Avioliitto vs. avoliitto.

Jos haluaa nämä oikeudet täytyy mennä naimisiin. Mutta kukaanhan ei siihen Suomessa pakota.

voi ilmoittaa terveydenhuoltoon omiin tietoihinsa, että haluaa aina avopuolison päättävän puolestaan, jos ei itse siihen kykene.

Parempi vaihtoehto olisi tietenkin muuttaa lakia niin, että elintenluovutustestamentin tavoin voisi itse ilmoittaa (esim. juuri terveydenhuollon tietokantaan) kenen haluaa hoitavan omia asioitaan (mukaanlukien vaikka tuon hautausasian). Mutta tämähän ei tietysti osalle ihmisistä käy, kun halutaan säilyttää se "avioliiton erityisasema". Tosin siitä voisi hyötyä moni avioliitossakin oleva esim. tilanteessa, jossa oma liitto on pelkkä kulissi ja haluaisikin jonkun toisen syrjäyttävän esim. perintöä kyttäävän puolisonsa edunvalvonnassa.

systeemejä ja rekisterejä, kun helppo ja ilmainen tapa on jo olemassa?

Jos haluaa nämä oikeudet täytyy mennä naimisiin. Mutta kukaanhan ei siihen Suomessa pakota.

voi ilmoittaa terveydenhuoltoon omiin tietoihinsa, että haluaa aina avopuolison päättävän puolestaan, jos ei itse siihen kykene.

Parempi vaihtoehto olisi tietenkin muuttaa lakia niin, että elintenluovutustestamentin tavoin voisi itse ilmoittaa (esim. juuri terveydenhuollon tietokantaan) kenen haluaa hoitavan omia asioitaan (mukaanlukien vaikka tuon hautausasian). Mutta tämähän ei tietysti osalle ihmisistä käy, kun halutaan säilyttää se "avioliiton erityisasema". Tosin siitä voisi hyötyä moni avioliitossakin oleva esim. tilanteessa, jossa oma liitto on pelkkä kulissi ja haluaisikin jonkun toisen syrjäyttävän esim. perintöä kyttäävän puolisonsa edunvalvonnassa.

Jokainen avoliitossa elävä osaa varmasti miettiä tilanteen etukäteen ja mennä sitten vaikka naimisiin, jos kokee, että haluaa sen avopuolison päättävän esim. omasta hoidostaan.

Jokainen avioliitossa elävä osaa varmasti miettiä, kärkkyykö se puoliso perintöä ja ottaa eron, jotta hoito olisi laadukkaampaa.

Näihin ns. ongelmiisi on jo ratkaisut. Ei tarvita erillisiä lakeja. Miksi ihmeessä pitää muuttaa kahta selkeää valintaa avoliittoa ja avioliittoa joksikin ihmeelliseksi sekasotkuksi vain siksi, kun jotkut eivät osaa päättää, kumpi onkaan se parempi muoto?

Avoliitto on normaali yhdessäelämisen muoto nykyään, olen samaa mieltä. Samalla se viestii myös yhteiskunnalle, että et pidä tärkeänä sitä, kenelle ilmoitetaan onnettomuudesta tai mitä tapahtuu eron tullen.

Ei, vaan se viestii yhteiskunnalle sitä, että en halua olla avioliitossa, en halua että suhdettani rekisteröidään minnekään, enkä halua suhteeni olevan mikään yhteiskunnallinen instituutio. se viestii myös sitä, että en koe avioliittoa omakseni sen heteronormativisuuden ja toisaalta myös perinteisen sovinistisen historiansa vuoksi.

Se, kenelle ilmoitetaan onnettomuudessa, pitäisi tietenkin aina olla ihmisen itsensä päätettävissä. Ei aina se viralisesti lähin omainen ole oikeasti lähin, ja joskus se lähin omainen voi olla vaikka henkilö, jonka kanssa et ole oikeasti väleissä. Kyllä esim. sinkulla pitäisi olla oikeus ilmoittaa siihen tilalle vaikka kummitäti, jos esim. on vaara, että vanhemmat tekevät potilaan/vainajan tahdon vastaisia päätöksiä. Ymmärrätkö?

Joskus olemassaolevat käytännöt aina vanhentuvat, ja silloin niitä pitää olla valmis muuttamaan.

Ihan samalla tavoin naimisissa olevien asemaa on parannettu siten, että HE voivat kyllä poimia mieleisiään asioita, jotka ovat aiemmin kuuluneet vain avoliittoon - kuten vaikka mahdollisuus pitää omaisuudet erillään. Miksi vain avioliitossa olisi oikeus laajentaa omia oikeuksia? Tuo "lähin omainen" onnettomuustapauksissa olisi lähinnä inhimillistä, ei edes liity rahaa ja omaisuuden jakoon. Joten miksi sitä pitää vastustaa?

Jos pidät näitä asioita tärkeänä, varmasti hoidat asiat viranomaisten kanssa niin, että saat itseäsi tyydyttävän ratkaisun. Miksi yhteiskunbnan pitäisi tulla sinun valinnoistasi vastuulliseksi? Yhteiskunta tarjoaa ratkaisun ongelmiisi, ja jos se ei sinulle kelpaa, saat ihan itse järjestää ongelmiisi itseäsi tyydyttävän ratkaisun.

Miten yhteiskunta tulisi valinnoistani vastuulliseksi, jos huomioisi oikean perheeni esim. minun joutuessani sairaalaan? Kyllähän yhteiskunta huomioi meidän perheenä monessa muussakin asiassa. Miksi vastustat, että tällaisessa asiassa toimittaisiin inhimillisesti?

Ja miksi sitten naimisissa olevat vaativat yhteiskunnalta myönnytyksiä - piti saada mahdollisuus avioeroon, avioehtoon, ja ties mihin. Miksi ei kelvannut se perinteinen avioliiton malli, miksi piti alkaa poimia rusinoita avoliiton pullasta?

Juuri kaltaisesi patavanhoilliset konservatiivit saavat koko avioliiton tuntumaan entistä vastenmielisemmältä. Eihän maailma koskaan tule muuttumaan, jos kaikki vain myöntyvät tekemään sen perinteisen ratkaisun.

Jokaisen (niin avo- kuin avioliitossakin olevan) kannattaa allekirjoittaa hoitotestamentti, jolla itse voi määrittää oman hoitonsa jatkon tai keskeyttämisen. Ja Suomessa muuten ollaan kaikin tavoin järkeviä tässä hoitoasiassa, lääkärit nimittäin ottavat hyvinkin ammattimaisesti kantaa siihen kannattaako hoitoja jatkaa vai ei. Päätös hoidon keskeyttämisestä ei loppupeleissä ole omaisilla, vaan hoitohenkilökunnalla. Hoitotestamentilla voi vielä varmistaa, ettei jätetä sängynpohjalle kitumaan jos toivoa paranemisesta ei ole.

Jos haluaa nämä oikeudet täytyy mennä naimisiin. Mutta kukaanhan ei siihen Suomessa pakota.

voi ilmoittaa terveydenhuoltoon omiin tietoihinsa, että haluaa aina avopuolison päättävän puolestaan, jos ei itse siihen kykene. Parempi vaihtoehto olisi tietenkin muuttaa lakia niin, että elintenluovutustestamentin tavoin voisi itse ilmoittaa (esim. juuri terveydenhuollon tietokantaan) kenen haluaa hoitavan omia asioitaan (mukaanlukien vaikka tuon hautausasian). Mutta tämähän ei tietysti osalle ihmisistä käy, kun halutaan säilyttää se "avioliiton erityisasema". Tosin siitä voisi hyötyä moni avioliitossakin oleva esim. tilanteessa, jossa oma liitto on pelkkä kulissi ja haluaisikin jonkun toisen syrjäyttävän esim. perintöä kyttäävän puolisonsa edunvalvonnassa.

Jokainen avoliitossa elävä osaa varmasti miettiä tilanteen etukäteen ja mennä sitten vaikka naimisiin, jos kokee, että haluaa sen avopuolison päättävän esim. omasta hoidostaan. Jokainen avioliitossa elävä osaa varmasti miettiä, kärkkyykö se puoliso perintöä ja ottaa eron, jotta hoito olisi laadukkaampaa. Näihin ns. ongelmiisi on jo ratkaisut. Ei tarvita erillisiä lakeja. Miksi ihmeessä pitää muuttaa kahta selkeää valintaa avoliittoa ja avioliittoa joksikin ihmeelliseksi sekasotkuksi vain siksi, kun jotkut eivät osaa päättää, kumpi onkaan se parempi muoto?

siitä kysymys, että halutaan olla avoliitossa, mutta käytännössä halutaan niin paljon oikeuksia ja poikkeuksia avoliittoon, ettei se "avo"liitto enää eroa avioliitosta.

Kukin tekee valintansa, mutta ei sitten itke, että miksi avoliitolla ei ole samoja oikeusvaikutuksia kuin avioliitossa.

Kohta varmaan joku vaatii että pitää perustaa rekisteröity avoliitto-instuutio, jossa olisi avioliiton oikeusvaikutukset, mutta eri nimi.

Näihin ns. ongelmiisi on jo ratkaisut. Ei tarvita erillisiä lakeja. Miksi ihmeessä pitää muuttaa kahta selkeää valintaa avoliittoa ja avioliittoa joksikin ihmeelliseksi sekasotkuksi vain siksi, kun jotkut eivät osaa päättää, kumpi onkaan se parempi muoto?

avioliiton kohdallahan tämä sekasotku on jo tehty! Juuri äsken vastasin johonkin viestiin tästä. Esim. miksi avioliittoon piti vängällä saada avioehto, miksei voinut tyytyä vanhaan malliin, jossa oli selkästi kaksi täysin erillistä yhdessä elämisen muotoa?

Ja se, kenen haluaa päättävän hoidostaan, tulisikin olla laajempi kysymys kuin vain joku avioliitto/avoliitto -keskustelu. Kyllä ihmisellä yksilönä pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen haluaa hoitavan asioitaan. Eli se liittyy jo paljon muuhunkin kuin vain siviilisäätyyn - ihmisen itsemääräämisoikeutta tulisi aina kunnioittaa tällaisessakin asiassa. Ei kuulu sivistysvaltioon, että potilaan toive sivuutetaan ja hänen asioistaan päästetään päättämään joku hänen oman tahtonsa vastaisesti.

tehdä ne omat valintansa, niin miksi avioliittokiihkoilijat sitten esittävät väitteitä avoliitossa elävistä, niinkuin osaisivat lukea heidän ajatuksiaan? He myös perustelevat sanojaan sillä, että koska heidän ystävänsä etc. Aika jännä juttu. Siitä olen samaa mieltä, että samoja oikeuksia on turha alkaa vaatia, jos elää avoliitossa, se kun on edelleen se oma valinta. Olen se joka kirjoitti siitä oman valinnan oikeudesta.

Avoliitto on normaali yhdessäelämisen muoto nykyään, olen samaa mieltä. Samalla se viestii myös yhteiskunnalle, että et pidä tärkeänä sitä, kenelle ilmoitetaan onnettomuudesta tai mitä tapahtuu eron tullen.

Ei, vaan se viestii yhteiskunnalle sitä, että en halua olla avioliitossa, en halua että suhdettani rekisteröidään minnekään, enkä halua suhteeni olevan mikään yhteiskunnallinen instituutio. se viestii myös sitä, että en koe avioliittoa omakseni sen heteronormativisuuden ja toisaalta myös perinteisen sovinistisen historiansa vuoksi.

Se, kenelle ilmoitetaan onnettomuudessa, pitäisi tietenkin aina olla ihmisen itsensä päätettävissä. Ei aina se viralisesti lähin omainen ole oikeasti lähin, ja joskus se lähin omainen voi olla vaikka henkilö, jonka kanssa et ole oikeasti väleissä. Kyllä esim. sinkulla pitäisi olla oikeus ilmoittaa siihen tilalle vaikka kummitäti, jos esim. on vaara, että vanhemmat tekevät potilaan/vainajan tahdon vastaisia päätöksiä. Ymmärrätkö?

Joskus olemassaolevat käytännöt aina vanhentuvat, ja silloin niitä pitää olla valmis muuttamaan.

Ihan samalla tavoin naimisissa olevien asemaa on parannettu siten, että HE voivat kyllä poimia mieleisiään asioita, jotka ovat aiemmin kuuluneet vain avoliittoon - kuten vaikka mahdollisuus pitää omaisuudet erillään. Miksi vain avioliitossa olisi oikeus laajentaa omia oikeuksia? Tuo "lähin omainen" onnettomuustapauksissa olisi lähinnä inhimillistä, ei edes liity rahaa ja omaisuuden jakoon. Joten miksi sitä pitää vastustaa?

Jos pidät näitä asioita tärkeänä, varmasti hoidat asiat viranomaisten kanssa niin, että saat itseäsi tyydyttävän ratkaisun. Miksi yhteiskunbnan pitäisi tulla sinun valinnoistasi vastuulliseksi? Yhteiskunta tarjoaa ratkaisun ongelmiisi, ja jos se ei sinulle kelpaa, saat ihan itse järjestää ongelmiisi itseäsi tyydyttävän ratkaisun.

Miten yhteiskunta tulisi valinnoistani vastuulliseksi, jos huomioisi oikean perheeni esim. minun joutuessani sairaalaan? Kyllähän yhteiskunta huomioi meidän perheenä monessa muussakin asiassa. Miksi vastustat, että tällaisessa asiassa toimittaisiin inhimillisesti?

Ja miksi sitten naimisissa olevat vaativat yhteiskunnalta myönnytyksiä - piti saada mahdollisuus avioeroon, avioehtoon, ja ties mihin. Miksi ei kelvannut se perinteinen avioliiton malli, miksi piti alkaa poimia rusinoita avoliiton pullasta?

Juuri kaltaisesi patavanhoilliset konservatiivit saavat koko avioliiton tuntumaan entistä vastenmielisemmältä. Eihän maailma koskaan tule muuttumaan, jos kaikki vain myöntyvät tekemään sen perinteisen ratkaisun.

Minä vain olen tyytyväinen valintoihini. Minulla on takana jo pitkä avioliitto, joka päättyi miehen kuolemaan. Nyt olen suhteessa, jossa on minun ja sinun lapsia, perittyä omaisuutta yms. enkä missään nimessä halua, että avoliittoa muokataan yhtään lähemmäksi avioliittoa. Lähimpinä omaisina ovat tyttäreni ja haluan asian olevankin niin, niin kuin avopuolisoni haluaa, että hänen lapsensa ovat hänen lähimpiä omaisiaan. Avomieheni on tehnyt hoitotestamentin, minä en. Olemme tehneet myös yhteisen testamentin, jossa on puoliksi omistamamme talo testamentattu toisillemme ja sen jälkeen kaikille lapsillemme myytäväksi tasapuolisesti. Osaamme käyttää yhteiskunnan tarjoamia apuja eikä meillä ole tarvetta muuntaa tai vääntää systeemiä itsellemme sopivampaan muotoon.

Edelleenkin toivon, että osaatte valita niin, että olette tyytyväisiä ettekä yritä vääntää asioita itsellenne mieleiseen malliin, kun vaihtoehtoratkaisukin on olemassa.

Avioliittoa ei oikein voi väittää muutetuksi, koska avioero on aina ollut mahdollisuus - mutta monesti vain hyvin kallis sellainen. Se, että avioerot on tehty joustavammiksi kuin menneinä vuosisatoina, ei liity avoliittoon mitenkään, koska sellaista asumismuotoa yhteiskunnan tunnustamana ei ole ollut olemassakaan ennen 1970-lukua. Avoliittomaiseksi ei siis avioliittoa ole tehty vaan avioliiton vapaammaksi tekeminen mahdollisti avoliitonkin synnyn yhteiskunnan tunnustamana.

Näihin ns. ongelmiisi on jo ratkaisut. Ei tarvita erillisiä lakeja. Miksi ihmeessä pitää muuttaa kahta selkeää valintaa avoliittoa ja avioliittoa joksikin ihmeelliseksi sekasotkuksi vain siksi, kun jotkut eivät osaa päättää, kumpi onkaan se parempi muoto?

avioliiton kohdallahan tämä sekasotku on jo tehty! Juuri äsken vastasin johonkin viestiin tästä. Esim. miksi avioliittoon piti vängällä saada avioehto, miksei voinut tyytyä vanhaan malliin, jossa oli selkästi kaksi täysin erillistä yhdessä elämisen muotoa?

Ja se, kenen haluaa päättävän hoidostaan, tulisikin olla laajempi kysymys kuin vain joku avioliitto/avoliitto -keskustelu. Kyllä ihmisellä yksilönä pitäisi olla oikeus itse päättää, kenen haluaa hoitavan asioitaan. Eli se liittyy jo paljon muuhunkin kuin vain siviilisäätyyn - ihmisen itsemääräämisoikeutta tulisi aina kunnioittaa tällaisessakin asiassa. Ei kuulu sivistysvaltioon, että potilaan toive sivuutetaan ja hänen asioistaan päästetään päättämään joku hänen oman tahtonsa vastaisesti.

Avioliitto on yhteiskunnallinen juridinen sopimus, joten tietenkin on luonnollista, että siihen tehdään tarkennuksia ja täsmennyksiä ja muutoksia. Avoliitto taas on sopimuksista vapaa. Jos siihen haluaa paikkausta ja parsintaa, ne ovat kaikki ylimääräisiä sopimuksia. Avioehtolaki on ollut meillä jo kymmeniä vuosia.

Avioliitto on yhteiskunnallinen juridinen sopimus, joten tietenkin on luonnollista, että siihen tehdään tarkennuksia ja täsmennyksiä ja muutoksia. Avoliitto taas on sopimuksista vapaa. Jos siihen haluaa paikkausta ja parsintaa, ne ovat kaikki ylimääräisiä sopimuksia. Avioehtolaki on ollut meillä jo kymmeniä vuosia.

kun avoliitto on "sopimuksista vapaa", niin miksi kuitenkin avopari rinnastetaan aviopareihin tietyissä tapauksissa, esim. Kelassa. Tämähän on ristiriitaista. Jos kerran avoparien kohdalla ei saisi millään lailla tehdä elämästä helpompaa, niin miksi kuitenkin pitää voida tehdä vaikeampaa - nimenomaan rinnastamalla se avioliittoon?

Ja tarkennus: minä en siis kaipaa avioliitonomaisuutta avoliittoon, siis juridisesti. En siis halua avopareille automaattista oikeutta toiseen omaisuuteen tms, joten siitä on turha enää vängätä ainakaan minulle.

Et sitten ole ihmetellyt sitä, miksi on niin tärkeää, että seksuaalisilla vähemmistöillä on samat oikeudet kuin muilla? Että on todella tärkeää, että hekin voivat laillistaa suhteensa? Niin moni kun on joutunut siihen tilanteeseen, että sieltä sairaalasta ei todellakaan soiteta puolisolle, vaan vanhemmille - koska sairaalaan joutunut ei ole laillinen puoliso.

Olen ollut myös hautajaisissa, joissa leski (mies) parinkymmenen yhteisen avoliittovuoden jälkeen ajettiin istumaan viimeiseen riviin, edesmenneen vanhemmat kun eivät hyväksyneet parin homoliittoa. Tämä tapahtui 90-luvulla, kun homoparien rekisteröityminen ei ollut vielä mahdollista.

huomasin tämän ketjun noston ja että olit kommentoinut minun tekstiini. Tottakai kannatan yhtäläisiä oikeuksia hetero- ja homopareille, jos siitä kysyit. Ja tiedostan myös mainitsemasi ongelmat. Olen itsekin biseksuaali, joten jos olisin suhteessa naisen kanssa, voisi kuvaamasi tilanne tietenkin olla edessä. Minusta silti niin homofobia kuin avopuolison syrjiminen pitäisi voida ratkaista muuten kuin niin, että ihmiset ovat pakotettuja valitsemaan nimenomaan avioliitto, ja parin eläminen avoliitossa nähdään vain mahdollisuudeksi voida syrjiä toista osapuolta. Nykyinen käytäntö kun ei todellakaan vastaa nykyistä perhekäsitystä ja ihmisten todellisuutta.

Ja tiedoksesi, että homoseksuaalien keskuudessa on myös avioliittoinstituution kritisoijia, jotka eivät edes kannata sitä, että myös homot menevät porvarilliseen avioliittoon ja "elävät heterommin kuin heterot itse". Itse toki olen sitä mieltä, että niin kauan kuin avioliitto on olemassa, sen täytyy olla mahdollinen kaikille, MUTTA avioliiton olemassalo ei saisi vaikeuttaa muiden pariskuntien elämää.

varmaan paljon avosuhteissa on sellaista, että toinen haluaisi naimisiin ja toinen ei, ja että se joka ei halua, vakuuttelee että on täysin sitoutunut ilman avioliittoa ja että avioliitto on vain paperinpala ja vanhanaikainen jne., vaikka todellisuudessa ei ajattelisikaan noin. Ei vain halua naimisiin juuri sen kumppanin kanssa ja haluaa pitää takaportin auki siltä varalta, jos tulee parempi vastaan. Tai jos hän epäilee suhteen kestoa. Mutta ei vaan halua paljastaa totuutta kumppanilleen, koska eihän se toinen silloin vierelle jäisi. Sitten naimisiin haluava osapuoli vaan uskoo sinisilmäisesti nuo toisen (teko)syyt ja hyvässä uskossa pysyy vain avoliitossa kumppaninsa kanssa. Kenties toinen sitten kyttää kokoajan salaa parempia kumppaniehdokkaita.

onko pointtisi se, että kukaan ei voi olla tosissaan, jos avioliitoinstituutio ei kiinnosta? Eli tarkoitat siis, että KAIKKI IHMISET haluavat naimisiin??

Ei tuo selitys takaportin auki pitämisestä ainakaan mene läpi, koska se sama takaportti on auki kuitenkin avioliitossakin.

Ikävä juttu tietenkin, jos toinen haluaisi naimisiin ja toinen ei, mutta ehkä silloin kannattaa miettiä, onko yleensäkään oikeat ihmiset toisilleen, jos arvomaailmat eivät osu yksiin ja tuollaisesta asiasta nousee iso ongelma.

Mutta miksi avoeroja on enemmän, vaikka se on niin hienoa

on helppoa. Itse avoliitosta eronneena voin sanoa, että juuri tämä on tärkeä pointti näissä harjoittelusuhteissa.



Avioliitto on sitten erikseen. Mutta kyllä sitä lähteekin ihan eri mielellä sellaiseen suhteeseen, missä "MENNÄÄN naimisiin". Siinä tehdään tietoinen päätös suhteessa. Avoliittoon vain jotenkin liukuu.

on helppoa. Itse avoliitosta eronneena voin sanoa, että juuri tämä on tärkeä pointti näissä harjoittelusuhteissa.

Avioliitto on sitten erikseen. Mutta kyllä sitä lähteekin ihan eri mielellä sellaiseen suhteeseen, missä "MENNÄÄN naimisiin". Siinä tehdään tietoinen päätös suhteessa. Avoliittoon vain jotenkin liukuu.

Ilmeisesti jotkut ihmiset tarvitsevat sitten avioliitton kuuluvat rituaalit. Ja silloin on tietysti tosi hyvä, että heille sellainen mahdollisuus on, jos ei kerran muuten parisuhteeseen ja sitoutumiseen kykene.

Veikkaan silti, että sinä olet naimisissa olevienkin keskuudessa vähemmistöä. Iso osa naimisissa olevistahan on nimenomaan sanonut, ettei se avioliitto ole muuttanut itse suhdetta mihinkään.

miksi te avioliitto-kiihkoilijat ette ole vastanneet esitettyihin kysymyksiin? Ette osaa, vai?

Avoliitoissa on se hyvä puoli, että eroaminen on helppoa. Itse avoliitosta eronneena voin sanoa, että juuri tämä on tärkeä pointti näissä harjoittelusuhteissa.

Avioliitto on sitten erikseen. Mutta kyllä sitä lähteekin ihan eri mielellä sellaiseen suhteeseen, missä "MENNÄÄN naimisiin". Siinä tehdään tietoinen päätös suhteessa. Avoliittoon vain jotenkin liukuu.

Onpa ikävä juttu, ettet sinä kykene aitoon ihmissuhteeseen ilman avioliittoa. Kykenetkö sinä mihinkään muuhunkaan, mikä vaatisi itsenäistä ajattelua?

pitäisi olla koko elämä. Hyvä rytmi olisi: nuoruuden suhde/suhteet, sitten se suhde, jossa lapset ja sitten vanhuuden suhde tai suhteet.



Rakastan miestäni ja meillä on hyvä elämä, mutta olen realistisesti ajatellut, ettei me välttämättä eletä loppuelämää yhdessä. Kun nyt saataisiin lapset ensin isoiksi, niin sitten on tilannepäivityksen aika. Älä koskaan sano ei koskaan.... Kuka tietää, mihin elämä vie.

niin leskeneläkkeen saavat vain avioliitossa olleet. Siis ilman muuta naimisiin!

Tilanteet on erilaisia, ja jotkut ei vaan halua avioitua ja toiset taas haluaa. Mutta tärekintä on, että joakinen tietää, miten se vaikuttaa heidän oikeudelliseen asemaansa erilaisissa tilanteissa. Raha on tärkeä asia, koska sillä me elinkustannuksemme maksamme. Toinen on lähiomaisen asema. Sillä ei välttämättä ole mitään merkitystä tai sitten sillä on suuri merkitys.

Kunhan tiedätte tilanteen ja hyväksytte sen. Jokainen suhde päättyy joskus. Onnettomuuksia sattuu ja ihmissuhteet muuttuvat.

Hankkikaa tietoa ja kartoittakaa eri vaihtoehdot, ne ikävätkin.