Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muuttaisitko tässä tilanteessa Suomeen lasten kanssa?
24.06.2011 |
Olen asunut jo pitkään ulkomailla, jonne muutin mieheni perässä. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, jotka on syntyneet ja kasvaneet ulkomailla ja kokevat asuinmaamme eli mieheni kotimaan omaksi kotimaakseen. Miehelläni on hyvä työ tai no hyvä ja hyvä, tulemme kuitenkin kohtuullisesti toimeen, emme elä kuitenkaan mitään rikasta elämää.
Minä olen ollut kotiäitinä ja asuinmaastamme en kunnollista työtä löydä :( Olen tehnyt vain joitakin osa-aikaisia hommia, lähinnä vapaaehtoispohjalta, mutta ikää on jo reilusti yli 30 ja juuri mitään työkokemusta ei ole sitten nuoruusvuosien. Lapsemme ovat jo isoja, molemmat koulussa. Minulla on kamala ikävä Suomeen ja koen syyllisyyttä siitä, että lapset vastaavat minulle englanniksi vaikka ymmärtävät suomea. He eivät osaa kunnolla kirjoittaa suomea ja puhumistakin vierastavat.
Lyhyestä virsi kaunis, olen nyt lasten kanssa pitkällä kesälomalla Suomessa ja hain huvikseni töitä täältä. Ajattelin, etten kuitenkaan saisi mitään. Mutta yllätys oli suuri, kun töitä tarjottiin ja työt alkaisi jo elokuussa. Tunne oli aivan mahtava kun minulle soitettiin, että haluaisivat palkata minut. Palkkakin olisi ihan ok. Käteen jäisi verojen jälkeen suunnilleen 1500 euroa. Siis minulle kiva, minähän olen ollut palkattomana kotiäitinä jo vuosia!
Lapsia en missään nimessä jätä. Mutta mietin sitä jos muuuttaisin lasten kanssa Suomeen ja mies jäisi kotiinsa. taloudellisesti ei suurta eroa olisi, sillä vaikka joutuisin vuokraamaan asunnon niin säästäisimme koulumaksuissa, joihin on nyt mennyt suunnilleen tuhat euroa kuukaudessa. Haluaisin siksikin tuoda lapset Suomeen, jotta oppisivat suomen kielen kunnolla nyt vielä kun ovat lapsia, jolloin kieli luultavasti tarttuisi paremmin kuin vaikka armeijaan tullessa.
Haluaisin asua Suomessa edes yhden vuoden. Ikävä on kova ja nyt kerrankin olisi mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin pyykätä ja olla kotona.
Kuulostaako tämä aivan utopistiselta ajatukselta, että muuttaisin lasten kanssa takaisin Suomeen?
Kommentit (145)
en tiedä tosiaan. Itsekkin asun ulkomailla ja aina silloin tällöin mielessä käy, että mitä jos...sittenkin asuttaisi Suomessa. Mutta en halua riepotella lapsia, joten jos tullaan, niin sitten tullaan kyllä pidemmäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se miehellekin sopii. Olisitte kaikki kokemusta rikkaampia ja lasten kielitaito pääsisi ruosteesta.
En muuttaisi. Kouluikäisten, kieltä taitamattomien lasten on todennäköisesti vaikea sopeutua ja itselläsi alkuinto häviää about samassa kohdassa kun talvi täällä alkaa.
Arkielämän laatu on Suomessa aika huono, ja asuminen kallista. Tuolla 1500 eurolla saisit nipinnapin vuokrakämpän, eli raatamisesta ei jäisi käteen kuin koulumaksujen suuruinen säästö.
Saanko kysyä, miten parisuhteesi voi kun moista harkitset?
Haltioituneena olen taas katsellut Suomessa kuinka kouluikäiset lapset ulkoilevat keskenään, meidän lapsille tuo on pelkkää haaveunta. Lapset kuskataan autolla joka paikkaan ja kotiäidin ohella olenkin taksikuski. Myös koulumatkat mennään autolla, kukaan lapsi ei kävele kouluun :(
Muutenkin Suomi on taas näyttänyt parhaat puolensa. Ilma on raikasta, ei ole saasteita ja turvalliseltakin tuntuu. Ei sillä, että asuinmaamme olisi kovin vaarallinen, muttei siellä voi lapsia päästää olemaan niin vapaasti kuin Suomessa.
Ongelma on, ettei mieheni halua muuttaa Suomeen ja asumme melko kaukana Suomesta. Lento on noin 10 tuntia kokonaisuudessaan. Mies tekee kyllä pitkiä päiviä enkä oikein tiedä olisiko siinä iso ero jos tapaisimme vain loma-aikoina... Mies on lähtee 10 aamulla töihin ja tulee 20-21 aikaan kotiin. Lapset näkevät häntä nytkin lähinnä viikonloppuisin....
t. ap
mutta kyllähän lapsen kieltä osaavat ainakin passiivisesti jos ap kerran puhuu heille suomea? Mielestäni ehdottomasti kannattaisi muuttaa vuodeksi, jos lapset ja mies ovat myös samalla kannalla :) Rikkauttahan se vain olisi! Jos siis tarkoituksena oikeasti palata takaisin nykyiseen kotimaahan.
En muuttaisi. Kouluikäisten, kieltä taitamattomien lasten on todennäköisesti vaikea sopeutua ja itselläsi alkuinto häviää about samassa kohdassa kun talvi täällä alkaa.
Arkielämän laatu on Suomessa aika huono, ja asuminen kallista. Tuolla 1500 eurolla saisit nipinnapin vuokrakämpän, eli raatamisesta ei jäisi käteen kuin koulumaksujen suuruinen säästö.
Saanko kysyä, miten parisuhteesi voi kun moista harkitset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron kokemuksesta, että Suomeen paluu olisi sinulle suurella todennäköisyydellä kulttuurishokki. Täällä on yleinen ilmapiiri huonontunut viimevuosina dramaattisesti (persutyyppinen ajattelu) ja asumisen, ruoan ja polttoaineen hinnannousu on tehnyt arjesta todella kallista. Jos sulle jää 1500 nettona rahaa käteen palkasta, niin se ei ole minusta niin kova palkka, jonka perässä kannattaisi tänne muuttaa.
ja onhan tästä intohimo kadonnut ajat sitten :D Eroakin olen joskus ajatellut, mutta sen samantien unohtanut. En kuitenkaan enää halua erota miehestä.
Olen alkanut miettimään sitäkin miten paljon olen uhrannut mieheni vuoksi saavuttamatta mitään "omaa". lapset ovat ainoa saavutukseni ja elämäni on todella tylsää varsinkin nyt kun lapset on jo isompia. Herätän lapset aamulla, teen aamupalaa, ajan lapset kouluun, menen ostoksille tai kotiin, välillä lenkkeilen. Haen lapset koulusta, vien heitä harrastuksiin. Tuntuu vain siltä, että olen pelkkä orja.. vaikka tiedän, ettei mieheni tai lapset pidä minua orjana, mutta siltä se vaan on jo pidempään tuntunut.
Ajattelin, että Suomessa saisin lasten kanssa kokemuksia, joista olemme jääneet paitsi. Työ olisi 8-16 välillä eli saisin olla kaikki illat lasten kanssa, heidän ei tarvitsisi olla yksin kotona. Parasta olisi myös se, että minulle jäisi enemmän aikaa itselleni, kun lapset voisivat kulkea vapaammin harrastuksiin ja kavereille. Nyt koko aika menee vain lasten viemisiin ja tuomisiin.
t. ap
En muuttaisi. Kouluikäisten, kieltä taitamattomien lasten on todennäköisesti vaikea sopeutua ja itselläsi alkuinto häviää about samassa kohdassa kun talvi täällä alkaa.
Arkielämän laatu on Suomessa aika huono, ja asuminen kallista. Tuolla 1500 eurolla saisit nipinnapin vuokrakämpän, eli raatamisesta ei jäisi käteen kuin koulumaksujen suuruinen säästö.
Saanko kysyä, miten parisuhteesi voi kun moista harkitset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aluksi Suomeen vaikka puoleksi vuodeksi? Lapset voisivat olla ikään kuin vaihto-oppilaina sen aikaa ja näkisitte, miten elämä lähtee rullaamaan.
Ei sitä kukaan voi ennustaa, olisiko se hyvä kokemus vaiko kauhea kulttuurishokki.
Itse tulisin, jos sen voisi tehdä siltoja polttamatta.
Pärjäisin lasten kanssa tuolla rahalla, kun koulutus olisi ilmaista niin meillä menisi rahaa vain vuokraan ja pakollisiin laskuihin. Toki varmasti mies lähettäisi meille rahaa jos emme pärjäisi. Nykyään maksamme lasten koulutuksesta noin tonnin kuussa ja koulun taso on silti tosi huono :( Siskoni lasten kouluun olen verrannut ja opetus suomalaisessa peruskoulussa voittaa 6-0 lasteni koulun. Sen tiedän, että aina pääsisin lasten kanssa takaisin kotiin miehen luokse, mutta sitä en tiedä tuleeko koskaan toista mahdollisuutta muuttaa edes hetkeksi lasten kanssa Suomeen. Lapset kyllä tykkäävät tosi paljon Suomesta, mutta eivät ole koskaan täällä asuneet muuta kuin lomilla. Ymmärtävät kaiken mitä puhutaan varsinkin parin viikon suomessa olon jälkeen, mutta eivät jostain syystä oikein osaa puhua kieltä.
t. ap
Kerron kokemuksesta, että Suomeen paluu olisi sinulle suurella todennäköisyydellä kulttuurishokki. Täällä on yleinen ilmapiiri huonontunut viimevuosina dramaattisesti (persutyyppinen ajattelu) ja asumisen, ruoan ja polttoaineen hinnannousu on tehnyt arjesta todella kallista. Jos sulle jää 1500 nettona rahaa käteen palkasta, niin se ei ole minusta niin kova palkka, jonka perässä kannattaisi tänne muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisin jopa suositella Suomeen väliaikaisesti muuttamista. Saisit oman fiiliksesi kohdalleen työelämän avulla. Mutta lasten kanssa voi tulla ongelmia riippuen millaisella alueella aiotte täällä asua. Ainakin AV-palstan mukaan hieman murtaen suomea puhuvia lapsia syrjitään leikeissä ja koulussa... Tää on tätä nykypäivää Suomessa.
Minusta tuntuu siltä, että Suomeen muutto on sinulle ap jotain mikä vain täytyy tehdä, että pääset takaisin elämänsyrjään (viittaan tähän "kotiorjuuteen").
Minne päin Suomea olisit muuttamassa?
Työ olisi 8-16 välillä eli saisin olla kaikki illat lasten kanssa, heidän ei tarvitsisi olla yksin kotona. Parasta olisi myös se, että minulle jäisi enemmän aikaa itselleni, kun lapset voisivat kulkea vapaammin harrastuksiin ja kavereille. Nyt koko aika menee vain lasten viemisiin ja tuomisiin. t. ap
Anteeksi, mutta en usko että sinulle jäisi omaa aikaa täällä yhtään sen enempää. Työpäivän jälkeen kun hoidat pyykit, ruoat, siivoukset, läksyjen valvomiset, ja kaikki yksinhuoltajana .. niin ei sinulle sitä omaa aikaa jää. Kyllä täällä Suomessakin lapsia kuskataan harrastuksiin, ainakin pk-seudulla se on tavallista kun julkiset yhteydet eivät iltaisin ole niin hyvät kuin ruuhka-aikoina. Sitä paitsi 1500 euroa netto ei ole hyvä palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vuoden parin muutos arkeen välttämättä ole huono ajatus lastenkaan kannalta. Saattavat saada aivan ihania uusia ystäviä, oppivat varmasti kielen ja näkevät aivan toisenlaista, itsenäistä elämää, jossa pääsevät siis kulkemaan ja näkemään paikkoja ilman että ovat aina äidin kyydissä tms. Tekeväthän monet täällä toisinkin päin, että lähtevät ulkomaille vuodeksi pariksi ja ottavat lapset mukaan. Hienoja muistoja siitä voi tulla.
Ja sinulle ap onnittelut työpaikan johdosta!! Mahtavaa varmasti olisi päästä tekemään työtä, eikä vain olla kotiäitinä. Kirjoitan VAIN, koska en usko, että se enää vuosien jälkeen ja lasten ollessa kouluiässä on kovinkaan antoisaa.
Kesä-Suomi on toki ihan toista kuin marraskuun loska-Suomi, mutta sen varmasti suomalaisena tiedätkin. Minä kannatan muutoksia elämässä. Välillä on hyvä "tuulettaa" ja hakeutua irti totutuista kuvioista ja ottaa vastaan uudenlaisia haasteita. Kaikkea hyvää sinulle ap!
eli sinne muutettaisiin. En ole pk-seudulta kotoisin, mutta siskoni lapsineen jo siellä asuu ja vietämme Helsingissä yleensä suurimman osan lomista.
t. ap
voisin jopa suositella Suomeen väliaikaisesti muuttamista. Saisit oman fiiliksesi kohdalleen työelämän avulla. Mutta lasten kanssa voi tulla ongelmia riippuen millaisella alueella aiotte täällä asua. Ainakin AV-palstan mukaan hieman murtaen suomea puhuvia lapsia syrjitään leikeissä ja koulussa... Tää on tätä nykypäivää Suomessa.
Minusta tuntuu siltä, että Suomeen muutto on sinulle ap jotain mikä vain täytyy tehdä, että pääset takaisin elämänsyrjään (viittaan tähän "kotiorjuuteen").
Minne päin Suomea olisit muuttamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se miehellesi ja lapsillesi sopii, tule vain Suomeen! Ja jos talousasiat järjestyvät, eli löydät asunnot yms.
Onhan tuo melkoinen juttu että tarjotaan töitä, itse kyllä ottaisin tilaisuuden vastaan, varsinkin sinun tilanteessasi, jossa kaipaat Suomeen ja muutenkin näet miestäsi harvoin.
Tiedät kyllä varmasti itse parhaiten tilanteessasi, että olisiko muutosta enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta kirjoittamasi perusteella näyttää siltä että siitä olisi enemmän hyötyä :)
mitä mieltä lapsesi ovat?
Olisiko Suomeen tulo heille hauska ja kiinnostava seikkailu?
Jos, niin sehän voisi olla heille ikään kuin vaihto-oppilasvuosi niin kuin joku aiemmin ehdotti.
jos siltä tuntuu ja mahdollisuus on. Mikäli mies ei ole vastaan ja lapset myös suopeita, niin toki tulette "käymään" sen vuoden. Monikin lapsi on matkustanut tai muuttanut maasta toiseen, joko lopullisetsi tai osaksi aikaa, ja varmaan aina vähintäänkn antoisa kokemus.
Now or never. On vain yksi elämä.
En muuttaisi. Kouluikäisten, kieltä taitamattomien lasten on todennäköisesti vaikea sopeutua ja itselläsi alkuinto häviää about samassa kohdassa kun talvi täällä alkaa.
Arkielämän laatu on Suomessa aika huono, ja asuminen kallista. Tuolla 1500 eurolla saisit nipinnapin vuokrakämpän, eli raatamisesta ei jäisi käteen kuin koulumaksujen suuruinen säästö.
Saanko kysyä, miten parisuhteesi voi kun moista harkitset?
Määrittele arkielämä ja sen laatu
Itse olen asunut muualla kohta 20v, lapset syntyneet ja kasvaneet Suomen ulkopuolella. Minusta ratkaiseva tekijä tilanteessasi ei ole maa vaan perhe. Jos miehesi ei muuta mukana, tavallaan "eroatte".
Ihan käytännön kannalta on vaikea pitää normaalia lapsi- vanhempi (ja pari- )suhdetta yllä jos välimatka on pitkä.
Olet ilmeisesti jonkinlaisessa käännekohdassa elämässäsi. Mieti tarkkaan, ja tee sitten niinkuin sinusta tuntuu oikealta. Paljon onnea ja halauksia matkaan!
Ja sivuhuomiona, lapselle, joka on tottunut siihen ettei kotoa lähdetä yksin ulos, voi Suomessa tavallinen "Painukaa lähimetsään leikkimään"- kulttuuri olla vieras ja pelottava. Usein huomaan itse heijastavani omia arvojani ehkä liikaakin lapseeni, joka kasvaa ihan eri kulttuurissa kuin minä. Sukupolvikuilun lisäksi tulee kulttuurikuilu. :)
että saisit asua siskosi ja hänen perheensä lähellä! Hyvä, että turvaverkkoa olisi olemassa jos päätätte tänne muuttaa.
Alue: Aihe vapaa
Jos asutte saksassa, saa miehesi verohelpotuksia ns. tuplataloudesta, jos muutat suomeen. Ei kai tuossa muuta utopistista ole kuin kaukosuhde. Ja kai tuota nyt täytyy kysyä lapsiltakin...