Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenenkään lapsella todettu Kiintymyssuhdehäiriötä? millainen hoito?
Kommentit (103)
saaneet ovat niitä ressukoita, joilla ei ole omakaan elämä "hallussa" ja jotka eivät pysty pitämään itsestään huolta, saati että jälkikasvustaan. Ne nuoret, joilla on henkisiä resursseja itse olla vastuussa elämästään ja kykyä opiskella jne, yleensä
hankkivat lapset vasta päälle 20-vuotiaina. Tietysti jotkut voivat olla ihan hyviä vanhempia jo hyvin nuorinakin, mutta yleensä lapsen saaminen siinä vaiheessa on merkki siitä, että omassa elämänhallinnassa, realiteettitajussa ja mielenterveydessä on puutteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta täydellisestä on aika pitkä matka lasten huostaanottoon. Tällä kertaa tän palstan mielipide taitaa olla myös yleinen mielipide asiaan.
mutta myös minun lapseni huostaanotettiin pöljän isän takia,josta tosin erosin ennen lapseni syntymää.
Lapseni muutti sijaiskotiin,jossa asui 4 omaa ja 2 vähän hidasta lasta.Oma lapseni oli päiväkodissa aamu 8:sta 4:ään iltapäivällä,vaikka äiti oli kotiäitinä,jossa hoiti omia lapsiaan.
Lapsellani oli myös henk.koht. avustaja ja hän vei kahden lapsen paikan siellä.Lääkärien lausunnoista selviää,että sijaisvanhemmat kertoilivat lapseni kaikkia muka oireita ja mun veikkaus diagnoosiin on AD/HD.
Kun huostaanotto purettiin lapseni ihmeparantui,kävi normaalisti kerhossa ja nyt on ihan normaali koululainen.Niin ja sitä laajennusta ei koskaan keretty siellä tekemään.
Vammaisesta/vaikeasta lapsesta saa kolminkertaisen korvauksen jos joku ihmettelee motiiveja.
Mun lapsesta perhe saa sitä korkeinta vammaistukea se ad/hd perusteella + sossu korvaa perheelle lapsen lääkkeet.
Monesti olen miettinyt noita terapeutin yms lausuntoja jotka suurimmalta osin perustuu tämän perheen kertomuksiin ja havannointiin.
Esim lapseni on osannut aina kotona asuessaan pukeutua säänmukaisesti ulos,perheeseen mentyä lapsi kulkeekin ulkona puolipukeissa.
Olen ilmoittanut että haluan olla paikalla lapsen palavereissa,johon mulla on laillinen oikeuskin mutta koskaan minua ei ole kutsuttu mihinkään.
meillä on siihen huoltosuunnitelmaan kirjattu soittoaika,useemman kerran on nyt käynyt niin että lapsi ei ole paikalla kun soitan vaan olen joutunut soittamaan uudelleen seuraavana päivänä,viimeeksi ei ollut silloinkaan paikalla. Jos jostain syystä en ole päässyt soittamaan heille,esim nukuttanut pienintä lasta niin heti sieltä tulee kyllä viesti et haloo sulla on soittoaika....
Koskaan perhe ei ilmoita jos on jotain hankaluutta yms ongelmaa ollut vaan odottavat että kun minä sitten soittoaikana soitan heille ni sitten vasta kertovat.
Mulle jopa ilmoitettiin että he eivät ole koskaan kuulleetkaan että ketään lasta olisi palautettu kotionsa.
Ja kuinka täytyy oikein miettiä kelle lapsen uskaltaa antaa.
Lapseni vierailee mummolassa aina lomilla,ja alunperin loma aika oli perheen ehdotuksesta viikon mittainen,nyt sekin on kuulema jo liian pitkä aika lapselleni.
Meillä kanssa lapsen isä tehtaili lastensuojeluilmoituksia,kuulema join vain kaikki lapsilisät ja elatustuet,öö harvoin kun join niin join kyllä ihan omia rahoja.
Isä olikin sitä mieltä että kun me muutimme lapsen kanssa pois hänen valvovan silmän alta,ihmisen joka tuli vielä eromme jälkeenkin ikkunasta sisään asuntooni.
En ole saanut viettää yhtäkään juhlapyhää lapseni kanssa sen jälkeen kun perheeseen meni,voitte kuvitella miltä jouluaattona tuntuu.
orkein vamamistuki maksetaan laspesta joka on jatkuvan valvonnan tarpeessa, ei pärjää yksikseen. Eli tämä paljastaa jo minulle että lapsella on myös muita diagnooseja ja hän on erittäin vaikea hoitoinen.
12-vuotiaalta lapselta täytyy kysyä sijoituksesta päätettäessä toiveita, eli muutaman vuoden kuluttua lapsesi on niin vanha että hänenkin sitä mahdollsiesti halutessa sijoitus voidaan purkaa.
Ymmärrän että halausit lapsen ktoiin, mutta pahinta mitä vi tapahtua on saada hänet kotii ja sitten todeta ettei hänen kanssaan jaksakaan aj antaa uudestaan pois. Silloin on peli emnetetty, eli kehoitan sinuakin harkitsemaan todella tarkkaan mitä haluat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiin sossuhan ei amksaisi lääkkeitä muuta kuin siinä tilanteessa että olisitte muutenkin toimeentuotukiasiakkaita. Ja jos taloudellinen tilanteenne taas olisi sellainen että ette pysty itse itseänne elättämään niin sekin puhuu sijoituksen purkua vastaan.
kun pojallasi parin vuoden päästä alkaa murrosikä niin saatatte olla pulassa. Siinä täytyy olla kaikissa voimissa, sekä psyykkisesti että fyysisesti.
10 -vuotiaat pojat eivät (ainakaan meillä päin) todellakaan suostu käyttämään sandaaleita vaikka olisi 30 asteen helle. Ja yleensä on niin, että mitä rähjäisemmät kengät ovat, sitä paremmat.
Ja vaikka poika jaksaisikin olla yhden(tai viikon) yön loman biokodissa nätisti, niin se ei tarkoita sitä, että sama jatkuisi lapsen muuton jälkeen. Usein lapsi yrittää miellyttää biovanhempaansa ja käyttää kaiken voimansa siihen, että jaksaa olla kunnolla ja hyväksytty kotiloman ajan. Mutta jos muuttaisi takaisin kotiin, niin varmasti alkaisi temppuilu kunhan luottamus olisi saavutettu.
Itse näkisin pojan parhaana sen, että bioäiti luottaisi sijaisperheeseen ja antaisi pojan kasvaa siellä aikuiseksi asti. Jotain muutahan taustalla on myös, sillä mummolassa on saanut viettää viikon kotilomia, mutta bioäidin luona ei. Lapselle on todella stressaavaa se, jos hänestä tapellaan ja hän ei tiedä tulevaisuudesta ja muutoksista mitään.
Tsemppiä pojallesi kovaan elämänkouluun, asioilla on aina kaksi puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseessä on alkkis, joka on dokannut liikaa lapsen vauva-ajan ja sen takia vauva on jäänyt hoitamatta ja kiintymyssuhdehäiriö kehittynyt.
Lisäksi miehen hakkaamiset ovat olleet viinatokkurassa eli ei silloin noin vain oteta lasta ja häivytä, koska muutenhan sossut ym näkisivät, että molemmat vanhemmat ovat aivan kännissä vaikka hoidettavana on myös pieni lapsi.
Surullista, jos totta...
orkein vamamistuki maksetaan laspesta joka on jatkuvan valvonnan tarpeessa, ei pärjää yksikseen. Eli tämä paljastaa jo minulle että lapsella on myös muita diagnooseja ja hän on erittäin vaikea hoitoinen.
12-vuotiaalta lapselta täytyy kysyä sijoituksesta päätettäessä toiveita, eli muutaman vuoden kuluttua lapsesi on niin vanha että hänenkin sitä mahdollsiesti halutessa sijoitus voidaan purkaa.
Ymmärrän että halausit lapsen ktoiin, mutta pahinta mitä vi tapahtua on saada hänet kotii ja sitten todeta ettei hänen kanssaan jaksakaan aj antaa uudestaan pois. Silloin on peli emnetetty, eli kehoitan sinuakin harkitsemaan todella tarkkaan mitä haluat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10-vuotiaana. Ja miten äiti luulee siitä selviävänsä pienten lasten kanssa. Nämä tarinat on aina hyvin yksipuolisia. Kuullaan vaan äidin mielipide, joka voi olla tahallaan tai vahingossa vähän siloiteltu
Voisiko ap ajatella lapsen parasta vaikka itsestä tuntuisikin vaikealta. Ja antaa lapsen kasvaa ja elää siellä missä homma toimii, missä lapsi on saatu tasapainoon. Eihän se tarkoita sitä ettet olisi aina lapsesi äiti.
niin siinä tapauksessa uskallan väittää että täällä palstalla niitä on sitten erittäin paljon.
Sijaisperheen selitys kotilomiin oli se että jos lasta annetaan nopeasti kotilomille niin se "kuntoutus" ei tule onnistumaan, ja monen kohdalla tässä tehdäänkin virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylintä vamamistukea saa adhd-lapsi jolla tauti on niin vaikea että häntä ei voi jättää hetkeksikään yksin aggressiivisen käytöksen tai itsetuhon takai.Jaksatko oikeasti hoitaa tällaista lasta pienten sisarusten lisäksi aj mikä ehkä vielä enemmän meitityttää jaksaako isäpuoli.
Erityislasten vanhemmat eroavat normaalistikin huomattavasti useammin kuin normilasten vaikka lapsi olisi molemmille biologinen. jaksaisiko isäpuoli alpsen aknssa jota täytyy vahtia koko ajan, joka satuttaa pienempiä, joka rajoittaa koko perheen elämää, matkustelu, reissaaminen ym ei juuri onnistu. KIaikki täytyy ennakoida ja miettiä tuon 10-vuotiaan ehdoilla.
10-vuotiaana. Ja miten äiti luulee siitä selviävänsä pienten lasten kanssa. Nämä tarinat on aina hyvin yksipuolisia. Kuullaan vaan äidin mielipide, joka voi olla tahallaan tai vahingossa vähän siloiteltu
Voisiko ap ajatella lapsen parasta vaikka itsestä tuntuisikin vaikealta. Ja antaa lapsen kasvaa ja elää siellä missä homma toimii, missä lapsi on saatu tasapainoon. Eihän se tarkoita sitä ettet olisi aina lapsesi äiti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaush%C3%A4iri%C…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilantarvetta luultavasti on ja eikö heillä ole oikeus nauttia työnsä hedelmistä? Syytätkö naapurin insinööriä, joka menee joka aamu töihin riistämään työnantajaansa ja TIENAAMILLAAN rahoilla remppailee?
Sijaisvanhempana toimiminen on työtä. Se on työtä ja siitä on oikeus saada palkkio. Palkkiolla saa tehdä tasan haluamansa ja se ei kenellekään kuulu. Ammatilliset perhekodit tienaakin mukavasti, mutta onhan se raakaa hommaa. TAvallinen sijaisperhe ei edes isoja rahoja saa...
Sijaisvanhempana toimiminen on työtä. Se on työtä ja siitä on oikeus saada palkkio.
Sivusta olen seurannut miten sijaisperhe on aloittanut kouluikäisen lapsensa kanssa kasvattamisen suurin piirtein vauvasta. Kun lapselta on puuttuneet ihan kaikki normaalisti kehittyneen tuonikäisen taidot, vaikkei ole edes erityislapsi. Mutta kun kotona ei ole opetettu syömään normaalisti (ahmii ruokaa aina kun sitä näkee, kotona varmasti oppinut että on paras syödä hurjasti silloin kun sattuu olemaan ruokaa), menee ulos missä sattuu vaatteissa, ei osaa leikkiä muitten kanssa ja niin edelleen.
nääs lapsellani sama diagnoosi. mutta tuo 5-vuotiaskin pärjää hetkiä yksikseen. Ei tietnekään ykisn kotona, mutta hetkiä ilman valvontaa. Ja hänellä myös muita diagnooseja ja silti vain korotettu tuki. Eli 10-vuotiaan täytyy olla todella sairas saadakseen ylin vamamistuki.
sijaisvanhempien rikastuva tytöllään voi kokeilla sitä. Kaikki sijoitukseen tulevat lapset ovat poikkeuksetta erityistarpeisia. Eli he eivät käyttäydy ikätasoisesti yleensä psyykkisesti.
jota tällä palstalla harrastetaan (ja lähes poikkeuksetta ne, joilta itseltään on lapsi/ lapset huostaanotettu). Meillä on lähipiirissä kaksikin sijaisperhettä, molemmissa kaksi sijaislasta omien lisäksi. Tiedän millaisia summia heille tuosta maksetaan, eikä sillä summalla todellakaan juhlita tai leveästi elellä. Ja työ on haastavaa, itse myönnän, että minusta ei siihen olisi.
Mitä pahaa siinä on, jos sijariperhe laajentaa taloa?? Tilantarvetta luultavasti on ja eikö heillä ole oikeus nauttia työnsä hedelmistä? Syytätkö naapurin insinööriä, joka menee joka aamu töihin riistämään työnantajaansa ja TIENAAMILLAAN rahoilla remppailee?
Sijaisvanhempana toimiminen on työtä. Se on työtä ja siitä on oikeus saada palkkio. Palkkiolla saa tehdä tasan haluamansa ja se ei kenellekään kuulu. Ammatilliset perhekodit tienaakin mukavasti, mutta onhan se raakaa hommaa. TAvallinen sijaisperhe ei edes isoja rahoja saa...
Tilantarvetta luultavasti on ja eikö heillä ole oikeus nauttia työnsä hedelmistä? Syytätkö naapurin insinööriä, joka menee joka aamu töihin riistämään työnantajaansa ja TIENAAMILLAAN rahoilla remppailee?
Sijaisvanhempana toimiminen on työtä. Se on työtä ja siitä on oikeus saada palkkio. Palkkiolla saa tehdä tasan haluamansa ja se ei kenellekään kuulu. Ammatilliset perhekodit tienaakin mukavasti, mutta onhan se raakaa hommaa. TAvallinen sijaisperhe ei edes isoja rahoja saa...
Mutta mun lapsen kohdalla kyse oli VAIKEHOITOISEN lapsen diagnosoimisesta väkisin,vai miten selität ihmeparantumisen kun tuli kotiin?
Sijareitakin kun on monenlaisia,ja todellakin lapsellani oli HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA jota ei sitten kerhossa tarvittu,kun tuli kotiin.
Oli siellä kyllä muitakin hämäriä juttuja,esim. vieraat lapset nukku alakerrassa ja muu väki(omia 4)yläkerrassa,johon sijoitetuilla ei ollut edes päivällä asiaa,outoako?
Alue: Aihe vapaa
Erittäin harva 18-vuotias on valmis äidiksi. Jotkut ovat silti luontaisesti hyviä äitejä iästään ja valmiuksistaan riippumatta, mutta sinä mitä ilmeisemmin et kuulunut heihin. Ja se miten sinua kohdeltiin ei mitä todennäköisemmin jihtunut iästä vaan muista seikoista.
Ja valitettavasti tässä ei ole kyse vain sinun vaikeuksistasi ja sinun ymmärtämisestä vaan ihan uudesta ihmisestä jolle annoit elämän ja samalla huonon alun. Näissä tapauksissa olen abortin kannalla.
Miksi teit lapsen niin nuorena sellaiseen suhteeseen?
No olit nuori ja tyhmä ja siitä lapsesi kärsii loppuelämänsä. Koita nyt ajatella mikä on lapsesi paras eikä "jokainen äiti haluaa lapsensa kotiin" soopaa.