Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitto vs. avoliitto.
03.07.2011 |
Miten on tänä päivänä, onko pakko mennä naimisiin? Miksi? Jos olisit ollut avoliitossa yli 15 vuotta ja yhteisiä lapsia, menisitkö vielä naimisiin? Siis saman miehen kanssa :D
Kommentit (222)
ei tarvitse miettiä kysymystä, tahdotko rakastaa. Ei siinä edes vannota suurta rakkautta vaan sitä, että tahdotko.
Avoliitossa kunhan kannat tavarat sisään ja teet muuttoilmoituksen. Helppoa kuin heinänteko.
enää symboloi mitään oikeaa sitoutumista, koska avioeron ottaminen on niin helppoa. Helppohan se nyt on yhtenä päivänä vannoa ikuista rakkautta, kun ei sitä lupausta tarvitse pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jollekin naiselle edelleen elämän täyttymys on naimisiin pääseminen..no pitäähän sitä olla edes jotain.
ei tarvitse miettiä kysymystä, tahdotko rakastaa. Ei siinä edes vannota suurta rakkautta vaan sitä, että tahdotko.
Avoliitossa kunhan kannat tavarat sisään ja teet muuttoilmoituksen. Helppoa kuin heinänteko.
ja silti puolet tuleekin siihen tulokseen, ettei enää tahdokaan.
nimenomaan avolaiset itse monesti sanovat, että heitä sitoo lapset ja asuntolaina, ikäänkuin olisivat niiden takia yhdessä. Heitä siis tarkoitin kysymyksessäni.
Aika harva varmaan sanoo noin, tuskin kukaan. Tässä ketjussa ihmiset ovat sanoneet, että vaatii suurempaa sitoutumista ottaa yhteinen asuntolaina tai varsinkin hankkia yhdessä lapsia kuin mennä naimisiin.
Toivon myös, ettei kukaan naimisissa oleva ajattele olevansa toisen kanssa sen avioliiton vuoksi tai koe nimenomaan avioliiton sitovan itseään kumppaniinsa. Olisi aika ankeaa!
Jatkuvastihan tuohon törmää, että avolaiset sanovat olevansa sitoutuneita lasten ja asuntolainan takia. Ja toki, niinhän kuuluu ollakin, että on sitoutunut hoitamaan yhdessä niitä LAPSIA ja maksamaan yhdessä ASUNTOLAINAA, mutta ei se silti ole välttämättä osoitus puolisoiden KESKINÄISESTÄ sitoutuneisuudesta. Onhan niitä, jotka tekevät lapsia ja ottavat asuntolainan sen toiseksi parhaan kumppanin kanssa, jos Oikeaa ei ole löytynyt.
Avioliitto osoittaa sitä, että puolisot ovat todella vakuuttuneita siitä halustaan sitoutua myös TOISIINSA, KESKINÄISEN rakkautensa takia. Eikä avioliitto ole mikään paperinpala, vaan kyllä se "tahdon" siellä alttarilla tulee ihan sydämestä. Ei mikään paperinpala pidä tai sido ihmisiä yhteen, vaan se sydämen halu sitoutua avioliittoon.
vaikka on lapsiakin. Aika monella on se ensimäinen lapsi tehty eka avosuhteessa ja ero on tullut kun mies ei ole halunnut sitoutua sen enempää. Sitten kohdataan se mies, kenen kanssa mennään naimisiin ja usein sitten tehdään lisää lapsia.
Eihän näitä avoeroja pitäisi siis edes tulla jos on lapsia, koska se on niin onnen autuutta ja ihanan vapaata ja aitoa rakkautta. Moni vain kertoo, että ero tuli, koska mies ei halunnut sitoutua suhteeseen (mennä naimisiin) vaan koki, että on vapaa poikamies, koska elivät avoliitossa.
Ei sen puoleen, tiedän sellaisiakin miehiä, jotka on asuneet avoliitossa ja joilla on lapsi tai pari. Eivät ole olleet valmiita naimisiin kuulemma. Sitten poks vain ovat tavanneet toisen naisen ja yhtäkkiä onkin hääkellot soineet kun tämä nainen on ollut heidän mielestään se oikea.
Omakin mieheni on tällainen:) Asui avoliitossa kun tapasimme ja ei kuulemma halunnut sitoutua. Mutta kun me tapasimme, ei mennyt kauaa kun muutti luokseni ja kosi minua. Olemme olleet naimisissa nyt 18 vuotta ja ei ole tähän mennessä edes tullut mieleenkään kummallakaan erota. Ax-avokki toki on vähän katkera ja on yrittänyt myrkyttää lapsen mieltä isäänsä vastaan, mutta onneksi ei onnistunut.
Tosin on kyllä totta, että moni esimerkiksi eroa miettivä avopuoliso ajattelee nimenomaan asunnon ja lasten olevan eron "este" tai syy olla yhdessä. MUTTA - samoin on monen avioliitossa olevan, eroa miettivän kohdalla. Tietenkin kummassakin tapauksessa lopputulos on aika ikävä (jäädä suhteeseen, josta oikeastaan tahtoisi pois), mutta siviilisäädystä riippumatta ihmiset tuntuvat kokevan esimerkiksi lasten olevan se isoin sitova tekijä, ei suinkaan sen avioliittopaperin (poislukien ne uskovaiset joille avioero olisi synti...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto osoittaa sitä, että puolisot ovat todella vakuuttuneita siitä halustaan sitoutua myös TOISIINSA, KESKINÄISEN rakkautensa takia. Eikä avioliitto ole mikään paperinpala, vaan kyllä se "tahdon" siellä alttarilla tulee ihan sydämestä. Ei mikään paperinpala pidä tai sido ihmisiä yhteen, vaan se sydämen halu sitoutua avioliittoon.
ne lukuisat avioerot sitten johtuu?
jos jollekin naiselle edelleen elämän täyttymys on naimisiin pääseminen..no pitäähän sitä olla edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se toki vaikea uskoa että kaikille mies ja häät ei ole elämän ainoa sisältö.
se toki vaikea uskoa että kaikille mies ja häät ei ole elämän ainoa sisältö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnetko henkilökohtaisesti kaikki maailman avoliitossa olevat naiset voidaksesi sanoa, että he vain odottavat miehen kosintaa? Ja kukaan ei osaa vastata siihen, miksi avioeroja on niin paljon, vaikka avioliitto on ikuisen sitoutumisen ja tahtomisen merkki..
Koska avoerossa tarvitsee vain ottaa omat kamat matkaan ja häipyä. Avioeroa täytyy anoa ja sitten täytyy tehdä omaisuuden jakoa. Tässä voi apuna olla myös avioehto.
Mutta eikö ole aika nöyryyttävää, että aikuisen ihmisen täytyy ANOA eroa, jonka itse haluaa päättää?
Teoriassa avoliitosta voi vaan lähteä. Käytännössä kuitenkin, jos on omaisuutta tai lapsia, nekin asiat täytyy selvittää. Ja toisaalta, kyllähän se aviopuolisokin voi vaan kerätä kamppeensa ja poistua kuvioista - vaikka virallinen osuus onkinmonimutkaisempi. Eli kyllä, virallinen osio eroissa on erilainen. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen, kuinka helppoa tai yksinkertaista eroaminen on.
Eli kyllä avioliitossa eri tavalla sitoudutaan siihen eroonkin. Eihän kukaan ole sanonut, että avioliiton täytyisi olla ikuinen. Se loppuu aina eroon tai kuolemaan, mutta avioerossa pätee hiukan eri säännöt kuin avoerossa.
Avoero on sillä tavalla helpompi, että lähdet vain ja teet muuttoilmoituksen. Sen enempää siihen ei tarvita, eikä ole harkinta-aikaa. Tai jos sattuu niin, että miehesi on parempituloinen ja on pannut kaiken omille nimilleen niin hän vie matkassaan kaiken ja hyvässä lykyssä potkii sinut asunnosta ulos, vaikka olisit maksanut siitä mitä tahansa.
Aina vedotaan tähän, että "rikas miehesi heittää sinut pois". Minusta on ihan itsestänselvää ja oikein, että rikas puoliso voi pitää erossa omaisuutensa! Nykypäivänä kuitenkaan parisuhteen normimalli ei enää ole se, että köyhä tyttöraasu pelastautuu jonkun varakkaamman miehen elätiksi, vaan nykyisin on ihan normaalia, että naisellakin on ammatti, työ ja omaisuutta.
Ja toisaalta taas aika harva on niin tyhmä, että jos itselläkin on rahaa, niin maksaa vain toisen nimissä olevaa asuntoa!
Mutta ymmärrän kyllä, että asiaa pitää yrittää teidän avolaisten vatvoa vaikka mihin suuntaan. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista pätee tähän erittäin hyvin.
Minusta noissa avioeron ja avoeron eriävyyksissä (jotka itse otit esiin) ei ole ainakaan tulut ilmi mitään sellaista, joka tekisi avioliitosta houkuttelevamman. Pikemminkin päinvastoin. Mutta vaikka avioero olisikin vähän "kivempi", niin oudolta tuntuisi sillä perusteella valita siviilisääty ja olla parisuhteessa, että "meillä on sitten kivempi ero".
Vaikka tietysti tonkin näkökulman voi ottaa huomioon, jos on vaikea päättää, kumpi yhdessäolon muoto olisi se oma juttu. Joku voi kokeakin plussana sen, että eroa pitää anoa, on harkinta-aika ja pääsee käsiksi toise rahoihin. Joku muu voi pitää hyvänä sitä, että ihmisen oma päätös riittää ja kumpikin pitää omansa.
Ja yhteenhän voi eronkin jälkeen palata, oli sitten harkinta-aika tai ei. Sellainen lienee harvinaista, mutta ei se mahdotontakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnetko henkilökohtaisesti kaikki maailman avoliitossa olevat naiset voidaksesi sanoa, että he vain odottavat miehen kosintaa? Ja kukaan ei osaa vastata siihen, miksi avioeroja on niin paljon, vaikka avioliitto on ikuisen sitoutumisen ja tahtomisen merkki..ja eroja on paljon, vaikka se eroaminen ei edes ole yhtä helppoa kuin avoliitossa! Hämmentävää.
ei tarvitse miettiä kysymystä, tahdotko rakastaa. Ei siinä edes vannota suurta rakkautta vaan sitä, että tahdotko.
Avoliitossa kunhan kannat tavarat sisään ja teet muuttoilmoituksen. Helppoa kuin heinänteko.
ja silti puolet tuleekin siihen tulokseen, ettei enää tahdokaan.
senhän takia te susiparit ette uskalla avioliittoon, kun te uskotte suhteenne kuuluvan niiden eroajien joukkoon. Sitten pysytte vain avoliitossa, josta teille tulee paljon todennäköisemmin ero.
Yli puolet avioliitoista kestää koko loppuelämän ajan. Ettekö susiparit usko, että teidän mahdollinen avioliitto voisi kuulua siihen joukkoon? Kun aina pitää ajatella kyynisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvitse miettiä kysymystä, tahdotko rakastaa. Ei siinä edes vannota suurta rakkautta vaan sitä, että tahdotko.
Ei tarvitsekaan. Avoliittoon voi kukin mennä joko miettien tai miettimättä. Mutta se on minusta ihan hyvä. Ihan samalla lailla avioliittoonkin voi mennä miettimättä tai miettien vain pintapuolisesti. Ja ihan hyvä sekin on. Loppujen lopuksi millään ei pystytä kontrolloimaan, kuinka sitoutuneita ihmiset ovat toisiinsa, eikä pidä voidakaan - se on aina kahdenkeskinen asia.
Sinulle voi olla yllätys se, että moni pariskunta (avo/avio) rakastaa toisiaan ihan aidosti ilman/huolimatta noista rituaaleista.
Avoliitossa kunhan kannat tavarat sisään ja teet muuttoilmoituksen. Helppoa kuin heinänteko.
Niin, ja juuri noin helppoa sen pitääkin olla. Mutta eipä naimisiin menokaan kovin vaikeaa taida olla, vai onko? Ja ei siihen avoliittoonkaan noin vaan mennä, eihän kenenkään luo voi muuttaa ilman kahdenkeskistä päätöstä tai sopimusta, eli kyllä sekin jonkinlaista keskustelua vaatii.
Siitä, kuinka helposti avoliittoon "mennään" tai kuinka monimutkaisia rituaaleja avioliittoon milloinkin liitetään, ei kuitenkaan voi vetää mitään johtopäätöksiä itse ihmisuhteen aitoudesta. Toki, jos sinusta on jokin lisäarvo sillä, että täytyy olla jotain rituaaleja, niin silloin avioliitto on varmasti sinulle sopivin yhdessäolon muoto.
Itse asuin usean vuoden eri paikkakunnalla kuin elämänkumppanini (töiden takia). En silti kokenut, että yhteenmuuttomme olisi ollut mikään "avoliiton solmiminen" tai edes avoliiton aloittaminen. Se oli se ihan sama ihmissuhde, ja ajattelin jo silloin, kun asuimme erillään, että haluan olla tuon ihmisen kanssa aina. Outoa olisi hahmottaa omaa parisuhdetta ulkoisten tunnusmerkkien kuten yhteisen osoitteen tai siviilisäädyn perusteella!
Jatkuvastihan tuohon törmää, että avolaiset sanovat olevansa sitoutuneita lasten ja asuntolainan takia.
missä olet sellaiseen törmännyt? Vai oletkohan ymmärtänyt jotain väärin? Suomessa on ihan yleinen käytäntö se, että aletaan seurustella ja elää yhdessä rakkauden vuoksi, ei suinkaan jotta voisi ottaa asuntolainan ja tehdä lapsia. Yleensä ihmiset haluavat yhteisen kodin ja lapsia vasta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluavat elää, jota rakastavat ja joka tuntuu itselle oikealta kumppanilta.
Yhtä lapsellista olisi väittää, että naimisiin mennään vain, jotta saataisiin se avioliitto. Joten äläpäs vääristele siellä.
Ja toki, niinhän kuuluu ollakin, että on sitoutunut hoitamaan yhdessä niitä LAPSIA ja maksamaan yhdessä ASUNTOLAINAA, mutta ei se silti ole välttämättä osoitus puolisoiden KESKINÄISESTÄ sitoutuneisuudesta. Onhan niitä, jotka tekevät lapsia ja ottavat asuntolainan sen toiseksi parhaan kumppanin kanssa, jos Oikeaa ei ole löytynyt.
Sitäkin tapahtuu. Ja on niitäkin, jotka menevät naimisiin sen toiseksi parhaan kanssa, jos Oikeaa ei ole löytynyt. Kumpikaan näistä ei silti liene mikään suuri rikos, koska sen enempää avoliiton kuin avioliitonkaan emotionaalisesta sisällöstä ei ole säädetty missään laissa. Naimisiin voi mennä jopa vain rahan takia, ja se olisi ihan laillista.
Avioliitto osoittaa sitä, että puolisot ovat todella vakuuttuneita siitä halustaan sitoutua myös TOISIINSA, KESKINÄISEN rakkautensa takia.
Todista - miten niin osoittaa? Vähän perusteluja, kiitos!
Eikä avioliitto ole mikään paperinpala, vaan kyllä se "tahdon" siellä alttarilla tulee ihan sydämestä. Ei mikään paperinpala pidä tai sido ihmisiä yhteen, vaan se sydämen halu sitoutua avioliittoon.
Voisit todistaa tämänkin. Pystytkö siihen? Epäilen. Mistä tiedät, mitä kenenkin sydämessä ja mielessä on? Tottakai tuo on toivottavaa, ja varmaan suurimman osan kohdalla totta. Se ei silti tarkoita sitä, että kaikki muut parit (siis esim. avoparit) EIVÄT voisi tuntea samoin, vain siksi, että heidän tapansa elää yhdessä on juridisesti hiukan erilainen.
todellakin pakkasin kamat ja otin oman kämpän. Paperin toimittaminen käräjäoikeuteen oli ihan pikkujuttu. Suurin homma siinä erossa oli saada omakotitalo myytyä. Sekin meni aika helposti: tapasimme välittäjän, allekirjoitettiin toimeksianto ja muutaman viikon päästä tehtiin kaupat. Se siitä. Ai niin, 6kk:n jälkeen piti taas toimittaa lappunen käräjäoikeuteen. Ero oli aika helppo: lähti vaan ja perään ei ole tarvinnut katsella talon myynnin jälkeen.
Nyt avoliitossa ja kaksi yhteistä lasta. Ei tästä niin vaan voi lähteä. JA nykyinen mies tulee aina olemaan osa mun elämää toisin kuin eksä.
Mua vaan nyppii se ajatus, että avioliitossa olisi jotain erolta suojelevaa ja eniten hävettää, että nykyään on vielä nuoria naisia, jotka kokevat avioliiton päämääräksi. Noloa.
Miksihän minä tiedän niin paljon avopareja, jotka on eronneet vaikka on lapsiakin. Aika monella on se ensimäinen lapsi tehty eka avosuhteessa ja ero on tullut kun mies ei ole halunnut sitoutua sen enempää. Sitten kohdataan se mies, kenen kanssa mennään naimisiin ja usein sitten tehdään lisää lapsia.
koska SINUN tuttavapiirissäsi on tällaisia tapauksia, niin siitä voit yleistää koko väestöön? Löytyisiköhän sinulta vähän uskottavampia perusteluja?
Moni vain kertoo, että ero tuli, koska mies ei halunnut sitoutua suhteeseen (mennä naimisiin) vaan koki, että on vapaa poikamies, koska elivät avoliitossa.
No, kurja juttu, jos tuollaisen asian takia meni sitten koko parisuhde karille. Ei kuulosta silti kovin yleiseltä tuollainen, hassu juttu että juuri sinun tuttavapiirissäsi näitä on useampiakin. Mistähän se mahtaa johtua?
Ei sen puoleen, tiedän sellaisiakin miehiä, jotka on asuneet avoliitossa ja joilla on lapsi tai pari. Eivät ole olleet valmiita naimisiin kuulemma. Sitten poks vain ovat tavanneet toisen naisen ja yhtäkkiä onkin hääkellot soineet kun tämä nainen on ollut heidän mielestään se oikea.
Sinun tuttavapiirissäsihän onkin oikein paljon tällaisia Varsinaisia Argumentteja sen puolesta, että avoparit haluavat aina jotain muuta mutta eivät ainakaan sitä puolisoaan... Sinulle voi tulla yllätyksenä se, etteivät perustelusi oikein vakuuta.
Olisi minullakin tiedossa muutamia ikäviä juttuja, mitä avioparit ovat tehneet toisilleen, kurjia avioeroja jne, mutta en nyt hämmennä mieltäsi kertomalla niistä.
Mutta vinkkinä sinulle vastaisen varalle, että sellaiset argumentit kuin "mäkin tunnen yhden tapauksen" tai "mun tuttavapiirin perusteella uskallan yleistää" eivät ole kovin vakuuttavia ;)
senhän takia te susiparit ette uskalla avioliittoon, kun te uskotte suhteenne kuuluvan niiden eroajien joukkoon. Sitten pysytte vain avoliitossa, josta teille tulee paljon todennäköisemmin ero.Yli puolet avioliitoista kestää koko loppuelämän ajan. Ettekö susiparit usko, että teidän mahdollinen avioliitto voisi kuulua siihen joukkoon? Kun aina pitää ajatella kyynisesti.
Siellä taas joku vanhemman polven edustaja kirjoittelee käyttäen 1970-luvun termistöä...
No, jos tuolle linjalle lähdetään, niin yhtä hyvin voisi kysyä, ettekö te avioparit uskaltaneet pysyä avopareina, ettekö uskoneet sen toisen pysyvän kanssanne ilman virallista sopimusta. Ja ennen kaikkea: ettekö uskoneet, että vaikka tilastot sanosivat mitä, niin teidän suhteenne kyllä kestää.
Mutta enpä kysy, kun en lähde tuolle linjalle. Mutta tiedoksi vaan sinulle, että annat itsestäsi yksinkertaisen ja vanhanaikaisen kuvan, kun käytät sanaa "susipari".
senhän takia te susiparit ette uskalla avioliittoon, kun te uskotte suhteenne kuuluvan niiden eroajien joukkoon. Sitten pysytte vain avoliitossa, josta teille tulee paljon todennäköisemmin ero.Yli puolet avioliitoista kestää koko loppuelämän ajan. Ettekö susiparit usko, että teidän mahdollinen avioliitto voisi kuulua siihen joukkoon? Kun aina pitää ajatella kyynisesti.
Siellä taas joku vanhemman polven edustaja kirjoittelee käyttäen 1970-luvun termistöä...
No, jos tuolle linjalle lähdetään, niin yhtä hyvin voisi kysyä, ettekö te avioparit uskaltaneet pysyä avopareina, ettekö uskoneet sen toisen pysyvän kanssanne ilman virallista sopimusta. Ja ennen kaikkea: ettekö uskoneet, että vaikka tilastot sanosivat mitä, niin teidän suhteenne kyllä kestää.
Mutta enpä kysy, kun en lähde tuolle linjalle. Mutta tiedoksi vaan sinulle, että annat itsestäsi yksinkertaisen ja vanhanaikaisen kuvan, kun käytät sanaa "susipari".
Päivän parhaat naurut olen saanut tässä ketjussa, juuri katkerien naimattomien kommenteista. Toisaalta kyllä myös säälittää tuo naimattomien kyynisyys.
Kysyit, että eivätkö avioparit olisi uskoneet puolison pysyvän kanssaan ilman virallista sitoutumista. No, jos eivät olisi uskoneet, niin eivät taatusti olisi menneet naimisiin sellaisen ihmisen kanssa. Kuka sellaisen kanssa uskaltaisi naimisiin mennä, joka ei pysyisi ilman virallista sitoutumistakaan rinnalla?
Tottakai jokainen pariskunta on sitoutunut ja täysin varmoja sitoutumisestaan JO ENNEN virallista sitoutumista, eiväthän he muuten naimisiinkaan menisi. Jos olisivat epävarmoja puolison sitoutumisesta ilman virallista sitoutumista, niin eivät taatusti uskaltaisi naimisiin sellaisen kanssa. He vain ovat sitoutumisestaan niin varmoja JO ENNEN naimisiinmenoa, että ovat valmiita ottamaan sen suurimman sitoutumisen askeleen, avioitumisen.
Alkaa jo mennä todellisen naurettavuuden ja epätoivon puolelle nuo naimattomien argumentit. Ja herneet tuntuvat menevän nenään kaikesta.
Alue: Aihe vapaa
Koska avoerossa tarvitsee vain ottaa omat kamat matkaan ja häipyä. Avioeroa täytyy anoa ja sitten täytyy tehdä omaisuuden jakoa. Tässä voi apuna olla myös avioehto.
Eli kyllä avioliitossa eri tavalla sitoudutaan siihen eroonkin. Eihän kukaan ole sanonut, että avioliiton täytyisi olla ikuinen. Se loppuu aina eroon tai kuolemaan, mutta avioerossa pätee hiukan eri säännöt kuin avoerossa.
Avoero on sillä tavalla helpompi, että lähdet vain ja teet muuttoilmoituksen. Sen enempää siihen ei tarvita, eikä ole harkinta-aikaa. Tai jos sattuu niin, että miehesi on parempituloinen ja on pannut kaiken omille nimilleen niin hän vie matkassaan kaiken ja hyvässä lykyssä potkii sinut asunnosta ulos, vaikka olisit maksanut siitä mitä tahansa.
Mutta ymmärrän kyllä, että asiaa pitää yrittää teidän avolaisten vatvoa vaikka mihin suuntaan. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista pätee tähän erittäin hyvin.