Mutta sen nyt huomaa puistoissakin, että poikien äidit on jotenkin tyhmempiä kuin tyttöjen äidit.

en mennyt synnärille äitiä ja vauvaa katsomaan, en tunkeutunut vauvaperheen kotiin äidin ja lapsen kotiuduttua, en soitellut päivittäin kysyen vointia ja kakan määrää, en esittänyt ehdotuskai ristiäistarjoilusta jne.



Pysyin sivussa ja annoin tilaa.



Miniä soitteli puoli sukua vihaisena siitä, että anoppi ei välitä!



Niin, välittämiseksi ei riittänyt kukkakimppu ja onnittelukortti.



Ole näille nyt sitten mieliksi.



Poika ja miniä erosivat vuotta myöhemmin, lapsella on se niin muodikas viikkoasuminen. Joka toinen viikko saan siis olla lapsenlapsen kanssa ihan niin paljon kuin tahdon, pojan mielestä kun ei ole mitään pahaa siinä, että käyvät mummolassa tai minä heillä. Avioliiton aikana se ei käynyt millään.

ja tarkkailuun, joten minusta sairaalassa olija saa kyllä itse kutsua vierailijat, jos niitä haluaa, ja jos ei halua, se on ok. Ihan kuten missä tahansa osastolla ollessa.



Oma anoppini asuu onneksi kaukana, ja toisaalta, ei varmaan olisi tuppautunutkaan. Ei halunnut meitäkään kylään syöpähoitojen jälkeen, vaikka oli kotiutunut. Kun ei ollut oikein tukkaa ja olo vähän heikko. Meistä se oli ihan ok, jokainen saa olla omissa oloissaan, jos haluaa.



Ja minä ainakaan en tajua sitä, että sairaalaan edes päästetään isovanhempiakaan. Vauvaa ehtii kyllä katsoa, ja sairaalaan ei tarvitse mitään flunssapöpöjä tai vatsatautuia kenenkään kantaa. Saatika tulla häiritsemään rutiineja, kun on varsinkin ensisynnyttäjille osastolla imetysopetusta, alapäätarkastuksia, lantionpohjajumpan ohjausta sun muuta. En minä ainakaan olisi kaivannut ketään tuijottelemaan, että pystytkös istumaan jo, ja paljonkos mahtaa olla jälkivuotoa, onko vaatteet ja sänky puhtaana, jne. Varmaan sellaiselle naiselle ihan ok, jota ei haittaa kotonakaan, jos joku tulee sängyn viereen ihmettelemään, että ootpas sinä nyt väsynyt ja flunssanen voi voi... Oma äiti on eri asia, koska on tyttärensä synnyttänyt ja kasvattanut, nähnyt jokaisessa tilanteessa ja tuntee lapsensa. Ei ole syytä vaivaantua puolin eikä toisinkaan yleensä...

Olen miettinyt, olisinko itse toipunut nopeammin, jos olisin saanut rauhassa (miehen kanssa) tutustua vauvaan ilman vierailijoita. Vauva tuntui pyörivän sylistä syliin, itse en tuntenut itseäni äidiksi ollenkaan, imetys ei onnistunut, olin s**tanan kipeä. Voin sanoa, että aloin rakastaa lastani vasta 3kk synnytyksestä. Siihen saakka elämä oli selviytymistä.



Jos joku haluaa olla rauhassa, niin antakaa olla; jumalauta ei se vauva karkaa!

äiti on tällasissa asioissa se läheisempi ja voi tulla synnytyssairaalaankin. Jokainen anoppi sen tietää ja muistaa jos haluaa!



Kaikkien pitäisi muistaa myös että äitee on tehnyt kovan työn ja ansaitsee hitusen huomiota, rakkautta ja kunnon kukat jos niistä tykkää.



Tämän asian pitäisi jo kuulua normaali sivistykseen:))

Terv. anoppi

Juuri synnyttänyt äiti on itselleen tähti, hän haluaa itse olla se huomion keskipiste. Oma äiti, omat vanhemmat ja kaverit tulevat pönkittämään synnyttäneen sankaruutta. Anoppi taas tulisi ensisijassa katsomaan suvun uutta jäsentä, sitä VAUVAA. Se taas olisi huomion siirtämistä pois äidistä.

Näitä kommentteja kun lukee niin ymmärtää täysin miksi anopeilla on yleensä paljon läheisemmät suhteet tyttärensä kuin poikansa lapsiin.