Siis täh? Oikeestiko isovanhempien tehtävä auttaa lastenhoidossa???

[quote author="Vierailija" time="12.06.2011 klo 15:13"]

kertokaapas koska isovanhemmat saavat sitten elää sitä omaa elämää? Haudassako?

[/quote]

Voi vittu sentään taas. Ne lapsenlapsetko ei ole osa sitä omaa elämää? Ja ehkä on syytä aina määritellä, mikä on normaalia hoitoapua. Me esim. saadaan sitä tosi paljon, koska meillä on onneksi ihanat isovanhemmat, jotka on terveitä ja reippaita ja haluaa OLLA AVUKSI, eikä vaan " nassikoiden ystäviä". 

Mutta vaikka meillä lapset on olleet kerran viikossa mummilla ja vaarilla meidän työpäivän ajan ( eli yksi arkivapaa päiväkodista), niin se on sen n 8-10 tuntia viikossa. Ja kun vuorokaudessa on n 14 tuntia hereilläoloaikaa ja sen kertoo seitsemällä tulee 98h viikossa, eli isovanhemmille jää sitten se 88 tuntia viikossa sitä ihanaa OMAA AIKAA.

Onneksi omat lapseni tulevat olemaan selkeästi onnekkaampia kuin aloittajan ja muutaman muun kääkän lapset tässä ketjussa. Mun lapseni tulevat aina saamaan hoitoapua halutessaan, mikäli oma terveyteni kestää.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2011 klo 17:05"]

itse päättää mitä se auttaminen on ja minkä verran sitä harrastaa.

Jos et laisinkaan auta, siis laisinkaan, niin älä odota poikasi/lastenlastesi auttavan myöskään sinua kun ikää tulee jne.

Jos et halua hoitaa mummon "velvollisuutta" luovut samalla kaikista mummouden tuomista ihanista "oikeuksista". Näin kärjistetysti ja tuo lause EI tarkoita että pitäisi olla lapsenpiika joka päivä, vaan juuri kuten itse sanoit; isompana saa tulla mummolaan yökylään esim.

[/quote]

Mutta kuka vaihtoi vaippasi ja valvoi yöt, kun sairastit? Kuka oli paikalla 24/7? Kannattaa arvata!

73: Minun äidilläni oli kioski, eli oli töissä lähes aina - kuoli työikäisenä kun lapset olivat alle 4-v. Anoppi ja appi taas aika kovia käyttämään alkoholia. Silti lapseni eivät koe jääneet mistään paitsi, vaikkei sellaisia isovanhempia ole ollut kuten muilla lapsilla. Anopilla on myös lasten lapsia pitkälti toistakymmentä, olisi aika kohtuutonta ollut vaatia ilman alkoholin käyttöäkin, että hän hoitaa vuorokauden jokaista lasten lastaan; ikähaarukka toki 10 vuotta mutta minun lasteni kanssa alle kouluikäisiä on ollut kuusi neljällä eri perheellä. Muutamat olivat kesällä kuukauden ja oli anoppi kyllä aika väsynyt silloin. Silloin anoppi ei juonutkaan, mutta appi joi. Oma isäni on oma lukunsa, siitä en halua edes puhua. Ei alkoholisti, mutta muuten täysin sopimaton edes viittä minuuttia vahtimaan. 

olen myös sitä mieltä,mitä niitä lapsia tekee jos ei halua viettää aikaa heidän kanssaan.voin väittää että minun lapseni lapsi on ollut minun hoidossani enemmän kuin vanhempiensa.isä pitää itsekkäästi kiinni viikko ja vuorokausi.äidille on työ ja vapaaaika tärkeintä ja kaverit.minulta ei oikestaan kysellä,oletetaan että aina sopii.se ärsyttää ,että pidetään itsestään selvänä.ei kiitosta,ei edes lapselle ruokaa mukaan tms.minun pitää sanoa jos tarvitsee.itse ei kyllä osaa ajatella,että toisi.sanomassa ollaan mitä tehdään ja mitä ei.milloin syödään ja mitä jne.syy miksi en sano ei.ajattelen lasta,olisi edes yksi vakaa,turvallinen paikka olla.eikä kiikuteta paikasta toiseen kuin kiertolaista.mikä tärkeintä rakastan yli kaiken lasta.olen myös hoitanut oman lapseni itse.ei edes ollut mahdollisuutta isovanhempaan.mutta lapsi olikin etusijalla.olen pettynyt siihen että lapsen äiti on aina vihainen,kärttyisä,lyhyt pinnainen.ei tule kuuloonkaan että voisin keskustella hänen kanssaan,sillä hän on ihminen joka on aina oikeassa,eikä ota neuvoja vastaan.siinä vaiheessa se on hänen lapsensa,hän kasvattaa sen itse.mutta kun ei kasvata,se onkin se asian ydin.säälin todella lasta.vanhempien omat menot ovat etusijalla.on toki toinen isovanhempi.helppoa viedään 4vuotias lapsi shoppailemaan,tuhlataan ,mutta muuten ei käy.sitten on vaari mikä ottaa sillointällöin.hänelle en uskaltaisi edes lasta enää antaa,terveys on sitä luokkaa.mainitsin siitä,hyvä ettei tyttäreni tullut silmille.hänen mielestään vaari sanoisi,ole sitä mieltä ettei hän edes itse tajua tilaansa.tyttärelle on tärkeää vain että saa hoitoon.

Miten niin nykylinja?

Nykyäänhän isovanhemmat auttavat lastenhoidossa aiempaa vähemmän. Myös muihin maihin verrattuna suomalaiset isovanhemmat auttavat lastenhoidossa huomattavan vähän.

Nykyihmiselle sana velvollisuus on myrkkyäkin kartettavampi asia.

Mutta kyllä, meillä on velvollisuuksia lähimmäisiämme kohtaan. Ventovieraitakin kohtaan meillä on velvollisuus olla kohteliaita, avuliaita ja lakia noudattavia: muiden oikeuksia olla ja elää emme saa kaventaa itsekkäästi.

Mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse, sitä suuremmat velvollisuudet. Kyse on MORAALISESTA ja tunnesiteen luomasta velvollisuudesta, lakiin kirjattua velvollisuutta auttaa täysi-ikäistä lasta/sisarta/vanhempaa/isovanhempaa ei ole.

Minusta isovanhemmilla on oikeus vapaaseen ja lomaan ilman hoitovastuuta, mutta myös velvollisuus JAKSAMISEN MUKAAN auttaa lasta lapsenlapsen hoidossa. Olen itsekin viisikymppinen (tarkalleen ottaen 47-vuotias) vuorotyöläinen, joten tiedän, että pitkien työpäivien vastapainoksi saatan tarvita ihan itsekästä lepoa päivän pari (kun tekee vaikkapa 3 12-tuntista työpäivää, sen jälkeen menee päivä pari ihan nukkuessa ja kotia huoltaessa) - mutta sen päälle jaksaisin kyllä keventää oman lapsen hoitotaakkaa.

Miksi et auttaisi omaa lastasi, jos se samalla synnyttää kiinteän ja rakastavan suhteen omaan lapsenlapseesi? Se on win-win, lapsesi ehtii levätä ja huoltaa parisuhdettaan, sinä saat nauttia lapsenlapsestasi/lapsenlapsistasi ja pienimmät saavat nauttia isoäidistään.

Mitään kohtuutonta hoitorumbaa ei isovanhempien tarvitse kantaa, mutta jaksamisen mukaan sitä apua on kohtuullista antaa, koska se on välittämistä ja lähimmäisen velvollisuus.

Isovanhemmat ei millään tavalla ole lastenlasten kanssa tekemisissä. Joskus on tullut tilanteita, että on ollut pakko pyytää apua. Avunanto on ollut todella hankalaa tai ollaan tehty jopa ohareita.

Kun ovat itse sairaita, saavat olla ihan oman onnensa nojassa!

Meidän lapsilla on kaikki isovanhemmat kuolleet.

Sukupolvi itsekäs ...olen 80-luvulla syntynyt ja ollut viikonloput sekä lomat isovanhemmilla. Usein arkenakin mummu oli meitä paapomassa. Nyt kun mulla on omia lapsia niin eipä vanhempani viitsi tarjota apuaan. En kyllä edes antaisi jatkuvasti lapsia kylään mutta olisi lapsillekin kiva kun saisivat omaa aikaa mummun/papan kanssa jotta tutustuvat. Itse muistelen lämmöllä isovanhempia joihin oli todella lämpöiset välit. Elossa olevaan mammaan välit ovat edelleen läheiset ja lämpöiset.

Mikä siis on kun omat lapset hoidatettiin isovanhemmilla ja nyt sitten ei itse viitsitä edes murto-osaan tästä ryhtyä?

P.s. hoidan kyllä lapseni itse kun tilanne on tämä mutta mielenkiinnolla odotan että mitäs nuo vanhukset tykkäävät kun kiikkustuolissa lapset eivät tulekaan katsomaan..kun ei viitsitä.

Minua järkyttävät aina nämä keskustelut. Ihan kuin ne lapsenlapset olisivat joku aivan vieras ihminen, jota vaaditaan hoitamaan palkatta.

Onneksi meillä tilanne ja velvollisuus auttaa toimii molemmin päin, kummankin puolen isovanhempien suuntaan. Jos miehen kanssa työvuorot menevät päällekkäin niin anoppi ottaa enemmän kuin mielellään lapsen ja koiran hoitoon, josta sitten haemme heidät töiden jälkeen. Jos meillä on vaikkapa häät/polttarit/juhlat/meno jonne ajattelimme mennä ilman lasta niin isovanhemmat ottavat heidät enemmän kuin mielellään yökylään. Oma äitini saattaa jopa soittaa että koska hän saa tulla hoitamaan tai koska menemme leffaan, jotta hön saisi lapsen hoitoon. Ja tottakai me käytämme nämä tarjout tilaisuudet. Mutta vastavuoroisesti me sitten köymme hoitamassa anoppilassa koiria kun he ovat reissussa, ajamme nurmikkoa jos he ovat sairaana ja autamme vaikkapa puutalkoissa tai käymme korjaamassa äitini television heti kun ehdimme. Tämä molemminpuoleinen auttaminen on minusta aivan normaalia käytöstä eikä ketään hyväksikäytetä vaikka minustakin sukulaisilla on velvollisuus auttaa jos pystyy. Ja täytyy lisätä että sekä minun äitini että miehen vanhemmat ovat vielä työelämässä monta vuotta.

on ymmärrettävää että vietätte vielä työikäisen elämää johon ei runsaat lapsenlapsen hoidot mahdu. Toisaalta on ikävää että jo etukäteen luot noin ehdottomia kantoja ennen kuin olet edes lapsenlasta saanut. Saattaa käydä niin että pieni pallero vie sydämesi ja haluatkin olla apuna hoitamisessa.

Jokainen hoitaa lapsensa itse. Näin olen tehnyt minäkin ja näin tekee lapsenikin. Toinen lapsistani on kehitysvammainen ja en tule koskaan hoitamaan lapsenlapsia. Voin ottaa muutamaksi tunniksi päiväkylään, mutta siihen se jää.

Monet nykyäidit on tosi laiskoja.

Vanhempani, molemmat työelämässä, hoitavat veljeni lapsia (3) joka ikinen päivä ja viikonloppu. Ostavat tavaroita, vaatteita ja leluja. Vievät ulkomaille, mökille, kyläilemään, kaikkialle. Veljeni ja puolisonsa ovat ilmoittaneet, että on isovanhempien velvollisuus hoitaa.

Minun ja mieheni lapsia ei hoideta millään tavalla. Onneksi emme ole mitenkään taloudellisestikaan riippuvaisia isovanhemmista. Olemme molemmat raskaassa työssä, mutta emme koskaan ole pyytäneet apua. Lapsiamme ei oteta mukaan minnekään (ovat erittäin rauhallisia ja hyväkäytöksisiä kyllä), heitä ei pyydetä yökylään (ei sinne mahtuisikaan, kun toinen setti lapsia on joka vkl) eikä minnekään muuallekaan. Julkisesti annetaan kuitenkin ymmärtää, että on läheiset välit.

Meitä on vielä 2 nuorempaa sisarusta, joilla lasten hankkiminen vielä tulevaisuudessa edessä. Mitenkähän he suhtautuvat tähän järjestelyyn?

Meillä on onneksi turvaverkkona eräs tuttavamme, mikäli jotain äkillistä sattuisi. Mutta muuten lapsemme eivät ole olleet missään sen takia hoidossa, että aikuiset tarvitsevat omaa aikaa.

Syy, miksi isovanhemmat menettelevät näin, on se, että heidän oletetaan osallistuvan kaikin tavoin ja että pojan ja miniän urakehitystä on tuettava. Tämä siis suoraan heidän suustaan kuultuna.

Tunne siitä saako apua vai ei syntyy loppujen lopuksi muusta kuin siitä hoitotuntien määrästä. Siitä, että tulee apuun silloin kuin oikeasti on tarve ja tekee sen sitten täysillä. Jo tunne siitä, että apua tarvittaessa saa auttaa jaksamaan ja tarvitsemaan vähemmän.

Tuoreiden vanhempien ei tarvitse päästä joka viikonloppu bilettämään, mutta parhaan kaverin välistä jääneet polttarit kirvelevät pitkään.

Eihän se velvollisuus olekkaan mut monet isovanhemmat kuitenki mielellään katsovat ja hoitavat lapsenlapsiaan. Ehkä jopa ottavat yökski. Näin ainakin meillä ja myös mun ystävillä.

Jos sinun poikasi on perinteinen mies, niin tuskin rasittuu lapsista liikaa ja tarvitsee sinun hoitoapuasi. Enemmän kai se on sen tulevan morsmaikun ongelma, keneltä saa hoitoapua. Luultavasti etusijalla hänen omat sukulaiset kuin ärsyttävä anoppi. Jos sinulla on tyttölapsia, niin heistä olen enemmän huolissani kuin pojastasi.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 12:00"]Miten niin nykylinja?

Nykyäänhän isovanhemmat auttavat lastenhoidossa aiempaa vähemmän. Myös muihin maihin verrattuna suomalaiset isovanhemmat auttavat lastenhoidossa huomattavan vähän.

[/quote]

niin kun monil tää sama linja ku alkuperäsellä. Ei kukaa tääl aattele ku itteään vaik muuta väitettäis. Ei isovanhempien tarvi joka ikinen viikonloppu ja lomat olla lastenhoitoapuna. Se on vaa jotain kamalaa pakkopullaa jos joskus ois hoitoapuna.

Sitte yksinhuoltajat..niille varmaa apu ja joskus oma aika suotavaa ees hetken verran . Siis on hyvinvointi kaukana jos isovanhemmat viel kääntäs selkänsä. Se ei oo isovanhempien vika tietenkään. Kuha nauttivat eläkkeestää ku naisrukkaa suunnittelee itsemurhaa/masentuu/sekoaa.

Harmi että lapsenlapsesi saa tuollaisen mummon...

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 08:10"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2011 klo 15:13"]

kertokaapas koska isovanhemmat saavat sitten elää sitä omaa elämää? Haudassako?

[/quote]

Voi vittu sentään taas. Ne lapsenlapsetko ei ole osa sitä omaa elämää? Ja ehkä on syytä aina määritellä, mikä on normaalia hoitoapua. Me esim. saadaan sitä tosi paljon, koska meillä on onneksi ihanat isovanhemmat, jotka on terveitä ja reippaita ja haluaa OLLA AVUKSI, eikä vaan " nassikoiden ystäviä". 

Mutta vaikka meillä lapset on olleet kerran viikossa mummilla ja vaarilla meidän työpäivän ajan ( eli yksi arkivapaa päiväkodista), niin se on sen n 8-10 tuntia viikossa. Ja kun vuorokaudessa on n 14 tuntia hereilläoloaikaa ja sen kertoo seitsemällä tulee 98h viikossa, eli isovanhemmille jää sitten se 88 tuntia viikossa sitä ihanaa OMAA AIKAA.

Onneksi omat lapseni tulevat olemaan selkeästi onnekkaampia kuin aloittajan ja muutaman muun kääkän lapset tässä ketjussa. Mun lapseni tulevat aina saamaan hoitoapua halutessaan, mikäli oma terveyteni kestää.

[/quote]

Ja samalla laskukaavalla sinulle jää viikossa omaa aikaa reilusti yli 80 tuntia, vaikka sinulla on lapset ja työ. Sen sijaan lapsillasi on aikaa kanssasi vain noin 20 tuntia. Ehkä he ovat onnekkaita, että edes isovanhemmat välittävät.

Kyllähän jokainen äiti ja isä huolehtii lapsensa itse. Moni 20-30v vanhempi hoidattaa melkoisen itsekkäästi lapsensa omilla vanhemmillaan ja vetoaa oman ajan tarpeeseen ja väsymykseen. Sitten osa näistä isovanhemmista narnattaa takana päin, kuinka on rankkaa ottaa vastuu lastenlapsista ja itsekin tahtoisi matkustella ja vaikka levätä vaan. Hurjimmalta näyttää samalla paikkakunnalla asuvat nuoret perheet, jotka kysymättä ilmestyvät venhemmillaan ja ovat kuin kotonaan. Omat menot suunnitellaan ja pidetään selvyytenä, että mummo ja ukki hoitavat murusia.

Mikä on lopultakin itsekästä; hoidattaa lapset isovanhemmilla vai että isovanhemmat valitsevat, milloin hoito sopii.

Omalla kohdallani on niin, että olen luvannut olla käytettävissä, JOS työvuoroni ja omat harrastukseni sallivat. Tarvittaessa olen vaihtanut työvuoroa, mutta aina se ei onnistu. Lastenlapset ovat suurimpia aarteita ja haluan olla osa heidän elämäänsä ja elää tässä ja nyt. Sekin on itsekästä ajattelua, että viettäisin aikaa pikkuisten kanssa vain siksi, että minulla olisi vanhana vierailijoita hoitokodissa.