Onko kenenkään lapsella todettu Kiintymyssuhdehäiriötä? millainen hoito?

ja sanoin kerhon vetäjille,että jos tulee jotain mitä tahansa ongelmia,niin ilmoittakaa koska edellisessä paikassa oli avustaja.Kertokaa nyt joku,miten tämä on mahdollista?



Ja sen verran vielä todistus keväällä oli erittäin hyvä,lapsi on sosiaalinen ja muut huomioon ottava.Toki joudun komentamaan,mutta kuinka minä kouluttautumaton ihminen pärjään näin muka vammaisen lapsen kanssa?



Huostaanotto purettiin aikanaan kaikessa hiljaisuudessa,ja sosiaalityöntekijät myöntivät virheensä,mutta pääasia että lapsi pääsi sieltä pois!

ja tapaamisia äidin kanssa voisi lisätä. Lapsella on oltava yksi paikka, johon hän tietää kuuluvansa ja hän voi luottaa siihen.

Esimurrosikäisen, etenkin henkisesti tasapainottoman, on erittäin vaikeaa sopeutua taas uuteen paikkaan ja jos vauvakin tulossa. Tuon lapsen pitäisi olla se nuorin lapsi, joka saa paljon huomiota ja hoivaa, ei suinkaan esikoinen perheessä.

En usko, että rahan takia lapsesi on sijaiskodissa, hän tarvitsee sitä kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.Voisit muuttaa omaa asennettasi ja olla yhteistyössä sijaisperheen kanssa lapsesi edun mukaisesti.

Lapsi voi kokea nyt uhkana, kun odotat uutta vauvaa. Voi pelätä, onko sinulla enää aikaa hänelle ja voi olla mustasukkainen huomiosta, jonka annat vauvalle. Hän kun jäi sitä vaille /koki jääneensä.

Rauhoita itsesi ja tilanne, anna sijaisvanhempien huolehtia lapsestasi. Väkivallan näkeminen on varmasti jättänyt syvät traumat lapseen ja nekin aktivoituisivat taatusti, jos lapsi muuttaisi luoksesi.

Voit rakastaa lastasi, tavata häntä ja antaa aikaasi. Rakastat paljon, kun annat hänen kasvaa sijaisperheessä.

toki lapsen kasvaessa tavustajan tarve voi poistua ja lapsi pärjää normaalissa ryhmässä ilman avustajaa. Mutta avustajaa ei koskaan saa vain lääkärin alusunnon tai vanhempien toiveen eprusteella, siinä sanoo apianvans anansa myös päiväkodin ehnkilökunta. Jos he pärjäävät lapsen kanssa ilman avustajaa sitä ei todellakaan saa.

Seurakunnan kerhot kokoontuvat muutaman tunnin viikossa, siellä ei välttämättä huomata mitään poikkeavaa. henkilökunnalla ei myöskään ole tarvittavaa ammattitaitoa. he pääsääntöisesti voivottelevt että ompa omituinen lapsi, ei voi olla normaalia jne.

ei ainakaan mulle lapsestani voivotellut mitään.

Entinen työkaveri ryhtyi sijaisäidiksi vaikeasti häiriintyneelle pojalle.Muutaman vuoden tätä piti ja laittoi laitokseen. Saivat velat maksettua.



Sukulaispari perusti perhekodin, laajensi valtavan omakotitalon ja teki upean remontin. Nyt ovat alkaneet puhua, että muissa töissä pääsisi helpommalla.



Lapset surettaa, kun heitä viskellään paikasta toiseen;(.



Tiedän kyllä ihania perheitä, jotka ovat ottaneet sijaislapaset omikseen eli rakastavat heitä ja lapset tuntevat olevansa kotona.

Työ se on tämäkin ja elätettävänä muitakin kuin vain sijoitetut lapset.



Enemmän mun mielestäni on kysymys siitä, miten lapsiin sijaisperheessä suhtaudutaan. Jos lapsi on omaksi ja omien lasten kanssa tasavertaiseksi otettu niin ei kai sillä ole mitään väliä paljonko siitä maksetaan.



Jos lapseen suhtaudutaan kuin "naapurin kakaraan" niin mikään rahasumma tuskin sitä asennetta muuttaa.



Siksi ihmettelenkin, että eikö biovanhemmille mikään muu ole tärkeää kuin se, ettei lapsesta vaan maksettaisi "liikaa".

Työ se on tämäkin ja elätettävänä muitakin kuin vain sijoitetut lapset.

Enemmän mun mielestäni on kysymys siitä, miten lapsiin sijaisperheessä suhtaudutaan. Jos lapsi on omaksi ja omien lasten kanssa tasavertaiseksi otettu niin ei kai sillä ole mitään väliä paljonko siitä maksetaan.

Jos lapseen suhtaudutaan kuin "naapurin kakaraan" niin mikään rahasumma tuskin sitä asennetta muuttaa.

Siksi ihmettelenkin, että eikö biovanhemmille mikään muu ole tärkeää kuin se, ettei lapsesta vaan maksettaisi "liikaa".

kuka ottaa lapsen rahasta kuka rakkaudesta,tai vähintään hyvyydestään.Onneksi oman lapseni kohdalla vääryys korjattiin(vasten tahtoisesti) ,ja mietinkin niitä jotka sinne joutuivat jäämään,rahasta.

Ei paloturvallisuudella ole juurikaan tekemistä eriarvoisuuden kanssa,jos sinne yläkertaan ei pääse edes leikkimään muuta kuin omat lapset.

Kyllä vauvaa hoidettiin pienenä ihan niinkuin muutkin hoitavat lapsiaan.. Tosin rankkaa oli lapsen kanssa jo heti alussa koska vauva oli erittäin vaativa pienestä pitäen..

On asioita joita olisi voinut tehdä toisin mutta mä en ole lasta pilannut kuitenkaan. Apuakin hain ongelmiin,toisin kun isänsä joka vaan hakkasi mua ja teki kaikenmaailman tempauksia. No eipä ole ihme että tapaakin lastaan vaan valvotusti.

Häntä on hoidettu ja hänen tarpeisiin on vastattu riittävästi. Häiriö ei tule itsestään vaan se aiheutetaan vanhempien tai häntä hoitavan aikuisen toimesta. Mieti sitä kun nyt haluat taas lapsen kotiisi. Lapsi raukka olette kyllä jo pilanneet häneltä mahdollisuuden normaaliin tasapainoiseen aikuisuuteen...helppoa ei tule olemaan hänen elämänsä ja sen ovat aiheuttaneet omat vanhemmat..surullista.

Kuinkahan moni palstalainen on tietoinen että lapsi voidaan huostaanottaa jos se on itselleen/muille vaaraksi?

Vian kun ei aina tarvi olla vanhemmissa kuitenkaan niinkuin aina helposti syytetään...

kiintymyssuhdehäiriö oireilee aikuisena? Millaista hoitoa siihen on? Voisikohan se aikuisena diagnoosin saanut kirjoittaja ystävällisesti vasta?

Asia mietityttää minua, sillä minut on aikanaan viety 3 kk ikäisenä vauvana päivähoitoon ja olen miettinyt selittäisikö se jollain tapaa masennuksiani, ihmissuhdeongelmia yms...

eri tavoin riippuen siitä, millainen kiintymyssuhde on ollut: turvaton välttelevällä tavalla, ristiriitainen tai olematon. Välttelevän kiintymyssuhteen kanssa korreloi masennus ja uupumus, ristiriitaisen kanssa ahdistuneisuushäiriöt ja organisoimattoman (ei siis kiintymyssuhdetta ollenkaan) vakavammat mielenterveyden häiriöt. VAnkiloissa olevilla vangeilla on yli 90% jokin kiintymyssuhteen häiriö, yleensä just tuollainen vakavampi (eli ristiriitainen tai organisoimaton).

Kiintymyssuhdeongelmat ovat monesti olennainen tekijä mielenterveysongelmien ja persoonallisuushäiriöiden synnyssä.



Välttelevä kiintymyssuhde on yleinen, sitä on noin 35% suomalaisista. Se ei itsessään ole patologinen, mutta altistaa masennukselle, jos elämässä tulee muita paineita.

Mun lapsesta perhe saa sitä korkeinta vammaistukea se ad/hd perusteella + sossu korvaa perheelle lapsen lääkkeet.

Monesti olen miettinyt noita terapeutin yms lausuntoja jotka suurimmalta osin perustuu tämän perheen kertomuksiin ja havannointiin.

Esim lapseni on osannut aina kotona asuessaan pukeutua säänmukaisesti ulos,perheeseen mentyä lapsi kulkeekin ulkona puolipukeissa.

Olen ilmoittanut että haluan olla paikalla lapsen palavereissa,johon mulla on laillinen oikeuskin mutta koskaan minua ei ole kutsuttu mihinkään.

meillä on siihen huoltosuunnitelmaan kirjattu soittoaika,useemman kerran on nyt käynyt niin että lapsi ei ole paikalla kun soitan vaan olen joutunut soittamaan uudelleen seuraavana päivänä,viimeeksi ei ollut silloinkaan paikalla. Jos jostain syystä en ole päässyt soittamaan heille,esim nukuttanut pienintä lasta niin heti sieltä tulee kyllä viesti et haloo sulla on soittoaika....

Koskaan perhe ei ilmoita jos on jotain hankaluutta yms ongelmaa ollut vaan odottavat että kun minä sitten soittoaikana soitan heille ni sitten vasta kertovat.

Mulle jopa ilmoitettiin että he eivät ole koskaan kuulleetkaan että ketään lasta olisi palautettu kotionsa.

Ja kuinka täytyy oikein miettiä kelle lapsen uskaltaa antaa.

Lapseni vierailee mummolassa aina lomilla,ja alunperin loma aika oli perheen ehdotuksesta viikon mittainen,nyt sekin on kuulema jo liian pitkä aika lapselleni.

Meillä kanssa lapsen isä tehtaili lastensuojeluilmoituksia,kuulema join vain kaikki lapsilisät ja elatustuet,öö harvoin kun join niin join kyllä ihan omia rahoja.

Isä olikin sitä mieltä että kun me muutimme lapsen kanssa pois hänen valvovan silmän alta,ihmisen joka tuli vielä eromme jälkeenkin ikkunasta sisään asuntooni.

En ole saanut viettää yhtäkään juhlapyhää lapseni kanssa sen jälkeen kun perheeseen meni,voitte kuvitella miltä jouluaattona tuntuu.

Älä nyt ap helvetti soikoon jaksa taas. Joko sä taas kusetat, tai sitten olet todellakin törkeästi laiminlyönyt lastasi, koska eskarilaisen ei todellakaan tarvitse vielä osata pukeutua säänmukaisesti. Kyllä siinä vaiheessa vielä ne on vanhemmat, jotka huolehtii siitä säänmukaisesta pukeutumisesta.

Mä luulen, että nuo liian pitkät lomat on oikeastikin liian pitkiä, ja lapsi taantuu teidän seurassanne.

Ai että isä tuli vielä ikkunasta sisään eron jälkeen? Lapsi oli varmaan sitäkin todistamassa?

Mulle on ihan sama kuinka paljon kukakin laajentaa talojaan mutta haluan vaan että lapset perustarpeet vaatteista lähtien tulevat ihan ensiksi. En vaadi mitään merkkivaatteita kuitenkaan mutta ehjät,puhtaat ja sopivat vaatteet pitää olla.

En tiedä mistä olette saanut käsityksen että lapseni satuttaa pienempiään,tälläistä ei lapseni kohdalla tapahdu. Päinvastoin hoitaa sisariaan hyvinkin hellästi. eikä satuta perheessäkään muita lapsia!

Ja tosiaan sijaisperheitä on monenlaisia,tiedän myös perheitä jossa lapsia mm kuristettiin ja syötettiin jopa lunta lautaselta.

No siitä perheestä lähtikin lapset pois,biovanhempien puututtua asiaan.

Ja lapseni perhe on ammatillinen sijaisperhe,ei perheyksikkö. Vanhemmat eivät ole työsuhteessa vaan jokaisesta lapsesta tehty toimeksianto.

että lapsi otettiin huostaan siksi, koska kukaan ei pärjännyt hänen kanssaan j hän oli vaaraksi itselleen ja ympäristölleen.

Että ihan siitä pääteltiin.

"Hoitona" yritetään normaalia, tervettä perhe-elämää, jossa lapsi otetaan kuitenkin huomioon normaalia ns. tervettä lasta enemmän. Yleensä tai mun mielestä aina, kiintymyssuhdehäiriö on syntynyt jo vauvana kun lapsen tarpeisiin ei ole vastattu. Kun lasta isompana aletaan hoitaa niin usein lapsi aluksi taantuu vauvaksi.

tarkottaako se että lasta ei sillä syyllä palauteta koskaan bioperheeseen vai onko se kuitenkin mahdollista että lapsi pääsee omaan oikeeseen kotio?

Joskus syy on sellainen, että lapsi täytyy huostaan ottaa. Ja kun huostaanoton syy lakkaa olemasta voidaan lapsi mahdollisesti kotiuttaa.



Kiintymyssuhdehäiriö siis on seurausta jostakin muusta ongelmasta.

niin no nyt on kyse 10v lapsesta,josta sijaisperhe kiskoo niin hyvät rahat ettei ne aio edes palauttaa lasta bioäidille... Perheessä on kyllä muita lapsia ja yksi velä tulossa ja muut on kyllä terveitä eikä erityislapsia ja nyt haluisin isomman lapseni meidän perheeseen asumaan mutta en tiedä mistä aloittaisin.

Mulle on ihan sama kuinka paljon kukakin laajentaa talojaan mutta haluan vaan että lapset perustarpeet vaatteista lähtien tulevat ihan ensiksi. En vaadi mitään merkkivaatteita kuitenkaan mutta ehjät,puhtaat ja sopivat vaatteet pitää olla.



En tiedä mistä olette saanut käsityksen että lapseni satuttaa pienempiään,tälläistä ei lapseni kohdalla tapahdu. Päinvastoin hoitaa sisariaan hyvinkin hellästi. eikä satuta perheessäkään muita lapsia!



Ja tosiaan sijaisperheitä on monenlaisia,tiedän myös perheitä jossa lapsia mm kuristettiin ja syötettiin jopa lunta lautaselta.

No siitä perheestä lähtikin lapset pois,biovanhempien puututtua asiaan.



Ja lapseni perhe on ammatillinen sijaisperhe,ei perheyksikkö. Vanhemmat eivät ole työsuhteessa vaan jokaisesta lapsesta tehty toimeksianto.

Sinun ja lapsen isän lapsellenne tarjoama huolempito on vaurioittanut pysyvästi lasta. Teidän vuoksi hänellä ei ikinä tule olemaan perusturvallisuutta, se tulee heijastumaan hänen ihmissuhteisiinsa, altistaa monille riskeille elämässä. Hoidolla voidaan korjata, mutta tekemäänne vahinkoa ei voi kokonaan muuttaa. Kestä syyllisyys.



Mikään ei ole muuttunut sinun ja lapsen välillä näiden neljän vuoden aikana oleellisesti: sinä et edes puheissasi ota vastuuta, et koe itseäsi sairaaksi, et ilmeisesti ole saanut apua. Se kiintymyssuhdehäiriö on edelleen olemassa sinun ja lapsen välillä, vaikka hän olisikin eheytynyt sijaishoidossa.



Lapset rakastavat vanhempiaan. Hän voi olla luonasi helppo ja ikävöidä hirveästi. Sinä et kuitenkaan osaa häntä vielä auttaa ja kantaa arjessa. On mahdollista, että pedagogiset taitosi ovat nuorempien lasten myötä parantuneet: osaisit paremmin kohdata erityislapsesi. Mutta se kiintymyssuhdehäiriö on silti in your face, jos lapsi palaisi kotiin.



Puhun julmasti, koska minusta tuntuu, ettet näe, miten kysymys kotiinpaluusta aiheuttaisi lapselle aivan uuden tilanteen. Minusta sinun pitäisi saada nyt perusteellisesti käsiteltyä, miten olet toiminut väärin, mitä tapahtui, mikä kenenkin vastuulla. Sinun ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta olisi syytä arvioida uudestaan. Mikäli eheytymistä olisi tapahtunut, niin hienoa! Siinä sinulla kultakimpale argumentiksi pyytää lasta kotiutettavaksi. Samoin saisit eväitä käsitellä niitä vaikeuksia.



Ja mitä tulee totuuteen: lasta on toki suojeltava kaameuksilta. Mutta ne tapahtuivat hänelle. Hänen kehonsa muistaa, hän kantaa niitä mykkinä möykkyinä, jos sinä et kerro. Tiedäthän, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pyydä tähän neuvoa, miten kannattaisi käsitellä mennyttä. Uskon, että tämänkaltainen kiinnostus vastuunotosta olisi myös eduksesi toiveissasi saada lapsi kotiin.



Tässä ei nyt ole kysymys sijaisperheestä. Mikäli mietit ja vouhotat heidän itsekkyydestä ja rahasta, vaikutat vaan tosi kylmältä ja tyhmältä. Keskity oman elämäsi kantavuuteen ja oman ymmärryksesi kasvattamiseen siitä.



Ja avoliitto - jos se tähän todella vaikuttaa, niin mene naimisiin.

mutta täydellisestä on aika pitkä matka lasten huostaanottoon. Tällä kertaa tän palstan mielipide taitaa olla myös yleinen mielipide asiaan.

Meillä tuli lapselle murrosiässä masennus jota yritettiin hoitaa vaikka miten mutta lapsi ei ollut yhteistyökykyinen. Lopulta dignoosiksi lätkäistiin kiinnittymissuhdehäiriö vaikka oli saanut erittäin hyvää hoitoa vauvana ja tukiverkko oli aina ollut loistava jne.



AP;n lapsi nähnyt pienenä väkivaltaa, taitaa kyseessä olle enemmän traumatisoituminen kuin kiinnittymissuhdehäiriö. Onhan ap tehnyt hallaa lapselleen kun on jatkanut yhdessäoloa väkivaltaisen miehen kanssa ja altistanut lapsen tähän. Mutta onneksi tilanne on rauhoittunut.

oli äitinsä luona asuessaan vaaraksi muille, heitteli tavaroita jne. eikä sen kanssa pärjännyt lainkaan. Oli diagnoosia ja mielisairaalakeikkaa. Kaikki silitti äidin päätä ja oli tukitoimea toisensa perään. Onneksi äiti lopulta "romahti" ja lapsi muutti meille. On nykyisin aivan normaali teini, ei mitään häiriöitä. Kas kun kellekään asiantuntijalle ei tullut mieleen, että äidin mt-ongelmat ehkä vaikuttivat lapseen, vaikka noin päällisin puolin äiti on ihan tavis. Me ei olla mitään superkasvattajia, mutta kutakuinkin normaaleja ihmisiä.



Eli kyse ei nyt varmaan ole siitä, että sijaisperhe on "parantanut" lapsen ja nyt hän voi liidellä luoksenne elämään auvoisaa perhe-elämää. On paljon todennäköistä, että ongelmat teillä palaavat, liittyy niihin nyt väkivaltaa tai ei. Ajattele lastasi! Jos hän voi nyt hyvin, hänellä on selvästikin hyvä paikka olla. Ongelmallista on, että lapsi on lojaali vanhemmilleen maailman tappiin asti ja TOTTAKAI voi sanoa sulle, että haluaa teille asumaan, se haluaa tehdä sinut onnelliseksi. Sinä olet aikuinen ja katsot lapsesi hyvinvointia pitkällä tähtäimellä. Toivon, että voitte tavata toisianne hyvässä hengessä, mutta älä puhu tapaamisten aikana muutosta! Jos ja kun se koetaan manipuloinniksi, ette saa kohta tavata toisianne lainkaan, mikä olisi tietysti surullista. (Lapsipuoleni ei näe äitiään lainkaan.)