Lue keskustelun säännöt.
Siis täh? Oikeestiko isovanhempien tehtävä auttaa lastenhoidossa???
12.06.2011 |
Ei hitto, olen kyllä täysin eri mieltä.
Poikani on siinä iässä, että ei liene kauaa kun heillekin vauvoja saattaisi syntyä.
Tykkään varmasti lapseni lapsista, mutta enpä tiennytkään, että nykylinja on tuo. Minun tehtävä auttaa lastenhoidossa.
Itse olen työelämässä vuorotyössä vielä liki 20 vuotta. En oikeasti koe, että jaksaisin vapaapäivinäni autella lastenhoidossa. Kylään ovat tervetulleita ja kun lapsi olisi isompi, mikäettei voisi tulla mummolaan yökyläänkin. Isompana sit vaikka pitemmille reissuilla kanssani.
Miehelläkin vuorotyö vielä 10 vuotta.
Itse ajattelen, että olen omat lapseni hoitanut, tosin nuorimmainen on varmaan vielä kotona n. 6 vuotta. Ei kait se mummo ole lapsenpiika?
Kommentit (99)
Itse olen lapseni halunnut ja heidät valmis hoitamaan. En kylläkään pistäisi lainkaan pahaksi jos joku lähipiiristä lupautuisi vaikka pariksi tunniksi lapsenvahdiksi, kun univelka painaa niin kovin. Isä on ulkoistanut itsensä heräämisrumbasta ja taaperomme nukkuu päivällä lyhyet päikkärit ja yöllä herää kerran-pari, jolloin pitää mennä peittoa korjaamaan tai selkää silittämään. Vauvalla taasen rytmi menee juuri ristiin taaperon kanssa, joten minun ei tarvitse nukkua missään välissä muuta kuin lyhyitä torkahduksia.
Mummot voivottelevat ja antavat ohjeitaan, neuvolassa puhutaan asiasta joka kerta ja mies on sitä mieltä että ei osaa tai pysty tekemään mitään. Odotan että joku tarjoaisi apuaan ja lupaisi viedä lapset vaikka puistoon tunniksi -pienemmän maha täynnä vaunu-unilleen ja isomman leikkimään ja minä saisin ummistaa silmäni vähäksi aikaa. Apua ei vain kuulu, enkä sitä erikseen kysy. Tilanteen tietävät kyllä kuitenkin ja voivotteluja tulee runsain mitoin joka suunnasta.
Näillä mennään siihen asti, että pikkuiset alkavat nukkua jotkut unet samaan aikaan. Ennen sitä yritän pysytellä pois auton ratista ja elän kahvilla ja energiajuomilla. Jospa ei oman äidin/anopin tarvitse olla täällä kurjuuttaan marisemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sinä mummoutta pelkäävä saanut koskaan lastenhoitoapua omilta vanhemmiltasi tai appivanhemmiltasi? Jos ole, laita hyvä kiertämään.
Minua ja sisaruksiani ei hoitanut mummot oikestaan koskaan. Silloin kun äiti oli sairaalassa oltiin mummon luona yötä.
Muistan kun äitini sanoi aikanaan, että hän ei ole saanut vanhemmiltaan tai appivanhemmiltaan lastenhoitoapua ja sen vuoksi hän hoitaa teidän lapsia aina kun tarvis.
Ja on myös hoitanut aina kun on pyydetty ja nykyään lapset pyytää otsekkin päästä mummolaan :). Ja vanhempani ovat molemmat vielä työelämässä.
Omat isovanhempani ovat vielä elossa, asuvat omissa kodeissaan ja köydään heidän luona syntymäpäivinä ja joulun aikaan. Ei minulla ole heihin kummoista tunnesidettä.
Minun ja sisarusteni lapset taas rakastavat vanhempiamme valtavasti. Menevä ja haluavat mielellään mummulaan kylään. Pari vanhinta on jo täysi-ikäisiä ja käyvät viikottain mummolassa.
Tunneside on vahva ja varmasti sitten joskus kun mummo ja ukki on jossain vanhainkodissa heillä riittää usein vierailioita. Olen siitä varma.
Silloin kun olisimme tarvinneet apua (en kerro tässä yksityiskohtia), miehen vanhemmat vain totesivat hoitaneensa jo omansa. Tosin toisen lapsensa lapsia saattoivat hoitaa monta päivää kerrallaan. Selviydyimme kaikesta huolimatta ja nykyään olemme onnellisia ja perheemme on tasapainossa. Appivanhemmat tosin ovat nyt tajunneet oman kuolevaisuutensa ja yllättäen haluavat lapsiamme heille hoitoon. Saattavat yhtäkkiä todeta, että lapset voivat tänään jäädä hoitoon pariksi päiväksi. Kyllä, luitte oikein! Aiemmin eivät halunneet ottaa lapsiamme hoitoon edes pariksi tunniksi, nyt ovat valmiita ottamaan jopa pariksi päiväksi. Hoitokertoja ei tietenkään voi sopia etukäteen, koska "haluavat hoitaa vain silloin, kun heille sopii". Heille on alkanut ilmaantumaan vanhuuden vaivoja, joten heillä on pian "viimeiset hetket" hoitaa lapsia. He ovat kohdelleet perhettämme (erityisesti minua) kuin paskakasaa, joten tämä suunnanmuutos on varmasti laskelmoitua. Ovat huomanneet ettei toinen lapsi perheineen aiokaan auttaa, joten ovat siirtyneet toiseen suunnitelmaan. Poikaansa ei vanhempiensa auttaminen kiinnosta ja vaimolla on täysi työ omissa monisairaissa vanhemmissaan. Tämä kuulostaa tietenkin vainoharhaiselta, mutta olen seurannut touhua jo toistakymmentä vuotta. Minua ei haittaa, jos mieheni auttaa vanhempiaan, mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa. En ole heille mitään velkaa.
..hoitaa lastenlapsia. Palkatkaa hoitaja, jos haluatte vapaata. Siitähän se yleensä on kysymys. Halutaan ILMAINEN hoitaja.
Eikä me ole ikinä pyydetty vanhempiamme apuun siksi, että olisimme tarvinneet vapaata. Vaan siksi, että olemme joutuneet esim. toisen lääkärinkäynnin vuoksi järjestämään hoidon toiselle.
Me olemme onnekkaita ilmeisesti. Asumme satojen kilometrien päässä vanhemmistamme, mutta olemme silti saaneet tarvittaessa apua. Arvostan sitä kovasti!
Vierailemme kyllä muutenkin niin paljon kuin mahdollista toistemme kodeissa. Isovanhemmat haluavat tutustua lapsenlapsiinsa ja minustakin on ihanaa, että he jaksavat nähdä vaivaa sen suhteen luomiseen. Aikuinen on se, joka rakentaa suhteen lapsiin. Jos isovanhemmalla ei ole siihen kiinnostusta, se on ensisijaisesti isovanhemman tappio. Lapsi kyllä pärjää ilmankin suhdetta isovanhempiinsa, tiedän omasta kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä isovanhemmat saa luvan auttaa lastenhoidossa. Muutaman kerran vuodessa, ei joka viikko.
Tosin mulla on aivan ihana äiti, joka auttaa aina kun tarvitsen apua tai me tarvitaan kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.
että omien lasten hoitaminen ei ole juuri sitä omaa elämää :( Kuten tässä lainaamassani viestissä kysytään, että "eikö riitä että on uhrannut 18 vuotta omnasta elämästään". Tuskin se lastenlasten hoito silloin tällöin varastaa koko omaa vapaa-aikaa? Lähtökohtaisesti asenne vanhemmuuteen tuntuu kurjalta.
Mulla on tuttuja, jotka on "heitetty" pois omasta kodista 18 vuotiaana pärjäämään omillaan. itse tulen lämmintunnelmaisesta perheestä, jossa on annettu niin henkistä kuin taloiudellistakin tukea. Ei vanhemmuus lopu täysi-ikäisyyteen vaan jatkuu hautaan asti!!! Ei pidä tehdä lapsia ollenkaan, jos ajatus on niin nurinkurinen kuin näillä, jotka kokevat lastensa kanssa elämisen uhrautumisena.
pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa verot.
Mutta oma mielipiteeni on, että jos ei lapsiaan auta lapsenlapsien kanssa, niin turha sitten vinkua lapsiltaankaan apua kun on todella vanha ja sairas tai yksinäinen vanhainkodissa. Kun ei sekään ole sitten mikään lasten velvollisuus, eikä ne omat lapset ole pyytäneet tänne syntyä.
Eli se ei riitä että on uhrannut omanelämän n.18v? Vaan pitää vielä vanhanakin olla elämättä omaa elämää ollenkaan? No ehtiihän sitä tietysti saada omaa vapaa-aikaa sitten haudassa oman rakkaansa vieressä.... VOI JUMA ET TÄÄLLÄ ON ITSEKKÄITÄ IHMISIÄ! Ei me vanhemmatkaan haluta olla koko elämää vaan lastenpiikoina, eka omat ja sit vielä lastenlapset... Kait meilläkin saa oma napa mennä edelle jo siinä vaiheessa!
sanonut että emme rakastaisi omia lapsiamme! Tottakai ja siksi olemmekin aina heidän kanssaan!
Kait minulla ja miehellänikin saa sitten olla oma elämä kun lapset lähtee kotoa? Rakastamme matkustamista jne, emmekö saa matkustella kun lapset kotoa lähtevät? Koska meillä on sitten velvollisuus olla aina hoito apuna kun tarvitaan? Tottakai otamme lapsenlapsia hoitoon, mutta kait nyt hyvänen aika mekin saamme elää? Tuntuu että täällä on juurikin tuo tyyli et jos ette hoida JUURIKIN NYT ette ikinä enää näe lapsia? Ketä kiinnostaa edes nähdä lapsenlapsia jos kaikki pitää mennä kuten omat lapset määräävät? Hoidan kyllä mutta haluamme myös elää itse ennenkuin se hauta kutsuu! Olen kuitenkin jo reilusti yli 60 kun omat lapset tästä lähtee ei mulla edes ole montaa vuotta aikaa nauttia elämästä mieheni kanssa ilman velvoitteita! Mutta hyvä jos itse ette halua elää muuta kuin lasten ja lastenlastenne kautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät hoida lapsianne, ette tekään auta heitä nyt??!!!
he ovat teitä auttaneet ja kasvattaneet aikuisuuteen asti. Onko se asia unohtunut???
Laskette nyt sit vaan, että auttaako ne teitä nyt.
'
Ei jumalauta mitä nuoria tampioita palsta täynnä!
SE riittää, että ovat teitä hoitaneet, nyt te hoidatte lapsenne ja autatte vanhempianne. He puolestaan auttavat omia vanhempiaan, jotka ovat vanhoja.
ei ole tässä ketjussa esittänyt, että isovanhempien pitäisi olla passissa kotona odottamassa koska avuntarve iskee. On ihan oma kiero tulkintasi, että lastenlastesi hoitaminen toisinaan, estäisi sinua matkustelemasta tms.
että omien lasten hoitaminen ei ole juuri sitä omaa elämää :( Kuten tässä lainaamassani viestissä kysytään, että "eikö riitä että on uhrannut 18 vuotta omnasta elämästään". Tuskin se lastenlasten hoito silloin tällöin varastaa koko omaa vapaa-aikaa? Lähtökohtaisesti asenne vanhemmuuteen tuntuu kurjalta.
Mulla on tuttuja, jotka on "heitetty" pois omasta kodista 18 vuotiaana pärjäämään omillaan. itse tulen lämmintunnelmaisesta perheestä, jossa on annettu niin henkistä kuin taloiudellistakin tukea. Ei vanhemmuus lopu täysi-ikäisyyteen vaan jatkuu hautaan asti!!! Ei pidä tehdä lapsia ollenkaan, jos ajatus on niin nurinkurinen kuin näillä, jotka kokevat lastensa kanssa elämisen uhrautumisena.
pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa verot.
Mutta oma mielipiteeni on, että jos ei lapsiaan auta lapsenlapsien kanssa, niin turha sitten vinkua lapsiltaankaan apua kun on todella vanha ja sairas tai yksinäinen vanhainkodissa. Kun ei sekään ole sitten mikään lasten velvollisuus, eikä ne omat lapset ole pyytäneet tänne syntyä.
Eli se ei riitä että on uhrannut omanelämän n.18v? Vaan pitää vielä vanhanakin olla elämättä omaa elämää ollenkaan? No ehtiihän sitä tietysti saada omaa vapaa-aikaa sitten haudassa oman rakkaansa vieressä.... VOI JUMA ET TÄÄLLÄ ON ITSEKKÄITÄ IHMISIÄ! Ei me vanhemmatkaan haluta olla koko elämää vaan lastenpiikoina, eka omat ja sit vielä lastenlapset... Kait meilläkin saa oma napa mennä edelle jo siinä vaiheessa!
sanonut että emme rakastaisi omia lapsiamme! Tottakai ja siksi olemmekin aina heidän kanssaan!
Kait minulla ja miehellänikin saa sitten olla oma elämä kun lapset lähtee kotoa? Rakastamme matkustamista jne, emmekö saa matkustella kun lapset kotoa lähtevät? Koska meillä on sitten velvollisuus olla aina hoito apuna kun tarvitaan? Tottakai otamme lapsenlapsia hoitoon, mutta kait nyt hyvänen aika mekin saamme elää? Tuntuu että täällä on juurikin tuo tyyli et jos ette hoida JUURIKIN NYT ette ikinä enää näe lapsia? Ketä kiinnostaa edes nähdä lapsenlapsia jos kaikki pitää mennä kuten omat lapset määräävät? Hoidan kyllä mutta haluamme myös elää itse ennenkuin se hauta kutsuu! Olen kuitenkin jo reilusti yli 60 kun omat lapset tästä lähtee ei mulla edes ole montaa vuotta aikaa nauttia elämästä mieheni kanssa ilman velvoitteita! Mutta hyvä jos itse ette halua elää muuta kuin lasten ja lastenlastenne kautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oma mummo dementikkona sairaalassa.
Siellä käyn monesti viikossa, autan syömisessä, vierailen, juttelen, pidän seuraa.
Omia lastenlapsia ei vielä ole, enkä jaksaisi heitä kyllä hoitaa mummon ja työni lisäksi.Omat vanhempani alkavat sairastella, autan heitäkin.
Kamala tilanne, jos mahdollisten lastenlapsien hoitamattomuuteni takia eivät lapseni auttaisi minua jos joskus tarvitsen apua.
Huh huh..
Kait minulla ja miehellänikin saa sitten olla oma elämä kun lapset lähtee kotoa? Rakastamme matkustamista jne, emmekö saa matkustella kun lapset kotoa lähtevät? Koska meillä on sitten velvollisuus olla aina hoito apuna kun tarvitaan?
ei varmaan kukaan estä teiltä sitä omaa elämää eikä odota että olisitte 24/7 siellä hoitoapuna. Nyt taidat vaan maalailla piruja seinille. Ei lastenlasten hoitaminen ja matkustelu sulje pois toisiaan, kumpaakaan ei tarvitse tehdä jatkuvasti. Tekstistäsi kyllä haistoi sitä, että haluat vaan kaikki pois jaloista ja takaisin ei ole tulemista. En minä ainakaan elä jälkikasvun "kautta". Tuo kiukkusi kuulostaa aika erikoiselta, on varmaan ollut aika rankat vuodet takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät hoida lapsianne, ette tekään auta heitä nyt??!!!
he ovat teitä auttaneet ja kasvattaneet aikuisuuteen asti. Onko se asia unohtunut???
Laskette nyt sit vaan, että auttaako ne teitä nyt.
outo ajattelutapa.
Sitä autetaan, joka apua tarvitsee. Meillä ei ole lastenhoitoapua omalta suvultani ja tämä johtuu siitä että veljelläni on kolmoset ja luonnollisesti he tarvitsevat enemmän apua. En ole tuosta katkera vaan autan heitäkin tarvittaessa.
Anoppi on appiukon omaishoitaja, ei tulisi mieleenkään mennä sieltä apua pyytämään.
Suku ja perhe tuntuu olevan monille riesa ja rasite. Meillä se on rikkaus vaikka en tällä hetkellä olekaan minuuteissa saamapuolella. Koen saavani vanhemmilta sukulaisilta esimerkiksi henkistä viisautta ja apua vaikka mitään kakkavaippoja täällä ei kukaan olekaan vaihtamassa meidän apuna.
ja on valmis koska tahansa tulemaan apuun, tosin mummo matkassaan. En yksinkertaisesti kehtaa pyytää apua ihmiseltä, joka on 24/7 sidottu vanhuksen vahtimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoa, että minun mielestäni olisi mummona toki saada viettää aikaa lastenlasten kanssa silloin kun se minulle sopii ja kun minä haluan. :D Silloin se on sitä ihanaa yhteyden luomisen aikaa. Ei niin, että minut velvoitetaan olemaan lapsenlikkana kun nuoret lähtee vaikkapa bilettämään. Vaan sovitusti kolmen vapaapäivän aikana olisn yhtenä päivänä mieluusti lastenlasten kanssa oman haluamisen ja voimavarani mukaan.
Tiesitkö, että sinulla ei isovanhempana ole oikeutta vaatia viettää aikaa lapsenlapsen kanssa silloin kun se sinulle sopii ja kun sinä haluat?
Eikä myöskään lapsen vanhemmilla ole oikeutta vaatia sinua toimimaan hoitoapuna silloin kun he sitä tarvitsevat.
Nämä kummankin osapuolen tarpeet ja toiveet pitäisi NEUVOTELLA ja SOPIA sujuvasti soljumaan yhteen. Jos sinä haluat joskus viettää aikaa lapsenlapsen kanssa, niin miksi se ei voisi tapahtua silloin, kun nuoret haluaa lähteä viettämään aikaa kaksistaan? Siis jos se sopii kaikkien aikatauluihin? Miksi pitää kokea asia niin, että "minulla ei ole velvollisuutta, joten en silloin auta"? Miksi ei voi ajatella, että mielellään auttaa, kun samalla saa viettää aikaa lapsenlapsen kanssa? Toki omien voimavarojen ja omien suunnitelmien mukaan!
Meillä mieheni isä on aivan huipputyyppi. On vielä töissä, mutta hänellä on joustavat työajat. Meidän esikoinen oli juuri ekan kesälomaviikon siellä mummolassa, pääasiassa siis isoisän vastuulla. Poika kulki isoisän perässä tämän touhuissa, teki samaa mitä tämäkin, oli ns. hupulaisena. Isoisä oli ilmoittanut meille hyvissä ajoin, että perjantaina hänellä on heti aamusta lähtö omaan vapaa-ajanjuttuunsa, joten tiesimme että silloin pojan pitää tulla kotiin. Isoisä nautti, poika nautti. Meille vanhemmille tuosta oli myös iso apu. Kaikki siis voitti!!!
Ja toki tiedämme, että on rankkaa hoitaa 4 päivää 7-vuotiasta. Sen takia emme todellakaan ole samaa pyytämässä enää tänä kesänä, nyt seuraavan kerran saa mennä kun isoisä pyytää (ja olen varma, että pyytää vielä, niin paljon hän pojasta tykkää :)). Mutta siis meillä arvostus isoisää kohtaan kasvaa kohisten juuri sen takia, että tiedämme hänen nauttivan lapsemme seurasta, mutta hän myös haluaa auttaa ja tukea meitä vanhempia parhaansa mukaan. Voisin lyödä aika isosti vetoa siitä, että kun isoisä vanhenee, niin meidän perhe on häntä parhaansa mukaan jelppimässä tarpeen tullen ja omaehtoisesti apua tarjoten. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kukin tarvitsee apua aikanaan... Ja perhe on silloin auttamassa, jos pelaa kortit oikein.
Kait minulla ja miehellänikin saa sitten olla oma elämä kun lapset lähtee kotoa? Rakastamme matkustamista jne, emmekö saa matkustella kun lapset kotoa lähtevät? Koska meillä on sitten velvollisuus olla aina hoito apuna kun tarvitaan?ei varmaan kukaan estä teiltä sitä omaa elämää eikä odota että olisitte 24/7 siellä hoitoapuna. Nyt taidat vaan maalailla piruja seinille. Ei lastenlasten hoitaminen ja matkustelu sulje pois toisiaan, kumpaakaan ei tarvitse tehdä jatkuvasti. Tekstistäsi kyllä haistoi sitä, että haluat vaan kaikki pois jaloista ja takaisin ei ole tulemista. En minä ainakaan elä jälkikasvun "kautta". Tuo kiukkusi kuulostaa aika erikoiselta, on varmaan ollut aika rankat vuodet takana.
anteeksi! Rankkaa on mieheni on paljon pois kotoa ja hoitoapua ei ole, 4 lasta joista nuorimmat 2 ½ sekä 1v, joten välillä on hermot ehkä hieman kireällä. Mutta pointti oli se että haluan silloin elää ilman velvoitteita esim.hoitaa baarireissujen ajan lapsia ja aina kun pyydetään, kyllä kait on oikkeus myös kieltäytyä vai pitääkö silloinkin olla niin velvollisuuden tuntu et aina pitää suostua mukisematta? Kyllä sitten 20v päästä sitä kaipaa jo omaa rauhaa ja omia tekemisiä.......
jos sitäm apua kerran tarvitsee, kipeästi. Eri asia jos huvituksia varten apua pyydellään, mutta jos nyt oikeasti on tilanne, että sitä apua jostakin syystä silloin tällöin tarvitsee.. Sairauden tai muun syyn vuoksi. Mulla on nyt oma lapsi, jota mummot tosiaan mielellään hoitavat, isovanhempia ei enää ole.
Oma äitini auttoi mummoani jonkin verran, käytiin viikoittain kylässä ja äiti siivoili siellä. Kovin huonossa kunnossa mummo ei koskaan ollut kun kuoli melko nuorena.. Äiti ymmärtää, etten mä häntä missään vuodepotilaskunnossa vallan ala hoitamaan oman työni ja lasten lisäksi, mutta varmasti käyn samalla tapaa auttamassa vaikka joka viikko jos tarvitsee siivouksessa/kaupassa käynnissä joskus apua tms.. Samalla tapaa odotan, että äiti auttaa mua lastenhoidossa jos mulla on sellainen tilanne etten itse voi.. Kyllä mummokin meitä katsoi kesälomilla (äiti ja isä sai omaa aikaa) ja meillä oli mummoon hyvät välit. Käytiin mummoa katsomassa aina teininäkin kun vielä eli.. Seuraa yksinäiselle leskelle.
Eli oma äiti auttoi mummoani ja meitä, minä autan äitiäni (olisin auttanut mummoanikin jollei olisi jo kuollut) ja autan lapsiani sekä lapsenlapsianiki mahdollisuuksien mukaan. Ei kai kukaan oletakaan että tässä mahdottomuuksiin kukaan repeää, mutta JOS APUA TARVITSEE, on sitä jokaisen oikeus joskus saada, vastavuoroisesti. Kukaan ei varmaan odota, että omahoitajaksi alkaa, mutta pikkuisia apuja.. Niinhän sitä suhde kehittyy paljon läheisemmäksi ja riittää niitä katsojia sitten varmemmin puolin ja toisin kun kukaan ei ole itsekäs minä minä minä ja vain mun omat tarpeet!
VELVOLLISUUTTA hoitaa lapsen lapsiaan. Kysyttäessä hoitoapuun saa kieltäytyä ilman tunnontuskia. Saa hoitaa PAKKO ei ole.
Jos mummu sanoo AV-mammalle, etten nyt ehdi kun haluan viettää vapaata papan kanssa torilla tai pestä omat mattoni, mamma suuttuu. Mitä Hittoa, eikö muka lapsen lapset kiinnosta..... Vaan mummullapa on oikeus mennä sinne torille tai mattopyykille vaikka miniä haluaisikin kampaajalle.
Ja vaikka koen, ettei isovanhemmilla ole oikeutta hoitaa lapsiani he kuitenkin vapaaehtoisesti viettävät aikaa lasteni kanssa.
Molempien vanhemmat. OMani asuvat kauempana, mutta käyvät säännöllisesti lapsia katsomassa ja joka kesä matkailevat viikon heisän kanssaan, ulkomaille asti.
Appivanhempani asuvat lähellä ja hoitavat joskus lapsiamme kun pyydämme heiltä apua. Aina heille ei sovi ja se on ok ja he tietävät sen. eillä on oikeus omaan eläämäänsä, he eivät ole meidän piikoja vaan lastemme rakkaat isovanhemmat joiden luona kyläilemme useasti.
Mutta kummankaan vanhemmilla ei ole VELVOLLISUUTTA hoitaa lapsiamme aina kun haluaisimme....
itse päättää mitä se auttaminen on ja minkä verran sitä harrastaa.
Jos et laisinkaan auta, siis laisinkaan, niin älä odota poikasi/lastenlastesi auttavan myöskään sinua kun ikää tulee jne.
Jos et halua hoitaa mummon "velvollisuutta" luovut samalla kaikista mummouden tuomista ihanista "oikeuksista". Näin kärjistetysti ja tuo lause EI tarkoita että pitäisi olla lapsenpiika joka päivä, vaan juuri kuten itse sanoit; isompana saa tulla mummolaan yökylään esim.
juurikin tuota ajoin takaa.
Velvollisuussanakammoinen ap
Siis mitä ihmettä? Perheitä on erilaisia, eikä kukaan ole varmasti sinua hoitoavuksi pakottamassa. Hyvän ystäväni lapsi ei ole koskaan hoidossa saatika yökylässä mummolassa, koska mummo (41v) ei vaan kerkeä, tekee vuorotyötä myös viikonloppuisin ja kotona on vielä kaksi omaakin lasta.
Toisen ystäväni lapsi onkin sitten joka päivä mummolassa hoidossa, sillä mummo on eläkkeellä ja itse haluaa että lapsi on ennemmin siellä kuin päiväkodissa. Kaksi tosielämän ja nykyajan ihan ääripääesimerkkiä.
Kaikki on niin tapauskohtaista että ei kannata stressata etukäteen. Kyllä poikasikin varmasti ymmärtää kantasi. Toivottavasti silti edes silloin tällöin haluat ottaa lapsenlapsesi hoitoon. :)