Siis täh? Oikeestiko isovanhempien tehtävä auttaa lastenhoidossa???

Omaa elämääkö ei ole se että auttaa lapsiaan? Tai nauttii lapsistaan tai lapsenlapsistaan?

pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa verot. Mutta oma mielipiteeni on, että jos ei lapsiaan auta lapsenlapsien kanssa, niin turha sitten vinkua lapsiltaankaan apua kun on todella vanha ja sairas tai yksinäinen vanhainkodissa. Kun ei sekään ole sitten mikään lasten velvollisuus, eikä ne omat lapset ole pyytäneet tänne syntyä.

kun apuun ei enää kykene, lapset hylkäävät kokonaan. Tiedän monta mummoa, jotka hoitivat lastenlapsia kesät, mutta eipä niitä nyt noin 30v ikäisiä lapsenlapsia laitoksessa näy mummoa tapaamassa.

Eli ei kannata hoitaa lapsenlapsia siinä toivossa, että nämä muistaisivat. Mieluummin hankkii hyviä ystäviä kaikenikäisistä, silloin saa jonkun käymään luonaan. Nyt noin 30v aikuisten ikäpolvi on pääosin itsekkäitä mulle-heti -ihmisiä.

Eli se ei riitä että on uhrannut omanelämän n.18v? Vaan pitää vielä vanhanakin olla elämättä omaa elämää ollenkaan? No ehtiihän sitä tietysti saada omaa vapaa-aikaa sitten haudassa oman rakkaansa vieressä.... VOI JUMA ET TÄÄLLÄ ON ITSEKKÄITÄ IHMISIÄ! Ei me vanhemmatkaan haluta olla koko elämää vaan lastenpiikoina, eka omat ja sit vielä lastenlapset... Kait meilläkin saa oma napa mennä edelle jo siinä vaiheessa!

uhraukselta! Niidenhän pitäisi olla ilo ja riemu ja samoin lastenlasten tapaaminen... Eihän se tietenkään niin voi mennä että yksi antaa kaiken ja toiset ovat aina saamapuolella. Mutta jotain perheiden ja sukujen yhteistyötä toivoisin. Saahan sitä tietysti mökkiytyä loppuiäkseen mutta ihmettelen miksi ihmeessä niitä lapsia on yleensä hankittu jos tärkeintä on päästä niistä vaan eroon.

eli jos lapsi on sairaana, ja töissä / koulussa sellainen tilanne ettei oikein voisi olla pois. Toisaalta myös autamme usein heitä esim. tietokoneasioissa. Kumpikaan osapuoli ei vaadi eikä maksa toisilleen palkkaa tai muutenkaan pidä kirjaa auttamiskerroista. Ja hyvin toimii :) Ja luulenpa että kun myöhemmin mahdollisesti ovat huonokuntoisia, niin mielellämme käymme auttamassa / katsomassa.

Omaa elämääkö ei ole se että auttaa lapsiaan? Tai nauttii lapsistaan tai lapsenlapsistaan?

ja parisuhdeaikaa ilman lapsia, mutta isovanhemmille on aika lasten kanssa sitä omaa aikaa???

Niin sitä saa sitte itse keksimällä keksiä että mihin sitten oikeen menisi "sillä omalla ajalla". Pakko jonnekin mennä. Tuntuisi tyhmältä jäädä kotiinkin kun kerran jonnekin voi mennäkin. Ja anoppi tulee yleensä meille lasta hoitamaan..



Yleensä olen pari tuntia pois ja käyn kaupassa ja tapaan ystävän, mutta kyllä sekin joskus pännii. Mikä jottei sitä lastakin voisi joskus mukaan ottaa kuapoille ja kaupungillekin, mutta enhän mä siellä joka päivä viitsi ravata jos kerran viikossa on "pakko".



Mä en siis todellakaan tarvitsisi viikoittain lastenhoitoapua.. ja tavallaan pelkäänkin, että sitten kun sitä joskus ehkä tarvisin, niin sitä ei enää saa kun "olen hoitanut niin paljon, että olen oman osani tehnyt"..



No, ei tää maailman suurin murhe ole :D Mutta ei se näinkään päin aina ole mitenkään auvoista.



15

..hoitaa lastenlapsia. Palkatkaa hoitaja, jos haluatte vapaata. Siitähän se yleensä on kysymys. Halutaan ILMAINEN hoitaja.

pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa verot. Mutta oma mielipiteeni on, että jos ei lapsiaan auta lapsenlapsien kanssa, niin turha sitten vinkua lapsiltaankaan apua kun on todella vanha ja sairas tai yksinäinen vanhainkodissa. Kun ei sekään ole sitten mikään lasten velvollisuus, eikä ne omat lapset ole pyytäneet tänne syntyä.

Eli se ei riitä että on uhrannut omanelämän n.18v? Vaan pitää vielä vanhanakin olla elämättä omaa elämää ollenkaan? No ehtiihän sitä tietysti saada omaa vapaa-aikaa sitten haudassa oman rakkaansa vieressä.... VOI JUMA ET TÄÄLLÄ ON ITSEKKÄITÄ IHMISIÄ! Ei me vanhemmatkaan haluta olla koko elämää vaan lastenpiikoina, eka omat ja sit vielä lastenlapset... Kait meilläkin saa oma napa mennä edelle jo siinä vaiheessa!

ja minäminä ja mun oma elämä ja vapaa-aika... eli samoin voidaan sitten ajatella, että lapsi,joka on hoitanut lapsensa ilman isovanhempien apua, saa lopulta sitä omaa aikaa kun lapset tulevat isoiksi. Sitten se mummu ja pappa ehkä on jo sairaita ja tarvitsisivat lapsensa apua, niin eihän se lapsikaan sitten saa sitä omaa aikaa silloinkaan. Isovanhemma saattavat elää sairaina vaikka parikymmentä vuotta.

Kuten joku tuossa sanoikin, niin makaa kuin petaa

..miettiä tuuota lisääntymistään. Miksi tehdä tenavia, jos ei jaksa niitä hoitaa???

että omien lasten hoitaminen ei ole juuri sitä omaa elämää :( Kuten tässä lainaamassani viestissä kysytään, että "eikö riitä että on uhrannut 18 vuotta omnasta elämästään". Tuskin se lastenlasten hoito silloin tällöin varastaa koko omaa vapaa-aikaa? Lähtökohtaisesti asenne vanhemmuuteen tuntuu kurjalta.

Mulla on tuttuja, jotka on "heitetty" pois omasta kodista 18 vuotiaana pärjäämään omillaan. itse tulen lämmintunnelmaisesta perheestä, jossa on annettu niin henkistä kuin taloiudellistakin tukea. Ei vanhemmuus lopu täysi-ikäisyyteen vaan jatkuu hautaan asti!!! Ei pidä tehdä lapsia ollenkaan, jos ajatus on niin nurinkurinen kuin näillä, jotka kokevat lastensa kanssa elämisen uhrautumisena.

pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa verot.

Mutta oma mielipiteeni on, että jos ei lapsiaan auta lapsenlapsien kanssa, niin turha sitten vinkua lapsiltaankaan apua kun on todella vanha ja sairas tai yksinäinen vanhainkodissa. Kun ei sekään ole sitten mikään lasten velvollisuus, eikä ne omat lapset ole pyytäneet tänne syntyä.

Eli se ei riitä että on uhrannut omanelämän n.18v? Vaan pitää vielä vanhanakin olla elämättä omaa elämää ollenkaan? No ehtiihän sitä tietysti saada omaa vapaa-aikaa sitten haudassa oman rakkaansa vieressä.... VOI JUMA ET TÄÄLLÄ ON ITSEKKÄITÄ IHMISIÄ! Ei me vanhemmatkaan haluta olla koko elämää vaan lastenpiikoina, eka omat ja sit vielä lastenlapset... Kait meilläkin saa oma napa mennä edelle jo siinä vaiheessa!

Eikö lapsilla ole oikeus olla isovanhempien kanssa????? Ihme juttuja teillä.

..taas liikeelä. pankaa tulppa sinne....ettei muydien tarvitse kärsiä...

Siinä hyvä ratkaisu!

päiväkodit hoitoapua varten. Säästäkää erityishetket omalle perheelle ja kutsukaa joskus isovanhukset kylään ja järjestäkää teidän kasvattajallenne ja omille lapsillenne jotain yhteistä kivaa porukalla. Mökkireissut, matkat, kylpylät, siinä saatte hemmotella teidän kasvattajat , itsenne ja lapsenne.

olla lastenlastensa kanssa, miehen vanhemmat auttavat meitä omasta tahdostaan silloin tällöin. Harvoin lapsemme ovat kaikkinensa kenenkään hoidossa, mutta kyllä kun aika tulee niin autamme ensisijaisesti miehen vanhempia. Kyllä se vaan niin on, että kun auttaa niin mahdollisesti voi myös apua saada, kun sitä tarvitsee.

Lapset ja lapsenlapsethan ovat sitä elämää!

Toivottavasti saan osallistua lastenlasteni arkeen sitten kun heitä mahdollisesti joskus tulee.

Sitä saa mitä tilaa: jos ei itse enää jaksa ja viitsi hoivata lapsiaan parhaassa työiässä, ei lapset, saati lapsenlapsetkaan viitsi sitten sinua, dementikkona ja leskenä kenties, edes nähdä. Kiintymyssuhteet ovat sellaisia, ne eivät anna armoa. Mutta ne antavat rakkautta ja aitoa välittämistä, jos niistä viitsii huolen kantaa.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2011 klo 15:05"]

Ei hitto, olen kyllä täysin eri mieltä.
Poikani on siinä iässä, että ei liene kauaa kun heillekin vauvoja saattaisi syntyä.

Tykkään varmasti lapseni lapsista, mutta enpä tiennytkään, että nykylinja on tuo. Minun tehtävä auttaa lastenhoidossa.

Itse olen työelämässä vuorotyössä vielä liki 20 vuotta. En oikeasti koe, että jaksaisin vapaapäivinäni autella lastenhoidossa. Kylään ovat tervetulleita ja kun lapsi olisi isompi, mikäettei voisi tulla mummolaan yökyläänkin. Isompana sit vaikka pitemmille reissuilla kanssani.

Miehelläkin vuorotyö vielä 10 vuotta.

Itse ajattelen, että olen omat lapseni hoitanut, tosin nuorimmainen on varmaan vielä kotona n. 6 vuotta. Ei kait se mummo ole lapsenpiika?

[/quote]Ei ole isoäidin tehtävä, mutta jos suhteet ovat kunnossa niin on isoäidin etuoikeus.

- terveisin yhä työelämässä oleva 9 lapsen mummi.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2011 klo 17:17"]

eka ja tokaluokkalinen sitten lämmittelee mikropitsoja koko kesäkuun ja elää vähän herran haltuun.

Mutta ilman muuta mummoilla on oikeus matkustella ovathen he omat lapsensa ja hoitaneet ja hui, voishan ne vanhemmat vaikka muutaman siiderinkin sillä aikaa ottaa.

Jokainen pärjätköön tai olkoot pärjäämättä omillaan.

[/quote]

Aika moni mummo on vielä töissä...itse menin töihin eläkkeelle jääjän tilalle viime vuonna. Hän huokaisi, kun tässä tapasimme äskettäin kylillä, että nyt olisi aikaa olla lasten kanssa kesälläkin, mutta nämä eivät enää halua, kun ovat jo murrosikäisiä. Hän on kyllä ottanut lapsia oman kertmansa mkaan luokseen, mutta ei ole koko kesää voinut, koska hän on ollut työelämässä silloin kun lapset ovat olleet pieniä.