Onko kenenkään lapsella todettu Kiintymyssuhdehäiriötä? millainen hoito?

Älä syyttele muita. Jos olisin sinä, pyytäisin anteeksi lapseltani, että pilasin hänen elämänsä alun.

niin no nyt on kyse 10v lapsesta,josta sijaisperhe kiskoo niin hyvät rahat ettei ne aio edes palauttaa lasta bioäidille... Perheessä on kyllä muita lapsia ja yksi velä tulossa ja muut on kyllä terveitä eikä erityislapsia ja nyt haluisin isomman lapseni meidän perheeseen asumaan mutta en tiedä mistä aloittaisin.

tai ainakin luulen ettei lapsen psyyke kestäisi kuulla kaikkea.

terapiassa oon kolmatta vuotta, lääkkeitä syön varman lopun ikääni.

olen kuullut että pk seudulla ehkä Jorvissa Espoossa olisi ollut joskus sellainen terapia kuin playtherapy tai joytakin siihen suuntaan tämäntyyppiseen ongelmaan. Mutta en tiedä asiasta kovin tarkkaan.

on Thera play, jolla hoidetaan kiintymyssuhdehäiriöitä. Eli annetaan hellää hoivaa, jota vaille lapsi on jäänyt syystä tai toisesta. Mutta voi hoitaa muutenkin. Ydinasia lienee kuulluksi tulemisen kokemus ja tarpeeseen vasteen saamisen kokemus. Turvallinen kiintymyssuhde on eräs tärkeimmistä ihmisen mielenterveyttä läpi elämän määrittelevistä tekijöistä!

Kuinka usein ap tapaat lastasi? Miten tapaaminen on järjestetty? Onko asiasi siinä mallissa, että lapsi ihan oikeasti voisi palata kotiin?



Aluksi pyydät tapaamisten lisäämistä. Huoltosuunnitelmaneuvottelu on pidettävä vähintään kerran vuodessa, tarvittaessa useamminkin. Suunnitelmaan on kirjattava kotiutussuunnitelma.

3vk välein,tän perheen ehdotuksen mukaisesti,eli nykysin joka toinen kerta siellä perheessä,tai no siis käydään kaksin syömäs yms, ja joka toinen kerta on sitte meillä kotona yötä.



siis periaatteessa asiani ovat siinä mallissa että lapsi voisi palata kotiin. tää perhe kun taas näkee asian niin että suhteemme on epävakaa koska me ei olla naimisissa. Tosin ollaan oltu 3v kihloissa ja toinen yhteinen lapsi tulossa.



Nytkin kun ilmoitin että haluan lastani useemmin kotiin,niin tää perhe haluaa väkisin tähän vielä jonkun tukiperheen jossa lapseni kävisi,kun he tarvivat lomaa lapsestani. kyseessä siis ammatillinen sijaisperhe. Tuli olo etteivät he pidä lasta kun rahan takia mutta eivät halua sitä kotiinkaan antaa.



ei meillä ole kirjattu koskaan mitään kotiuttamissuunnitelmaa.

mulla kans lapsi sijoitettiin aika pienenä.Sijaisperheessä oli ennestään kaksi vähän hitaampaa lasta ja munkin lapsesta yritettiin tehdä keharia et oisvat saaneet sen laajennuksen taloonsa tehtyä.

Jos on hyvin pienestä sijaisperheessä ollut niin täytyy ajatella myös sitä, miten ero sijaisperheestä lapseen vaikuttaa.



Jos lapsi itsekin tahtoo kotiin niin seuraava vaihe mielestäni on tapaamisten lisääminen. Ja lisääminen nimenomaan sinne bioperheeseen, että lapsi tutustuisi myös sisaruksiinsa.



Olethan ottanut huomioon oman jaksamisesi sittenkin kun uusi vauva syntyy? Miten vanhin lapsesi reagoin uusiin pieniin sisaruksiinsa? Miten miehesi suhtautuu lapseen?

Lapsi on mennyt siihe perheeseen vasta eskari-ikäisenä. Eli asunut kotona muuten.



Lapsi haluisi muuttaa kotiin ja on monesti asian tuonut esille. Nykysin toi sijaisperheeseen palauttaminen on lapselle aika stressaavaa koska rupeaa oireileen kun tietää että joutuu lähtemään.



Perhe painottaa mulle että mun pitää vaan hokea lapselle kuinka hyvä sen on olla siellä perheessä ja kuinka mä haluan että se asuu siellä.



Juu saivat nekin talolaajennuksen tehtyä näiden 5 lapsen kustannuksella,tiedän et suurin kysymys onkin raha tässä hommassa koska jos päätettäisiin että lapsi palaisi kotiin niin ne eivät saa enää siihen uutta lasta tilalle.



Olen ajatellut sitä kotiuttamista niiku vasta ens kesäksi mutta nyt voisi alkaa lomaileen enemmän kotona ja pääsisi perheeseen mukaan ja arkeen. Tuleva kuopuskin olisi jo ens kesänä sit liki vuoden ikäinen.



Vaikka esikoiseni ei ole yhteinen mieheni kanssa niin hän pitää sitä kuin omaa lastaan. Ja on sanonut useasti kuinka lapsi voisi muuttaa meille yms.



Ainut ongelma tässä on tosiaan toi perhe joka pitää lapsesta kiinni kynsin ja hampain ja sossutäti uskoo kaikki mitä perhe sille kertoo...

ei niitä kukaan rahan takia kotiinsa ota. Ystäväni perheellä on sijoitettuna poika jolla todettu kiintymyssuhteen häiriö. Ja poika on tunne-elämältään kuin 2-vuotias. Ja on jo kuitenkin koululainen.



Eli perhe kyllä tekee pojan kanssa hurjasti töitä, kuljettaa terapiassa. Arki on niin raskasta että on miettinyt lapsesta luopumista moneen kertaan.



Ole onnellinen jos joku haluaa nähdä vaivaa lapsesi eteen. Ja yrittää kasvattaa hänestä täysipäistä ihmistä.

ja tosiasia on että jos 2aikuista ihmistä pystyy vaan tekemään ns töitä kotona ni kyllähän siinä on tienattava aika hyvin ja ei sellasia 200000e lainoja pankistakaan saa jos ei ole hyviä tuloja/vakuuksia.

ja tosiasia on että jos 2aikuista ihmistä pystyy vaan tekemään ns töitä kotona ni kyllähän siinä on tienattava aika hyvin ja ei sellasia 200000e lainoja pankistakaan saa jos ei ole hyviä tuloja/vakuuksia.

veronalaista tuloa. Jos perheellä on eprhekoti, jolta vaikuttaa palkkiot ovat suurempia, silloinahn kunta ostaa laitospaikan perhekodista. Mutta silloin se on yritys josta maksetaan tietysti kaikki yrityksen kulut.



Ja kuvitteletko että viiden erityislapsen(sijaislapset ovat lähes aina erityistarpeisia)hoitaminen on helppoa?



Kumman tarkkaan tiedät toisten alinat ym? Mistä tiedät onko muuta tuloa, perintöä jne?



Lapsia ei huostaanoteta kevein perustein aj myös palauttaminen täytyy meittiä tosi tarkkaan. Lapselle on syntynyt/syntymässä pieneiä sisaruksia on isäpuolta jne. Se ei murrosikäiselle ole kovin helppo tilanne. Palautuskaan ei ole kovin ongelmaton. Olisiko sinulla resursseja kuljettaa tyttöä ueamman kerrna viikossa terapiaan, antaa kotona erityistä huomiota ja hoitaa kuin pientä vauvaa. Kiintymyssuhde häiriöistä kärsivää hoidetaan mm. terapailla jossa lapsi saa olla niin kuin vauva, palata takaisin vauva-aikaan, äiti syöttää, pukee, sylittelee.

Mua jotenkin ällöttää että aikuinen ihminen (oma vanhempi!) kohtelee lastaan niin huonosti että se on parempi ottaa pois. Oikein etoo.



Eli voisitko selittää miksi sulta otettiin lapsi pois ja onko kaikki syyt jo poistuneet?

Usko pois, joudut perustelemaan vastauksesi erittäin hyvin jotta voit edes kuvitella saavasi lapsesi takaisin.

Harjoitteleppa asiaa vaikka kertomalla meille niin autetaan sua kertomalla oma näkökantamme.

Kyllä vauvaa hoidettiin pienenä ihan niinkuin muutkin hoitavat lapsiaan.. Tosin rankkaa oli lapsen kanssa jo heti alussa koska vauva oli erittäin vaativa pienestä pitäen..



On asioita joita olisi voinut tehdä toisin mutta mä en ole lasta pilannut kuitenkaan. Apuakin hain ongelmiin,toisin kun isänsä joka vaan hakkasi mua ja teki kaikenmaailman tempauksia. No eipä ole ihme että tapaakin lastaan vaan valvotusti.





Ja musta ei mt-potilasta saa tekemälläkään.



Kuinkahan moni palstalainen on tietoinen että lapsi voidaan huostaanottaa jos se on itselleen/muille vaaraksi?



Vian kun ei aina tarvi olla vanhemmissa kuitenkaan niinkuin aina helposti syytetään...

Lapsesi huostaanotettiin noin 4 vuotta sitten ja sen jälkeen ehtisit tehdä jo kaksi lasta lisää (tiedän että kolmas lapsi vielä mahassa, mutta vastuu siitä jo on).



Eli siis: 4 vuotta sitten tilanne oli niin paha että sinulta oli pakko ottaa lapsi pois. kuitenkin tulit pian raskaaksi ja vielä uudelleen ja tilanne on mielestäsi niin hyvä että pitäisi saada se huostaanotettukin jo takas?

Ja ilman mitään syytä?

Kai se on saanut psykiatrista hoitoa? ja miksi tuo hoito ei onnistunut kotoa käsin kun vika ei ollut kotona?

Onko se nyt sitten "parantunut"?



Ja isänsä vaan hakkasi sua? Mikset ottanut lasta ja häipynyt?!?

Sanot että susta ei saa mt-potilasta tekemälläkään, mutta kyllä täysjärkinen tajuaa lähteä suhteesta jossa hakataan ja ainakin suojella lastaan moisen katselulta.

Lapsi otettiin pois siksi ettei sen kanssa pärjännyt kukaan. Näin lukee lapsen papereissa. Kiintymyssuhdehäiriö oli jo diagnisoitu mutta ad/hd todettiin vasta sen jälkeen. Asia jota olin jo epäillyt lapsen ollessa 3v...



kuten sossu sanoikin asia olisi helpompi jos mulla ois ollu joku päihdeongelma mutta kun ei ole koskaan ollutkaan.



Lisäksi elämäntilanteet muuttuvat kyllä ajan kanssa ja toki kun ikää tulee lisää ni järkeäkin tulee :)

syntyy siitä, että lapsen tarpeisiin ei vastata vauva-taaperoiässä (etenkin ikävuodet ennen kahta vuotta ovat ratkaisevat nykytietämyksen valossa).

mistä sä olet päätelly että lapsi on jäänyt vaille hoivaa vauvana? Kyllä vauvaa hoidettiin pienenä ihan niinkuin muutkin hoitavat lapsiaan.. Tosin rankkaa oli lapsen kanssa jo heti alussa koska vauva oli erittäin vaativa pienestä pitäen..

On asioita joita olisi voinut tehdä toisin mutta mä en ole lasta pilannut kuitenkaan. Apuakin hain ongelmiin,toisin kun isänsä joka vaan hakkasi mua ja teki kaikenmaailman tempauksia. No eipä ole ihme että tapaakin lastaan vaan valvotusti.

Ja musta ei mt-potilasta saa tekemälläkään.

Kuinkahan moni palstalainen on tietoinen että lapsi voidaan huostaanottaa jos se on itselleen/muille vaaraksi?

Vian kun ei aina tarvi olla vanhemmissa kuitenkaan niinkuin aina helposti syytetään...