Miksi niin harvat jakavat kuolinpesän kun jompikumpi vanhemmista kuolee`?

ehdotella jommalle kummalle vanhemmista rahojen jaosta.

Ne ei ole mun ja tulen ihan ok toimeen omillani.

kamala ajatuskin

Jos vanhemmista toinen kuolee niin omaisuus menee puoliksi ja toinen puoli kuuluu kumppanille ja toinen lapsille!

Ei tässä ole kyse mistään toimeentulosta vaan siitä että se menee niin. Kyllä sen vanhemman joka kumppanin menettää kuuluu pärjätä.. Pointti on siinä että kuolleen omaisuus menee aina pois ja ne kuuluu suvulle, siis sinulle siinä missä vanhemmalle!



21

Meille jäi pelkkä vapaa-ajan kiinteistö. Olemme kaikki senverran rahattomia, että kellään ei ole varaa lunastaa paikkaa itselleen. Käytämme siis sitä jokainen lomapaikkana. Paikka rapistuu ja kohta lahoa kun kukaan ei halua sijoittaa omia eurojaan siihen. Jakokulutkin ovat niin suuret, ettei kukaan halua alkaa siihen. Helpointa olisi kun joku meistä kolmesta maksaisi muut pois siitä. Ulkopuolisille ei ole vielä ollut haluja myydä,

rippuen, ensinnäkin jonkinlaiset häveliäisyyssyyt, ei kehdata alkaa ehdotella pesän jakamista, ettei vaikuta ahneelta jne. Toinen yleinen ja järkevä syy on juurikin se, että usein pesän arvokkain osuus on nimenomaan se asunto ja muu omaisuus on pähkinöitä, jolloin ei ole mitään järkeä jakaa pesää.



Mutta sitten taas jos pesässä on muutakin omaisuutta eli muita kiinteistöjä kuten metsää, osakkeita tai muita sijoituksia jne., niin silloin kannattaa tapauskohtaisesti miettiä asiat.



Onhan se niinkin, että jos viivutellään tiettyjä toimenpiteitä, niin kokonaisuutena niistä muodostuu tappioita ja jos esim. perheen äiti viimeiseen asti asuu jossain isoa omakotitaloa, joka jää ilman hoitoa ja huoltoa, niin sen arvo saattaa laskea kuin lehmän häntä.



Samoin ei ole järkeä lasten ottaa lainaa maksaakseen perintöverot.



Toisaalta, järkevät ihmiset ovat hoitaneet nämäkin järjestelyt jo ennen vanhempien kuolemaa, jottei tarvitse maksaa niinkin turhia veroja kuin perintövero



Tero

tämmönen tilanne. miehen äiti kuoli, me maksettiin valtavat perintöverot, mutta penniäkään ei ole tullut. anoppi oli varakas, oli metsää, mökkiä, sijoituksia, talo, pari autoa yms apella myös oma omaisuutensa joka huomattavasti suurempi kuin anopin. mutta appi istuu tän anopin koko omaisuuden päällä...

no ei se mitään, me voidaan kituuttakin, appi on hyvässä kunnossa, ikää n 60, urheilee paljon ja syö terveellisesti, pihi vain on kuin mikäkin roope ankka

usein toimitaan siten, että kuolinpesästä irrotetaan ne veroihin menevät "valtavat" rahat. Ja lesken hallinnassa oleva omaisuus saa verohelpotusta, sitä enemmän mitä nuorempi leski on. Jos teidän tapauksessa "te" olette joutuneet maksamaan "valtavat" perintöverot ilman perinnön rippuakaan, niin miksi ihmeessä ette vaatineet kuolinpesän ositusta silloin aikanaan?

Voi jestas mikä ajatusmaailam! ap

Minun mielestäni pariskunnan omaisuus on nimenomaan heidän omaisuuttaan, ei lasten. Kuten joku jo fiksusti sanoikin, leski on taatusti osallistunut omaisuuden keräämiseen tai sen keräämisen mahdollistamiseen enemmän kuin lapset, jotka siihen mennessä ovat lähinnä kuluttaneet (oikeutetusti tietysti, jos lapsuudesta puhutaan) vanhempiensa rahoja.

Lain mukaan lapsella on oikeus vanhempansa perintöön, mutta moraalisesti, mielestäni, lapsella on oikeus VANHEMPIENSA, omaisuuteen sitten kun vanhemmat kuolevat. Ja leskellä on oikeus kuolleen puolisonsa perintöön.

Aika käsittämätön ajatusmaailma ap:lla. Hän on oikeutettu jonkun rahoihin enemmän kuin ihminen joka on todennäköisesti viettänyt suurimman osan elämästään tämän edesmenneen kumppanina. Koko perinnön ajatteleminen tällä tasolla on tyylitöntä.

tämmönen tilanne. miehen äiti kuoli, me maksettiin valtavat perintöverot, mutta penniäkään ei ole tullut. anoppi oli varakas, oli metsää, mökkiä, sijoituksia, talo, pari autoa yms apella myös oma omaisuutensa joka huomattavasti suurempi kuin anopin. mutta appi istuu tän anopin koko omaisuuden päällä... no ei se mitään, me voidaan kituuttakin, appi on hyvässä kunnossa, ikää n 60, urheilee paljon ja syö terveellisesti, pihi vain on kuin mikäkin roope ankka

eli saitte lakiosan.

kp:n jakamista. Olen hoitanut oman talouteni siten, ettei tarvitse odotella perintöjä tai laskeskella tulevia kassavirtoja, vaan toivon että vanhempani kuluttavat itse ansaitsemansa rahat ja jakavat omaisuutensa kuten parhaaksi näkevät. Jos jotain jaettavaa jää, luovun perinnöstä omien lasteni hyväksi.

toki on kohtuullista maksaa perintöverot kuolinpesän varoista, jos siis on niin, että leski on suht hyvin toimeentuleva ja perilliset taas siinä tilanteessa, että perintöveron maksaminen kaataa talouden. Muuten pidän kiinni edellisestä. Olet mielestäni, tai siis kuulostat aika ahneelta, ap.

Voi jestas mikä ajatusmaailam! ap

Minun mielestäni pariskunnan omaisuus on nimenomaan heidän omaisuuttaan, ei lasten. Kuten joku jo fiksusti sanoikin, leski on taatusti osallistunut omaisuuden keräämiseen tai sen keräämisen mahdollistamiseen enemmän kuin lapset, jotka siihen mennessä ovat lähinnä kuluttaneet (oikeutetusti tietysti, jos lapsuudesta puhutaan) vanhempiensa rahoja.

Lain mukaan lapsella on oikeus vanhempansa perintöön, mutta moraalisesti, mielestäni, lapsella on oikeus VANHEMPIENSA, omaisuuteen sitten kun vanhemmat kuolevat. Ja leskellä on oikeus kuolleen puolisonsa perintöön.

Aika käsittämätön ajatusmaailma ap:lla. Hän on oikeutettu jonkun rahoihin enemmän kuin ihminen joka on todennäköisesti viettänyt suurimman osan elämästään tämän edesmenneen kumppanina. Koko perinnön ajatteleminen tällä tasolla on tyylitöntä.

johon sitten lapsilla ei ole mitään saumaa vaatia OMAA LAILLISTA osuutta. Tiedän tapauksia, joissa nämä vanhemmat itse perineet suuren omaisuuden, eivät siis ole millään työllä sitä omasiuutta saaneet, eli näin. Mutta älkää vaatiko omaa osuuttanne, jokainen tekee kuten haluaa, mutta ei sitten pidä myöskään olla katkera kun se päivä tulee monelle, jolloin leski löytää uuden ihmisen rinnalleen ja pahimmassa tapauksessa tämä ihminen haaskaa lasten perinnön =).

Voi jestas mikä ajatusmaailam! ap

Minun mielestäni pariskunnan omaisuus on nimenomaan heidän omaisuuttaan, ei lasten. Kuten joku jo fiksusti sanoikin, leski on taatusti osallistunut omaisuuden keräämiseen tai sen keräämisen mahdollistamiseen enemmän kuin lapset, jotka siihen mennessä ovat lähinnä kuluttaneet (oikeutetusti tietysti, jos lapsuudesta puhutaan) vanhempiensa rahoja.

Lain mukaan lapsella on oikeus vanhempansa perintöön, mutta moraalisesti, mielestäni, lapsella on oikeus VANHEMPIENSA, omaisuuteen sitten kun vanhemmat kuolevat. Ja leskellä on oikeus kuolleen puolisonsa perintöön.

Aika käsittämätön ajatusmaailma ap:lla. Hän on oikeutettu jonkun rahoihin enemmän kuin ihminen joka on todennäköisesti viettänyt suurimman osan elämästään tämän edesmenneen kumppanina. Koko perinnön ajatteleminen tällä tasolla on tyylitöntä.

Vaan kun puhuttiin Kari Tapion perinnöstä, monen mielestä vaimo ei ollut tehnyt mitään omaisuuden karttumisen eteen eikä ansainnut mitään pesästä vaan aviottomalle pojalle olisi pitänyt kaikki antaa.

Voi jestas mikä ajatusmaailam! ap

Minun mielestäni pariskunnan omaisuus on nimenomaan heidän omaisuuttaan, ei lasten. Kuten joku jo fiksusti sanoikin, leski on taatusti osallistunut omaisuuden keräämiseen tai sen keräämisen mahdollistamiseen enemmän kuin lapset, jotka siihen mennessä ovat lähinnä kuluttaneet (oikeutetusti tietysti, jos lapsuudesta puhutaan) vanhempiensa rahoja.

Lain mukaan lapsella on oikeus vanhempansa perintöön, mutta moraalisesti, mielestäni, lapsella on oikeus VANHEMPIENSA, omaisuuteen sitten kun vanhemmat kuolevat. Ja leskellä on oikeus kuolleen puolisonsa perintöön.

Aika käsittämätön ajatusmaailma ap:lla. Hän on oikeutettu jonkun rahoihin enemmän kuin ihminen joka on todennäköisesti viettänyt suurimman osan elämästään tämän edesmenneen kumppanina. Koko perinnön ajatteleminen tällä tasolla on tyylitöntä.

Vaan kun puhuttiin Kari Tapion perinnöstä, monen mielestä vaimo ei ollut tehnyt mitään omaisuuden karttumisen eteen eikä ansainnut mitään pesästä vaan aviottomalle pojalle olisi pitänyt kaikki antaa.

Tiedän tapauksia, joissa nämä vanhemmat itse perineet suuren omaisuuden, eivät siis ole millään työllä sitä omasiuutta saaneet, eli näin. Mutta älkää vaatiko omaa osuuttanne, jokainen tekee kuten haluaa, mutta ei sitten pidä myöskään olla katkera kun se päivä tulee monelle, jolloin leski löytää uuden ihmisen rinnalleen ja pahimmassa tapauksessa tämä ihminen haaskaa lasten perinnön =).

Olen täysin eri mieltä, koska heti kun omaisuutta on kertynyt enemmän jaettavaksi, niin normaalisti myös verosuunnittelua on tehty jo vuosi etukäteen ja testamentit tehty pilkulleen eikä melkein.

Miksi et ole saanut omaa osuuttasi?

Eikös toi ole laitonta noin ettei saa omaa puoltaan?

Olen monen muunkin tähän ketjuun vastanneen kanssa samoilla linjoilla; leski-äiti hallinnoikoon kuolinpesää niin kauan kuin haluaa. Minä saan kyllä rahani sitten, kun aika tulee. Ja jos vaatisin kuolinpesän jakoa, niin käytännössä se ei muuttaisi mitään. Saisin vain nimeni kesämökin ja kaupunkiasunnon omistuskirjoihin. Äidilläni on leskenä oikeus asua kodissaan hamaan tappiin saakka, enkä todellakaan ala vaatia suvun kesämökin realisoimista jotta saisin omat rahani pois!

t. 18

suurin osa palstalaisista oli kyllä lesken ja "oikeiden" poikien kannalla.

Mistä verosuunittelusta puhut?

Olen ihan untuvikko näissä kuolinpesä asioissa. Olen kuvitellut että otetaan siihen kaikki kuolleen omaisuus ja ne automaattisestia jaettaisiin. Sen ymmärrän ettei alle täysi-ikäselle annettaisi omaisuutta mutta mitä tämä verosuunnittelu ja muu on?



Kai se jonkun asteen rikos on jos leski ei antaisi lapsilleen näille kuuluvaa osuutta?

Vanhempani ovat vaatimattomista lähtökohdistaan raataneet itselleen hyvän elintason ja niin paljon omaisuutta, että se riittää hyvään hoitoon sitten vanhuudenpäivinä. Viimeisenä hengissä oleva vanhempani saa vapaasti käyttää heidän kokoamaansa omaisuutta parhaaseen mahdolliseen hoitoon kun sen aika on. Tai vaikka maailmanympärimatkaan, HEIDÄN omaisuuttaan se on.

tämmönen tilanne. miehen äiti kuoli, me maksettiin valtavat perintöverot, mutta penniäkään ei ole tullut. anoppi oli varakas, oli metsää, mökkiä, sijoituksia, talo, pari autoa yms apella myös oma omaisuutensa joka huomattavasti suurempi kuin anopin. mutta appi istuu tän anopin koko omaisuuden päällä...

no ei se mitään, me voidaan kituuttakin, appi on hyvässä kunnossa, ikää n 60, urheilee paljon ja syö terveellisesti, pihi vain on kuin mikäkin roope ankka

usein toimitaan siten, että kuolinpesästä irrotetaan ne veroihin menevät "valtavat" rahat. Ja lesken hallinnassa oleva omaisuus saa verohelpotusta, sitä enemmän mitä nuorempi leski on. Jos teidän tapauksessa "te" olette joutuneet maksamaan "valtavat" perintöverot ilman perinnön rippuakaan, niin miksi ihmeessä ette vaatineet kuolinpesän ositusta silloin aikanaan?

ei halua auttaa lapsiaan. Ap:n kanssa samoilla linjoilla tässä.

Mistä verosuunittelusta puhut?

omaisuudensiirrot aloitetaan (lain puitteissa) jo ihan pienille lapsille ja nimenomaan myös sukupolven yli menevillä perinnöillä. On muitakin tapoja, mutta niistä kannattaa kysellä asiantuntijoilta (verojuristit, omaisuudenhoitajat, vakuutusmeklarit jne. jne.), sikäli kun omaisuutta on enemmän jaettavana.

Jos perintöä tulossa se normaali asunto, kesämökki ja jotain pieniä säästöjä, en ymmärrä miksi kuolinpesää lähdettäisin väkisin lesken "alta" jakamaan, vain siksi että lapsilla on oikeus omaansa. Eri asia toki, jos nyt olisi niin että leski "istuu rahavuoren päällä" eikä kuolinpesästä jaeta lapsille kuuluvaa osuutta pois. Mutta näin on hyvin harvoin.