Avioliitto vs. avoliitto.

Soittaisko ne sitten sisaruksille jos ei niitä isovanhemmat, sedät, tädit, enot?!? Niin se vain on että sillä avokilla on samanlainen sukulaisuussuhde sinuun, kun vaikka kämppikselläsi.

Onko jonkun mielestä tällainen ihan nykymaailmaa? Ihmisellä on yhteinen elämä ja perhe toisen kanssa, yhteisiä lapsia, mutta tämä perhe sivuutetaan ihan periaatteen vuoksi ja aletaan soitella jotain täysin tuntemattomia enoja ja tätejä läpi - mistä kukaan edes saa enojen numeroita? Vahvasti EPÄILEN, mutta jos noin on, niin tuohan on ihan järjetöntä!

Se, kenelle soitetaan, ei pitäisikään perustua sukulaisuuteen, vaan siihen, kuka on oikeasti jonkun perhettä. Sinkun kohdalla varmaan on perusteltua soittaa vanhemmille, mutta kyllä perheellisen ihmisen kohdalla pitäisi aina soittaa sille puolisolle, oli kyse sitten avio- tai avoliitosta. Kumma, että Kela kuitenkin osaa varsin hyvin tunnistaa avoparit perheeksi...

Minä en ole avioliittohöyrypää mutta kyllä itse kannatan ettei avopuolisoille liikaa oikeuksia. En ymmärrä mikä vaikeus sitä on mennä naimisiin jos tosissaan halutaaan toisiinsa sitoutua.

Mutta MIKSI sinusta on hyvä, että osalla perheistä on huonommat oikeudet vain siksi, että he ovat valinneet erilaisen tavan elää kuin mikä on se perinteinen tapa? Nykyisin aika iso osa perheistä on avoliittoperheitä, ja kyllä silloin pitäisi lähteä siitä, että se on yksi nykyaikainen tapa elää yhdessä, mutta ihmisten oikeudet eivät saisi sen vuoksi vaarantua - esim. juuri oikeus saada tietää puolison joutumisesta sairaalaan tai oikeus saada oma puoliso päättämään omista asioistaan jonkun tuntemattoman enon sijaan.

Avioliitto menettäisi täysin merkityksensä jos avoliitto olisi samassa asemassa avioliiton kanssa..

Mutta mikä se avioliiton merkitys sitten on? Kyllähän se olisi edelleen sellainen "julkinen ja virallinen" liitto, eli solmimalla avioliiton ihmiset kunnioittaisivat perinteitä ja ilmoittaisiva VIRALLISESTI kaikille olevansa yhdessä. Lisäksihän sillä voi olla jokaisella oma, henkilökohtainen merkitys - ja tämänhän pitäisi olla se tärkein asia. Eli vaikka sen juridinen merkitys olisi olematon, niin voihan se silti avioparille itselleen merkitä paljon. Ja halutessaan voisivat ottaa yhteisen nimen - yhteinen nimihän on samanlainen vanha perinne, joten se voisi olla avioliittolaisten "oma juttu". Monelle se tuntuu olevan tärkeää.

halutaan "samat oikeudet kuin avioliittolaisilla kun en pääse naimisiin"



Miksi me emme saa samoja oikeuksia ja miksi emme tätä ja miksi se on noin ja eikö sen vois nyt poistaa, että minäkin saisin samat oikeudet kuin niillä, jotka on naimisissa. Eikö oo vähän epistä, että mää en saa sillai samoja juttuja. Kyllä lakia pitää muuttaa kun minä en pääse naimisiin.





Hei, kysy siltä sun mieheltä, miksi se ei halua sun kans naimisiin, vaikka on lapsia suostunut sun kans tekemään. Älä turhaan täällä kiukuttele,

Olen avoliitossa ja vastustan EHDOTTOMASTI avoliiton muuttamista avioliiton kaltaiseksi juridisesti. Just nää juridiset asiat on se syy, miksi tässä avoliitossa ollaan. Meillä mies on persaukinen ja ylivelkaantunut, ennestään kaksi lasta. En tosiaan halua mitään elatusvastuuta hänestä tai sotkea raha-asioita yhtään lisää. Mulla on mun omaisuus ja piste. Mies on hyvä mies, mutta minulle taloudellisesti niin huono kauppa, että lisää sinne puolelle ei painetta tarvita Pitääkö pian tehdä avoehto?

Olette ymmärtäneet väärin mitä olen tarkoittanut. En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että avioliiton ns. oikeudet siirrettäisiin avoliitoon. Vaan tietyissä asioissa avopuolisoa tulisi kohdella samoin kuin aviopuolisoa, ja nämä ovat nimenomaan esim. ne, jos toinen joutuu sairaalaan tms. PERHETTÄ ei saa ohittaa tällaisissa asioissa. Ja myöskään en ymmärrä, miksi aviopuolison kuuluisi saada MITÄÄN leskeneläkettä. Tämän voisi poistaa tai muuttaa kaikille kuuluvaksi eduksi tilanteessa, jossa oma taloudellinen tilanne horjahtaa läheisen kuoleman vuoksi. Joskushan sellainen tilanne voi olla vaikka yhdessä asuvilla sisaruksilla, joista toinen kuolee - hassu esimerkki, mutta ehkä tajuatte, mitä tarkoitan.

Ja JOS avoparilla on keskinäinen testamentti, veroprosenti samalle tasolle kuin avioparilla.

Mutta mitään automaattista omaisuuden jakoa tms en tietenkään kaipaa. Minusa se on outoa avioliitossakin.

Täällä on väitetty, että leskeneläkettä saisi vain 6 kk puolison kuolemasta, jos on avioliitossa. Asia ei ole näin. Jos on lapsia, leskeneläkettä saa vähintään niin kauan että (avioparin yhteinen) nuorin lapsi täyttää 18 v. Sen jälkeekin eläkettä saa, jos lesken (laskennallinen) eläke on pienempi kuin vainajan (laskennallinen) eläke. Silloin kuitenkin lesken oma eläke pienentää leskeneläkettä. Niin kauan kuin nuorin lapsista on alle 18 v, lesken omat tulot tai laskennallinen eläke eivät lainkaan pienennä leskeneläkettä.



Avopuolison kuoleman jälkeen ei tietenkään saa leskeneläkettä. Tässä on merkittävä ero avoliiton ja avioliiton välillä. Toki niille, joilla on niin hyvät tulot että ei ole väliä sillä, saako sen ylimääräisen tonnin kuussa vai ei, asialla ei ole merkitystä.

Aviopari on yhdessä koonnut omaisuuttaan. Jos esim. nainen on ollut kotona hoitamassa lapsia ja mies töissä, naisen eläke on jäänyt pieneksi, koska hänellä ei ole työeläkettä. Tämä on ollut aika yleistä maalla ennen. Oli lehmä tai kaksi, mutta ei muuta tuloa kuin pieni maitotili. Mies kulki ulkopuolella töissä.

Näin ollen toteutuu se elatusvelvollisuus avioliitossa. Se jatkuu myös kuoleman jälkeen leskeneläkkeenä.

Nainen ei ole voinut lähteä muualle töihin maalta, koska hänellä on ollut lapset hoidettavana ja siihen aikaan ei ollut päiväkoteja. Joten hän on tehnyt työnsä kotona niin sanotusti huolehtimalla siitä.

Jos naisella ollut palkkatuloja, hänellä on työeläke ja näin ollen leskeneläkkeen osuus pienenee ja määrätyn summan jälkeen sitä ei saa ollenkaan.

Avoliitossa on se ongelma, että nainen on saattanut olla platonisessa suhteessa mieheen esim. taloidenhoitajana. Kun mies kuolee, naisen pitäisi saada leskeneläke, koska hän väittää heidän asuneen avoliitossa.

Siksi on minusta tärkeää, että on erikseen avioliitto, mikä solmitaan virallisesti. Se estää väärinkäytökset myös kyseisissä tapauksissa, missä omaisuudesta jaetaan osinkoa.

Jos haluaa nämä asiat järjestää, maistraatissa menee n. 5 minuuttia. Ei ole kovin vaikea asia. Ei tarvitse juhlia, ei sormuksia, edes sukunimeä ei tarvitse muuttaa.

Olen avoliitossa ja vastustan EHDOTTOMASTI avoliiton muuttamista avioliiton kaltaiseksi juridisesti. Just nää juridiset asiat on se syy, miksi tässä avoliitossa ollaan. Meillä mies on persaukinen ja ylivelkaantunut, ennestään kaksi lasta. En tosiaan halua mitään elatusvastuuta hänestä tai sotkea raha-asioita yhtään lisää. Mulla on mun omaisuus ja piste. Mies on hyvä mies, mutta minulle taloudellisesti niin huono kauppa, että lisää sinne puolelle ei painetta tarvita Pitääkö pian tehdä avoehto?

Olette ymmärtäneet väärin mitä olen tarkoittanut. En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että avioliiton ns. oikeudet siirrettäisiin avoliitoon. Vaan tietyissä asioissa avopuolisoa tulisi kohdella samoin kuin aviopuolisoa, ja nämä ovat nimenomaan esim. ne, jos toinen joutuu sairaalaan tms. PERHETTÄ ei saa ohittaa tällaisissa asioissa. Ja myöskään en ymmärrä, miksi aviopuolison kuuluisi saada MITÄÄN leskeneläkettä. Tämän voisi poistaa tai muuttaa kaikille kuuluvaksi eduksi tilanteessa, jossa oma taloudellinen tilanne horjahtaa läheisen kuoleman vuoksi. Joskushan sellainen tilanne voi olla vaikka yhdessä asuvilla sisaruksilla, joista toinen kuolee - hassu esimerkki, mutta ehkä tajuatte, mitä tarkoitan.

Ja JOS avoparilla on keskinäinen testamentti, veroprosenti samalle tasolle kuin avioparilla.

Mutta mitään automaattista omaisuuden jakoa tms en tietenkään kaipaa. Minusa se on outoa avioliitossakin.

viivalla avioliiton kanssa. Ei se voi olla, koska milloin viranomaiset voisivat tietää, milloin joku on vain kämppis, milloin joku on vain satunnainen suhde, ja milloin ollaan sitouduttu kunnolla?



Sitä varten on avioliitto, se on helppo ja ilmainen tapa ilmoittaa yhteiskunnalle ja sille puolisolle, että nyt ollaan virallisesti samaa perhettä. Juhlia ei tarvitse pitää, eikä tarvitse edes kenellekään kertoa, ei se muille kuulu, voitte kavereiden ja sukulaistenne silmissä jatkaa coolina avoparina, jos haluatte. Mutta yhteiskunnalle on ilmoitettu, että te kuulutte yhteen. Kirkon kanssahan asialla ei ole mitään tekemistä, Neuvostoliitossakin mentiin naimisiin, kyse on nimenomaan yhteiskunnallisesta asiasta.

lainsuojattomia on nämä naiset, jotka itkevät ja parkuvat samojen oikeuksien perään kuin avioliitossa olisi, mutta eivät niitä voi saada, koska miehensä ei suostu naimisiin. Jos itkee aviollisten oikeuksien perään, miksi sitten suostuu avoliittoon ja lasten tekoon sellaisen miehen kanssa, joka ei halua naimisiin, jos naiselle itselleen se naimisiinmeno olisi tärkeää. Liian usein naiset tekevät lapsia siinä toivossa, että mies sitten suostuisi lasten takia naimisiin. Mutta eihän siinä niin käy.

mies on vaikka leski ja hänellä on aikuisia lapsia. Hän ottaa asumaan taloonsa lapsensa koulukaverin, jotta tämä saa halvan vuokra-asunnon ja pystyy käymään koulua.

Mies kuolee ja mitäs sitten. Lapsen kaveri väittää olevansa avovaimo ja niin menee omaisuus kahtia ja kaverille jää asumisoikeus taloon, vaikka hän ei ole ollut missään muussa kuin vuokrasuhteessa mieheen.

Näitä tilanteita voidaan keksiä monenlaisia, mitä voi tulla eteen jos avoliittolaiset saavat samat oikeudet kuin avioliitossa siksi, ettei muutamaa mimmiä mies suostu viemään vihille. Miksi näiden takia pitäisi rangaista muita ihmisiä.

Aviopari on yhdessä koonnut omaisuuttaan. Jos esim. nainen on ollut kotona hoitamassa lapsia ja mies töissä, naisen eläke on jäänyt pieneksi, koska hänellä ei ole työeläkettä. Tämä on ollut aika yleistä maalla ennen. Oli lehmä tai kaksi, mutta ei muuta tuloa kuin pieni maitotili. Mies kulki ulkopuolella töissä.

Näin ollen toteutuu se elatusvelvollisuus avioliitossa. Se jatkuu myös kuoleman jälkeen leskeneläkkeenä.

Nainen ei ole voinut lähteä muualle töihin maalta, koska hänellä on ollut lapset hoidettavana ja siihen aikaan ei ollut päiväkoteja. Joten hän on tehnyt työnsä kotona niin sanotusti huolehtimalla siitä.

Jos naisella ollut palkkatuloja, hänellä on työeläke ja näin ollen leskeneläkkeen osuus pienenee ja määrätyn summan jälkeen sitä ei saa ollenkaan.

Avoliitossa on se ongelma, että nainen on saattanut olla platonisessa suhteessa mieheen esim. taloidenhoitajana. Kun mies kuolee, naisen pitäisi saada leskeneläke, koska hän väittää heidän asuneen avoliitossa.

Siksi on minusta tärkeää, että on erikseen avioliitto, mikä solmitaan virallisesti. Se estää väärinkäytökset myös kyseisissä tapauksissa, missä omaisuudesta jaetaan osinkoa.

Jos haluaa nämä asiat järjestää, maistraatissa menee n. 5 minuuttia. Ei ole kovin vaikea asia. Ei tarvitse juhlia, ei sormuksia, edes sukunimeä ei tarvitse muuttaa.

Olen avoliitossa ja vastustan EHDOTTOMASTI avoliiton muuttamista avioliiton kaltaiseksi juridisesti. Just nää juridiset asiat on se syy, miksi tässä avoliitossa ollaan. Meillä mies on persaukinen ja ylivelkaantunut, ennestään kaksi lasta. En tosiaan halua mitään elatusvastuuta hänestä tai sotkea raha-asioita yhtään lisää. Mulla on mun omaisuus ja piste. Mies on hyvä mies, mutta minulle taloudellisesti niin huono kauppa, että lisää sinne puolelle ei painetta tarvita Pitääkö pian tehdä avoehto?

Olette ymmärtäneet väärin mitä olen tarkoittanut. En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että avioliiton ns. oikeudet siirrettäisiin avoliitoon. Vaan tietyissä asioissa avopuolisoa tulisi kohdella samoin kuin aviopuolisoa, ja nämä ovat nimenomaan esim. ne, jos toinen joutuu sairaalaan tms. PERHETTÄ ei saa ohittaa tällaisissa asioissa. Ja myöskään en ymmärrä, miksi aviopuolison kuuluisi saada MITÄÄN leskeneläkettä. Tämän voisi poistaa tai muuttaa kaikille kuuluvaksi eduksi tilanteessa, jossa oma taloudellinen tilanne horjahtaa läheisen kuoleman vuoksi. Joskushan sellainen tilanne voi olla vaikka yhdessä asuvilla sisaruksilla, joista toinen kuolee - hassu esimerkki, mutta ehkä tajuatte, mitä tarkoitan.

Ja JOS avoparilla on keskinäinen testamentti, veroprosenti samalle tasolle kuin avioparilla.

Mutta mitään automaattista omaisuuden jakoa tms en tietenkään kaipaa. Minusa se on outoa avioliitossakin.

...mutta ainakin osa perusteli avioliittovastaisuuttaan avioliiton kristillisellä, patriarkaalisella jne. historialla. Mutta nykypäivän avioliittohan on hyvin neutraali ja tasa-arvoinen juridinen diili, jota voi vielä rukata haluamaansa suuntaan "avoliittomaisemmaksi" jos huvittaa. Maailma muuttuu myös tähän suuntaan ja luulisi feministien (kuten minä) antavan myös arvoa tälle muutokselle. Miksi moinen ei kelpaa?



Jos avioliittoa pitää jonkin sortin imagotappiona, mutta kuitenkin kaipailisi sen tuomia etuja, niin kyllä se vähän asennevammalta kuulostaa? Kaikki ei tosiaan ole niinkuin keskiajalla.... Ja olisihan se vähän huvittavaa rakennella uusia, toisiaan muistuttavia instituutioita vain asenteiden vuoksi? Eiköhän fiksumpaa olisi vaihtaa asennetta?



Mutta jos joku haluaa reilusti elää avoliitossa, niin se on aivan täydellisen buenoa ja hyväksyttävää mielestäni.

tahdon naimisiin perkele

Miksi sinulle

ja monille muillekin naimattomille naisille on niin arka asia se, että maailmassa ON PALJON naisia, jotka odottavat miesystävänsä kosintaa, mutta miesystävä ei vaan halua naimisiin. Vaikka tietäisivät naisystävänsä haluavan naimisiin. Kyllähän tuon kaikki tietävät, jos ihmisiä ylipäätään tuntevat ja tällaisia palstoja yhtään lukevat, että tuo on todella yleistä.

Varmaan on. Samalla lailla palstoilla on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat lapsen, uuden asunnon, uuden sohvan, rakastajan, pienemmän vatsan, ulkomaanmatkan, lisää rahaa, töitä, mahdollisuuden olla olematta töissä, jne. Tietenkin ihmiset haluavat mitä moninaisempia asoita. Siitä ei kuitenkaan voi yleistää, että kaikki haluavat samaa. Tai että edes suurin osa haluaisi samaa - varsinkaan noin epätoivoisesti.

Minulle ei suinkaan ole arka asia, jos joku nainen haluaa naimisiin. Minulle on ihan sama, haluaako hän naimisiin vai vaikkapa Tallinnaan. Mutta on turha yrittää yleistää kaikkiin ihmisiin vastenmielistä ja vanhakantaista asetelmaa, jossa naisen suurin tavoite on saada todennäköisesti vastentahtoinen mies huijattua naimisiin.

Avioliitto symboloi Oikeaa loppuelämän kestävää sitoutumista ja Oikeaa rakkautta, joten miksi joku ei olisi valmis sellaiseen sitoumukseen, jos Oikea rakkaus on kyseessä?

No ei se ainakaan minulle sitä symboloi, joten ihan siksi ei kiinnosta mennä naimisiin.

Ja noille naisille on sitten arka asia, jos heitä sanotaan naimattomiksi, neideiksi ja että heillä ei ole anoppia. Siviilisäädyksi pitäisi sanoa avoliitto, vaikka avoliitto ei ole virallisesti edes siviilisääty. Ja avoppia pitäisi saada sanoa anopiksi.

eivätkös tuollaiset neidittelyt ole vähän vanhanaikaisia? Ei kai ketään enää kutsuta neidiksi? Erityisen oudolta tuntuisi kutsua neidiksi jotain perheellistä naista. Eikä missään virallisissa papereissakaan avoliitossa eläviä kutsuta naimattomiksi, yleensä rasti laitetaan kohtaan avioliitto/avoliitto, eli ne on niputettu samaan.

Minustakin sana "avoliitto" on silti aika huono. Itse kutsun omaani mieluummin parisuhteeksi, sillä siitä omalla kohdallani on kysymys. En edes itse ajattele olevani "avoliitossa". Kumppanini äitiä kutsun etunimellä, en tunne myöskään ketään avioitunutta, joka käyttäisi sanaa "anoppi".

Ja kysymys niille, jotka ovat sitoutuneita avoliittoon lasten ja asuntolainan takia, mutta eivät halua naimisiin: Mitä jos olisitte jääneet lapsettomiksi tai ei olisi varaa asuntolainaan, mikä sitten sitoisi teitä suhteeseen?

No meillä ei ole varaa asuntolainaan eikä ole muutenkaan omaisuutta. Elimme yhdessä yli 10 vuotta ennen kuin lapsemme syntyi. Voitkin pohtia siellä ihan itseksesi, mikäköhän mahdollisesti voi olla syynä, että kaksi ihmistä on yhdessä ilman mitään ulkoisia sidoksia, ihan vaan huvikseen ja vapaaehtoisesti. Ehkä sitten, kun keksit sen syyn, ymmärrät myös, miksi kaikki eivät tunne tarvetta mennä naimisiin.

Todellista sitoutumista osoittaa avioparit, jotka ovat menneet naimisiin ennen lasten hankintaa, koska haluavat sitoutua koko loppuelämänsä ajaksi KESKINÄISEN rakkautensa takia ja pysyä avioliitossa, vaikka jäisivät lapsettomiksi tai ei olisi asuntolainaa.

Hmm, entäs sitten avoparit, jotka ovat yhdessä ilman lapsia ja omaisuutta?

Itse sanoisin, että todellista sitoutuneisuutta osoittaa mikä tahansa pariskunta, joka rakastaa toisiaan ja haluaa olla yhdessä ja on yhdessä nimenomaan sen takia.

lainsuojattomia on nämä naiset, jotka itkevät ja parkuvat samojen oikeuksien perään kuin avioliitossa olisi, mutta eivät niitä voi saada, koska miehensä ei suostu naimisiin. Jos itkee aviollisten oikeuksien perään, miksi sitten suostuu avoliittoon ja lasten tekoon sellaisen miehen kanssa, joka ei halua naimisiin, jos naiselle itselleen se naimisiinmeno olisi tärkeää. Liian usein naiset tekevät lapsia siinä toivossa, että mies sitten suostuisi lasten takia naimisiin. Mutta eihän siinä niin käy.

ole vaatinut esim. oikeutta puolison omaisuuteen tai yhteiseen nimeen tms. eli älä nyt vääristele siellä.

Itse pidän muuten monia avioliiton suomia oikeuksia ja etuja pikemminkin epäkohtana, joten ei kiitos niitä minulle!

nimenomaan avolaiset itse monesti sanovat, että heitä sitoo lapset ja asuntolaina, ikäänkuin olisivat niiden takia yhdessä. Heitä siis tarkoitin kysymyksessäni.

nimenomaan avolaiset itse monesti sanovat, että heitä sitoo lapset ja asuntolaina, ikäänkuin olisivat niiden takia yhdessä. Heitä siis tarkoitin kysymyksessäni.

Siis tarkoitin, että ikäänkuin olisivat VAIN lasten ja asuntolainan takia sitoutuneita.

nimenomaan avolaiset itse monesti sanovat, että heitä sitoo lapset ja asuntolaina, ikäänkuin olisivat niiden takia yhdessä. Heitä siis tarkoitin kysymyksessäni.

Aika harva varmaan sanoo noin, tuskin kukaan. Tässä ketjussa ihmiset ovat sanoneet, että vaatii suurempaa sitoutumista ottaa yhteinen asuntolaina tai varsinkin hankkia yhdessä lapsia kuin mennä naimisiin.

Toivon myös, ettei kukaan naimisissa oleva ajattele olevansa toisen kanssa sen avioliiton vuoksi tai koe nimenomaan avioliiton sitovan itseään kumppaniinsa. Olisi aika ankeaa!

Tosin on kyllä totta, että moni esimerkiksi eroa miettivä avopuoliso ajattelee nimenomaan asunnon ja lasten olevan eron "este" tai syy olla yhdessä. MUTTA - samoin on monen avioliitossa olevan, eroa miettivän kohdalla. Tietenkin kummassakin tapauksessa lopputulos on aika ikävä (jäädä suhteeseen, josta oikeastaan tahtoisi pois), mutta siviilisäädystä riippumatta ihmiset tuntuvat kokevan esimerkiksi lasten olevan se isoin sitova tekijä, ei suinkaan sen avioliittopaperin (poislukien ne uskovaiset joille avioero olisi synti...)

Jos avioerojen saantia rajoitettaisiin. Koska nyt vaikuttaa kyllä siltä, että avioparit ovat halunneet avoliiton vapauden itselleen ja voivat siis erota perustelematta. Ehkä se ei ole ihan avioliiton hengen mukaista. Reilumpaa olisi (väkivalta, alkoholismi, yms tapaukset poislukien) hoitaa asia oikeudessa, joutua perustelemaan eronsa, ja mikäli eron syy ei ole tuomarin mielestä riittävä, joko ero estettäisiin tai sitten ainakin eroaja menettäisi lapset.



Ja ehkä naimisiin meno voisi olla maksullista, niin joutuisi ihan miettimän, että onko nyt tosissaan.



Mutta jotain pitäisi tehdä, ettei niitä avioliittoja solmita ihan miten vaan eikä ainakaan erota ihan helposti! Siinähän menee koko idea ikuisesta sitoutumisesta pilalle, jos eronkin saa nykyisin tuosta noin vaan.

enää symboloi mitään oikeaa sitoutumista, koska avioeron ottaminen on niin helppoa. Helppohan se nyt on yhtenä päivänä vannoa ikuista rakkautta, kun ei sitä lupausta tarvitse pitää.

enää symboloi mitään oikeaa sitoutumista, koska avioeron ottaminen on niin helppoa. Helppohan se nyt on yhtenä päivänä vannoa ikuista rakkautta, kun ei sitä lupausta tarvitse pitää.

ja ei se ennenkään ikuista rakkautta tarkoittanut, vaan lähinnä oli kahden suvun välinen kauppa.