Avioliitto vs. avoliitto.

edelleen miksi niitä avioeroja on niin paljon?

Kysyit, että eivätkö avioparit olisi uskoneet puolison pysyvän kanssaan ilman virallista sitoutumista.

Ei, en kysynyt! "Kysymykseni" tarkoitus oli osoittaa sen susipari-kommentoijan vastaavanlaise kysymyksen idioottimaisuus. Koska yhtä tyhmää oli kysyä "ettekö uskalla avioitua" kuin olisi kysyä "ettekö uskalla olla avoliitossa".

Olen tähän ketjuun muutamankin kerran kirjoittanut, että siviilisääty ei kerro yhtään mitään - paitsi siviilisäädyn. Suhteen sitoutuneisuudesta tai keskinäisestä rakkaudesta se ei kerro mitään. Eli joo, kyllä olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä mitä kirjoitit...

He vain ovat sitoutumisestaan niin varmoja JO ENNEN naimisiinmenoa, että ovat valmiita ottamaan sen suurimman sitoutumisen askeleen, avioitumisen.

Muuten olin siis samaa mieltä, mutta aika moni avioliitossa olevakin pitää vähän muita asioita suurempana sitoutumisen askeleena kuin avioliittoa. Mutta toki nämä ovat aika yksilökohtaisia juttuja. Mutta jos muistettaisiin ettei yleistetä ;)

Eli melkoisen pitkään. En yksinkertaisesti keksi yhtä ainoaa syytä mennä naimisiin.



Minulla on oma työ ja omat tulot, olen ja haluan tulevaisuudessakin olla taloudellisesti itsenäinen. En näe syytä, miksi minun tulisi periä mieheni omaisuus. Minulla on oma omaisuuteni ja omien vanhempieni perintö. Miehen omaisuus kuuluu mielestäni hänen vanhemmilleen, sillä hehän ovat mieheni aikuiseksi kasvattaneet ja tämä kasvatustyö on vaatinut suuret taloudelliset uhraukset.



Meillä ei ole, eikä tule, lapsia, joiden vuoksi taloudellinen tasa-arvo välillämme horjuisi (hoitovapaat, hidastunut urakehitys tms.). Tästä syystä emme myöskään olisi oikeutettuja leskeneläkkeeseen, vaikka naimisissa olisimmekin.



En usko jumalaan, enkä koe avioliiton yhteiskunnallista merkitystä mielekkäänä. Minä olen minä ja mieheni on mieheni. Olemme yhdessä, koska se on meidän henkilökohtainen valintamme. Emme me ole samaa sukua, eikä meillä ole tarvetta muodostaa "omaa sukua". Eikä meillä ole tarvetta näyttää muille, että katsokaa kuinka sitoutuneita ja tosissamme olemmekaan! Eiköhän tuo otsikon luku jo kerro kaiken oleellisen suhteemme sitoutuneisuuden asteesta.

Niinpä..avoliitto on vastuutonta elämistä missä ei haluta sitoutua toiseen!

Avoliitto sana pitäisi vaihtaa avosuhde-sanaksi tai muuksi. Siinä ihminen ei sitoudu yhtään mihinkään.Liitto on julkinen ja sitova, halutaan julkisesti sitoutua toiseen ja julistaa että tämä on puolisoni jota haluan rakastaa. Jos kunnioittaa itseään ei mene avosuhteeseen. Veljeni 10v kestänyt avosuhde päättyi, nainen vaan lähti. Mutta he eivät olleet sitoutuneet mihinkään, eivät luvanneet mitään. Avosuhteessa ei ole Jumalankaan siunausta. Se on huorintekemisessä elämistä, Raamatun näkökulmasta.

Niinpä..avoliitto on vastuutonta elämistä missä ei haluta sitoutua toiseen!

tahdon naimisiin perkele

tai etsi joku joka suostuu menemään

eivät uskalla hypätä sen rajan yli antaa vihkiä itsensä avioliittoon. Se ero avo-ja aviopareilla on.

Kysyit, että eivätkö avioparit olisi uskoneet puolison pysyvän kanssaan ilman virallista sitoutumista.

Ei, en kysynyt! "Kysymykseni" tarkoitus oli osoittaa sen susipari-kommentoijan vastaavanlaise kysymyksen idioottimaisuus. Koska yhtä tyhmää oli kysyä "ettekö uskalla avioitua" kuin olisi kysyä "ettekö uskalla olla avoliitossa".

Olen tähän ketjuun muutamankin kerran kirjoittanut, että siviilisääty ei kerro yhtään mitään - paitsi siviilisäädyn. Suhteen sitoutuneisuudesta tai keskinäisestä rakkaudesta se ei kerro mitään. Eli joo, kyllä olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä mitä kirjoitit...

He vain ovat sitoutumisestaan niin varmoja JO ENNEN naimisiinmenoa, että ovat valmiita ottamaan sen suurimman sitoutumisen askeleen, avioitumisen.

Muuten olin siis samaa mieltä, mutta aika moni avioliitossa olevakin pitää vähän muita asioita suurempana sitoutumisen askeleena kuin avioliittoa. Mutta toki nämä ovat aika yksilökohtaisia juttuja. Mutta jos muistettaisiin ettei yleistetä ;)

edelleen miksi niitä avioeroja on niin paljon?

vakituisesti töissä naisia n. 300, lisäksi 25 vuoden aikana siellä on ollut satoja naisia töissä. Joten se tuttavapiirini on aika kattava leikkaus naisten elämästä.

Ja todella, voin kertoa erittäin kurjia avoeroja, missä nainen on silmä kirkkaana selittänyt, että "me Jaken kans ollaan sillai rakastuttu oikeesti, eikä tarvita mitään sitoumuksii hei kun me ollaan sillai avopari, eikä haluta mitään vanhanaikaista vihkimistä"

No, en järkytä sinua, koska todella vaikutat hieman kireältä puolusteluissasi ja jossain määrin jopa epätoivoiselta. Olisi mielenkiintoista jutella miehesi kanssa, mitä mieltä hän on OIKEASTI tästä asiasta kun et ole vieressä vaahtoamassa:)

Miksihän minä tiedän niin paljon avopareja, jotka on eronneet vaikka on lapsiakin. Aika monella on se ensimäinen lapsi tehty eka avosuhteessa ja ero on tullut kun mies ei ole halunnut sitoutua sen enempää. Sitten kohdataan se mies, kenen kanssa mennään naimisiin ja usein sitten tehdään lisää lapsia.

koska SINUN tuttavapiirissäsi on tällaisia tapauksia, niin siitä voit yleistää koko väestöön? Löytyisiköhän sinulta vähän uskottavampia perusteluja?

Moni vain kertoo, että ero tuli, koska mies ei halunnut sitoutua suhteeseen (mennä naimisiin) vaan koki, että on vapaa poikamies, koska elivät avoliitossa.

No, kurja juttu, jos tuollaisen asian takia meni sitten koko parisuhde karille. Ei kuulosta silti kovin yleiseltä tuollainen, hassu juttu että juuri sinun tuttavapiirissäsi näitä on useampiakin. Mistähän se mahtaa johtua?

Ei sen puoleen, tiedän sellaisiakin miehiä, jotka on asuneet avoliitossa ja joilla on lapsi tai pari. Eivät ole olleet valmiita naimisiin kuulemma. Sitten poks vain ovat tavanneet toisen naisen ja yhtäkkiä onkin hääkellot soineet kun tämä nainen on ollut heidän mielestään se oikea.

Sinun tuttavapiirissäsihän onkin oikein paljon tällaisia Varsinaisia Argumentteja sen puolesta, että avoparit haluavat aina jotain muuta mutta eivät ainakaan sitä puolisoaan... Sinulle voi tulla yllätyksenä se, etteivät perustelusi oikein vakuuta.

Olisi minullakin tiedossa muutamia ikäviä juttuja, mitä avioparit ovat tehneet toisilleen, kurjia avioeroja jne, mutta en nyt hämmennä mieltäsi kertomalla niistä.

Mutta vinkkinä sinulle vastaisen varalle, että sellaiset argumentit kuin "mäkin tunnen yhden tapauksen" tai "mun tuttavapiirin perusteella uskallan yleistää" eivät ole kovin vakuuttavia ;)

avoeroissa ole mitään ihmettelemistä kun se kerran ei tarkoita yhtään mitään, mutta miksi niitä avioeroja on niin kamalasti vaikka sen pitäisi olla tarkkaan harkittu sitoutuminen joka kestää kuolemaan?

varmaan paljon avosuhteissa on sellaista, että toinen haluaisi naimisiin ja toinen ei, ja että se joka ei halua, vakuuttelee että on täysin sitoutunut ilman avioliittoa ja että avioliitto on vain paperinpala ja vanhanaikainen jne., vaikka todellisuudessa ei ajattelisikaan noin. Ei vain halua naimisiin juuri sen kumppanin kanssa ja haluaa pitää takaportin auki siltä varalta, jos tulee parempi vastaan. Tai jos hän epäilee suhteen kestoa. Mutta ei vaan halua paljastaa totuutta kumppanilleen, koska eihän se toinen silloin vierelle jäisi. Sitten naimisiin haluava osapuoli vaan uskoo sinisilmäisesti nuo toisen (teko)syyt ja hyvässä uskossa pysyy vain avoliitossa kumppaninsa kanssa. Kenties toinen sitten kyttää kokoajan salaa parempia kumppaniehdokkaita.

jos vanhemmat on kuollut? Että ikinä ei soiteta avopuolisolle vai? Jos näin on, niin TÄMÄ nyt on ainakin sellainen epäkohta, mikä pitäisi korjata. Ja jos avioliittohöyrypäät olette eri mieltä, niin ihmettelen suuresti.

Itse asiassa järkevintä olisi kysyä KAIKILTA ekalla terveyskeskuskäynnillä, että kuka on se lähin omainen, samalla kun kysytään muutkin tiedot. Voihan joku haluta, että soitetaan aviopuolison sijaan vaikka äidille, jos on vaikka huono liitto tms.

Nykyine perhekäsitys kuitenkin pohjaa ihan muihin asioihin kuin avioliittoon, joten tuollainen jääne pitäisi ainakin poistaa, jo ihan ihmisten oikeusturvan vuoksi!

Et sitten ole ihmetellyt sitä, miksi on niin tärkeää, että seksuaalisilla vähemmistöillä on samat oikeudet kuin muilla? Että on todella tärkeää, että hekin voivat laillistaa suhteensa? Niin moni kun on joutunut siihen tilanteeseen, että sieltä sairaalasta ei todellakaan soiteta puolisolle, vaan vanhemmille - koska sairaalaan joutunut ei ole laillinen puoliso.

Olen ollut myös hautajaisissa, joissa leski (mies) parinkymmenen yhteisen avoliittovuoden jälkeen ajettiin istumaan viimeiseen riviin, edesmenneen vanhemmat kun eivät hyväksyneet parin homoliittoa. Tämä tapahtui 90-luvulla, kun homoparien rekisteröityminen ei ollut vielä mahdollista.

tapa asua yhdessä on avioliitto. Minulle ei tule susilapsia enkä aio asua avoliitossa ennen naimisiinmenoa.

Ankaraa, mutta näin on asiat minun kanssa. Naisen kuuluu tietää oikea paikkansa perheessä, sillä mies on perheen pää ja nainen tekee niinkun mies käskee ja ennenkaikkea vaikenee vaadittaessa.

suvaitsemattomuutta ja sivistymättömyyttä olla hyväksymättä toisen ihmisen valintoja. Suomi on vapaa maa, jossa kukin toimii niinkuin parhaaksi näkee. Mielestäni jos ihminen ei pysty hyväksymään, että joku haluaa avioon/ei halua avioon on jokin pielessä. Ei todellakaan ole tarkoitus, että ihmiset ovat toistensa klooneja ja toimivat kaikki saman kaavan mukaan. Avioliitto ei todista kenenkään rakkautta, niinkuin avoliitto ei myöskään todista kenenkään onnettomuutta. Avioliitto ei ole tunne. Jos joku ei pysty ymmärtämään, että rakastaa ja sitoutua voi myös ilman avioliittoa kannattaisi ehkä pohtia hivenen sitä omaa maailmankuvaa. Se, että joku ei toimi samalla tavalla kuin juuri sinä ei todellakaan tarkoita, että se toinen ihminen olisi väärässä. jos ajattelet niin, olet aika itseriittoinen ja omaat vääristyneen maailmankuvan. Säälin ihmisiä, jotka ovat liian ahdasmielisiä hyväksymään toisen ihmisen erilaista näkemystä. Mahtaa olla vaikea elämä, kun joutuu jatkuvasti kritisoimaan ja tuhlaamaan energiaa toisten ihmisten elämiin. Jääkö teille ollenkaan energiaa keskittyä siihen omaan elämään ja niihin omiin valintoihinne?

Ei väestörekisteriin ilmoitella "lähimpiä omaisia", sillä se on virallinen tietokanta johon kirjataan vain ja ainoastaan juridiset yhteydet eli lapset, vanhemmat ja aviopuolisot. Avopuoliso tai poikaystävä ei ole yhteiskunnan lainsäädännön puitteissa millään tavalla juridinen yhteys.

Sairaalaan voit toki erikseen ilmoittaa vaikka naapurisi "lähimmäksi omaiseksi". Muuten he ottavat yhteyttä ensisijaisesti väestörekisterissä oleviin henkilöihin.

(Toivottavasti kuitenkin viestisi oli vitsiksi tarkoitettu...)

sehän on sitten varsin ikävää, että jos viranomaiset kuitenkin käyttävät juuri tätä tietolähteenään, niin sinne ei kuitenkaan saa tallentaa oikeaa tietoa. Sehän voi pahimmillaan vaarantaa jopa ihmisten oikeusturvan.

että avopuoliso ei vastaa virallisesti avopuolisonsa hoitopäätöksistä. Tämä tulee kyllä esiin onneksi vain silloin kuin avopuoliso ja viralliset omaiset ovat erimielisiä (ja viralliset omaiset tietävät oikeutensa). Avopuoliso ei myöskään saa yksin päättää mihin vainaja haudataan. Onneksi yleensä omaisten kanssa ei tule ongelmia.

Jos haluaa nämä oikeudet täytyy mennä naimisiin. Mutta kukaanhan ei siihen Suomessa pakota.

Ei väestörekisteriin ilmoitella "lähimpiä omaisia", sillä se on virallinen tietokanta johon kirjataan vain ja ainoastaan juridiset yhteydet eli lapset, vanhemmat ja aviopuolisot. Avopuoliso tai poikaystävä ei ole yhteiskunnan lainsäädännön puitteissa millään tavalla juridinen yhteys.

Sairaalaan voit toki erikseen ilmoittaa vaikka naapurisi "lähimmäksi omaiseksi". Muuten he ottavat yhteyttä ensisijaisesti väestörekisterissä oleviin henkilöihin.

(Toivottavasti kuitenkin viestisi oli vitsiksi tarkoitettu...)

sehän on sitten varsin ikävää, että jos viranomaiset kuitenkin käyttävät juuri tätä tietolähteenään, niin sinne ei kuitenkaan saa tallentaa oikeaa tietoa. Sehän voi pahimmillaan vaarantaa jopa ihmisten oikeusturvan.

<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011070413987519_uu.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011070413987519_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011070413987519_uu.shtml</a&gt;

Oletan, että joko nainen on viime hetkellä tajunnut turvattomuutensa ja lypsänyt tai sitten on oikeasti vaan huijari "kihlattu ja raskaana".

Mikäli kyseessä olisi ollut avioliitto niin vainajan veljellä ei olisi ollut nokan koputtamista vaikka liitto olisi ollut todella lyhyt.

Onpas taas "uutinen". Mitä tämä siis teidän mielestänne todistaa? Minusta älyttömintä koko uutisessa on miehen veljen kommentti, miksiköhän sekin oli pitänyt ottaa tuohon mukaan - sillä kun ei ole sen enempää uutisarvoa kuin todistusarvoakaan yhtään mihinkään.

Meitä on niin moneen junaan, ettei aina vaan jaksa ymmärtää.

Tuolla aikaisemmin on jo olennainen todettu. Suuri osa avoliittovauhkoojista oikeasti haluaa avioliiton oikeusvaikutukset, mutta ei naimisiin joistain syystä, jonkan rationaalisuutta en ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt. Niissä tapauksissa menkään hyvät ihmiset naimisiin. Liitosta pääsee eroon 6-12 kk jos ei halua oikeasti sitoutua puolisoonsa.

Näitä oikeita avoliittolaisia jo vähän oikeasti arvostaakin, kun asia on mietitty ja valinta tehty vakaasta harkinnasta ja hyväksytään se tosiasia, ettei avoliitto ole avioliitto.

entäs se, että moni AVIOLIITTOLAINEN haluaa poimia avoliiton etuja ja päätyy tekemään avioehdon? Ja kun nyt otit tämän eromahdolisuuden esiin, niin eikös sekin vähän vesitä sitä monen hehkuttamaa ideaa avioliitosta ikuisena liittona ja yhdessäololupauksena?

Kuinka moni oikeasti haluaisi avoliitostaan juridisesti avioliiton kaltaisen? En minä ainakaan. Mutta kuten tuossa äsken toiseen viestiin vastasin, pidän kyllä aikamoisena epäkohtana sitä, että avoparit rinnastetaan avioparehin silloin, kun se on pariskunnan etujen vastaista.

Nykyisen perhekäsityksen mukaan myös avoparin muodostama perhe on perhe - näin ollen on ihan naurettavaa ensin kohdella heitä perheenä vuosikymmeniä, ja sitten yht'äkkiä eron tullen sivuuttaa perhe kokonaan ja esim. jättää sairaalasta ilmoittamatta PERHEELLE. Onko se enää lastenkaan edun mukaista? Tähän ei kelpaa vastaukseksi, että "menkää naimisiin", koska avoliitto on ihan normaali yhdessä elämisen muoto nykypäivänä. Vaan mikäli tosiaan on niin älytön käytäntö, että sairaalasta aletaan soitella dementoituneelle mummolle tai tuntemattomille enoille, niin kyllä silloin vika on käytännössä, ei ihmisten valinnoissa.

Minua todella nyppii se, että ensin valitaan avoliitto ja sen jälkeen aletaan vinkuminen ja vonkuminen siitä, miksi heitä ei kohdella tasavertaisena perheenä avioliiton valinneiden kanssa. Sinä olet asumismuotosi ja siviilisäätysi valinnut. Sinulla on tietoa, mitä se merkitsee. Lopeta valitus ja tyydy valintaasi tai vaihda sitä. Vinkuminen ja vonkuminen asiasta, joka on koko ajan tiedossasi, on paitsi ärsyttävää myös typerää.

Avoliitto on normaali yhdessäelämisen muoto nykyään, olen samaa mieltä. Samalla se viestii myös yhteiskunnalle, että et pidä tärkeänä sitä, kenelle ilmoitetaan onnettomuudesta tai mitä tapahtuu eron tullen. Jos pidät näitä asioita tärkeänä, varmasti hoidat asiat viranomaisten kanssa niin, että saat itseäsi tyydyttävän ratkaisun. Miksi yhteiskunbnan pitäisi tulla sinun valinnoistasi vastuulliseksi? Yhteiskunta tarjoaa ratkaisun ongelmiisi, ja jos se ei sinulle kelpaa, saat ihan itse järjestää ongelmiisi itseäsi tyydyttävän ratkaisun.

Lopeta valitus ja tyydy valintoihisi!

Jos haluaa nämä oikeudet täytyy mennä naimisiin. Mutta kukaanhan ei siihen Suomessa pakota.

voi ilmoittaa terveydenhuoltoon omiin tietoihinsa, että haluaa aina avopuolison päättävän puolestaan, jos ei itse siihen kykene.

Parempi vaihtoehto olisi tietenkin muuttaa lakia niin, että elintenluovutustestamentin tavoin voisi itse ilmoittaa (esim. juuri terveydenhuollon tietokantaan) kenen haluaa hoitavan omia asioitaan (mukaanlukien vaikka tuon hautausasian). Mutta tämähän ei tietysti osalle ihmisistä käy, kun halutaan säilyttää se "avioliiton erityisasema". Tosin siitä voisi hyötyä moni avioliitossakin oleva esim. tilanteessa, jossa oma liitto on pelkkä kulissi ja haluaisikin jonkun toisen syrjäyttävän esim. perintöä kyttäävän puolisonsa edunvalvonnassa.

niin huomaa, että avoliittolaisia on (ainakin) kahdenlaisia:

1) Niitä, jotka ovat valinneet avoliiton, koska eivät halua tiettyjä avioliiton velvollisuuksia (esim. elatusvelvollisuus, periminen) vaan nimenomaan arvostavat avoliiton "vapautta" ja "sitoutumattomuutta" (en tarkoita näillä sitoutumattomuutta suhteeseen vaan lain mukaista sitovuutta)

2) Niitä, jotka kammoavat sanaa avioliitto ja haluavat mieluummin samat oikeudet kuin avioliitossa, kunhan sana nyt vain on eri.

Henkilökohtaisesti en tajua näitä kakkoskohdan vinkujia. Meillä kaikilla on VALINTA valita kahden parisuhdemuodon väliltä. Jos valitsee toisen, ei voi vaatia ja vinkua toisen oikeuksia vaan pitää tyytyä siihen, minkä on valinnut tai valita uudestaan.

Siispa kysyn kakkoskohdan avoliittolaisilta: miksi ette tyydy valintaanne vaan haluatte jotain ihmeyhdistelmiä, jotta teidän ei vain tarvitse harkita valitsemaanne uudestaan? Koko avoliitto/avioliittokeskustelua ei tarvitsisi käydä, jos te osaisitte olla tyytyväisiä valintaanne, mutta juuri teidän takianne näitä keskusteluja käydään jatkuvasti, koska te haluatte kaiken saman, mitä avioliitossakin on, ilman että tarvitsee myöntää, että olette ehkä tehneet sen virhevalinnan.

T. Ykköstyypin avolainen ja tyytyväinen valintaansa!