Siis täh? Oikeestiko isovanhempien tehtävä auttaa lastenhoidossa???

vastauksia, mutta minusta on todella surkeaa että oma, alle 50 vuotias äitini ei auta juurikaan lastenhoidossa tai käy edes kylässä, vaikka sairastuin masennukseen, kun esikoinen oli vauva ja mies toisessa maassa töissä. Sanoo että vuorotyö rasittaa niin paljon, joka varmaan osittain tottakin. Itse en tiedä kun en ole vuoroissa työskennellyt. Minun 2 lasta ainoat lapsenlapset.

Minä ja veljeni taas oltiin todella paljon mummolassa, joskus viikonkin putkeen.

Anoppi onneksi auttaa meitä, vaikka töissä on hänkin. Itse autoin anopin äidin hoidossa, kun teki kuolemaa ja olen päättänyt anoppianikin mahdollisuuksienmukaan auttaa, kun on siinä iässä että apua kaipaa.

eka ja tokaluokkalinen sitten lämmittelee mikropitsoja koko kesäkuun ja elää vähän herran haltuun.



Mutta ilman muuta mummoilla on oikeus matkustella ovathen he omat lapsensa ja hoitaneet ja hui, voishan ne vanhemmat vaikka muutaman siiderinkin sillä aikaa ottaa.



Jokainen pärjätköön tai olkoot pärjäämättä omillaan.

kertokaapas koska isovanhemmat saavat sitten elää sitä omaa elämää? Haudassako?

Jokaisen elämä on sellainen millaisena sen elää. Elämään kuuluu läheiset. Voit aina tehdä valinnan haluatko lapsia vai et. Voit myös aina tehdä valinnan miten läsnä olet lapsenlapsille. Muista, että myös sinun lapset ja lapsenlapset voivat itse valita. Ja kuka jaksaa käydä katsomassa sitä kiukkuista mummelia, joka halusi elää ilman läheisiä! Elä elämääsi yhdessä perheesi kanssa nyt. Älä odota jotain aikaa jossain tulevaisuudessa. Et koskaan tiedä milloin päiväsi loppuvat

kertokaapas koska isovanhemmat saavat sitten elää sitä omaa elämää? Haudassako?

elää sitä omaa elämää koko ajan ja siihen lapsenlapset kuulu ja asia on sillä selvä. Meidän lasten elämään ei myöskään kuulu X-mummo/X-pappa, ne on vaan isän vanhemmat, vieraita ihmisiä meille. Ja en aio olla mukana hautajaisasioissa, enkä edes mennä paikalle. Ja kumpikaan meistä ei avusta heitä kun ikä tulee vastaan arkisissa asioissa, palkatkoon hoitajan.

Sen elämän he ovat valinneet ja se on mulle ihan ok, kunhan tuokin on heille. Onneksi mun lapsilla on ihana mummi ja pappa, mun vanhemmat.

Meidän perheessä autetaan toisia itsestäänselvästi, minä ja mieheni autetaan vanhempiamme ja siskojamme ja veljiämme ja he auttavat meitä. Esim. remonteissa, rahallisesti ja lastenhoidossa. Lapsemme myös saavat usein tarvittaessa hoitopaikan mummolasta (esim. jos me menemme vaikka elokuviin tai remontoimme kotiamme). Joskus se ei onnistu, esim. jos isovanhemmat ovat väsyneitä tai heillä on omia menoja. Luultavasti kun he ikääntyvät lisää, lapsemme ovat heillä hoidossa vähemmän, mutta me taas autamme heitä vielä enemmän.



Tämä on meidän perheessä ihan luonnollista ja aion myös omien lasteni tulevia perheitä auttaa niin paljon kuin mahdollista. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että monille suomalaisille perhe on sellainen rasite. Ajattelumalli, jossa omia perheenjäseniä ei ole velvollisuus auttaa, on minulle vieras. Olen kyllä täysin suomalainen.

"Isovanhempien tehtävä EI ole.....hoitaa lastenlapsia. Palkatkaa hoitaja, jos haluatte vapaata. Siitähän se yleensä on kysymys. Halutaan ILMAINEN hoitaja."



Meneekö tämä myös toisinpäin: Lasten tehtävä ei ole passata vanhenevia vanhempiaan "palkatkoon edunvalvojan, siivousavun, ruokapalvelun, kylvetyspalvelun, kauppapalvelun jne" ? Halutaan vain ILMAISTA apua.

"velvollisuus". Mutta koska sitä ei laissa ole säädetty, sitä ei voi vaatia. Se on pikemminkin eettinen, moraalinen velvollisuus. Toki sen on oltava kohtuullinen.



Meillä tuo ei toteudu. Itse pitäisin kohtuullisena, että isovanhemmat auttaisivat 5-6 tuntia kerran kuukaudessa. Siinä jää vielä paljon aikaa isovanhemmille itselleenkin.



Meillä isovanhemmat eivät auttaneet. No, nyt he tarvitsisivat apua, eipä meillä ole resursseja auttaa. Jos olisimme aikoinaan saaneet enemmän apua, meillä olisi nyt enemmän resursseja. Opinnot pitkittyivät, kun emme saaneet lastenhoitoapua. Nyt opinnot on pakko saada loppuun, eikä ole taloudellisia/ajallisia resursseja isovanhempien auttamiseen. Joskus se vain menee "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" ihan käytännön syistä.

noin tyhmä, että et tajua, että perheitä ja tapoja on erilaisia. Eiköhän nämä isovanhempien "hyväksikäyttäjät" ole marginaali ryhmänsä joista vaan on paisunut isojuttu. Ja asia erikseen sitten ne isovanhemmat jotka eivät osaa sanoa "ei". Säälittäväiä kummatkin. Turha valittaa.



Mutta kyllä nyt täytyy kehaista omaa tilannetta. Meidän perheessä läheisrakkaus on sellaista lämmintä tyyppiä jossa todella olemme perhe. Soittelemme ja kyläilemme puolin ja toisin. Jos apua tarvitaan sitä ei hävetä pyytää eikä antajat koe sitä taakkana, nautimme toistemme seurasta. Vanhempamme eivät hylänneet meitä täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kuten emme mekään heitä. Heiltä ei koskaan kuulisi lausetta: "olemme omamme jo hoitaneet." He ovat tehneet meidät lapset ihan koko elämänsä iloksi, ei vain lapsuusaikamme taakakseen. Näistä asioista on meillä puhuttu, joten tiedän vanhempieni ajattelevan näin enkä vain kuvittele.

Minulla on pieni (vähän yli 1v) lapsenlapsi ja olen hoitanut häntä aivan alusta alkaen paljon.

En hoida häntä siksi, että minun pitää tai siksi että odottaisin hänen (tai hänen vanhempiensa) hoitavan minua sitten joskus, vaan siksi että tuo pieni ihminen on minulle niin rakas.

Jos nyt moraalisesta velvollisuudesta puhutaan, mielestäni isovanhempien ei tarvitse auttaa silloin, kun on itse hoitanut lapsensa ilman mummolan apua eikä aijo myöskään ns. poimia rusinoita pullasta - eli kylään ei vaadita jos se ei perheelle sovi eikä myöskään esim. yritetä puuttua lastenhoitoon ja kasvatukseen. Vaan se vastuu ja sitä kautta oikeudetkin ovat puhtaasti vanhempien käsissä. Ja jos tämä on kaikille selvää ja tuntuu oikealta, eihän siinä mitään pahaa ole.



Henk.koht. en näe mitään velvollisuusaspektia siinä, jos omien voimavarojen salliessa ottaa lapsenlasta (tai muutakaan lasta) hoitoon (niin parisuhde/vapaa-ajan tai vakavamman syyn takia) enkä varsinkaan kynnysmatoksi alistumista. Tätä tuskin tarvitsee pelätä, jos itsetunto on kohdillaan, osaa sanoa ei eikä ala kuunnella esim. uhkailuja. Lapsen kannalta isovanhemman hoivahan ehdottomasti etu niin keskinäisen suhteen kuin jopa kehityksen kannalta - ihmisen historiassa lapset ovat tyypillisesti aina kuuluneet vahvasti sukuunsa, heimoonsa, yhteisöönsä, ydinperheen sisällä kasvaminen on varsin uusi ilmiö. Ja kyllähän sen läheisyyden syntymisen kannalta on paljon väliä, onko jo lohdutellut koliikkivauvaa vai aloittaako sitten, kun lapsi on kouluiässä. Lapset ja sukupolvien jatkumo ei minusta ole 18 vuoden projekti vaan osa elämää - taakkoineenkin varsin hieno osa.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 14:39"]

Mikä nykylinja se on, että isovanhemmat auttavat lastenhoidossa? Eiköhän kyseessä ole ennemmin perinne ja jäänne ajoilta, jolloin useampi sukupolvi asui samassa pihapiirissä. Silloin oli helppo jättää ne lapset isovanhempien hoidettavaksi, hehän "laiskottelivat" muuten tyhjänpanttina.

Moni kuvittelee, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapset, vähintään lomat ja viikonloput. Eivät ajattele sitä, että isovanhemmatkin ovat työssäkäyviä, aktiivisia ihmisiä eivätkä kotona tylsistyviä eläkeläisiä, joilla olisi muutakin tekemistä.

Ei ole mikään pakko hoitaa lapsia kaikkea vapaa-aikaansa, jos ei halua. Ilman hoitoapuakin pärjää, meillä on 4 vuoden aikana lapset olleet isovanhempien hoidossa yhteensä alle 20 tuntia, max pari tuntia kerrallaan -ja itse ovat tarjoutuneet hoitamaan.

[/quote]

Kerros nyt mulle vielä että kuinka monen tiedät oikeasti kuvittelevan, että isovanhemmat hoitaisi lapsenlapsia kaikki viikonloput ja lomat? Minä kun en tunne yhtä ainoaa ihmistä, joka kuvittelisi noin.

Ei varmasti ole velvollisuus. Se on tosi outoa että täällä nuoret äidit meuhkaa ettei jaksa ei jaksa ja baariin pitää päästä, mummot apuun lapsia hoitamaan ja sitten tehdään taas uusia lapsia, isovanhemmille? Ne mummot ja vaarit ovat jo teidät hoitaneet aikuisiksi, hei haloo.

Mutta se on ihanaa hoitaa välillä lapsenlapsia ja olla heidän kanssaan, mutta ei niin että on aina ilmainen lastenhoitoapu saatavilla.

Eihän se mummo parka saisi yhtään nauttia edes eläkkeellä, vaikkapa viinilasillista ruuan kanssa kun aina pitäisi olla valmiustilassa lähtemään autolla. Se ei ole oikein.

Olen tässä asiassa samalla linjalla kuin äitini, lapsenlapset ovat oikeus ei velvollisuus. Me sovitamme menomme äitini aikatauluun jos haluamme miehen kanssa lähteä kaksin jonnekin. Välillä hän tosin patistaa meitä lähtemään että pääsee lapsia(2kpl) vahtimaan.

Minä tein lapset tänne ja minä sekä mieheni vain olemme heistä vastuussa. Kenelläkään muulla ei ole mitään velvollisuutta heitä hoitaa enkä ymmärrä miksi jotkut näin luulevat. Isovanhemmuus on vapaaehtoista ja miehen puolen isovanhemmat ovat roolinsa niin valinneet että eivät ikinä hoida lapsia ja näkevätkin heitä n.2-3krt/vuosi. Lasten kannalta surku mutta se on heidän valintansa. Onneksi omat vanhempani käyvät lapsia katsomassa(ei siis hoitamassa vaan leikkimässä meillä lasten kanssa). 

Lähipiirissäni on näitä hyväksikäyttäjiä kun kuppaavat isovanhemmat ihan tyhjäksi ja maksattavat vielä lasten vaatteita ym.pakollisia heillä. Jotkut ihmiset vain ovat loisia ja toiset osaavat kantaa vastuunsa. Tässä on kyllä paljon taustalla se oma kasvatus, kasvatitko lapsesi vastuulliseksi? Jos teit näin niin varmasti hän hoitaa lapsensa eikä sysää niitä kellekään!

Ajat on kyllä muuttuneet, itse kasvoin isovanhempien (olivat vielä työelämässäkin) nurkissa omieni viettäessä vapaata mutta en oleta että omat lapseni vanhemmilleni pääsisivät kovinkaan usein.

Voin vielä kertoa että olen (mukamas) nuori äiti kun sain esikoiseni 24-vuotiaana.  Enemmän lähipiirissäni yli 30-vuotiaat äidit hoidattaa vauvojaan ja lapsiaan kodin ulkopuolella kuin nuoremmat. Vaikka luulisi että tuossa iässä on jo ehtinyt käydä ulkona niin että edes vauvavuoden voisi rauhoittaa. 

Joillekin elämässä kaikki tekeminen ja toisten ihmisten kanssa oleminen on SUORITTAMISTA. Suurin osa isovanhemmista haluaa luoda suhteen lastenlapsiinsa, koska he vain haluavat olla läheisiä ja oppia tuntemaan lapset. Haluavat rakastaa ja saada vastarakkautta lastenlapsiltaan. Haluavat ihan vain elää sitä ELÄMÄÄ yhdessä niin, että lapset ovat osa heidänkin elämää.

Ei toki niin, että heidän apua pidetään itsestäänselvänä ja riistetään suorastaan mutta minusta tämä suomalainen asenne on kamala, kun kaikkea katsotaan ikään kuin se olisi TYÖTÄ ja suorittamista.

Miksi meillä on nykyään niin raskasta olla muiden ihmisten kanssa, viettää aikaa lasten kanssa, viettää aikaa 'jopa' lastenlasten kanssa? Miksi kaikki on niin raskasta ja ankeaa suorittamista?

[quote author="Vierailija" time="12.06.2011 klo 15:30"]

pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa verot. Mutta oma mielipiteeni on, että jos ei lapsiaan auta lapsenlapsien kanssa, niin turha sitten vinkua lapsiltaankaan apua kun on todella vanha ja sairas tai yksinäinen vanhainkodissa. Kun ei sekään ole sitten mikään lasten velvollisuus, eikä ne omat lapset ole pyytäneet tänne syntyä.

kun apuun ei enää kykene, lapset hylkäävät kokonaan. Tiedän monta mummoa, jotka hoitivat lastenlapsia kesät, mutta eipä niitä nyt noin 30v ikäisiä lapsenlapsia laitoksessa näy mummoa tapaamassa.

Eli ei kannata hoitaa lapsenlapsia siinä toivossa, että nämä muistaisivat. Mieluummin hankkii hyviä ystäviä kaikenikäisistä, silloin saa jonkun käymään luonaan. Nyt noin 30v aikuisten ikäpolvi on pääosin itsekkäitä mulle-heti -ihmisiä.

Kauhea ajattelutapa jollain ihmisillä on!

Meillä lapsia kolme 4v,3v ja 1½v. Molemmat isovanhemmat ottavat lapsia mielellään hoitoon, jos haluamme viettää aika kahden tai on pakollisia menoja.

Toisessa mummolassa lapset käyvät 1krt/ kk yökylässä säännöllisesti, tuona aikana voimme tehdä mitä itse haluamme. Toiset isovanhemmat ehdottelevat säännöllisesti että voisivat ottaa lapset yökylään jos haluamme viettää aika kahden tai levätä. Vanhempien lasten kanssa isovanhemmat ovat käyneet myös viikonloppuja kylpylässä ja mökillä. 

Koen että isovanhemmat itse haluavat ottaa lapsia hoitoon ja nauttivat heidän seurastaan. Todella harvoin pyydämme itse isovanhempia hoitamaan lapsia. Uskon että lasten ja isovanhempien suhteesta tulee tiiviimpi kun saavat viettää aikaa myös keskenään. Uskon myös että jos lapset on kasvatettu hyvin niin isovanhemmat myös mielellään ottavat heitä mukaan reissuilleen, koska ei tarvitse pelätä osaavatko lapset käyttäytyä tai saako heitä nukutettua illalla.

Ja mun äitini 65v antaisi mitä tahansa ja varsinkin kaiken vapaa-aikansa lapsenlapsesta. On tää elämä niin epäreilua, mutta ei se äitini vika ole, että kolme lastaan ei ole lisääntynyt. Itse saan kuulla asiasta eniten, koska olen ainoa meistä kolmesta, joka ei tahdokaan lisääntyä. Osaa sentään olla valittamatta omaa isovanhemmuushinkuaan sisarelleni, joka saa pelkkiä keskenmenoja ja veljelleni, jolla on vaikea ero vielä tuoreessa muistissa.

Mikä nykylinja se on, että isovanhemmat auttavat lastenhoidossa? Eiköhän kyseessä ole ennemmin perinne ja jäänne ajoilta, jolloin useampi sukupolvi asui samassa pihapiirissä. Silloin oli helppo jättää ne lapset isovanhempien hoidettavaksi, hehän "laiskottelivat" muuten tyhjänpanttina.

Moni kuvittelee, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapset, vähintään lomat ja viikonloput. Eivät ajattele sitä, että isovanhemmatkin ovat työssäkäyviä, aktiivisia ihmisiä eivätkä kotona tylsistyviä eläkeläisiä, joilla olisi muutakin tekemistä.

Ei ole mikään pakko hoitaa lapsia kaikkea vapaa-aikaansa, jos ei halua. Ilman hoitoapuakin pärjää, meillä on 4 vuoden aikana lapset olleet isovanhempien hoidossa yhteensä alle 20 tuntia, max pari tuntia kerrallaan -ja itse ovat tarjoutuneet hoitamaan.

Ei ole mitään velvollisuutta hoitaa, ja jokaisella on oikeus olla omanlaisensa mummo. Lapsenlapsiin voi varmasti luoda läheisen suhteen, vaikka ei koskaan hoitamalla hoitaisi heitä.

Mutta kaikki tuntemani mummot haluavat sekä tarjota omille lapsilleen vapaata aikaa että hoitaa lapsenlapsiaan "itsenäisesti". Eli siis todella mielellään haluavat olla lastenlasten kanssa ilman näiden vanhempia, ja myös kokevat, että haluavat auttaa omia lapsiaan. (Kyse ei ole jokaviikkoisesta tai edes -kuukautisesta avusta, esim. meidän lapset ovat yöhoidossa ehkä joka toinen tai kolmas kuukausi, ja muutaman tunnin hoidossa ehkä kerran kuussa). Että mun kokemuksen mukaan sä olet vähemmistössä asenteesi kanssa. Ei se tietenkään tee asenteestasi sen huonompaa.

Mutta vaikka isovanhemmilla ei todellakaan ole mitään velvollisuutta hoitaa, niin jos omat lapset ovat selvästi uupuneita ja isovanhemmilla olisi  voimia auttaa, niin pidän kyllä aika outona, ettei voi koskaan ikinä hoitaa edes yhtä iltaa.

Tiedän, että on myös mummoja orjuuttavia nuoria vanhempia (eli mummo hoitaa lähes joka ilta ja viikonloput päälle, tai murjotetaan ja syyllistetään), ja se on mielestäni asia aivan erikseen ja törkeää.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2011 klo 15:18"]

kertoa, että minun mielestäni olisi mummona toki saada viettää aikaa lastenlasten kanssa silloin kun se minulle sopii ja kun minä haluan. :D

Silloin se on sitä ihanaa yhteyden luomisen aikaa. Ei niin, että minut velvoitetaan olemaan lapsenlikkana kun nuoret lähtee vaikkapa bilettämään.

Vaan sovitusti kolmen vapaapäivän aikana olisn yhtenä päivänä mieluusti lastenlasten kanssa oman haluamisen ja voimavarani mukaan.

[/quote]