Miksi niin harvat jakavat kuolinpesän kun jompikumpi vanhemmista kuolee`?

Edelleen sitä mieltä, että kannattaa harkita työntekoa. Aika epävarmaa jos lasket elämäsi miehen tulojen varaan ja leskeneläkkeen ja siihen, että saat pitää miehesi tilit ja omaisuuden itselläsi.

Muista, että aina saattaa miehesi rakastua uudelleen ja jättää sinut.

En voi jotenkin käsittää, että vielä tänä päivänä on naisia, jotka olettaa, että itse ei tarvitse tehdä mitään vaan mies elättää. Vrt Sesse Koivisto.

leskellä on talo (ehkä vielä velkainenkin) ja tyhjä kassa, syystä että se on tyhjentynyt lasten perintöjen maksuun?

Milloin miehesi rahoista on tullut sinun rahojasi? Taidat olla todellinen avmammuli. Minun rahat on minun rahoja ja miehen rahat on minun rahoja.

Kerropa keino, miten voit käyttää aikuisen lapsesi rahat tuosta noin vain ja panna lapsesi maksamaan perintöverot. Se ei ole siitä kiinni, haluatko antaa lapselle hänelle kuuluvan perinnön vai et. Se nyt vain sattuu kuulumaan sille aikuiselle lapselle.

Ja oletetaan, että sinulla on 1 18v ja 1 pv ikäinen lapsi. Oletko valmis antamaan hänelle puolet siitä, mitä miehesi kanssa omistatte? Eli puolet säästöistäsi jne.

Mutta sinua ei yhtää kirpaise se, että lapsi saa pesästä rahat (eli sinun säästösi), vie auton (jota pidit omanasi, koska se oli yhteinen) ja ottaa kesämökinkin. Miten se omaisuus, joka ennen puolison kuolemaa oli yhteistä, muuttuu tunnetasolla samantien yhdentekeväksi?

Sinulle jää velkainen asunto ja tyhjä pankkitili.

Aika epäkohteliasta minusta viittailla toisille tähän ketjuun kirjoittaneille lähikapakan todistajista ja viisastella testamenteilla, perintökaarilla ja lehtolapsilla. Teilläkin näytti raha ja valtavan arvokas ja kallis omaisuus tulleen perheeltä ja vaikka osaisit perintökaaret etu- ja takaperin, olitte kumminkin sössineet.

Tätä vartenhan on TESTAMENTTI!!! Sen voi ihan jokainen tehdä, vaaditaan 2 siviilitodistajaa vaikka sieltä lähikapakasta! Jos väittää perheen opettaneen huolehtimaan raha-asioista, niin varmaan kaksi ihan perusasiaa kannattaisi optettaa ekana:

1. Perintökaari (lehtolapsineen) ja testamentti siihen liittyvine avio-oikeuden poissulkemisasioineen.

2. Avioehto

Meillä ei esim. ole avioehtoa koska aloitimme mollemat nollasta omillamme ja kaikki hankittu on yhteistä. Sen sijaan molempien varakkaiden vanhempien testamenteissa on rajattu puolisot avio-oikeuden nojalla perittyyn omaisuuteen poissuljetuiksi.

Voin valitettavasti kokemuksesta kertoa, että todella läheisessä perhepiirissämme jouduimme jo lähelle riitaa erilaisista tulkinnoista perintökaaresta ja tuosta avio-oikeuden rajaamista koskevassa asiassa. En rupea sen tarkemmin erittelemään, mutta äitini isän kuoleman jälkeisessä järkytyksessä ilmaisi, että isän satojen tuhansien sijoitusomaisuus olisi hänen käytettävissään (hallintaoikeustestamentin nojalla) ja toisaalta valtavan arvokas ja kallis vapaa-ajanasuntomme olisivat minun ja veljeni omaisuutta kaikkine käyttökustannuksineen isovanhempieni testamentin nojalla (avio-oikeuden poissulkeminen) vaikka äidilläni olisi siiihen täydellinen hallintaoikeus.

Valitettavasti myös sopuisissa suvuissa suru ja raha ja toimeentulokin (tai tässä tapauksessa sen erinomaisen toimeentulon säilyttäminen) voi sokaista sen lesken ennen perillisiä!

yhteinen lainanhoitotili. Mutta on käsittääkseni varsin tavallista, että aviopareilla on yhteinen tili, jonne palkat menevät ja josta menot maksetaan. Kuinkahan moni on tullut ajatelleeksi, että jos toinen puolisoista kuolee ja heillä on ainoastaan tällainen ja-muotoinen (Matti ja Maija Meikäläinen) tili, niin sieltä ei Maija pysty Matin kuoleman jälkeen, pesänselvityksen ollessa kesken, nostamaan rahaa ilman erillistä päätöstä, jossa kuolinpesän osakkaat yhdessä sen sallivat? Tilin pitää olla tai-muodossa, jotta se onnistuisi.



Yhteinen tili on tavallisempi erityisesti vanhemmilla ihmisillä. Ja jos kuolinpesässä tilanne on se, että siihen kuuluu lesken ja kuolleen yhteinen asunto, johon leski jää asumaan, sekä jonkin verran rahaa, niin voi hyvin käydä siten, että tilit tyhjenevät lasten vaatimien perintöosuuksien ja verojen kattamista varten.

Hassua, että ajattelette lapsienne olevan hyeenia, jotka haluavat omaisuutenne.

Meillä ainakin vanhempamme ovat ihan vapaaehtoisesti halunneet auttaa meitä. Sitä kai kutsutaan rakkaudeksi. Omaisuusjärjestelyjäkin on tehty tulevaa kuolemaa varten niin, että he HALUAVAT jakaa meille osuutemme.

Mutta näin ei ehkä kaikki halua. Kaikki eivät halua antaa lapsilleen mitään vaan haluavat pitää kaiken itsekkäästi itsellään. Niin ja kutsuvat lapsiaan käenpoikasiksi ja hyeenoiksi. Sääliksi käy teidän lapsianne. Ei ihme, että mielenterveysongelmat lisääntyy lasten parissa jos asenteet lapsia kohtaan ovat tällaisia.

En ole tajunnutkaan, kuinka onnellisessa asemassa olen kun vanhempani ovat rakastaneet meitä lapsinaan ja halunneet auttaa meitä.

käyttäydytte sen jälkeen, kun jommastakummasta vanhemmasta aika jättää. Haluatteko helpottaa rakkaan lesken maallista taakkaa vaatimalla pesän jakoon vai ette. Miten leski pystyy jatkamaan asumista kodissa, jos eläke on vaikkapa 1000 euroa ja jo pelkät asumiskulut ovat yli sen?

Tätä en ole koskaan tajunnut. Eli ajatellaan, että vanhempi, ikäää vaikka 70 vuotta kuolee. Ei ole keskinäistä testamenttia tai muutakaan vaan lain mukaan leski saa puolet ja lapset puolet omaisuudesta. Lapset maksavat perintöveron ja .....eivät saa senttiäkään kuolleen omaisuudesta, sillä...."eihän nyt voi vaatia vanhempien kovalla työllä ansaitsemasta omaisuudesta mitään". Näin siis kuulee lasten usein selittävän. Eli leski istuu rahojaen päällä, ei halua antaa lapsilleen HEILLE KUULUVAA OSUUTTA! Luultavasti lainaa ei ole ollut vuosiin, kun taas lapset elää ruuhkavuosia asuntolainoineen, pienine lapsineen jne ja tosiaan tarvitsisivat heille kuuluvat rahat. Eikö lapset koskaan ajattele, kuinka isekästä on leskeltä evätä heille kuuluva perintö. Ja nyt puhun silkasta rahasta, asuntoonhan on leskellä oikeus jäädä asumaan. Ei tajuu ei!

ja katson ettei näin tule tapahtumaan

koko avioliitto on ollut perheen talouden pitämistä siinä kunnossa, että ollaan pärjätty. Vaikka mies onkin tienannut enemmän, niin on myös sitä tuhlannut. Jos en olisi (aviovaimon)työlläni pitänyt miehen rahoja pannassa ei olisi omaisuuttakaan. Kyllä minäkin pidän kunnia-asiana sitä kuinka ollaan pärjätty omillamme. Vuosikausia olen tehnyt työtä että menot ovat pysyneet alhaalla, olen omin käsin viljellyt, kerännyt marjoja, paloitellut ruhoja, kalastanut jne. Lisäksi ommellut, kierrättänyt vaatteita, juossut alemyyntien perässä ja kieltäytynyt monesta kivasta. Lisäksi olen ollut pienipalkkaisessa työssä (hoitoala) ja tuonut oman pienen lisäni perheen talouteen, mikä kylläkin mennyt monipäisen perheen elämiseen.

Omaisuutta voi kerryttää tekemällä paljon rahaa tai säästämällä sitä.

Minä taas ihmettelen ahneita leskiä, jotka käyttävät itseensä lapsille kuuluvan lakiosan kun eivät ole siihen mennessä saaneet talouttaan siihen kuntoon, että pärjäisivät itse. Miten sinkut ja yksinhuoltajat pärjää kun palstamamman vanhemmat ei pärjää omillaan kun puoliso kuolee. Sinkut ja yksinhuoltajat, avopuolisot joutuvat itse tienaamaan omaisuutensa ja elantonsa. Minulle on kunnia asia hoitaa omat raha-asiani niin, että pärjään omillani, eikä tarvise syödä lasten lakiosuutta.

Työtä ja tuskaa se on ollut vaimona eläminenkin..

Minä taas ihmettelen ahneita leskiä, jotka käyttävät itseensä lapsille kuuluvan lakiosan kun eivät ole siihen mennessä saaneet talouttaan siihen kuntoon, että pärjäisivät itse. Miten sinkut ja yksinhuoltajat pärjää kun palstamamman vanhemmat ei pärjää omillaan kun puoliso kuolee. Sinkut ja yksinhuoltajat, avopuolisot joutuvat itse tienaamaan omaisuutensa ja elantonsa. Minulle on kunnia asia hoitaa omat raha-asiani niin, että pärjään omillani, eikä tarvise syödä lasten lakiosuutta.

yhteinen lainanhoitotili. Mutta on käsittääkseni varsin tavallista, että aviopareilla on yhteinen tili, jonne palkat menevät ja josta menot maksetaan. Kuinkahan moni on tullut ajatelleeksi, että jos toinen puolisoista kuolee ja heillä on ainoastaan tällainen ja-muotoinen (Matti ja Maija Meikäläinen) tili, niin sieltä ei Maija pysty Matin kuoleman jälkeen, pesänselvityksen ollessa kesken, nostamaan rahaa ilman erillistä päätöstä, jossa kuolinpesän osakkaat yhdessä sen sallivat? Tilin pitää olla tai-muodossa, jotta se onnistuisi.

Yhteinen tili on tavallisempi erityisesti vanhemmilla ihmisillä. Ja jos kuolinpesässä tilanne on se, että siihen kuuluu lesken ja kuolleen yhteinen asunto, johon leski jää asumaan, sekä jonkin verran rahaa, niin voi hyvin käydä siten, että tilit tyhjenevät lasten vaatimien perintöosuuksien ja verojen kattamista varten.

tilit, että tehdään niistä tai-tilit, jos on esim. puolisoisa kyse.

tämmönen tilanne. miehen äiti kuoli, me maksettiin valtavat perintöverot, mutta penniäkään ei ole tullut. anoppi oli varakas, oli metsää, mökkiä, sijoituksia, talo, pari autoa yms apella myös oma omaisuutensa joka huomattavasti suurempi kuin anopin. mutta appi istuu tän anopin koko omaisuuden päällä...

no ei se mitään, me voidaan kituuttakin, appi on hyvässä kunnossa, ikää n 60, urheilee paljon ja syö terveellisesti, pihi vain on kuin mikäkin roope ankka

Jos mies ei vaadi perinnön jakamista eli käytännössä omaa osuuttaan äitinsä perinnöstä vaan mieluummin kituuttaa,niin se on hänen oma valintansa.

Kyllä te sen tiedätte, että kuolinpesä pitää jakaa, jos yksi osakas sitä vaatii.

Miksi ette vaadi?

Kyllä minun käsitykseni mukaan se leski on tehnyt yleensä enemmän työtä perinnön eteen kuin lapset. Toki poikkeuksiakin on, jolloin yksi lapsista on voinut tehdä koko elämänsä töitä vaikkapa maatilalla, se menee testamentilla jollekin muulle ja hän saakin vain lakiosan. Näitäkin on sattunut.

lapsen kuuluu periä rahaa. Miksi? On minusta aivan eri asia se, että annetaan vapaaehtoisesti, ja niinhän suurin osa tekee, kuin kuoleman jälkeen rynnätä haaskalle. Se on vastenmielistä. Ja itse en tässä ole omasta asemastani huolissani, en mieti omien lastemme perimistä, vaan ihan sitä, etten ikimaailmassa menisi vaatimaan vanhemmiltani sitä, että heistä jompikumpi joutuisi luopumaan mökistä tai ainoasta sijoitusasunnostaan, koska tiedän, miten paljosta he ovat jo aikaisemmin vuoksemme joutuneet tinkimään, ja miten paljon rikkaamman elämän minä olen jo vauvasta asti saanut kuin he, joten he todellakin ansaitsevat vähän varakkaamman vanhuuden.



Eli te perinnönvaatijat, eivätkö teidän vanhempanne oikeasti ansaitse taloudellisesti huoletonta vanhuutta? Eli vaikka antaisitte omille lapsillenne kaiken omaisuutenne, niin unohtakaa se hetkeksi, ja miettikää edellistä sukupolvea, joka on sota-aikana tai pula-aikana syntynyttä, ja ilman opintotukia opiskellut, ja jolla vihdoin olisi sitä omaisuutta!

Olet elänyt lämpimässä parisuhteessa lähes 40 vuotta ja sitten puolisosi yllättäen kuolee. Yhdessä olette säästäneet sen verran, että on talo ja kesämökki ja auto, vähän rahaa tililläkin vaikka matkoja varten. Yhdessä on tehty kaikki, myös suunnitelmat yhteistä tulevaisuutta varten. Sitten puoliso kuolee yllättäen. Huomaat, että se, mitä pidit yhteisenä, ei ollutkaan yhteistä, vaan lapset haluavat osansa. He ovat muuttaneet pois kotoa yli 15 vuotta sitten, mutta katsovat, että isän ja äidin yhteinen työ on aika laittaa jakoon. Niin menetät auton ja kesämökin ja ne säästöt, joilla piti tehdä etelänmatka. Lapsilla on oikeutensa, he ovat perijät. Niinpä lapset saavat lainojaan maksettua, uuden auton ja kesämökilleen moottoriveneen. Ne ostetaan niillä rahoilla, joita yhdessä puolisosi kanssa vanhuudenpäiviä varten säästit. Puolisosi kuoli, sinä jäit yksin kotiisi. Miniä käydessään jaksaa muistuttaa, että talo on liian iso, myy pois ja vaihda pienempään ja anna heille ennakkoperintöä, ettei verottaja saa omiaan kuten sai puolisosi kuollessa. Olisitko surullinen vai sitä mieltä, että näin piti ollakin?

mitä jos oikein haluaa. Näinkö kirjoitin? Ihanko totta? Jos luet sen mun viestin uudelleen ja o-i-k-e-i-n tarkkaan, niin siellä puhuttiin RAHAST. laitoin vielä viestiin, että SILKASTA RAHASTA. Ei mistään kiinteistöistä ollut puhetta. No, niin, ihan turha tästä jatkaa, mutta vastauksena sun kysymykseen, että KYLLÄ haluan, että lapseni saavat oman osuutensa kun se aika koittaa. Ei meidän parisuhteen muistot siiät likaannut, vaikka lapset oman laillisen osuuden saavatkin eli niistä rahoista.

lastesi elintaso nousee huimasti, mutta miehesi joutuu luopumaan kodista, harrastuksista, ehkä jopa sairaanhoidosta, koska rahat pitää antaa lapsille?

Et kovin paljoa taida miestäsi rakastaa?

Viimeisen osan kirjoittajalle taitaa perintökaari olla täysin tuntematon? Tosin se koskee vain AVIOpareja, eli jos vanhemmat eivät ole naimisissa, lapset perivät koko omaisuuden,kuten edellä on kirjoitettu.

Avioliitossa ilman testamenttia LESKI EI JÄÄ PUILLE PALJAILLE, JOS VAINAJALLA OLI OMAISUUTTA vaikka olisi itse varaton. Hän saa AVIO-OIKEUDEN (huom EI perintönä) puolet pesän säästöstä. Loput menee lapsille,ja yhteiseen kotiin saa jäädä asumaan.

Joskun ennen nykyistä perintökaarta, eli vanhimpien mammojen isovanhempien aikaan se meni todellakin näin: leski jäi täysin tyhjin käsin, jos hänellä ei ollut omaa omaisuutta, ja vainaan omaisuus voitiin myydä huutokaupalla. Näin kävi oman isoäitini ensimmäisessä avioliitossa joskus 1920-luvulla.

Kuten aiemmin on jo selvitetty, nämä asiat pätee vain jos pari on naimisissa. Avoliitossa lapset perii kuolleen vanhempansa kokonaan ja tasinkoa ei jaeta.

Eli jos pysytte naimisissa miehesi kanssa kuolemaan asti ja miehesi kuolee ensin, omaisuus lasketaan yhteen. Jos sinulla enemmän niin et saa tasinkoa. Jos sinulla vähemmän, saat tasinkoa niin, että puolet on sinun. Toisen puolen perii lapset.

Sinulle jää ASUMISOIKEUS asuntoon. Eli et peri asuntoa vaan sinulla on oikeus asua siinä kuolemaasi asti. Mutta et voi sitä myydä ilman lastesi lupaa ja panna rahoja taskuusi.

Sitä en taas ymmärrä, että onko mitään järkeä jäädä yksin asumaan vanhuksena asuntoon, missä asumiskulut ovat noin korkeat. Sillä siinä ei taida sinulle edes riittää lastesi perinnön tuhlaaminen kun joudut maksamaan asumiskulut ja lisäksi myös vanhana hoitokulut, mitä tarvitset. Nimittäin et voi automaattisesti olettaa, että jos maksatat lapsille perintöverot ja pidät heidän omaisuuden ja tuhlaat sen asumiseen ja elämiseen, että he auttaisivat sinua kun apua tarvitset. Joudut todennäköisesti maksamaan kaiken viimeisen tapin kautta eli siivoojan, kodinhoitajan, kaupassa käynnit, ruokapalvelun, kotisairaanhoidon yms.

Hassua, että ajattelette lapsienne olevan hyeenia, jotka haluavat omaisuutenne.

Meillä ainakin vanhempamme ovat ihan vapaaehtoisesti halunneet auttaa meitä. Sitä kai kutsutaan rakkaudeksi. Omaisuusjärjestelyjäkin on tehty tulevaa kuolemaa varten niin, että he HALUAVAT jakaa meille osuutemme.

Mutta näin ei ehkä kaikki halua. Kaikki eivät halua antaa lapsilleen mitään vaan haluavat pitää kaiken itsekkäästi itsellään. Niin ja kutsuvat lapsiaan käenpoikasiksi ja hyeenoiksi. Sääliksi käy teidän lapsianne. Ei ihme, että mielenterveysongelmat lisääntyy lasten parissa jos asenteet lapsia kohtaan ovat tällaisia.

En ole tajunnutkaan, kuinka onnellisessa asemassa olen kun vanhempani ovat rakastaneet meitä lapsinaan ja halunneet auttaa meitä.

käyttäydytte sen jälkeen, kun jommastakummasta vanhemmasta aika jättää. Haluatteko helpottaa rakkaan lesken maallista taakkaa vaatimalla pesän jakoon vai ette. Miten leski pystyy jatkamaan asumista kodissa, jos eläke on vaikkapa 1000 euroa ja jo pelkät asumiskulut ovat yli sen?

Avioliitosta leskeytymisestähän tässä juuri on kysymys. Leskellä on hallinnassaan talo ja kaikki käteisvarat ovat menneet lasten perintöosuuksien (oli kyse sitten tilanteesta, että lapset perivät normaalisti toisen vanhempansa ja haluavat pesän jakoon tai että he vaativat lakiosansa pesästä) ja -verojen maksamiseen. Leskelle jää siis oma osuutensa talosta (50-100% siitä riippuen, miten pesänjako on tehty) + asumisoikeus ja hänen pitää silti edelleen maksaa asumiskulut, elämiskulut ja talon ylläpitokulut useinkin pienestä eläkkeestään, koska säästöt ovat menneet lapsien osuuksiin.

Erityisesti vanhoilla ihmisillä, joille ei ole ehtinyt työeläkettä kertyä, voi olla todella vaikeaa selvitä tällaisessa tilanteessa.

Usein ainoa keino selvitä on myydä asunto ja muuttaa pienempään/halvempaan.

Mitä ihmettä "että jos maksatat lapsille perintöverot ja pidät heidän omaisuuden ja tuhlaat sen asumiseen ja elämiseen" oikein tarkoittaa? Onko siinä kirjoitusvirhe? Kysymyshän on siitä tilanteesta, että lapset vaativat pesän jakamista. Tällöin perintöverot voi maksaa suoraan pesästä tai lapset maksavat ne itse joko säästöistään tai ottamalla perintöä vasten lainaa.

Kuten aiemmin on jo selvitetty, nämä asiat pätee vain jos pari on naimisissa. Avoliitossa lapset perii kuolleen vanhempansa kokonaan ja tasinkoa ei jaeta.

Eli jos pysytte naimisissa miehesi kanssa kuolemaan asti ja miehesi kuolee ensin, omaisuus lasketaan yhteen. Jos sinulla enemmän niin et saa tasinkoa. Jos sinulla vähemmän, saat tasinkoa niin, että puolet on sinun. Toisen puolen perii lapset.

Sinulle jää ASUMISOIKEUS asuntoon. Eli et peri asuntoa vaan sinulla on oikeus asua siinä kuolemaasi asti. Mutta et voi sitä myydä ilman lastesi lupaa ja panna rahoja taskuusi.

Sitä en taas ymmärrä, että onko mitään järkeä jäädä yksin asumaan vanhuksena asuntoon, missä asumiskulut ovat noin korkeat. Sillä siinä ei taida sinulle edes riittää lastesi perinnön tuhlaaminen kun joudut maksamaan asumiskulut ja lisäksi myös vanhana hoitokulut, mitä tarvitset. Nimittäin et voi automaattisesti olettaa, että jos maksatat lapsille perintöverot ja pidät heidän omaisuuden ja tuhlaat sen asumiseen ja elämiseen, että he auttaisivat sinua kun apua tarvitset. Joudut todennäköisesti maksamaan kaiken viimeisen tapin kautta eli siivoojan, kodinhoitajan, kaupassa käynnit, ruokapalvelun, kotisairaanhoidon yms.

Hassua, että ajattelette lapsienne olevan hyeenia, jotka haluavat omaisuutenne.

Meillä ainakin vanhempamme ovat ihan vapaaehtoisesti halunneet auttaa meitä. Sitä kai kutsutaan rakkaudeksi. Omaisuusjärjestelyjäkin on tehty tulevaa kuolemaa varten niin, että he HALUAVAT jakaa meille osuutemme.

Mutta näin ei ehkä kaikki halua. Kaikki eivät halua antaa lapsilleen mitään vaan haluavat pitää kaiken itsekkäästi itsellään. Niin ja kutsuvat lapsiaan käenpoikasiksi ja hyeenoiksi. Sääliksi käy teidän lapsianne. Ei ihme, että mielenterveysongelmat lisääntyy lasten parissa jos asenteet lapsia kohtaan ovat tällaisia.

En ole tajunnutkaan, kuinka onnellisessa asemassa olen kun vanhempani ovat rakastaneet meitä lapsinaan ja halunneet auttaa meitä.

käyttäydytte sen jälkeen, kun jommastakummasta vanhemmasta aika jättää. Haluatteko helpottaa rakkaan lesken maallista taakkaa vaatimalla pesän jakoon vai ette. Miten leski pystyy jatkamaan asumista kodissa, jos eläke on vaikkapa 1000 euroa ja jo pelkät asumiskulut ovat yli sen?

mutta on hirveän vaikeaa ruveta leskeä painostamaan omaisuuden jakoon. Kun kyse on kuitenkin omasta vanhemmasta ja suru on suuri aika pitkään kaikilla.



Toisekseen perintökuviot eivät ole kovin selkeitä ja helppoja toteuttaa vaikka omaisuutta olisi vähänkin.

ei halua auttaa lapsiaan suomalla heille kuuluva osuus rahoista. Kun vanhemmiten sitä rahaa ei niin paljon tarvitse kuin nuorempana, niin vähempikin riittää ja tosiaan kuulostaa oudolta, että ei ole saanut eläkeikään mennessä talouttaan sen verran kuntoon ettei tarvitse lasten rahoilla elää. Kamala ajatuksenaki moinen.

Outona pidän sellasita vanhempaa, joka ei halua auttaa lapsiaan suomalla heille kuuluva osuus rahoista. Kun vanhemmiten sitä rahaa ei niin paljon tarvitse kuin nuorempana, niin vähempikin riittää ja tosiaan kuulostaa oudolta, että ei ole saanut eläkeikään mennessä talouttaan sen verran kuntoon ettei tarvitse lasten rahoilla elää. Kamala ajatuksenaki moinen.

missä puolison ruumis on hädin tuskin lakannut kylmenemästä, kun ahnaat käenpojat ovat jo raadolla nokkimassa HEILLE KUULUVAA OSUUTTA. Aikanaan opin kotoa, että on kunnia-asia huolehtia raha-asioistaan ja pärjätä itse. Samaa olen yrittänyt opettaa jälkikasvulle.

Eikö sinua yhtään hävetä?

Outona pidän sellasita vanhempaa, joka ei halua auttaa lapsiaan suomalla heille kuuluva osuus rahoista. Kun vanhemmiten sitä rahaa ei niin paljon tarvitse kuin nuorempana, niin vähempikin riittää ja tosiaan kuulostaa oudolta, että ei ole saanut eläkeikään mennessä talouttaan sen verran kuntoon ettei tarvitse lasten rahoilla elää. Kamala ajatuksenaki moinen.

missä puolison ruumis on hädin tuskin lakannut kylmenemästä, kun ahnaat käenpojat ovat jo raadolla nokkimassa HEILLE KUULUVAA OSUUTTA. Aikanaan opin kotoa, että on kunnia-asia huolehtia raha-asioistaan ja pärjätä itse. Samaa olen yrittänyt opettaa jälkikasvulle.

Eikö sinua yhtään hävetä?

Èli et pidä omia lapsiassi edes omana biologisena jälkikasvuna. Vaikutat kyllä MELKOISEN kylmäkiskoiselta tapaukselta, sen voin sanoa. Uskon kyllä, että sinä et halua antaa mitään...kellekään. *puistatus*

ei halua auttaa lapsiaan suomalla heille kuuluva osuus rahoista. Kun vanhemmiten sitä rahaa ei niin paljon tarvitse kuin nuorempana, niin vähempikin riittää ja tosiaan kuulostaa oudolta, että ei ole saanut eläkeikään mennessä talouttaan sen verran kuntoon ettei tarvitse lasten rahoilla elää. Kamala ajatuksenaki moinen.

halunnut millään minkäänlaista rahallista jakoa saada aikaan vaan väkisin jouduin vääntämään, että sain edes sen verran perittyä, että perintöverot sain maksettua. Hän ei liiemmälti ole mua halunnut muutenkaan auttaa elämässä eteenpäin vaan olen joutunut yrittämään ihan itse jo nuoresta asti. Enkä voi sanoa, että se nyt niin kauhean helppoa tai hauskaa, saati kasvattavaa on ollut kun on kuitenkin nähnyt perheitä joissa vanhemmat ihan iloisesti ja mielellään auttavat omia lapsiaan eteenpäin..

Outona pidän sellasita vanhempaa, joka ei halua auttaa lapsiaan suomalla heille kuuluva osuus rahoista. Kun vanhemmiten sitä rahaa ei niin paljon tarvitse kuin nuorempana, niin vähempikin riittää ja tosiaan kuulostaa oudolta, että ei ole saanut eläkeikään mennessä talouttaan sen verran kuntoon ettei tarvitse lasten rahoilla elää. Kamala ajatuksenaki moinen.

missä puolison ruumis on hädin tuskin lakannut kylmenemästä, kun ahnaat käenpojat ovat jo raadolla nokkimassa HEILLE KUULUVAA OSUUTTA. Aikanaan opin kotoa, että on kunnia-asia huolehtia raha-asioistaan ja pärjätä itse. Samaa olen yrittänyt opettaa jälkikasvulle. Eikö sinua yhtään hävetä?

Että miksi tällaisessa perheessä, jossa on kotoa opittu raha-asioista huolehtiminen ei ole sen vertaa opittu perintökaaresta, että lapset perivät automaattisesti vanhempansa (myös kokonaisuudessaan sen ensin kuolleen poislukien lesken tasinko) jollei testamentilla ole nimenomaisesti toisin määrätty (esim. omistusoikeustestamentti). Vaikka tästä kieltäytyisi, perisivät myös nämä tässä "käenpojiksi" nimetyjen ihmisten lapset, eli toissijaiset perilliset vnhempiensa vanhemmat.

On joku ihme av:n kotiäitikäsitys että leski jotenkin perisi puolisonsa. Näin ei lain mukaan ole ellei omistusoikeustestamentilla ole nimenomaan toisin määrätty. Leski saa tasinkoa kuolinpesästä jos hänen omaisuutensa on pienempi kuin ensin kuolleen.

Vaikka kuolinpesää ei jaettaisi, ei leski saa (tietenkin ilman omistusoikeustestamenttia) käyttää esim. käteisomaisuutta itsekseen ilman muiden kuolinpesän osakkaiden lupaa. Näin se vaan menee.

Jos siis halutaan lesken saavan puolisonsa omaisuuden haltunsa, kannattaa tehdä omistusoikeustestamentti, mutta siinä tapauksessa kannattaa varautua siihen, että lapset vaativat lakiosansa.

meitä silloin kun tarve oli suurin, eli opiskellessa sain kuukausirahaa, ja asuntoa ostaessa mukavan avun siihenkin. Eli pääsimme oman elämän alkuun mukavasti, ja nyt pärjäämme hyvin. Ei tarvitse odotella mitään perintöjä. Toisen vanhemman kuollessa en halua mitään jakoja, vanhemmilla ei ole niin paljoa ylimääräistä, vaikka ihan hyväosaisia ovatkin.



Mutta tilanteessa, missä sijoitusasuntoja on luokkaa kymmenen ja muuta omaisuutta on paljon, ihmettelisin, jos mitään ei haluta jakaa. Jos omaisuutta on vain se talo, mökki, ja yksi sijoitusasunto antamaan vähän leveämpää eläkettä, en odottaisi mitään. Ja minusta olisi ahnetta vaatia.