Miksi niin harvat jakavat kuolinpesän kun jompikumpi vanhemmista kuolee`?

istua lasten omaisuuden päällä. Lapset perivät isänsä ja minusta raha kuuluu heille. Olisi todella kornia, että minä pidättelisin rahat ja omaisuudet tileillä odottamassa, että minä kuolen. Haluaisin auttaa lapsia silloin kun heillä on tiukkaa jos siis niin kävisi, että mieheni kuolisi kun lapsilla on lainat maksussa ja lapset pieniä. Samoin toivon tapahtuvan toisin päin, ettei mieheni istuisi sijoitusten päällä pidättelemässä niitä. Minusta jokaisen pitää ansaita oma elantonsa niin, että ei tarvitse viedä perintöä lapsiltaan. Aika rankkaa, että niin moni palstamamma ajattelee, että voi elää toisen siivellä ja ei tarvitse itse huolehtia omasta elannosta ja omasta eläkkeestään vaan odottaa kieli pitkällä, että mies kuolee ja pääsee sitten tuhlaamaan yhteistä omaisuutta ja jättää lapset tyhjän päälle. Hommatkaa kunnon ammatti, olkaa töissä ja hommatkaa oma eläke. Jos tulette saamaan vain 500 euroa eläkettä, ette ole montaa työpäivää elämässänne tehneet. Säälittävää todella.

Jo neljänkin vuoden poissaolo työelämästä pienentää kuukausieläkettä huomattavasti etenkin, jos menee töihin vasta 25v täytettyään. Eli naisen kannattaa mennä varhain töihin, antaa miehen pitää vanhempain- ja hoitovapaat. Vain siten ennättää ansaitsemaan itselleen kunnollisen eläkkeen!

Mitä taas tulee tuohon "lasten rahojen päällä istumiseen" niin suurimmalla osalla suomalaisista omaisuus on kiinni kodissa ja kesämökissä. Koska leskellä on oikeus jäädä asumaan kotia, on ainoa jaettava omaisuus se mökki. Siitä taas tulee lasten kesken riitaa, kun kukaan ei sitä kykene ostamaan ja toisaalta sitä jokainen haluaa käyttää. Siksi kuolinpesää ei jaeta.

mieheni äiti oli kuollut, mieheni oli vielä alaikäinen, isä meni uusiin naimisiin naisen kanssa, jolla oli lapsi. Kun mieheni oli 18v kotitalo myytiin, harva 18v epäilee kun isänsä pyysi nimen johonkin paperiin, siinä meni äidin äidin perintö. Miehen isän kuoltua ei rahaa tai omaisuutta ollut yhtään, kuitenkin mies oli tehnyt yrittäjänä työtä 14vuotiaasta ja elämän tyyli oli aika leveää. Hassua kyllä asuivat uuden vaimon tyttären omistamassa komeassa talossa.

Äitinsä testamentin mukaisesti he perivät kesämökin. Kun nuorempikin siskontyttö täytti 18v, antoi äitipuoli allekirjoitettavaksi paperin, jonka sanoi olevan todistus siitä, että he ovat ottaneet mökin haltuunsa. Todellisuudessa se oli luovutustodistus kiinteistöstä. Onneksi tytöt olivat lukutaitoisia eivätkä kirjoittaneet nimeään.

ei halua auttaa lapsiaan. Ap:n kanssa samoilla linjoilla tässä.

Ja eläke esim. 500 e/kk.

Et ole nyt oikein ymmärtänyt tätä koko juttua. Siis leskelleähän jää oma osuus eli PUOLET rahoista! Voi elämän kevät teidän kanssanne. Ei lapset "vie" kuin oman laillisen osuutensa!

Kun jako tehdään, lasketaan omaisuuteen myös se asunnon arvo, jossa leski joka tapauksessa saa asua. Esim asunnon arvo 100 000 e ja muuta omaisuutta 100 000 e:n arvosta. Tällöin lesken osuus on 100 000 e ja vainajan 100 000, jonka lapset voivat jakaa. Koska leski jää kotiinsa asumaan, jakavat lapset ne rahat.

Kun kuopinpesä jaetaan, ei voida lähteä siitä, että sitä ei oikeastaan jaetakaan eli talo jää kuolinpesälle ja loput "pannaan lihoiksi". Toki voidaan tejdä osittainen jako, mutta se ei välttämättä ole tuossa tapauksessa leskelle eduksi.

ja hänellä on omia sijoituksia ja omaisuutta ja hyvä eläke. Sääli, että sinun äitisi ei ole viitsinyt opiskella vaan on viettänyt ikänsä työttömänä ja saa vain 500 euroa eläkettä. Vanhempani ovat lahjoittaneet omaisuuttaan meille aika reilusti jo eläkeaikana. Mutta kuten totesin aiemmin, sääli, että äitisi ei ole viitsinyt töitä tehdä niin hänellä ei ole mitään annettavaa vaan on elänyt isäsi siivellä.

AV-mamma on vain iloinen voidessaan lahjoittaa S-tilille kertyneet matkarahat, kun rakas poikansa ja kaamea miniä sitä rohkenevat ehdottaa. Mitäpä sitä enää autollakaan, ja onhan se mukava maksella 1500 euron asumiskustannuksia 500 euron eläkkeellä. AV-mamma makasi tietysti vuosikymmeniä perse homeessa kotona, yhteiset rahat, yhteinen yritys ja silleen...

niillä sota-aikana syntyneillä, jotka ovat hoitaneet lapsensa kotona ja menneet osa-aikaisiin töihin. Työeläkettä alkoi karttua vasta 60-luvulla.

Kuten siis meillä.



Ajatellaan että mieheni kuolisi huomenna. Meillä on 24v ja 20v ikäiset lapset. Omaisuutta asunto (arvo 300.000e) ja jonkinverran rahaa säästössä(10.000e).



Meillä ei ole avioehtoa. Saisin siis ensin koko omaisuudestamme puolet avio-oikeuden perusteella. Tämä olisi 155.000e. Lapset saisivat toisen puolen eli 155.000e, jonka jakaisivat keskenään. Käytännössä he saisivat kumpainenkin 2.500e ja 25% omistusoikeuden tähän asuntoon. Eli minä omistaisin 50%, lapsi a 25% ja lapsi b 25%. Minä saisin 10.000e ja lapsi a 2.500e ja lapsi b 2.500e.



Tämä on toki minulle ihan ok mutta koska minulla on lesken oikeus asua tässä asunnossa kuolemaani asti niin lapsilla toki olisi iso omaisuus paperilla mutta ei käytännössä.



En usko että tilanteemme on kovinkaan harvinainen. Se omaisuus on asunnossa kiinni. Hyvällä tuurilla on käteistä säästössä jonkin verran. Auto on meillä miehen työsuhdeauto eli jos mies kuolee auto katoaa.



Toki jos meillä olisi satoja tuhansia pankkitilillä ja/tai vaikka osakkeissa niin maksaisin samantien lapsille osuutensa asunnosta niillä Pitäisin itse 100% omistusoikeuden asuntoon ja maksaisin näistä muista varoista lapsille heidän osuutensa. Mutta tällaisia varoja meillä ei ole. On vaan se asunto, velaton sellainen.



Toki olisi mahdollista muuttaa puolta pienempään (halvempaan) asuntoon. Se tarkoittaisi huonompaa aluetta ja yksiötä. Ei tilaa lapsille tulla yökylään (kuten mielellään puolisoineen välillä tulevat) eikä myös lapsenlapsille. Uskon että tämäkään ei olisi lapsilleni kovin mielekäs ajatus.



Mutta tottahan se on että lapsia (ainakin joitain) saattaa kismittää suuresti se että täytyy odottaa että se toinenkin vanhempi kuolee. Tosin olen kuullut monelta aikuisenakin vanhempansa menettäneeltä että se hetki kun se toinenkin vanhempi kuolee on henkisesti aika kauhea. Tunne on kuin orvoksi jäisi. Tuskin hauskaa sekään jos on ollut läheiset välit vanhempien kanssa.

taloa sinnillä kun heillä on siihen oikeus. Sitten vinkuvat kun aikuiset lapset ei käy leikkaamassa nurmikkoa ja tekemässä remonttia ja hoitamassa kukkapenkkejä ja auttamassa sähkötöissä yms.

Mutta kun on ahne, eikä halua muuttaa pienempään a kivempaan ja helppohoitoisempaan asuntoon kun pitää vielä vanhana kääkkänä näyttää kaikille, että mulla on varaa asua leveästi.

Kuten siis meillä.

Ajatellaan että mieheni kuolisi huomenna. Meillä on 24v ja 20v ikäiset lapset. Omaisuutta asunto (arvo 300.000e) ja jonkinverran rahaa säästössä(10.000e).

Meillä ei ole avioehtoa. Saisin siis ensin koko omaisuudestamme puolet avio-oikeuden perusteella. Tämä olisi 155.000e. Lapset saisivat toisen puolen eli 155.000e, jonka jakaisivat keskenään. Käytännössä he saisivat kumpainenkin 2.500e ja 25% omistusoikeuden tähän asuntoon. Eli minä omistaisin 50%, lapsi a 25% ja lapsi b 25%. Minä saisin 10.000e ja lapsi a 2.500e ja lapsi b 2.500e.

Tämä on toki minulle ihan ok mutta koska minulla on lesken oikeus asua tässä asunnossa kuolemaani asti niin lapsilla toki olisi iso omaisuus paperilla mutta ei käytännössä.

En usko että tilanteemme on kovinkaan harvinainen. Se omaisuus on asunnossa kiinni. Hyvällä tuurilla on käteistä säästössä jonkin verran. Auto on meillä miehen työsuhdeauto eli jos mies kuolee auto katoaa.

Toki jos meillä olisi satoja tuhansia pankkitilillä ja/tai vaikka osakkeissa niin maksaisin samantien lapsille osuutensa asunnosta niillä Pitäisin itse 100% omistusoikeuden asuntoon ja maksaisin näistä muista varoista lapsille heidän osuutensa. Mutta tällaisia varoja meillä ei ole. On vaan se asunto, velaton sellainen.

Toki olisi mahdollista muuttaa puolta pienempään (halvempaan) asuntoon. Se tarkoittaisi huonompaa aluetta ja yksiötä. Ei tilaa lapsille tulla yökylään (kuten mielellään puolisoineen välillä tulevat) eikä myös lapsenlapsille. Uskon että tämäkään ei olisi lapsilleni kovin mielekäs ajatus.

Mutta tottahan se on että lapsia (ainakin joitain) saattaa kismittää suuresti se että täytyy odottaa että se toinenkin vanhempi kuolee. Tosin olen kuullut monelta aikuisenakin vanhempansa menettäneeltä että se hetki kun se toinenkin vanhempi kuolee on henkisesti aika kauhea. Tunne on kuin orvoksi jäisi. Tuskin hauskaa sekään jos on ollut läheiset välit vanhempien kanssa.

taloa sinnillä kun heillä on siihen oikeus. Sitten vinkuvat kun aikuiset lapset ei käy leikkaamassa nurmikkoa ja tekemässä remonttia ja hoitamassa kukkapenkkejä ja auttamassa sähkötöissä yms. Mutta kun on ahne, eikä halua muuttaa pienempään a kivempaan ja helppohoitoisempaan asuntoon kun pitää vielä vanhana kääkkänä näyttää kaikille, että mulla on varaa asua leveästi.

Me asumme 75m2 kokoisessa asunnossa mutta Helsingissä. Täällä on kallista. Arvo tosiaan sen 300.000e.

mielenkiintoisia perinnönjakoja ja sisarpuolien riitoja kun ollaan tehty niitä rakkauslapsia sinne sun tänne. Ja naimisiin on pitänyt mennä heti uuden kanssa kun on ero tullut, että ihmiset ei luule sinun jääneen yksin rannalle ruikuttamaan. Ja tällekin pitää se rakkauslapsi vääntää suhdetta kruunaamaan.

Sitten sitä omaisuutta jaetaan avioerojen ja lopulta voi olla, että menee suvun tilukset ihan toiselle suvulle, mille oli tarkoitus.

Mutta rakkaushan on sellainen tunne, ettei sille voi mitään ja kun sielunkumppanin löytää niin se on erottava ja mentävä naimisiin ja tehtävä lisää lapsia..ja taas kohta erottaja ja....

mieheni äiti oli kuollut, mieheni oli vielä alaikäinen, isä meni uusiin naimisiin naisen kanssa, jolla oli lapsi. Kun mieheni oli 18v kotitalo myytiin, harva 18v epäilee kun isänsä pyysi nimen johonkin paperiin, siinä meni äidin äidin perintö.

Miehen isän kuoltua ei rahaa tai omaisuutta ollut yhtään, kuitenkin mies oli tehnyt yrittäjänä työtä 14vuotiaasta ja elämän tyyli oli aika leveää. Hassua kyllä asuivat uuden vaimon tyttären omistamassa komeassa talossa.

Odota nyt vain kiltisti, että appi kuolee. He ovat oman omaisuutensa keränneet työllä ja tuskalla ja nyt poika ja miniä haluaisivat rahat itselleen.

Vittu, miten joku voi olla ahne. Menkää töihin.

usein toimitaan siten, että kuolinpesästä irrotetaan ne veroihin menevät "valtavat" rahat. Ja lesken hallinnassa oleva omaisuus saa verohelpotusta, sitä enemmän mitä nuorempi leski on. Jos teidän tapauksessa "te" olette joutuneet maksamaan "valtavat" perintöverot ilman perinnön rippuakaan, niin miksi ihmeessä ette vaatineet kuolinpesän ositusta silloin aikanaan?

No meidän rahoissa 48 tuhannen perintövero oli paljon....Käytettiin säästöt pois ja vähän vielä haettiin pankista lainaa. Mieheni on nynnerö, eikä siksi halua vaatia ja appi taas pihi eikä halua antaa. Mutta anteeksi nyt tämä ruikutukseni, me vaan ollaan vuosikaudet säästetty omaa mökkiä varten, mutta ne rahat meni nyt "hukkaan". Tokihan joskus appikin kuolee ja sitten sitä rahaa tuleekin niin että voidaan ostaa mimmonen mökki halutaan. Vaikken toki apen kuolemaa toivokaan!!!!!

Tässä kuolinpesässä oli 3 henkeä, appi, mieheni ja hänen veljensä.

ja ihan hyväpalkkaisissa ammateissa molemmat. Se vaan, että olisi mielestäni ollut kohtuullista, että tuo 48 tonnia olisi maksettu kuolinpesän varoista. Pitkäaikainen haaveemme omasta mökistä kuoli kun perintövero tuli.

Ja voin kertoa, että suuri osa appeni ja edesmenneen anoppini omaisuudesta oli perittyä, ei siis hiellä ja tuskalla hankittua.

Kyse ei siis ole ahneudesta, vaan siitä mikä on kohtuullista. Onko kohtuullista maksattaa pojan rahoilla kun kuolinpesällä olisi ollut rahaa maksaa?

taloa sinnillä kun heillä on siihen oikeus. Sitten vinkuvat kun aikuiset lapset ei käy leikkaamassa nurmikkoa ja tekemässä remonttia ja hoitamassa kukkapenkkejä ja auttamassa sähkötöissä yms. Mutta kun on ahne, eikä halua muuttaa pienempään a kivempaan ja helppohoitoisempaan asuntoon kun pitää vielä vanhana kääkkänä näyttää kaikille, että mulla on varaa asua leveästi.

Eli se talo (koti) on kuolinpesän eikä leski saa myydä sitä ilman muiden kuolinpesän osakkaiden lupaa. Aika usein riitä syntyy siitä, mitä kodista pitää saada, koska lapset ja etenkin miniät haluavat paljon rahaa, leski taas tarvitsisi uuden kodin.

Minulle lapset ovat rakkaita ja haluan auttaa heityä jos vain mahdollista. Ja samoin haluan myös suoda heille sen laillisen perintöosuuden, mikä heille kuuluu meidän kuoltua.

Et sinäkään hautaasi mitään saa matkassasi. Ja ne sinun riistäjäkakarasi vievät kuoltuasi silti kaiken.

Hyi kauhea, kuinka kylmä suhtautuminen ihmisillä on lapsiinsa. Nähtävästi raha menee myös äidinrakkauden edelle.

Jos mieheni kuolee ennen minua, ei tulisi mieleenikään istua lasten omaisuuden päällä. Lapset perivät isänsä ja minusta raha kuuluu heille. Olisi todella kornia, että minä pidättelisin rahat ja omaisuudet tileillä odottamassa, että minä kuolen. Haluaisin auttaa lapsia silloin kun heillä on tiukkaa jos siis niin kävisi, että mieheni kuolisi kun lapsilla on lainat maksussa ja lapset pieniä.

Samoin toivon tapahtuvan toisin päin, ettei mieheni istuisi sijoitusten päällä pidättelemässä niitä.

Minusta jokaisen pitää ansaita oma elantonsa niin, että ei tarvitse viedä perintöä lapsiltaan.

Aika rankkaa, että niin moni palstamamma ajattelee, että voi elää toisen siivellä ja ei tarvitse itse huolehtia omasta elannosta ja omasta eläkkeestään vaan odottaa kieli pitkällä, että mies kuolee ja pääsee sitten tuhlaamaan yhteistä omaisuutta ja jättää lapset tyhjän päälle.

Hommatkaa kunnon ammatti, olkaa töissä ja hommatkaa oma eläke. Jos tulette saamaan vain 500 euroa eläkettä, ette ole montaa työpäivää elämässänne tehneet. Säälittävää todella.

Samaa mieltä siitä, että jokaisen pitäisi pystyä elämään omalla työllään niin, ettei tarvitsisi viedä perintöä yhtään keneltäkään. Miksi niin lapsilla pitäisi olla joku erityisoikeus kyniä vanhempansa - ja etenkin se leskeytynyt vanhempansa? Se on huonoa käytöstä.

Toisaalta hyvissä väleissä kun ollaan, niin hyvätuloinen ja varakas vanhempi aivan varmasti mielellään jakaa ylimääräistä varallisuutta lapsilleen.

Kuinka monessa perintöriidassa on takana se, että lapsen puoliso kokee oman perheensä jääneen vähemmälle osalle ja puskee puolisoaan "pitämään puolensa"?

Odota nyt vain kiltisti, että appi kuolee. He ovat oman omaisuutensa keränneet työllä ja tuskalla ja nyt poika ja miniä haluaisivat rahat itselleen. Vittu, miten joku voi olla ahne. Menkää töihin.

usein toimitaan siten, että kuolinpesästä irrotetaan ne veroihin menevät "valtavat" rahat. Ja lesken hallinnassa oleva omaisuus saa verohelpotusta, sitä enemmän mitä nuorempi leski on. Jos teidän tapauksessa "te" olette joutuneet maksamaan "valtavat" perintöverot ilman perinnön rippuakaan, niin miksi ihmeessä ette vaatineet kuolinpesän ositusta silloin aikanaan?

No meidän rahoissa 48 tuhannen perintövero oli paljon....Käytettiin säästöt pois ja vähän vielä haettiin pankista lainaa. Mieheni on nynnerö, eikä siksi halua vaatia ja appi taas pihi eikä halua antaa. Mutta anteeksi nyt tämä ruikutukseni, me vaan ollaan vuosikaudet säästetty omaa mökkiä varten, mutta ne rahat meni nyt "hukkaan". Tokihan joskus appikin kuolee ja sitten sitä rahaa tuleekin niin että voidaan ostaa mimmonen mökki halutaan. Vaikken toki apen kuolemaa toivokaan!!!!! Tässä kuolinpesässä oli 3 henkeä, appi, mieheni ja hänen veljensä.

ja ihan hyväpalkkaisissa ammateissa molemmat. Se vaan, että olisi mielestäni ollut kohtuullista, että tuo 48 tonnia olisi maksettu kuolinpesän varoista. Pitkäaikainen haaveemme omasta mökistä kuoli kun perintövero tuli. Ja voin kertoa, että suuri osa appeni ja edesmenneen anoppini omaisuudesta oli perittyä, ei siis hiellä ja tuskalla hankittua. Kyse ei siis ole ahneudesta, vaan siitä mikä on kohtuullista. Onko kohtuullista maksattaa pojan rahoilla kun kuolinpesällä olisi ollut rahaa maksaa?

Poika on osa kuolinpesää, ei se pelkkä appi ole määrääjä.

Olerko sinä juuri se miniä?

Meillä kyllä jako on tehty ihan siististi ja asiat hoidettiin jo ennen kummankaan vanhemman kuolemaa, joten mitään ongelmaa ei ole syntynyt.

Mutta meillä tosiaan sekä miehen vanhemmilla ja minun vanhemmilla on kummallakin ollut omaa omaisuutta ja oma eläke, millä tulee toimeen.

Ihmettelen näitä 500 euron eläkkeitä. Jos ollaan oltu naimisissa ja miehellä tulot isommat niin siihen pitäisi tulla päälle leskeneläke. Vai oletteko kaikki avopuolisoiden lapsia vai onko kummatkin vanhempanne eläneet sossun tuella.

Sitten ei kyllä jää jaettavaakaan ja tuskin on edes sitä omaa asuntoa jos näin vähän on tuloja ollut. Kaupungin vuokra-asuntoa kun ei voi lapset periä.

taloa sinnillä kun heillä on siihen oikeus. Sitten vinkuvat kun aikuiset lapset ei käy leikkaamassa nurmikkoa ja tekemässä remonttia ja hoitamassa kukkapenkkejä ja auttamassa sähkötöissä yms. Mutta kun on ahne, eikä halua muuttaa pienempään a kivempaan ja helppohoitoisempaan asuntoon kun pitää vielä vanhana kääkkänä näyttää kaikille, että mulla on varaa asua leveästi.

Eli se talo (koti) on kuolinpesän eikä leski saa myydä sitä ilman muiden kuolinpesän osakkaiden lupaa. Aika usein riitä syntyy siitä, mitä kodista pitää saada, koska lapset ja etenkin miniät haluavat paljon rahaa, leski taas tarvitsisi uuden kodin.

niin nuoria, että omien vanhempien kuolema tuntuu kaukaiselta.



Mielipiteet muuttuu kun asia tulee konkreettiseksi. En siis sano, että ollaan kynimässä leskeä. Mutta kun asia tulee lähelle ja perintöverot maksuun yms. mieli saattaa muuttua.



Jos ei ole mitään jaettavaa, asia on eri. Mutta jos on sukupolvien kautta perittyjä omaisuuksia,mitkä jää lesken hallintaan ja hän avioituu uudestaan ja kaikki valuu vieraalle suvulle, saattaa se ymmärtäväisyys vähetä. Harva siinä vaiheessa ajattelee, että "en minä rahasta välitä, vaikka otinkin liian ison asuntolainan. Kunhan isäni oli onnellinen uuden rakkautensa kanssa ja uusi rakas saa nyt puolet kaikesta, ai kun on niin ihkua"

Hän ei omista sitä yksin, joten kaikelle omaisuuteen liittyvälle joutuu pyytämään lastensa luvan.



Vieraalle suvulle valuu korkeintaan isän osuus kuolinpesästä. Toisaalta vasta kuolleen voi periä, ei elävää.

/i]

Poika on osa kuolinpesää, ei se pelkkä appi ole määrääjä.

Kun lasku tuli, eikä kuolinpesältä rahaa irronnut, oli vaihtoehdot vähissä...

Harmittaa, koska jos nyt eroaisin miehestäni, niin vuosia säästämäni rahat jäisivät "miehelleni".

Olimme kerenneet säästään noin 35 tonnia, kun vero tuli maksettavaksi, ja näistä rahoista n. puolet olivat minun säästöön laittamia, puolet mieheni.

Mutta koska en ole itsekäs niin halusin auttaa miestäni perintöveron maksussa. Meidän perheessä kun rahat ovat yhteisiä.

Joko tajuatte?

kuolinpesän jakoa. Turha sitä on nyt itkeä, kun itse on mokannut. Tai voittehan te vaatia sen jakamista vaikka nyt heti. Ei tarvitse odottaa apen kuolemaa.

Olerko sinä juuri se miniä? Meillä kyllä jako on tehty ihan siististi ja asiat hoidettiin jo ennen kummankaan vanhemman kuolemaa, joten mitään ongelmaa ei ole syntynyt. Mutta meillä tosiaan sekä miehen vanhemmilla ja minun vanhemmilla on kummallakin ollut omaa omaisuutta ja oma eläke, millä tulee toimeen. Ihmettelen näitä 500 euron eläkkeitä. Jos ollaan oltu naimisissa ja miehellä tulot isommat niin siihen pitäisi tulla päälle leskeneläke. Vai oletteko kaikki avopuolisoiden lapsia vai onko kummatkin vanhempanne eläneet sossun tuella. Sitten ei kyllä jää jaettavaakaan ja tuskin on edes sitä omaa asuntoa jos näin vähän on tuloja ollut. Kaupungin vuokra-asuntoa kun ei voi lapset periä.

taloa sinnillä kun heillä on siihen oikeus. Sitten vinkuvat kun aikuiset lapset ei käy leikkaamassa nurmikkoa ja tekemässä remonttia ja hoitamassa kukkapenkkejä ja auttamassa sähkötöissä yms. Mutta kun on ahne, eikä halua muuttaa pienempään a kivempaan ja helppohoitoisempaan asuntoon kun pitää vielä vanhana kääkkänä näyttää kaikille, että mulla on varaa asua leveästi.

Eli se talo (koti) on kuolinpesän eikä leski saa myydä sitä ilman muiden kuolinpesän osakkaiden lupaa. Aika usein riitä syntyy siitä, mitä kodista pitää saada, koska lapset ja etenkin miniät haluavat paljon rahaa, leski taas tarvitsisi uuden kodin.

Keskimääräinen työeläke on noin 1100 e/kk (kokonaiseläke suurempi, mutta sen mukaan ei leskeneläkettä lasketa). Leskeneläke siitä on noin 550 e/kk. Jos on ollut työelämässä esim. 20 vuotta (mikä on aika yleinen nyt 70v ikäisten naimisissa olleiden naisten työeläkkeen kertymäaika), ei se oma eläke ole kovin korkeaksi noussut. Verotus pitää huolen siitä, että ne 500 e/kk nettotulot ovat monelle todellisuutta.

/i] Poika on osa kuolinpesää, ei se pelkkä appi ole määrääjä.

Kun lasku tuli, eikä kuolinpesältä rahaa irronnut, oli vaihtoehdot vähissä... Harmittaa, koska jos nyt eroaisin miehestäni, niin vuosia säästämäni rahat jäisivät "miehelleni". Olimme kerenneet säästään noin 35 tonnia, kun vero tuli maksettavaksi, ja näistä rahoista n. puolet olivat minun säästöön laittamia, puolet mieheni. Mutta koska en ole itsekäs niin halusin auttaa miestäni perintöveron maksussa. Meidän perheessä kun rahat ovat yhteisiä. Joko tajuatte?

jos ei muuten niin lainana. Jos ei appi maksa, haetaan jakoa.

Ja lakiosaa varten tarpeellinen määrä säästössä eli sijoitusasuntona. Kun isäni kuoli, jaettiin pesä heti eli äiti sai avio-oikeuden perusteella puolet ja testamentillä lisää 25% ja me lapset jaoimme loput eli lakiosan verran. Perinnön saimme rahana.



Sen jälkeen äiti myi minulle kesämökin hieman verotusarvoa suuremmalla summalla. Sain mitä halusin ja vieläpä niin, ettei tarvinnut veljen kanssa riidellä.