Miksi niin harvat jakavat kuolinpesän kun jompikumpi vanhemmista kuolee`?
Tätä en ole koskaan tajunnut. Eli ajatellaan, että vanhempi, ikäää vaikka 70 vuotta kuolee. Ei ole keskinäistä testamenttia tai muutakaan vaan lain mukaan leski saa puolet ja lapset puolet omaisuudesta. Lapset maksavat perintöveron ja .....eivät saa senttiäkään kuolleen omaisuudesta, sillä...."eihän nyt voi vaatia vanhempien kovalla työllä ansaitsemasta omaisuudesta mitään". Näin siis kuulee lasten usein selittävän. Eli leski istuu rahojaen päällä, ei halua antaa lapsilleen HEILLE KUULUVAA OSUUTTA! Luultavasti lainaa ei ole ollut vuosiin, kun taas lapset elää ruuhkavuosia asuntolainoineen, pienine lapsineen jne ja tosiaan tarvitsisivat heille kuuluvat rahat. Eikö lapset koskaan ajattele, kuinka isekästä on leskeltä evätä heille kuuluva perintö. Ja nyt puhun silkasta rahasta, asuntoonhan on leskellä oikeus jäädä asumaan. Ei tajuu ei!
Kommentit (157)
Vaiko onko ap:ta solvaavat kateellisia, koska ei ole omaa perintöä tulossa?
Omat vanhempani ovat eronneet, ja todellakin aion vaatia oman, LAILLISEN osuuteni, kun kuolevat. Kumpikaan ei tällä hetkellä ole naimisissa (isäni oli toistamiseen naimisissa, mutta erosi). Äidilläni on miesystävä, isäni on yksin. Äidilläni on omaisuutta, ja on tehnyt hyvin selväksi halunsa, että minä saan kaiken.
Mun vanhemmat on ollet jo viitisen vuotta eläkkeellä ja edlleen lainaa on reilusti yli sata tonnia. Appivanhemmilla taas ei ole velkaa ja isot säästöt.
Täytyy myös ottaaa huomioon se, että perintöverot voivat oikeasti olla todella isot. Meilläkin molempien isovanhempien asunnot ovat n. 400 000e arvoisia. Eipä löytyisi meiltä nihin perintöveroihin irroittaa...
Me olemme syntyneet 70-luvulla, eli olemme kohta 40-vuotiaita. Omat lapsemme olemme saaneet n. 30-35 vuotiaina ja meillä on suht. mittava asuntolaina. Tämä perintöasia koskee itseäni aika läheltä, koska isäni kuoli n. 6 kk sitten. En ollut perehtynyt mihinkään perintöasioihin ennen isäni äkillistä kuolemaa. Vasta sen jälkeen kuulin, että vanhempamme ovat eläneet mielenkiintoisessa "Yhteiset rahat" -taloudessa, jossa äitini vastasi lähinnä omista vaatehankinnoistaan (mm. oho. ostin hetken mielijohteesta Burberryn 300 € villatakin ja omasta puhelinlaskustaan) ja isäni kaikesta muusta. Isältäni jäi suht huomattava omaisuus sekä käteisenä että kiinteistöinä. Kiinteistöt (jotka muodostavat omaisuudesta 60%) hän on perinyt omilta vanhemmiltaan, jotka olivat minulle ja sisarelleni äärettömän läheisiä ja tiedän että he haluaisivat paikkojen säilyvän suvussa. Vanhemmillani oli hallintaoikeustestamentti. Me sisarukset joudumme maksamaan perintöverot (=useita kymmeniä tuhansia per nuppi) saamatta tässä vaiheessa konkreettisesti mitään itsellemme. Äitini suuttui ajatuksestakin että perintöverot maksettaisiin isän jättämästä rahaomaisuudesta, koska kuvitteli savansa sen kaiken omaan käyttöönsä hallintaoikeustestamentin nojalla. Eli lähtökohtaisesti meille, elämän ruuhkavuosia eläville 30-40 v sisaruksille olisi jäänyt tilanne, että olisimme joutuneet ottamaan lainaa saamatta mitään oikeuksia omaisuuteen jota vastaan otamme lainaa. Kummallista, koska tiedän, että näin ei isäni kohdalla ollut vanhempansa periessään ja ettei tämä ollut hänen tahtonsa. Äidistäni on muutenkin valitettavasti tullut esiin kaikkia ihmeellisiä puolia, joita en osannut ajatella. Suosittelen mahdollisimman yksityiskohtaista testamenttia KAIKILLE!!!
Meillä on vähän saman tyyppinen tilanne, perintö, joka on tulossa, on huomattavan suuri, eikä perintöveroihin irtoaisi noin vain rahaa. Perintöä emme ole itsellemme kinuamassa, mutta testamenttiin on kirjoitettu, että perintöverot maksetaan pesästä. Näin emme joudu kieltäytymään perinnöstä. Muuten saa leski rauhassa hallita omaisuuttaan, ja antaa jotain ennakkoa siinä tahdissa kuin itse haluaa.
"hartain toive" oli että emme vaatisi lakiosaamme ensin kuolleen jälkeen. Perintöverot kai nyt tullaan maksamaan isäni omaisuudesta.
Ei tullut mieleenkään pyytää äitiä myymään taloa ja muuttamaan kerrostaloon kun isä kuoli!!! Eikä kyllä tullut kolmella sisaruksellanikaan.
Omamme saamme pois kun äiti kuolee tai myy talon.
Vaiko onko ap:ta solvaavat kateellisia, koska ei ole omaa perintöä tulossa? Omat vanhempani ovat eronneet, ja todellakin aion vaatia oman, LAILLISEN osuuteni, kun kuolevat. Kumpikaan ei tällä hetkellä ole naimisissa (isäni oli toistamiseen naimisissa, mutta erosi). Äidilläni on miesystävä, isäni on yksin. Äidilläni on omaisuutta, ja on tehnyt hyvin selväksi halunsa, että minä saan kaiken.
kun vanhempasi kuolevat, ei ole leskeä osana kuolinpesää. Keneltäköhän sinä vaadit osaasi, kun ei ole ketään, jolta vaatia, vaan kaikki ovat samassa asemassa?
Ja oletetaan, että sinulla on 1 18v ja 1 pv ikäinen lapsi. Oletko valmis antamaan hänelle puolet siitä, mitä miehesi kanssa omistatte? Eli puolet säästöistäsi jne.
Mutta toisaalta en, siksi meillä on nyt omistusoikeustestamentti ja tiedän että vanhemmillamme on testamenteissa maininta siitä, että heiltä perittyyn ei puolisoilla ole avio-oikeutta, eli esim. kesäasuntomme perivät lapset, eivät mieheni. Täällä tosiaan aika hämärtyy se, että aviopuolsoiden kuollessa ei esim. lesken omaisuudesta jaeta mitään puolikasta "puolet säästöistäsi" vaan sen vainajan omaisuus periytyy vainajan rintaperillisille ja leskellä on oikeus tasinkoon. Ei "rikkamåi" leski joudu mitään omista säästöistä luovuttamaan kuolinpesälle.
Tuossa on aika selkeästi "puolet siitä, mitä miehesi kanssa omistatte" ja vasta sen jälkeen "puolet säästöistäsi". Kannattaa muistaa, että av:lla mammoilla on yhteinen tili miehen kanssa ja kaikki on yhteistä, jolloin myös se tili on yhteinen, vaikka pelkkä mamma sinne olisi rahaa laittanut. Eli kaikki, mikä ei ole erikseen todistettu olevan mamman, on kuolinpesän.
osaa sanoa muista, mutta aika harvoin kuolinpesissä on sitä silkkaa rahaa kymmeniä tai satoja tuhansia, ja se ainut omaisuus on asunto ja kesämökki ja pieni säästötili. Jaa sitä sitten! Meidän tilanteessa on näin: olen osakkaana kahdessa kuolinpesässä isäni kautta, joista toinen on ollut jakamatta peräti 50 vuotta. Isänäiti elää ja asuu, samoin äitini elää ja asuu leskenoikeuden perusteëlla. Eikä meillä ole mitään haluja lempata rouvia pihalle.
itseensä lapsille kuuluvan lakiosan kun eivät ole siihen mennessä saaneet talouttaan siihen kuntoon, että pärjäisivät itse.
Miten sinkut ja yksinhuoltajat pärjää kun palstamamman vanhemmat ei pärjää omillaan kun puoliso kuolee. Sinkut ja yksinhuoltajat, avopuolisot joutuvat itse tienaamaan omaisuutensa ja elantonsa. Palstamamman äiti varsinkin näkyy huolehtivan siitä, että pääsee naimisiin ja näin ollen takaa tulevaisuutensa ja itse ei tarvitse tikkua ristiin elantonsa eteen tehdä.
Minulle on kunnia asia hoitaa omat raha-asiani niin, että pärjään omillani, eikä tarvise syödä lasten lakiosuutta.
Outona pidän sellasita vanhempaa, joka ei halua auttaa lapsiaan suomalla heille kuuluva osuus rahoista. Kun vanhemmiten sitä rahaa ei niin paljon tarvitse kuin nuorempana, niin vähempikin riittää ja tosiaan kuulostaa oudolta, että ei ole saanut eläkeikään mennessä talouttaan sen verran kuntoon ettei tarvitse lasten rahoilla elää. Kamala ajatuksenaki moinen.
missä puolison ruumis on hädin tuskin lakannut kylmenemästä, kun ahnaat käenpojat ovat jo raadolla nokkimassa HEILLE KUULUVAA OSUUTTA. Aikanaan opin kotoa, että on kunnia-asia huolehtia raha-asioistaan ja pärjätä itse. Samaa olen yrittänyt opettaa jälkikasvulle.
Eikö sinua yhtään hävetä?
niin silti kaikki ei ole sinun. Se nyt ei vain ole mutujuttu vaan lapset perivät vanhempansa, vaikka et pitäisi siitä.
Eli vielä kertaus. Jos olet naimisissa, et peri teidän yhteistä omaisuuttanne. Lapsille kuuluu lakiosa. Jos teillä on hallintaoikeustestamentti, saat omaisuuden hallintaan, mutta et päätäntävaltaa siihen eli et voi tupertaa etelänmatkoihin sitä omaisuutta, koska sinä vain hallitset sitä, et omista. Et voi myydä mökkiä ja muuta ja ostella vaatteita itsellesi niillä.
Et peri miestäsi. Omaisuutenne lasketaan yhteen ja jos sinun omaisuus on pienempi, saat tasinkoa. Jos se on isompi, et saa mitään. Siinä se on.
Tiedätkö, että jos miehesi rakastuu johonkin muuhun ja haluaa eron sinusta niin hän vie teidän pesästänne myös puolet, ellei teillä ole avioehtoa. Jos hän ei mene uudelleen naimisiin niin hänen kuollessaan et saa mitään ja lapset perivät taas isänsä.
Eli hommaa itsellesi työpaikka ja ala elättämään itsesi, äläkä luota siihen, että avioliitto turvaa leskenpäiväsi joskus.
Olet elänyt lämpimässä parisuhteessa lähes 40 vuotta ja sitten puolisosi yllättäen kuolee. Yhdessä olette säästäneet sen verran, että on talo ja kesämökki ja auto, vähän rahaa tililläkin vaikka matkoja varten. Yhdessä on tehty kaikki, myös suunnitelmat yhteistä tulevaisuutta varten.
Sitten puoliso kuolee yllättäen.
Huomaat, että se, mitä pidit yhteisenä, ei ollutkaan yhteistä, vaan lapset haluavat osansa. He ovat muuttaneet pois kotoa yli 15 vuotta sitten, mutta katsovat, että isän ja äidin yhteinen työ on aika laittaa jakoon.
Niin menetät auton ja kesämökin ja ne säästöt, joilla piti tehdä etelänmatka. Lapsilla on oikeutensa, he ovat perijät.
Niinpä lapset saavat lainojaan maksettua, uuden auton ja kesämökilleen moottoriveneen. Ne ostetaan niillä rahoilla, joita yhdessä puolisosi kanssa vanhuudenpäiviä varten säästit.
Puolisosi kuoli, sinä jäit yksin kotiisi. Miniä käydessään jaksaa muistuttaa, että talo on liian iso, myy pois ja vaihda pienempään ja anna heille ennakkoperintöä, ettei verottaja saa omiaan kuten sai puolisosi kuollessa.
Olisitko surullinen vai sitä mieltä, että näin piti ollakin?
eli lapset perivät talonsa, mutta anopilla on ikuinen asumisoikeus siten, että lapset maksavat kaikki asumiskulut, esim. remontit.
Pesä siis jaettiin tasan: leski sai rahat ja osakkeet, lapsille jäi talo. Näin kaikki saivat sen, mitä halusivat eli lapset todella saivat osuutensa. :-) Ja leski leppoisan elämän.
Näppärää, mutta ei ahnetta. Eikö vain. Kyllä ne lapset ilomielin maksaa perintöverot, että äiti saa leskenä matkustella ja humputella.
Niin miksi te ette jo ole tehneet keskinäistä omistusoikeustestamenttia??? Sillähän tuo onglema poistuu eivätkä läenpoikanne ole ahnehtimassa oikeuksiensa perään. Ja kun ovat jo aika kivan pesämunan verottomana saaneet ennakkoon, eivät varmaan vaadi lakiosaakaan. Ei vaadi kuin muutaman lauseen, printterin ja todistajat.
Keskinäisessä omistusoikeustestamentissa ei ole juurikaan järkeä. Oletetaan, että pariskunnalla sellainen on ja toinen kuolee. Tällöinhän jäljelle jäänyt joutuu maksamaan saamastaan perinnöstä perintöverot. Kun leski sitten aikanaan kuolee, lapset saavat koko potin ja maksavat siitä perintöverot. Eli toinen puoli verotetaan kahteen kertaan, olettaen ettei leski ekalla perimiskierroksella pistä perintöä ns. haisemaan.
Jos kerran haluaa haltuunsa sen kuolleen puolison omaisuuden, on siitä maksettava perintövero. Tietenkin. Jos nomistus siirtyy leskelle, hän maksaa. Ja kun leski kuolee, niin perilliset maksavat tavallaan kahteen kertaan. Siksi veroneuvojat eivät suositele omistusoikeustestamenttia vaan pikemminkin omaisuuden siirtoa seuraavalle sukupolvelle.
Mutta tästähän on ap:n aloituksessa kysekin. Jos jotain saat perinnössä ilman testamenttia omistukseesi, maksat siitä perintöveron ja ylläpidon saamatta oikeasti yhtään mitään! Siis ehkä pahimmillaan ensin kymmenien tuhansien perintöveron mutta et mitään helpotusta talouteesi.
Kerropa keino, miten voit käyttää aikuisen lapsesi rahat tuosta noin vain ja panna lapsesi maksamaan perintöverot.
Se ei ole siitä kiinni, haluatko antaa lapselle hänelle kuuluvan perinnön vai et. Se nyt vain sattuu kuulumaan sille aikuiselle lapselle.
Ja oletetaan, että sinulla on 1 18v ja 1 pv ikäinen lapsi. Oletko valmis antamaan hänelle puolet siitä, mitä miehesi kanssa omistatte? Eli puolet säästöistäsi jne.
Missä sanoin, että olisin perijä? Kirjoitin, että lapset perivät (mielestäni aika selvästi). Mutta he ovat valmiita perimään myös sen eloonjääneen eli kaiken sen, mitä pariskunta piti yhteisenä, siitä puolet onkin nyt lasten.
Lapsille kuuluu lakiosa, se on moneen kertaan sanottu, mutta miltä sinusta tuntuu antaa omaa omaisuuttasi noin vain pois melkein heti sen jälkeen, kun olet siitä saanut velat maksettua? Jos se kesämökki on molempien nimissä, saavat lapset siitä puolet (teoriassa, käytännössä kuolinpesä on euroja). Jos sinulla ei ole rahaa maksaa lapsille osuuttaan, menetät mökin, jonka olet itse maksanut, mutta joka on molempien nimissä. Eikö yhtään kirpaise?
Kuolinpesää ei hallitse leski yksin vaan kaikki osakkaat. Tätä näyttää sinun olevan hankala ymmärtää.
Olen aikaa sitten tehnyt sekä testamentin että avioehdon samoin kuin mieheni. Lapsemme eivät saa euroakaan ennen kuin me molemmat olemme kuolleet.
Kerropa keino, miten voit käyttää aikuisen lapsesi rahat tuosta noin vain ja panna lapsesi maksamaan perintöverot. Se ei ole siitä kiinni, haluatko antaa lapselle hänelle kuuluvan perinnön vai et. Se nyt vain sattuu kuulumaan sille aikuiselle lapselle.
Ja oletetaan, että sinulla on 1 18v ja 1 pv ikäinen lapsi. Oletko valmis antamaan hänelle puolet siitä, mitä miehesi kanssa omistatte? Eli puolet säästöistäsi jne.
Mutta sinua ei yhtää kirpaise se, että lapsi saa pesästä rahat (eli sinun säästösi), vie auton (jota pidit omanasi, koska se oli yhteinen) ja ottaa kesämökinkin. Miten se omaisuus, joka ennen puolison kuolemaa oli yhteistä, muuttuu tunnetasolla samantien yhdentekeväksi?
Sinulle jää velkainen asunto ja tyhjä pankkitili.
Missä sanoin, että olisin perijä? Kirjoitin, että lapset perivät (mielestäni aika selvästi). Mutta he ovat valmiita perimään myös sen eloonjääneen eli kaiken sen, mitä pariskunta piti yhteisenä, siitä puolet onkin nyt lasten.
Lapsille kuuluu lakiosa, se on moneen kertaan sanottu, mutta miltä sinusta tuntuu antaa omaa omaisuuttasi noin vain pois melkein heti sen jälkeen, kun olet siitä saanut velat maksettua? Jos se kesämökki on molempien nimissä, saavat lapset siitä puolet (teoriassa, käytännössä kuolinpesä on euroja). Jos sinulla ei ole rahaa maksaa lapsille osuuttaan, menetät mökin, jonka olet itse maksanut, mutta joka on molempien nimissä. Eikö yhtään kirpaise?
Kuolinpesää ei hallitse leski yksin vaan kaikki osakkaat. Tätä näyttää sinun olevan hankala ymmärtää.
Olen aikaa sitten tehnyt sekä testamentin että avioehdon samoin kuin mieheni. Lapsemme eivät saa euroakaan ennen kuin me molemmat olemme kuolleet.
Missä sanoin, että olisin perijä? Kirjoitin, että lapset perivät (mielestäni aika selvästi). Mutta he ovat valmiita perimään myös sen eloonjääneen eli kaiken sen, mitä pariskunta piti yhteisenä, siitä puolet onkin nyt lasten.
Lapsille kuuluu lakiosa, se on moneen kertaan sanottu, mutta miltä sinusta tuntuu antaa omaa omaisuuttasi noin vain pois melkein heti sen jälkeen, kun olet siitä saanut velat maksettua? Jos se kesämökki on molempien nimissä, saavat lapset siitä puolet (teoriassa, käytännössä kuolinpesä on euroja). Jos sinulla ei ole rahaa maksaa lapsille osuuttaan, menetät mökin, jonka olet itse maksanut, mutta joka on molempien nimissä. Eikö yhtään kirpaise?
Kuolinpesää ei hallitse leski yksin vaan kaikki osakkaat. Tätä näyttää sinun olevan hankala ymmärtää.
Olen aikaa sitten tehnyt sekä testamentin että avioehdon samoin kuin mieheni. Lapsemme eivät saa euroakaan ennen kuin me molemmat olemme kuolleet.
missä lapsilta viedään lakiosa. Eli lapset voivat aina vaatia lakiosaansa, eli puolta siitä, mikä olisi muuten heidän perintönsä.
Meillä on vähän saman tyyppinen tilanne, perintö, joka on tulossa, on huomattavan suuri, eikä perintöveroihin irtoaisi noin vain rahaa. Perintöä emme ole itsellemme kinuamassa, mutta testamenttiin on kirjoitettu, että perintöverot maksetaan pesästä. Näin emme joudu kieltäytymään perinnöstä. Muuten saa leski rauhassa hallita omaisuuttaan, ja antaa jotain ennakkoa siinä tahdissa kuin itse haluaa.