En halua naimisiin, en halua, en halua, en halua!

Mä haluan joka aamu päättää vapaaehtoisesti, että ton kanssa mä haluan olla tänäänkin.

Mies ei usko, vihille ois päästävä. PRKL

Miten saan miehen ymmärtämään tämän?

Sanot miehelle EN HALUA EN HALUA EN HALUA JA SE MÄÄRÄÄ KAIKEN

Feministi olen, koulutettu ja lukenut.

- on kahdella värillä värjätyt "räväkät" hiukset

Pitkät tummat suorat hiukset.

- on läväri kielessä

Ei tod.

- on muutama "persoonallinen ja yksilöllinen" tatska elämän järisyttävimpiin tapahtumiin liittyen

Vain yksi pieni ja sekin paikassa, joka ei näy edes saunassa.

- on säännöllinen pedikyyriaika

ON!

-on viehtymys höpöhoitoihin (reiki, homeopatia) tai mietiskely-rentoutus-voimaantumisharjoituksia

Olen ekonomi ja tutkija, uskon faktoihin, en bullshittiin.

- mieli vetää erikoisiin matkakohteisiin

Ihant totta! Tulimme juuri Seychelleiltä.

- harrastuksissa on golf, viininmaistelu, ruoanlaitto pitkän kaavan mukaan

Ihan oikein. Harvemmin vaan ehtii nykyään golfaamaan, mutta jumpassa käyn kolme kertaa viikossa.

- perheessä ap määrää mitä tehdään

Itse me kutsumme olotilaamme rinnakkais demokratiaksi. 2 aikuista ihmistä, joilla on aikuisen oikeudet ja velvollisuudet. Molemmilla paljon omia kavereita ja omia menoja. Iltaisin toki kyhnytämme sohvalla yhdessä usein.

- on syvä rakkaus omaan peilikuvaansa

Omiin arvoihin ehkä enimmäkseen!

Äänioikeus, kouluttautuminen, perinnöt jne. Kyllä ihan samaa mieltä. Jos kaikki jurruttaisi saman kaavan mukaan, elämä olisi tylsää.

ap

kertoo aika paljon.

Hänelle kolme tärkeintä ovat hän, hän ja hän.

Se että ap:n piti kommentoida näihin

kertoo aika paljon.

Hänelle kolme tärkeintä ovat hän, hän ja hän.

vaan kertoo sen, ettei ap ole oikea tyyppi, vaan provo.

- on kahdella värillä värjätyt "räväkät" hiukset

- on läväri kielessä

- on muutama "persoonallinen ja yksilöllinen" tatska elämän järisyttävimpiin tapahtumiin liittyen

- on säännöllinen pedikyyriaika

-on viehtymys höpöhoitoihin (reiki, homeopatia) tai mietiskely-rentoutus-voimaantumisharjoituksia

- mieli vetää erikoisiin matkakohteisiin

- harrastuksissa on golf, viininmaistelu, ruoanlaitto pitkän kaavan mukaan

- perheessä ap määrää mitä tehdään

- on syvä rakkaus omaan peilikuvaansa

Ajattelen avioliitosta aika samalla tavalla kuin ap. En ehkä yhtä voimakkaasti vastusta avioitumista, mutta minulle se ei sovi. Olen löytänyt samanhenkisen kumppanin. Kuvioon ei kuulu talo tai lapsetkaan.

ei ole kylläkään patriarkaalinen instituutio, vaan pikemminkin matriarkaalinen. Mikään ei pakota jäämään avioliittoon sen enempää kuin avoliittoonkaan. Siksihän sanotaan, että tahdon ei että lupaan.. On hyvä että yhteiskunnan epäkohtiin aina jotkut uskaltavat puuttua, sillä niin yhteiskunnallisia oloja parannetaan. Yhteiskunta ei kuitenkaan mitenkään parane - tai myöskään huonone siitä että ap ei halua mennä naimisiin. Jos haluat ap funtsia joka aamu uudestaan, että ollako nyt tuon rinnakkaisdemokratian toisen osapuolen kanssa vai et, niin onhan siinä erossa sitten vähäsen vähemmän muodollisuuksia kuin avioerossa. Harkinta-aikaakaan ei ole, vaan pääsette eroon toisistanne tarvittaessa heti.

ei ole kylläkään patriarkaalinen instituutio, vaan pikemminkin matriarkaalinen.

Et selvästikään tiedä, mitä nuo sanat tarkoittavat.

Jos haluat ap funtsia joka aamu uudestaan, että ollako nyt tuon rinnakkaisdemokratian toisen osapuolen kanssa vai et, niin onhan siinä erossa sitten vähäsen vähemmän muodollisuuksia kuin avioerossa. Harkinta-aikaakaan ei ole, vaan pääsette eroon toisistanne tarvittaessa heti.

Ei kyllä taida päästä, koska eikös ap:llä (siis sillä kuvitteellisella hahmolla, joka on ap) pitänyt olla asunto ja lapsia. Ei silloin todellakaan lähdetä ihan "noin vaan".

että jos joku asia on toiselle hurjan tärkeä, siitä pitää sanoa ja toisen pitää yrittää ymmärtää. Kaikkea ei voi hyväksyä, mutta voi yrittää ymmärtää. Ja jos joku asia on kynnyskysymyksellinen, toista ei saa painostaa tai sitten ei rakasta todella toista sellaisena kuin se on.



Tämä on minulle todella tärkeä asia, en ole lähdössä mihinkään, rakastan miestäni kuin hullu puuroa ja olen niin sitoutunut kuin inhimillisesti mahdollista, en vain halua mennä naimisiin!



Ei ole provo.

ap

Se on tullut ketjussa jo selväksi, että sinulle tärkeintä on vain sinä ja sinun yhteiskuntakapinalliset arvosi. Mutta parisuhteeseen kuuluu kaksi ihmistä, ja myös hänen arvojensa ja tunteidensa kuuluisi merkitä sinulle. Se kuuluu rakkauteen.



Miksi naimisiinmeno olisi sinulle niin kamalaa? Aivan kuin pelkäisit naimisiinmenon aiheuttavan jotain kamalaa, josta et pääse pois.

Se on tullut ketjussa jo selväksi, että sinulle tärkeintä on vain sinä ja sinun yhteiskuntakapinalliset arvosi. Mutta parisuhteeseen kuuluu kaksi ihmistä, ja myös hänen arvojensa ja tunteidensa kuuluisi merkitä sinulle. Se kuuluu rakkauteen.

Miksi naimisiinmeno olisi sinulle niin kamalaa? Aivan kuin pelkäisit naimisiinmenon aiheuttavan jotain kamalaa, josta et pääse pois.

että ei avioliitossa ole ap:n mielestä mitään kauheeta. Hän haluaa olla kapinallinen ja erikoinen ja saada huomiota ja siksi on päättänyt, ettei naimisiin meno ole "hänen juttunsa". Apua apua apua, MIES haluaisi naimisiin mutta MINÄ en haluaisi, olen siis haluttu mutta en tavallinen nainen, joka kuvitelmieni mukaan haluaa naimisiin. : )

että ap ei niinkään kammoa avioliittoa, vaan hänessä on aika lailla draamataiteilijan vikaa ja hän todennäköisesti rakastaa sitä huomiota, jonka hän nyt ilmeisesti saa, kun voi vähän kyykyttää miestään kieltäytymällä naimisiinmenosta. Ap:n egoa varmaan hivelee kun mies kosii monta kertaa ja aina voi vastata EI.

Vaikka suostuisit miehesi kanssa naimisiin hänen mielikseen, niin kyllähän sinä voit naimisissa ollessasikin kapinoida yhteiskunnallisia arvoja vastaan. Voit ajatella, että ei avioliitto olisi ollut sinulle välttämätön, mutta suostuit siihen miehesi mieliksi, koska se on hänelle niin tärkeää ja suuri rakkauden osoitus. Ja jälkeenpäin huomaisit, että eihän se niin kamalaa ollut sanoa miehelle "tahdon" siellä alttarilla, kun onhan teillä tarkoitus jokatapauksessa olla yhdessä loppuelämä. Sama suhdehan teillä olisi silloinkin ja te samat ihmiset siinä edelleen.



Vai onko sinun kapinasi takana jokin nolotus. Oletteko olleet pitkään yhdessä ja sinua kenties nolottaisi, jos nyt menisitte naimisiin ja kaikki ihmettelisivät että miksi nyt vasta menette naimisiin? Miksi ette voineet mennä aikaisemmin? Eikö miehesi halunnut aikaisemmin?



Ja kyllähän sinä voit purkaa kapinointiasi muita yhteiskunnallisia arvoja vastaan, vaikka olisit naimisissa. Vai onko tuo avioliitto vain kapinointisi kohde.



Herää kysymys, ihan kuin jotenkin haluaisit kapinoida miestäsi vastaan, että HÄNEN kanssaan et naimisiin suostu.

Minäkin olen feministi ja kannatan monenlaisia yhteiskunnallisia muutoksia ja vastustan tiettyjä normeja ja kaavoja, joiden mukaan ihmisten oletetaan toimivan.



Tämä ei silti estänyt minua avioitumasta rakastamani miehen kanssa, vaikka asia ei minulle ollut mitenkään pakollinen. Kumppanuuteen vain mielestäni kuuluu se, että tärkein asia ei ole oma vaan toisen ja yhteinen hyvä. Samalla tavalla mies on ymmärtäväinen ja joustava esim. omaa ekoeettisyyttäni kohtaan vaikkei juuri ympäristöasioista pode huonoa omaatuntoa.

Jos olette vuosikausia yhdessä ei se lähteminen ole yhtään sen helpompaa oletteko sitten naimisissa tai ette.



Totuttu yhteinen arki ja usko rakkauteen luo sen turvallisuuden tunteen, josta ei halua luopua, vaikka siltä välillä hetkellisesti tuntuisikin. Ei se avioliittopaperi ole se hidaste siinä.



Nimimerkillä 20 vuotta yhteostä taivalta takana

tulee mieleen, että kyllä juu, parisuhteessa on otettava huomioon toinen ja tehtävä kompromisseja. Mutta miksi teidän mielestänne tällaisessa tilanteessa juuri sen osapuolen pitäisi joustaa ja suostua toisen toiveeseen, joka ei halua naimisiin? Miksi se naimisiin vonkaaja ei voisi suostua ja myöntyä toisen tahtoon ja ottaa huomioon hänen vakaumuksensa.



Tietysti, jos tuollainen on kynnyskysymys, voi tietysti miettiä, onko oikean ihmisen kanssa lainkaan.

että mies on tässä asiassa realistisempi, ja ottaa huomioon esimerkiksi puolison kuoleman mahdollisuuden. Avoliitossa elävällä ei ole oikeutta mm. leskeneläkkeeseen ja myös omaisuuden jakaminen kuoleman jälkeen on ongelmallisempaa. Avioliitto tuo suhteelle lain turvan, sen vaan on fakta.

jos toinen haluaa rakkaudesta mennä loppuelämän kestävään avioliittoon, jota avioliitto ymmärrettävästi monelle ihmiselle merkitsee ja symbolisoi ja johon sitoutunut avoliitto luonnollisesti johtaa, ja toinen taas haluaa asettaa etusijalle oman itsensä, itsekkyytensä ja yhteiskuntavastaiset arvonsa, niin kummassahan on kyse Oikeasta rakkaudesta ja kumppanin huomioimisesta. Siis jos vaakakupissa on toisella kumppanilla rakkaus kumppaniin ja toisella oma itse ja omat arvot ja yhteiskuntaa vastaan kapinointi?

Pääosan Euroopan historiaa avioliitto on ollut kahden perheen välinen taloudellinen sopimus, jossa perheiden lapset naitettiin keskenään. Romanttinen rakkaus tai kiintymys ei ollut olennaista.[22] Historiallisesti on painotettu avioliiton väitettyä "välttämättömyyttä"[23].



Muinaisessa Kreikassa ei ollut erityistä avioliittoseremoniaa, vain keskinäinen yhteisymmärrys siitä, että pari piti toisiaan miehenä ja vaimona[24]. Miehet olivat yleensä 20 - 40-vuotiaita[25] ja olettivat vaimojensa olevan varhaisteinejä. Tämä saattoi johtua siitä, että asepalvelus oli yleensä suoritettu 30. ikävuoden paikkeilla ja nuoren naisen naiminen varmisti tämän neitsyyden[26]. Vaimoilla oli vähän oikeuksia yhteiskunnassa ja heidän oletettiin huolehtivan kodista ja lapsista[27]. Perintö oli tunteita tärkeämpi: jos naisen isä kuoli ilman miesperillisiä, nainen saatettiin pakottaan naimaan lähin miessukulaisensa ja tarvittaessa eroamaan ensin nykyisestä miehestään[28].



Näinä moderneina aikoina se ei merkitse 50 %:lle ihmisistä mitään loppupeleissä ja se ei ole millään muotoa välttämätöntä! Prinsessakakkua ja - unelmia! Tärkeämpää on sanoa itselleen, että tuon kanssa tahdon olla hyvässä ja pahassa kuin lain, suvun tai kavereiden edessä.

jos toinen haluaa rakkaudesta mennä loppuelämän kestävään avioliittoon, jota avioliitto ymmärrettävästi monelle ihmiselle merkitsee ja symbolisoi ja johon sitoutunut avoliitto luonnollisesti johtaa, ja toinen taas haluaa asettaa etusijalle oman itsensä, itsekkyytensä ja yhteiskuntavastaiset arvonsa, niin kummassahan on kyse Oikeasta rakkaudesta ja kumppanin huomioimisesta. Siis jos vaakakupissa on toisella kumppanilla rakkaus kumppaniin ja toisella oma itse ja omat arvot ja yhteiskuntaa vastaan kapinointi?

itselläni on onneksi kumppani, jolle rakkaus ja parisuhde tarkoittaa samaa kuin minulle eikä kummallekaan avioliitto ole tärkeä. Mutta sanoisinkin tuohon, että jos toiselle oikea rakkaus tarkoittaa pereinteistä avioliittoa ja toiselle sitä, ettei mennä perinteiseen avioliittoon, niin ei tuosta voi vetää mitään johtopäätöksiä siitä, kumpi rakastaa enemmän tai syvällisemmin. Lähinnä siinä on kyse näkemyseroista.

Se, että avioliitto symboloi "monelle" jotain tiettyä asiaa, ei suinkaan tarkoita, että kaikkien muiden pitäisi myöntyä ja toimia samalla lailla.

Miksi kutsutaan itsekkyydeksi sitä, jos ei halua naimisiin? Entä, jos ihmisen mielestä avioliitto on kertakaikkiaan epäromanttinen ja totaalinen antikliimaksi suhteessa? Nimittäin siltä se minusta tuntuisi. Eikö sekin ole itsekästä, että vaatii toista muuttumaan ja myöntymään?

Ei tuohon muuta ratkaisua ole kuin keskusteleminen ja sen pohdinta, onko kummallekin asia niin tärkeä, ettei voi joustaa. Ja mahdollisesti on sitten muitakin näkemyseroja. Onko esim. avioliittoon fiksautunut tyyppi muutenkin kovin sovinnainen, heijastuuko se yhteiselämään? Ehkä pitää pohtia yhdessäoloa vähän laajemmin kuin vain avioliittokysymyksen kautta.

Varsinkin aiemmin on Suomen luterilainen kirkko vastustanut jyrkästi laillistamattomassa parisuhteessa elämistä. Kulttuurihistoriallisesti asia liittyy avioliiton merkitykseen yhteiskunnassa. Naimattoman miehen ja naisen yhteiselo mahdollistui salavuoteuden rangaistavuuden poistuttua Suomen rikoslaista 1926. Sosiaalisesti hyväksyttäväksi asia tuli vasta paljon myöhemmin.

tunteita vakavasti. Miehelläsi on ihan luonnollinen tarve tietää, että rakas puoliso on rinnalla silloinkin, kun hän ei ole haluttava eikä kiinnostava. Jos hän masentuu, sairastuu, lihoo, tai mitä tahansa, mitä vanhuus tuo tullessaan, hän haluaa uskoa, että sinä rakastat häntä, ja pysyt hänen rinnallaan.



Sinä haluat sen kieltää häneltä, koska haluat pitää itselläsi oikeuden valita joka päivä. Se on minusta surullista, ja viet sekä itseltäsi että mieheltäsi mahdollisuuden kokea sen, mitä on todellinen rakkaus. Rakkauteen kun kuuluu aina itsensä kieltäminen, ja toisen hyvän asettaminen omansa edelle.