Opet ertokaa minkälaisia lahjoja tuli ja mitkä oli mieluisia

ja kiitin suullisesti. Jouluksi pitää kai laittaa jotain parempaa kun sama ope vielä jatkaa. En tiennyt, että pitää noin hienoja lahjoja olla. Ei ihme, ettei stipendejä tippunut minun lapselleni.

mun täytyy ruveta suunnittelemaan jo joululahjoja!

mun täytyy ruveta suunnittelemaan jo joululahjoja!

Kukatkin ovat siitä hankalia, ettei niitä oikein viitsi kotiinkaan kovin suuria määriä raahata. Koululle ei voi jättää, kun koulu on loppu. No, ehkä vien tuohon viereen päiväkotiin, siellä

Ihan kortti riittää.

Tai että jos kaikki saadut kukat erivärisiä.

Tai että niiden asettelu maljakkoon vie aikaa ?!?!?

OHHOH!

Et sitten osannut päätellä tuosta LUOKANVALVOJA -kohdasta, että yhden muistamisen saanut ope on YLÄKOULUSSA? Luuletko, että jotkut kasiluokkalaiset kiikuttaa joka ikinen opelle ruusun?

Sitä paitsi taisi juuri stokkan kantis lehdessä olla superfitin sandut tarjouksessa! Ole vain kiitollinen!! Itse olen ostanut vähän käytettyjä huutiksesta.

pojalta tai oikeammin hänen äidiltään. Lisäksi tuli muutama parinkympin lahjashekki, mitkä voin käydä lunastamassa rahaksi. Ovat sillai kätevämpiä kun voi valita, missä rahan käyttää kun sen saa rahana pankista ulos.



Kukkia tuli ja kortteja. Rahan ja lahjakortin lisäksi tuli tällä kertaa aika vähän rihkamatavaraa. Ehkä äidit ovat oppineet vihdoin, että on turha kantaa niitä kippoja ja kuppeja opettajille. Niillä ei tee mitään.



Vinkkupullo olis ollut kyllä kiva, koska sain hyvää suklaata.

Ap kysyi myös, mitkä lahjat EIVÄT ole mieluisia. En ole itse opettaja, mutten minäkään haluaisi leikkokukkia. Tosin en tietenkään, kuten ei varmasti tämä opettajakaan, kerro tai ilmaise mielipidettään antajalle suoraan.



Täällä sen voi sanoa!

Kesäkukkia, Iittalan emalikannun, pari ruusua, yrttejä, kukkien siemeniä, hopeariipuksen, hiusten- ja ihonhoitotuotteita.



Kaikki ovat mieluisia. Tuo Iittalan kannu on paras, tosin minusta tosi kallis yhden lapsen ostamaksi (~15e). Kukista tykkään ja lasten piirtämät kortit on ihania.

toivat vain kukkia. Kyllä sen sitten todistuksesta huomaa. Tai siitä, ketkä saa ja ketkä ei saa stipendejä. t. luokanope

Mut eipä ole tullut koskaan vietyä opettajalle mitään. Ainoastaan vitosella kevätjuhlien jälkeen annettiin opelle koko luokka kimpassa medaljonki ja loppu rahoilla ruusuja niin iso kimppu kun saatiin. Opettaja vaihtui seuraavaksi vuodeksi, siksi lahja.

toivat vain kukkia. Kyllä sen sitten todistuksesta huomaa. Tai siitä, ketkä saa ja ketkä ei saa stipendejä. t. luokanope

Valvontaluokallani on 18 oppilasta. Kuusi oppilasta antoi minulle ruusun/ruusuja, lisäksi sain kahdelta oppilaalta kortin. Pidin kaikista! Eikä niistä ole minulle vaivaa, iloa vain :)



Olen luokanvalvojana kahdeksannella luokalla, nyt toista vuotta.



En ole koskaan saanut oppilaalta epämieluista lahjaa, opettajan työtä olen tehnyt 12 vuotta.



Lehtori

puutarhatontun(!), kolme erilaista, eriväristä keittiöpurnukkaa, herkkuja...

Luokallani oli 21 oppilasta, ja olen toiminut luokanvalvojana 1,5 vuotta. Luokan asioissa on ollut paljon hoitamista: selvittelyjä, yhteydenottoja, muistamista ja juoksemista. Silti nyt kevätjuhlapäivänä vain yksi oppilas muisti minua. Muilta en saanut kuin mulkaisuja. :/

Pieni Mariskooli suklaineen on kyllä sitäkin arvokkaampi nyt. :)

joskus sanonut, että ne joilta tulee joulukortteja ja muita muistamisia, on just niitä herranterttuja, lapsia, joiden kanssa tehdään vaan ne perusduunit, koska mitään huomautettavaa ei ole.

Sitten niiltä perheiltä, jotka teettävät töitä, tyyliin soittoja sossuille ja muita vaikeiden perhetilanteiden ratkomisia, ei koskaan tule mitään kiitosta.

Eli mitä helpompi lapsi, sitä todennäköisemmin tulee se kiitos. Hankalien vanhemmat eivät huomaa kiittää, varmaan näkevät sen lapsen eteen tehdyn työn vittuiluna ja asioihin sekaantumisena...

kunnan palkkalistoilla oleva tyontekija ottaa lahjuksia eli rahaa vastaan, ja noin suuria summia?



..ihmettelee ulkosuomalainen. Mun asuinmaassa alakoulun opettajille annetaan kukkia, kynttiloita, suklaata yms pikkulahjoja, mutta ei rahaa. Teinit nyt ei opettajia arvosta, tai ei ainakaan voi nayttaa sita julkisesti, joten niiden opettajat ei lahjoja saa. Mut esimerkiksi poliisit (mun mies on poliisi) ei saa ottaa henkilokohtaisesti yhtaan mitaan, jos joku vaikka tuo suklaarasian niin se voidaan laittaa yhteisesti syotavaksi kanttiiniin, mutta yksittainen henkilo ei saa sita ottaa vastaan vaikka se olisi hanelle henk.koht. tuotu. Sama koskee laakareita, sairaanhoitajia yms. joiden palkat maksetaan verovaroista.

En voi sille mitään että väkisin jäi niiden parin perheen kohdalla jotka eivät muistaneet millään tavoin (esimerkiksi toivottamalla hyvä kesää) sellainen olo että olenko tehnyt jotain heidän mielestään huonosti. Heillä tosin esikoiset ekaa vuotta koulussa, eli ehkäpä siinä osa selitystä.



Mutta siis vuosien varrella lahjoja arvokkaampaa pääomaa ovat olleet ääneen sanotut tai korttiin kirjatut kiitokset. Ne pysyvät mielessä pitkään.



Kiitos on tärkeä!



Äiti ja ope (joka kiittää omien lastensa elämässä päivittäin vaikuttavia aikuisia vähintään keväisin)

Ihan tämän saman olen huomannut...



t.ope

Näin se tuntuu olevan. Ne jotka eivät koskaan milläin tavoin muista ovat niitä joiden kanssa kaikista eniten tekee töitä.



t. ope

Meillä myös on sopiva lahjan hinta max. (euroihin muutettuna) n. 15 euroa. Lahja ei siis saa olla kallis. 50 euron lahjakorttia ope ei varmaan enää ottaisi vastaan paitsi, jos siihen olisi osallistunut useampi lapsi.

meillä poika oli itse valitsemassa eskariopelle lahjaa ja ostettiin sellainen pikkujuttu + punainen suklaarasia. Oli innoissaan lahjasta. Oikein ajatteli sitä siltä kantilta että mitäs opettajalla oikein onkaan siellä kotona että mistä vois tykätä. Vaikka siis ihan pieni oli se lahja. Mielestäni oletusarvo on, ettei tule mitään, jokainen lahja on sitten ekstraa. Kyllähän opelle maksetaan palkka, se lahja on sitten jotain mitä annetaan kun halutaan kiittää.

Meillä oikeasti haluttiinkin, alku hermostutti lapsen sairauden vuoksi ja kun kaikki on mennyt hienosti eikä vähiten open ansiosta, todella haluttiinkin kiittää.

Itse olin niin tollo, että en tajunnut esikoisen aikana kun luulin, että opettajilla on ihan ok palkka. Silmät alkoi aueta siinä vaiheessa kun tuli numerotodistukset. Kaveri sai ysejä todistukseen, vaikka sai kokeista numeroina seiskoja. Oma lapsi sai kaseja todistukseen, vaikka sai ysejä kokeista. Kun se tuntiosaaminen (pärstäkerroin).

Siinä vaiheessa opin minäkin, että kukkakauppaan käy tie ja alkon kautta koululle tai sitten iso lahjashekki kuoreen. Alkaa kohtelu muuttua.

Ihan oikeasti. Luulin, että opet tekee työtä ja heillä on pidempi kesälomakin kuin meillä muilla työläisillä. Lapsi on kuljetuslapsi, joten en tajunnut parin eka vuoden aikana ottaa vapaata ja mennä koululle erikseen lahjojen kanssa ja toivottelemaan ja kiittelemään kaulassa roikkuen. Luulin, että riittää kun lapsi menee taksilla kouluun ja hakee todistuksen ja tulee taksilla kotiin.

Ei se riitäkään. Nyt on kolmas lapsi menossa ala-asteella ja olenkin heti ekalta asti kiikuttanut opettajille kukkia ja suklaata ja viiniä, ettei tarvi ihmetellä, miksi se "esikoisen äiti ei arvosta minun työtäni"

En voi sille mitään että väkisin jäi niiden parin perheen kohdalla jotka eivät muistaneet millään tavoin (esimerkiksi toivottamalla hyvä kesää) sellainen olo että olenko tehnyt jotain heidän mielestään huonosti. Heillä tosin esikoiset ekaa vuotta koulussa, eli ehkäpä siinä osa selitystä. Mutta siis vuosien varrella lahjoja arvokkaampaa pääomaa ovat olleet ääneen sanotut tai korttiin kirjatut kiitokset. Ne pysyvät mielessä pitkään. Kiitos on tärkeä! Äiti ja ope (joka kiittää omien lastensa elämässä päivittäin vaikuttavia aikuisia vähintään keväisin)