Lahjasoluperheitä?

tämä ketju..

Jos vielä joillakin olisi kokemusta lahjasoluista... Minkälaista elämä on lahjasolulasten kanssa.. (Ajemmin ketjussa on koko kysymys..)

enkä saanut irti paljon mitään siitä käynnistä. Mies ei päässyt ollenkaan mukaan uuden työpaikan takia, harmi.

Siinä vaan sitten kerrroin tarinamme ja että luovutettuja tullaan käyttämään, ja se mikä askarruttaa meitä on, että kerrotaanko lapselle alkuperästään vai ei.

Lääkäri vaan totesi, että ollan keretty paljon jo miettiä ja päättää eikä hirveästi neuvoja osaanut antaa...

Kyselin että onko hänellä kokemuksia pariskunnista, jotka eivät kertoneet lapselle luovutetuista ja miten ne ovat pärjänneet. Lääkäri pahoitteli ja sanoi että valitettavasti muutkin parit käyvät psykologilla silloin, kun eivät osaa päättää kertoako vai ei. Mitään jälkiseurantaa ei niillä valitettavasti ole :( Minä kun luulin, että saisin jotain vastauksia kysymyksiini... :(

Nyt sitten olisi tarkoitus käydä yhdessä miehen kanssa tai mies yksin ( jos suostuu...)..

pp4 itseasiassa menossa. Pitäkää peukkuja :)

Mulla alkoi vaihdevuodet 19-vuotiaana, ja nyt päästiiin ekaa kertaa hoitoihin, reilun kahden vuoden jonotuksen jälkeen..



Mä olen sellaisessa sähköpostiringissä, joka toimii samalla vertaistukiryhmänä.. Olis kyllä hauska saada tännekin ihan oma paikka meille " adoptoijille" ...



Niin ja tosta lapselle kertomisesta.. En tuomitse ketään, jokainen päättää miten päättää, mutta me ollaan kyllä päätetty jo heti alkuun että lapsi tulee alusta asti tietämään miten asiat on, ettei asia sitten tule julki missään katalassa onnettomusstilanteessa verenluovutuksen aikana tms. Hollywood tyylistä ;)

Hei!



Meillä on terve lapsi joka saatiin lahjamunasoluilla.Nyt ja silloin hoitoja alottaessa minulle sekä miehelleni oli selvää että lapsi saa tietää miten on saanut alkunsa.En usko että lapsi tuntee sen suurempaa juurettomuutta kun perheeseen kuulumattomuutta jos häntä on kovasti odotettu rakastettu (minun mielipide).

Hoidan työkseni vanhuksia ja olen kohdannut tilanteita/henkilöitä joissa isä tai äiti jopa molemmat ovat kaatuneet sodassa.Isovanhemmat, tädit , naapurit tai Naapuri valtion ihmiset ovat kasvattaneet heidät.En ole kuullut juurettomuutta tai kohdannut sen enempää mielenterveysongelmia.Joten aina on ollut tätä että lapsi ei ole biologisesti sinun/teidän - kuitenkin lapsi on lapsi ja häntä kuuluu kasvattaa RAKKAUDELLA.

laitan tähän jatkeeksi " mainoksen" . Perustin yhteisön nimeltä Lahjasoluperheet. (Se on toistaiseksi " suljettu" eli sitä ei pääse tutkimaan ennen liittymistä.)

Keskustelufoorumin kuvaus: Keskustelupaikka perheille, joiden lapset ovat saaneet alkunsa luovutettujen sukusolujen tai lahja-alkioiden avulla sekä pareille, jotka käyttävät luovutettuja soluja tai alkioita.

Osoite: <http://groups.msn.com/Lahjasoluperheet&gt;



Tervetuloa!

jos teistä joku nyt innostui ja hakee jäsenyyttä, niin



Muistakaa kertoa jotain itsestänne/tilanteestanne, tyhjiä hakemuksia ei hyväksytä. Ei myöskään sellaisia, joissa lukee: " Asia ajankohtainen." Ja vielä, en ajatellut itse, että ko. paikasta tulisi spekulaatio-paikka, mennäkö vai ei-mennä donor-hoitoihin. Lahjasoluperheisiin on tervetullut, kun on päätöksen tehnyt ja lähtenyt hoitoihin.



Ryhmä voi toki muuttua ajan myötä ja " alkuvaatimukset" hiipua, mutta näin aluksi. :)

Ja tuosta uudesta yhteisöstä kysyisin samalla...

Yritin siis liittyä, mutta se vaatii hatmail-sähkopostiosoitteen. (ensin se sanoo, että ihan mikä vaan osoite käy, mutta sitten eteen päin ei pääse ennen kuin tekee hotmail e-mailin.) Missään ei sanota suoraan, että liity, vaan joka sivulle tulee se e-mailin kirjautumis" lomake" .



Osoitteen tein, ja jätin hakemuksen. Nimeksi en saanut ottaa Charlize5 enkä mitään muuta minun ehdottamaa nimeä vaan se ohjelma tarjosi vaihtoehtoja, eli olen nyt Charlize51 =P toivottavasti kukaan ei ajattele että oon 51vee =D

Jotenkin vaikutti niin hankalalta (blondi)... en edes ole varma lähtikö hakemus eteen päin ja mistä tiedän kun olen hyväksytty/hylätty?? :) Varmaankin e-mailista... Kestääkö kauan? (kylläpä tuntee itsensä tyhmäksi :P )...

Tuli mieleeni kommentoida lahjasolulasten ulkonäköasiaa, kun jotkut ovat sitä mieltä että on kiusallista jos vaikka isovanhemmat kommentoivat että onpas isänsä/äitinsä näköinen (siis tietämättä lahjasolusta).



Miksi sen tarvitsisi olla kiusallista? Eikö asia vain todista sitä että lukemattomien ihmisten geenit ovat aika samanlaiset, ja voihan siis lahjasolulapsi olla vaikka enemmän ei-bio-vanhemman näköinen kuin omilla soluilla syntynyt lapsi. Tunnen perheitä joissa lapset ovat hyvin erinäköisiä keskenään ja/tai vanhempien kanssa. Taas vaikka velipuolet voivat olla hyvinkin samannäköiset ja -luonteiset.



Pointti siis on, että miksi sillä pitäisi olla väliä mitä kautta yhdennäköisyys on syntynyt? Samannäköisyys on mitä on vaikka teknisesti se ei olisi seurausta omasta sukusolusta. Perinteisesti tietty ajatellaan että geenien polvelutuminen tekee sen sukupolvien ketjun johon liittyy jotain epämääräisiä oman/suvun kuolemattomuuden ajatuksia tms., mutta ajatuksiahan ne vain ovat. Syntyyhän myös geenimutaatioita spontaanisti. Lääketiede on tullut lisääntymiseen pysyvästi olemaan, ja nämä asiat täytyy oppia ajattelemaan uudella tavalla.

Hei!

Ollaan lähes kolmekymppinen nuori pari ja yritystä takana kaksi vuotta. Syyskuussa saatiin lopullinen tuomio - yhteistä biologista lasta emme pysty saamaan.

Ennen tuomiota oltiin molemmat sitä mieltä, että luovutettuja siittiöitä ei käytetä missään nimessä... ikinä... mistään hinnasta... Mielipide muuttui kuitenkin päivässä ... Päätöksentekoa on kyllä helpottanut se, että hoitona meillä tulee olemaan IVF, eli en saa " vieraan miehen" siittiöitä sisääni... hassu ajatus, mutta jotenkin tärkeä..

Eli nyt sitten ollaan jonossa IVFään, punktio on varattu viikolle 6. Paljon kysymyksiä pyörii päässä, eniten mietityttää kerrotaanko asiasta sukulaisille ja lapselle... Onneksi ollaan menossa lapsettomuuspsykologin puheille...

Enempää ei nyt ole aikaa kirjoittaa, mutta siinä oli lyhyt esittely =)

Tässä yksi perhe, jossa on käytetty lahjoitettuja munasoluja! Meillä on yksi lapsi, ja toista toivotaan. Olisi kyllä mukavaa, jos olisi joku yleinen foorumi missä asiasta voisi keskustella. Ruotsalaisilla sivuilla (www.villhabarn.com) on olemassa erillinen keskusteluryhmä sekä luovutetuilla siittiöillä että luovutetuilla munasoluilla hoidossa oleville, joten kai tänne Suomeenkin mahtuisi edes yksi yhteinen ryhmä?



Terv. Hathor

Ehdotin jo kerran lahjasoluperheiden omaa listaa tänne vauva-lehden nettisivuille, mutta näköjään sitä ei ole tullut. Auttaisikohan jos muutekin laittaisivat siitä palautetta nettisivujen toimitukseen? Tarvetta varamsti olisi. Muissa maissa on jo järjestäydytty, olis kiva jos täälläkin olisi tapaamisia ym. Liian paljon on asiaan liittyvää salailua ja sitä ettei lapselle kerrota asiasta lainkaan.

vielä lisään etten siis halua arvostelle niitä jotka eivät lapselleen kerron, vaan ajattelin vertaistuen todella olevan tarpeen, että asiasta voidaan yhä avoimemmin keskustella!

Moi Marika2,



Meillä on takana useita IVF/ICSI-hoitoja ja niistä tuloksina vain negoja. Luulen, että olemme kohta tilanteessa, jossa ainoaksi vaihtoehdoksi jää lahjasolujen käyttö. Vertaistuen tarve olisi aivan suunnaton, joten olisin kovin iloinen pohdintaseurasta!



Fene

Täällä yksi yhden vanhemman lahjasoluperhe. Minäkin olen kaivannut tällaista listaa. Pitää kuitenkin muistaa että lahjasolut ovat vain soluja, eli minusta ei ole tarpeen korostaa niiden merkitystä liikaa. Se ei ole esim. adoptioon verrattava asia. Siksikään ehkä monet eivät " tee numeroa" lahjisten käytöstä.

Mekin käytimme/käytämme luovutettuja siittiöitä. Olen miettinyt asiasta mahdollisesti joskus lapselle/lapsille kertovani tai sitten en. Ongelma vain minusta on se, että kun sairaalakaan ei tiedä luovuttajan henkilöllisyyttä, että oletteko miettineet, miltä lapsesta tuntuu saada tietää, että isä on joku toinen, mutta häntä ei voi koskaan saada tietoon. Olen pikkuhiljaa alkanut kallistua sille kannalle, että se on siis turha tieto. Aikaisemmin olin 100% varma, että kerrotaan.

Itse näen monia ongelmia siinä ettei lapselle kerrota. Saattaahan olla, että salaamisen taakasta tulee liian painava kannettavaksi tai että jompi kumpi vanhempi kertoo huonossa elämäntilanteessa (esim. eron yhteydessä tai murrosiän kynnyksellä) asiasta lapselle, jolloin asia saattaa muodostua ongelmaksi. Jotkut jopa kertovat tutulleen mutta eivät lapselle jolloin toiselta kuulemisen riski kasvaa. Tutkimusten mukaan lapselle parasta on avoimuus ja se, että asiasta kerrotaan jo hyvissä ajoin ennen muutenkin vaikeata murrosikää. Hyvää tietoa löytyy englantilaiselta Donor Networksiltä (löytyy googlen haulla). Asiahan on fakta ei se muuksi muutu vaikka ei siitä lapselle kertoisikaan. Mutta se että vanhemmat ovat valehdelleet lapselle saattaa pilata lapsen ja vanhemman luottamussuhteen. Saattaa myös olla helpompaa kertoa sukulaisille asiat niin kuin ne ovat olipa heidän reaktionsa mitkä tahansa. Voi nimittäin olla vaikea tilanne jos anoppi ja appiukko ylistävät sitä kuinka paljon oman pojan näköä lapsessa on. Ja myös he saattavat tuntea itsensä petetyksi jos joskus saavat asian tietoonsa. Osalle isovanhemmista asia on tuskin mikään ongelma, osa miettii asiaa ja sitten sopeutuu siihen vauvelin nähtyään ja uskoisin vain murto-osan jättävän lapsen hyväksymättä (toisaalta kuka sellaisia isovanhempia edes haluaa?). Ovat ne rasistisimmatkin isovanhemmat sulaneet ulkomailta adoptoidun lapsenlapsensa tavattuuaan.



Mutta sitä vertaistukea kyllä tähän kaikkeen tarvitaan. Onko ideoita?

Olen samaa mieltä kertomisesta Marikan kanssa!



Minä en löytänyt sitä donor networksia googlesta. Haun kautta löytyi vaikka minkälaisia sivustoja, jotain afrikkalaisia jne. Mutta en löytänyt englantilaista =(...

sori, koko nimi on siis donor conception network, os. dcnetwork.org, äsken tosin ei mullekaan auennut jostain syystä. Mutta ainakin ennen on ollut toiminnassa.

Olemme pariskunta, joka käy lapsettomuushoidoissa lahja-alkiolla. Ainakaan vielä ei ole tärpännyt.



Tässä vaiheessa harjoitusta emme kerro suurimmalle osalle ihmisistä edes sitä, että yritämme saada lasta. Mutta jos joskus lapsen saamme, niin sitten kerromme etenkin hänelle ja mutta muillekin hänen alkuperästään.

ja vauva nyt 3kk..Emmekä ole ikinä ajatelleet kertoa vauvalle mistä hän on alkunsa saanut, lapsemme on meille hyvin rakas ja vuosia tätä lasta toivoimme..Siksi olemme jättäneet kertomasta asiasta myös sukulaisille koska emme näe siinä mitään merkitystä miksi asiasta pitäisi nostaa " numero" ...

Esillä on ollut paljon mielipiteitä siitä pitäisikö luovutetuilla soluilla saaduille vauvoille kertoa heidän alkuperänsä, esim: kirkkohallituksen mielipide oli että he eivät hyväksy ollenkaan luovutettuja soluja, juttelin asiasta kastepappimme kanssa joka sanoi että kirkkohallituksessa on pääasiassa tavallisia ihmisiä, ei esim: pappeja ja kaikki papit joiden kanssa hän on jutellut asiasta hyväksyvät luovutetut sukusolut....

Näen välillä PUNAISTA kun luen näitä mielipiteitä. mielestäni se on kaikkien oma asia kertoakko vaiko ei ja tässäkin asiassa pitäisi kuunneella niitä ketkä ovat saaneet jo vauvan luovutetuilla sukusoluilla.. Kunnioitan niitä ihmisiä jotka ovat asiasta kertoneet mutta me emme tule sitä tekemään koska miehelläni on edellisestä avioliitosta 2 lasta ja haluamme näiden olevan tasavertaisia sisaruksia keskenään....

Kärsimme lapsettomuudesta 8 katkeraa vuotta ja aina kun tämä lahjasoluasia pongahtaa julkisuuteen mulle syntyy tunne että tämä vauva ei ole MEIDÄN YHTEINEN vaikka tämän vauvan isä rakastaa varmasti tätä vauvaa ihan hirveästi ja on ilmoittanut kantansa heti alkuunsa,hälle ei ole mitään merkitystä sillä asialla mistä tämä vauva on alkunsa saanut, miehelläni on vikaa siittiötuotannossa ja joku ihana ihminen luovutti meille siittiöitä jotta voisimme tulla vanhemmiksi...Omalta osalta toivoisin että asiata ei tehdä niin isoa numeroa kun julkisuudessa on välillä ollut...



Olisi kuitenkin todella kiva jos me lahjasolu perheet saisimme oman palstan ....