Onko kenenkään lapsella todettu Kiintymyssuhdehäiriötä? millainen hoito?

Ap! Mieti nyt käsi sydämellä, jos vain pystyt: Oletko aivan varma, että pystyt antamaan nykyisen miehesi kanssa lapsellesi vakaamman, turvallisemman ja rakastavamman kodin kuin sijaisperhe.



Mikä on LAPSEN paras? Onko vierailut kotonasi juhlaa arjesta, ovatko teidän perheenne säännöt sellaiset, että huomaamattanne lahjotte lasta tahtomaan kotiin?



Miten sujuu lapsen koulunkäynti nyt? Miten se sujuisi teidän perheessänne? Jaksatko pienten lasten hoidon lisäksi miehesi kanssa varmasti tukea lasta läksyjen tekoon, vaatia joka ikinen koulupäivä että ne tehdään. Pystytkö tarkistamaan läksyt, juttelemaan kouluasioista rakentavasti niin lapsen kuin häntä opettavien kanssa?



Mitä lapsi harrastaa nyt, voiko jatkaa niitä kotona? Entä lapsen kaverit, jäävätkö he muuton myötä?



Mieti. Älä omaa parastasi, vaan lapsen parasta! Sinun pitää olla aivan varma!!!



Terveisin sijoitetun lapsen vaimo. Minun miestäni ei palautettu biologisille vanhemmilleen, vaikka kumpikin koetti häntä takaisin saada. Biologinen isä on jo kuollut, biologinen äiti elää omassa kodissaan kotihoidon yms. apujen turvin ja sijaisvanhemmat ovat yhä edeleen tärkeä ja tarpeellinen tuki meille. Biologiset vanhemmat eivät mitenkään olisi pystyneet samaan. He ovat silti meille ja lapsillemme tärkeitä!

Inhottavaa lukea kuinka jälleen yksi penaalin ei-niin-terävä kynä yksipuolisesti, asiaa sen tarkemmin monelta näkökannalta tarkastelematta, haluaa lapsensa kotiin, kun sijaisvanhemmat ovat saaneet tilanteen rauhoittumaan ja lapsen elämän kuntoon. En huomaa ap:n viestien perusteella, että mikään kotona olisi olennaisesti muuttunut. Kenties isän poistuminen kuvioista on yksi positiivinen muutos, mutta ei tämän tilanteen syntymisestä voi yhtä ihmistä syyttää ja yhtälailla ap on ollut kiintymysuhdehäriötä aiheuttamassa. Ei vain näe itse osallisuuttaan, eikä sitä myönnä. Saati sitten, että ap käsittelisi lapsen etua millään lailla viesteissään, ajattelee vain asiaa omalta näkökannaltaan, ei lapsen.

orkein vamamistuki maksetaan laspesta joka on jatkuvan valvonnan tarpeessa, ei pärjää yksikseen. Eli tämä paljastaa jo minulle että lapsella on myös muita diagnooseja ja hän on erittäin vaikea hoitoinen.

12-vuotiaalta lapselta täytyy kysyä sijoituksesta päätettäessä toiveita, eli muutaman vuoden kuluttua lapsesi on niin vanha että hänenkin sitä mahdollsiesti halutessa sijoitus voidaan purkaa.

Ymmärrän että halausit lapsen ktoiin, mutta pahinta mitä vi tapahtua on saada hänet kotii ja sitten todeta ettei hänen kanssaan jaksakaan aj antaa uudestaan pois. Silloin on peli emnetetty, eli kehoitan sinuakin harkitsemaan todella tarkkaan mitä haluat

Eikä hän pärjää yksin.